Yksityisyys http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135994/all Tue, 06 Nov 2018 13:26:23 +0200 fi Poliisille laajemmat valtuudet terveystietoihin - yksityisyydensuoja vähenee http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263746-poliisille-laajemmat-valtuudet-terveystietoihin-yksityisyydensuoja-vahenee <p>Sisäministeriö ajaa kiireellä läpi lakia, jossa poliisilla olisi entistä laajemmat oikeudet henkilöiden terveystietoihin sekä lääkäreillä olisi suurempi velvollisuus ilmoittaa mahdollisesta uhasta poliisille. Laki ei koskisi pelkästään tapahtuneita rikoksia vaan sillä pyrittäisiin ennaltaehkäisemään niitä.</p><p>Tavoitteen ollessa kiistämättä hyvä herättää tämä kuitenkin merkittäviä kysymyksiä kansalaisten yksityisyydensuojasta terveyteen liittyvien tietojen ollessa perinteisesti keskeisimpiä salassapidettäviä tietoja.&nbsp; Lailla pyritään mm tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa vakavia rikoksia ehkä suunnittelevat mielenterveyspotilaat.</p><p>Laki saattaisi toteutuessaan vaikuttaa merkittävästi näiden potilaiden hakeutumista hoitoon sekä muokata hoidoissa kerrottavien sekä käsiteltävien asioiden sisältöä. Näin ollen näennäisesti hyödylliseksi suunniteltu laki saattaisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia hoidon toteutuksen ja laadun kannalta.</p><p><strong>Lain tavoitteista ja sisällöstä</strong></p><p><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005889468.html">Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan</a> STM:lle lähetetystä pykäläluonnoksesta, jossa todetaan mm seuraavaa:</p><p><em>Ministeriön luonnoksen mukaan tietoja voisi antaa, jos ne olisivat välttämättömiä &rdquo;poliisitutkinnan suorittamiseksi, vakavan hengen ja terveyden vaaran tai merkittävän omaisuusvahingon torjumiseksi taikka milloin erittäin tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii&rdquo;</em>.</p><p>Tuohan on varsin lavea kuvaus. Toki tarkennuksia saatetaan myöhemmässä vaiheessa tehdä, mutta vaikea on käytännön toiminnassa päätellä ilman lakitietämystä, mitkä tuon kuvauksen sisälle oikein kuuluvat.</p><p>HS kertoo myös:</p><p>&quot;<em>Jos ministeriön toive hyväksytään, potilastietoja voitaisiin jatkossa luovuttaa poliisitutkinnan suorittamiseksi. Muun muassa ulkomaalaisen maassa oleskelun, tulipalon tai työtapaturman selvittäminen ovat poliisitutkintaa. Niin on myös kadonneen henkilön etsintä.</em>&quot;</p><p>Melkoisen epämääräisellä ja tulkinnanvaraisella tavalla oltaisiin laajentamassa tiedustelulain hyväksynnän jälkimainingeissa jälleen yksityisyyttä.</p><p><strong>Vaikutukset mielenterveyspotilaisten hoitoon hakeutumiseen ja hoitoon</strong></p><p>Hesarin artikkelissa monet terveydenhuollon ammattilaiset ovat huolissaan siitä, mitä vaikutuksia tällä saattaisi olla vaikkapa mielenterveys- ja huumeongelmista kärsivien hoitoon hakeutumiselle sekä luottamukselliseen hoitosuhteeseen.</p><p>Mielestäni huoli on varsin aiheellinen. Jos nyt otetaan vaikka moneen mielenterveyden ongelmaan liittyvä vainoharhaisuus, niin miten ajattelette tällaisen lain vaikuttavan potilaan haluun kertoa asioista lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle?</p><p>HS;n mukaan <em>poliisi haluaa potilastietoja uhka-arviotyökaluaan varten. Kouluampumisten jälkeen kehitetyllä työkalulla pyritään tunnistamaan vaarallisina pidettyjä ihmisiä ja ehkäisemään rikoksia. Eräs asiaa tunteva virkamies arvioi, että tavoitteen kannalta merkitykselliset potilastiedot ovat pääosin psykiatrian tietoja.</em></p><p>Psykiatristen tietojen yhdistäminen jonkinlaiseen uhkatyökaluun alkaa kuulostaa jo melko dystooppiselta.</p><p><strong>Saarikon ja Mykkäsen kuvaukset epämääräisiä ja osin ristiriitaisia</strong></p><p>HS kyseli sisäministeri Mykkäseltä sekä sosiaali- ja terveysministeri Saarikolta miksi potilastietoja halutaan avata. Vastaukset olivat varsin epämääräisiä ja&nbsp; herättivät paljonkin kysymyksiä.</p><p>Asiantuntijoiden mukaan vaarana on se, että ihmiset eivät menisi hoitoon, ja ongelmat pahenisivat. Tähän kommenttiin vastauksena Mykkänen totesi seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Lähtökohtaisesti kannattaa miettiä, ettei mene tekemään sellaisia suunnitelmia tai antamaan sellaista kuvaa, että on ajautumassa mukaan rikolliseen toimintaan.</em>&quot;</p><p>Tuota noin, nyt puhutaan mielenterveyspotilaiden hoidosta. Tähän varsin usein liittyy vaikkapa häiritseviä ajatuksia tms ja parasta olisi pystyä puhumaan niistä ilman pelkoa poliisin puheille joutumisesta. Miettimisen kanssakin lienee joskus haasteita,&nbsp; Mykkänen lisäksi toteaa yhdessä vastauksestaan seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Poliisi voisi esimerkiksi puhuttaa henkilön tai miettiä sopivia tukitoimia. Ennalta estävässä työssä ei ole kyse rangaistuksen hakemisesta, koska väkivaltaiset ajatukset eivät ole rangaistavia, vaan mahdollisen väkivallan teon estämisestä.</em>&quot;</p><p><strong>Potilastietojen yksityisyys yksi länsimaisen demokratian keskeisiä arvoja</strong></p><p>Huolimatta hyvästä tavoitteestaan tällaista lakia ei pidä tehdä kiireellä ja pohtimatta asioita huolellisesti. Hesarin tietojen mukaan tätäkin lakia ollaan ajamassa nimittäin kiireellä ja tavoitteena on lakiesityksen tuominen eduskuntaan jo kuukauden päästä vaikkei lauusntokierrosta olla käyty läpi eikä edes virallista lakiluonnosta ole olemassa.</p><p>Ei näin merkittävää muutosta voida viedä läpi tällä tavalla.</p><p>Eduskunnassa on myös käsittelyssä toinenkin laki liittyen potilastietojen luovuttamiseen eli ns toisiolaki. Siinä puolestaan oltaisiin luovuttamassa tietoja mm erilaisille terveysyrityksille.</p><p>Nyt jäitä hattuun ja ensin sotet sekä muut maaliin. Vasta sen jälkeen on syytä pohtia mahdollisia muutoksia terveystietojen yksityisyyteen.</p><p>Tästäkin lakiprosessista tulee nimittäin mieleen vanha sanonta: tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sisäministeriö ajaa kiireellä läpi lakia, jossa poliisilla olisi entistä laajemmat oikeudet henkilöiden terveystietoihin sekä lääkäreillä olisi suurempi velvollisuus ilmoittaa mahdollisesta uhasta poliisille. Laki ei koskisi pelkästään tapahtuneita rikoksia vaan sillä pyrittäisiin ennaltaehkäisemään niitä.

Tavoitteen ollessa kiistämättä hyvä herättää tämä kuitenkin merkittäviä kysymyksiä kansalaisten yksityisyydensuojasta terveyteen liittyvien tietojen ollessa perinteisesti keskeisimpiä salassapidettäviä tietoja.  Lailla pyritään mm tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa vakavia rikoksia ehkä suunnittelevat mielenterveyspotilaat.

Laki saattaisi toteutuessaan vaikuttaa merkittävästi näiden potilaiden hakeutumista hoitoon sekä muokata hoidoissa kerrottavien sekä käsiteltävien asioiden sisältöä. Näin ollen näennäisesti hyödylliseksi suunniteltu laki saattaisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia hoidon toteutuksen ja laadun kannalta.

Lain tavoitteista ja sisällöstä

Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan STM:lle lähetetystä pykäläluonnoksesta, jossa todetaan mm seuraavaa:

Ministeriön luonnoksen mukaan tietoja voisi antaa, jos ne olisivat välttämättömiä ”poliisitutkinnan suorittamiseksi, vakavan hengen ja terveyden vaaran tai merkittävän omaisuusvahingon torjumiseksi taikka milloin erittäin tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii”.

Tuohan on varsin lavea kuvaus. Toki tarkennuksia saatetaan myöhemmässä vaiheessa tehdä, mutta vaikea on käytännön toiminnassa päätellä ilman lakitietämystä, mitkä tuon kuvauksen sisälle oikein kuuluvat.

HS kertoo myös:

"Jos ministeriön toive hyväksytään, potilastietoja voitaisiin jatkossa luovuttaa poliisitutkinnan suorittamiseksi. Muun muassa ulkomaalaisen maassa oleskelun, tulipalon tai työtapaturman selvittäminen ovat poliisitutkintaa. Niin on myös kadonneen henkilön etsintä."

Melkoisen epämääräisellä ja tulkinnanvaraisella tavalla oltaisiin laajentamassa tiedustelulain hyväksynnän jälkimainingeissa jälleen yksityisyyttä.

Vaikutukset mielenterveyspotilaisten hoitoon hakeutumiseen ja hoitoon

Hesarin artikkelissa monet terveydenhuollon ammattilaiset ovat huolissaan siitä, mitä vaikutuksia tällä saattaisi olla vaikkapa mielenterveys- ja huumeongelmista kärsivien hoitoon hakeutumiselle sekä luottamukselliseen hoitosuhteeseen.

Mielestäni huoli on varsin aiheellinen. Jos nyt otetaan vaikka moneen mielenterveyden ongelmaan liittyvä vainoharhaisuus, niin miten ajattelette tällaisen lain vaikuttavan potilaan haluun kertoa asioista lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle?

HS;n mukaan poliisi haluaa potilastietoja uhka-arviotyökaluaan varten. Kouluampumisten jälkeen kehitetyllä työkalulla pyritään tunnistamaan vaarallisina pidettyjä ihmisiä ja ehkäisemään rikoksia. Eräs asiaa tunteva virkamies arvioi, että tavoitteen kannalta merkitykselliset potilastiedot ovat pääosin psykiatrian tietoja.

Psykiatristen tietojen yhdistäminen jonkinlaiseen uhkatyökaluun alkaa kuulostaa jo melko dystooppiselta.

Saarikon ja Mykkäsen kuvaukset epämääräisiä ja osin ristiriitaisia

HS kyseli sisäministeri Mykkäseltä sekä sosiaali- ja terveysministeri Saarikolta miksi potilastietoja halutaan avata. Vastaukset olivat varsin epämääräisiä ja  herättivät paljonkin kysymyksiä.

Asiantuntijoiden mukaan vaarana on se, että ihmiset eivät menisi hoitoon, ja ongelmat pahenisivat. Tähän kommenttiin vastauksena Mykkänen totesi seuraavaa:

"Lähtökohtaisesti kannattaa miettiä, ettei mene tekemään sellaisia suunnitelmia tai antamaan sellaista kuvaa, että on ajautumassa mukaan rikolliseen toimintaan."

Tuota noin, nyt puhutaan mielenterveyspotilaiden hoidosta. Tähän varsin usein liittyy vaikkapa häiritseviä ajatuksia tms ja parasta olisi pystyä puhumaan niistä ilman pelkoa poliisin puheille joutumisesta. Miettimisen kanssakin lienee joskus haasteita,  Mykkänen lisäksi toteaa yhdessä vastauksestaan seuraavaa:

"Poliisi voisi esimerkiksi puhuttaa henkilön tai miettiä sopivia tukitoimia. Ennalta estävässä työssä ei ole kyse rangaistuksen hakemisesta, koska väkivaltaiset ajatukset eivät ole rangaistavia, vaan mahdollisen väkivallan teon estämisestä."

Potilastietojen yksityisyys yksi länsimaisen demokratian keskeisiä arvoja

Huolimatta hyvästä tavoitteestaan tällaista lakia ei pidä tehdä kiireellä ja pohtimatta asioita huolellisesti. Hesarin tietojen mukaan tätäkin lakia ollaan ajamassa nimittäin kiireellä ja tavoitteena on lakiesityksen tuominen eduskuntaan jo kuukauden päästä vaikkei lauusntokierrosta olla käyty läpi eikä edes virallista lakiluonnosta ole olemassa.

Ei näin merkittävää muutosta voida viedä läpi tällä tavalla.

Eduskunnassa on myös käsittelyssä toinenkin laki liittyen potilastietojen luovuttamiseen eli ns toisiolaki. Siinä puolestaan oltaisiin luovuttamassa tietoja mm erilaisille terveysyrityksille.

Nyt jäitä hattuun ja ensin sotet sekä muut maaliin. Vasta sen jälkeen on syytä pohtia mahdollisia muutoksia terveystietojen yksityisyyteen.

Tästäkin lakiprosessista tulee nimittäin mieleen vanha sanonta: tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.

 

 

]]>
4 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263746-poliisille-laajemmat-valtuudet-terveystietoihin-yksityisyydensuoja-vahenee#comments Juha Sipilän hallitus Poliisin valvonta Sisäministeri Kai Mykkänen Yksilön oikeudet Yksityisyys Tue, 06 Nov 2018 11:26:23 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263746-poliisille-laajemmat-valtuudet-terveystietoihin-yksityisyydensuoja-vahenee
Tekoäly seulomaan tietojasi - sosiaalinen pisteytysjärjestelmä Suomeenkin? http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262752-tekoaly-seulomaan-tietojasi-sosiaalinen-pisteytysjarjestelma-suomeenkin <p><em>&quot;...yhdistämällä koneellisesti vaikkapa sosiaalisen median tuottamaa tietoa yksilön sosiaalisten suhteiden määrästä, lääkärin dataa painoindeksistä ja suvun terveyshistoriasta, tulorekisterin tietoa toimeentulosta ja kaupan dataa ruokaostoksista voidaan ennakoida ja ennaltaehkäistä terveysongelmia.&quot;</em></p><p>Miltä tämä kuulostaa?</p><p>Mitä tästä tulee mieleen?</p><p>Miten tämä voisi <strong>mitenkään</strong> istua nykyiseen lainsäädäntöön yksityisyyden suojasta, ihmisten tasapuolisesta kohtelusta saati sitten viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista?</p><p>Kyseinen teksti löytyy osiosta &quot;toimeentulo&quot;, Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_5+2018.aspx">VNS 5/2018</a>.</p><p>Selonteossa maalaillaan, että ihmisten tietoja käytäisiin läpi &quot;koneoppimisen&quot; ja &quot;tekoälyn&quot; voimin. Miten tämä eroaa siitä, että julkisten palvelujen tarjoajat päästettäisiin vapaasti kaivelemaan salassapidettäviä tietoja? Miten leimaavaa olisikaan joutua terveystarkastukseen sen vuoksi, että osti jonkin algoritmin mielestä liikaa makkaraa?</p><p>Kuten tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10454960">hiljattain totesi</a>, lakonisesti, &quot;Meillä on tässä maassa kova usko erilaisiin rekistereihin&quot;.</p><p>Noita rekistereitä täytyisi hiljalleen alkaa purkaa ja hävittää, ei suinkaan luoda lisää. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Right_to_be_forgotten">Oikeus tulla unohdetuksi </a>tulee laajentaa Internetin hakukoneista kaikkeen henkilökohtaiseen tietoon. Kaikilla tietueilla tulisi vähintään olla parasta ennen -päivämäärä, kuten rikoksilla ja maksuhäiriöilläkin käytännössä on.</p><p><strong>...</strong></p><p>En kyllä tiedä keitä tuo Aarnion &quot;me&quot; tarkoitti. Itse haluan olla mahdollisimman vähissä rekistereissä, ja olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt myös sosiaalisen median käyttöäni reilusti ja poistanut tilini haitallisimmista palveluista kuten Facebookista.</p><p>En käytä &quot;etukortteja&quot;, jotka tallentaisivat ostoshistoriani - sen sijaan käytän mahdollisuuksien mukaan käteistä rahaa.</p><p>En käytä Applen tai Googlen mobiiliekosysteemejä vakoilevine käyttöjärjestelmineen ja tietoja vuotavine appeineen. Enkä muitakaan pilvipalveluita sikäli kuin voin niiden käyttöä välttää.</p><p>Olen kieltänyt tietojeni luovuttamisen ja ylimääräisen käytön kaikista niistä rekistereistä, joista sen voin kätevästi tehdä.</p><p>Nämä ovat pieniä asioita, jotka itse kunkin on helppo tehdä vaikka vain protestina. Bonuksena samalla säästyy valtavalta määrältä kohdistettua markkinointia sun muuta ajan, energian ja materian haaskausta.</p><p>Joissain asioissa datan keräämiseen - tai sen käsittelyyn - ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Esimerkkejä elävästä elämästä riittää, listaan vain muutaman.</p><p>- <strong>En saa ostaa sähköä</strong> ilman, että kotonani on mittari joka raportoi sähkön kulutuksen minuuttien tarkkuudella ympäri vuorokauden ja vuoden. En edes kalliimmalla. Vielä ei ole tiedossa, että tätä dataa olisi väärinkäytetty - mutta mahdollisuudet ovat ilmeiset.</p><p>- <strong>En saa käyttää pankkitiliä</strong> ilman, että Kela, verottaja ja poliisi saavat koska tahansa <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005856028.html?share=0733054ff020bdb7617aebe2b4445aab">tutkia tilitapahtumiani </a><br />&nbsp;- eikä heille tule rangaistusta, vaikka urkkisivat vain uteliaisuuttaan.</p><p>- <strong>En saa käyttää terveyspalveluja</strong> ilman, että minusta kerätään arkaluontoistakin tietoa rekisteriin, josta sitä ei saa pois. Ja joka on erityisen haluttua kauppatavaraa, myös muille kuin terveysalan toimijoille.</p><p>Tämän opin jo vuosituhannen alkupäässä; tuolloin en saanut erästä vakuutusta, koska terveystiedoissani oli maininta eräästä sairaudesta ja sen (onnistuneesta, jo päättyneestä) hoidosta vuosia aikaisemmin. Tuolloin ajattelin, että onpa hyvä että julkisella puolella ei toimita näin.</p><p><strong>...</strong></p><p><br />Yksityisyyden suoja Suomessa on yhä monin tavoin puutteellinen ja sitä tulisi korjata, ei murentaa lisää. Taloudellisia säästöjä ei tule missään tilanteessa hakea perusoikeuksia ja yksilönvapautta murentamalla. Jos jokin järjestelmä - kuten nyt vaikka &quot;oppivat&quot; algoritmit - tuottaakin voittoa täysin moraalittomalle mainosyritykselle Atlantin takana, ei se tarkoita että se olisi yhteiskunnallisesti järkevä ratkaisu hyvinvointipalvelujen tehostamiseen.</p><p>Hallituksen rustaamasta visiosta tulee väkisin mieleen kiinalainen <a href="https://www.abc.net.au/news/2018-09-18/china-social-credit-a-model-citizen-in-a-digital-dictatorship/10200278?pfmredir=sm">&quot;sosiaalisen pisteytyksen&quot;</a> malli, joka lienee jo kaikille tuttu. Osta vaippoja, saat pluspisteitä; osta olutta, saat miinuspisteitä. Tunne vääriä ihmisiä, saat miinuspisteitä. Ja kun olet tarpeeksi miinuksella, et enää saa joitain palveluita ja olet oikeasti toisen luokan kansalainen.</p><p>Vaan miten tuttuja ovat &quot;tekoälyn&quot; ja &quot;koneoppimisen&quot; käytöstä viime vuosina tehdyt kokeilut? Koneet eivät tyypillisissä sovellutuksissa useinkaan &quot;opi&quot; mitään, paitsi toistamaan samaa mitä ihmisetkin tekevät. &quot;Tekoäly&quot; on <a href="https://www.independent.co.uk/life-style/gadgets-and-tech/news/ai-robots-artificial-intelligence-racism-sexism-prejudice-bias-language-learn-from-humans-a7683161.html">kerran</a>, <a href="https://www.theguardian.com/inequality/2017/aug/08/rise-of-the-racist-robots-how-ai-is-learning-all-our-worst-impulses">toisensa</a> jälkeen, todettu rasistiseksi, seksistiseksi ja parempiosaisia suosivaksi - koska sille syötetty data perustuu ihmisten toimintaan. Joka valitettavasti on aina, ainakin vähän, ennakkoluuloihin perustuvaa.<br /><br />Jos miehet saavat helpommin töitä jollain alalla, tekoäly &quot;oppii&quot; sen ja mainostaa tuon alan töitä vain miehille - koska se on tehokkaampaa. Jos poliisit partioivat usein tietyllä alueella, he havaitsevat usein järjestyshäiriöitäkin siellä - siispä tekoäly &quot;oppii&quot; ohjaamaan partiot aina samoille alueille joilla he muutenkin partioisivat.<br /><br />Monissa tapauksissa &quot;tekoälyä&quot; käytetään vain kumileimasimena vahvistamaan jo olemassaolevia toimintamalleja - joita sen olisi pitänyt &quot;tehostaa&quot;.<br /><br />Meille kaikille tämä lienee tuttua sosiaalisen median mainonnasta - jotkut kohdennukset menevät aivan päin mäntyä. Kun olin vuonna 2016 vaihtanut autooni tuulilasin ja maininnut siitä Facebookissa, näin jonkun tuulilasifirman maksetun mainoksen, saman mainoksen, lähes joka päivä noin puolen vuoden ajan.<br /><br />Ei kovin tehokasta, mutta sitten vasta käpy palaisi, jos grillibileiden jälkeen tulisikin jatkuvasti kutsuja johonkin laihdutusohjelmaan ja diabetesseulontaan terveyspisteiden laskemisen uhalla.<br /><br /><strong>...</strong></p><p>&quot;Data on nykyajan öljy&quot;, sanovat jotkut. Kyllä! Kuten öljyn, myös datan ylikäyttö uhkaa sekä elämämme monimuotoisuutta, valinnanvapauttamme, että jopa koko yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme.<br /><br />Sen sijaan, että valtio hyppäisi mukaan datataloushypeen, sen tulisi olla valmis rajoittamaan sekä tiedon keräystä että algoritmien käyttöä jo ennen kuin siitä seuraa nykyistä suurempia ongelmia.<br /><br />Tietojesi, ja niiden jakamisen ja jalostamisen, tulee kuulua yksin sinulle. Kaikenlaista lyhytnäköistä hyötyä tärkeämpää tulisi olla varmuus siitä, että tietoja ei käytetä väärin tarkoitusperin - saati väärin seurauksin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "...yhdistämällä koneellisesti vaikkapa sosiaalisen median tuottamaa tietoa yksilön sosiaalisten suhteiden määrästä, lääkärin dataa painoindeksistä ja suvun terveyshistoriasta, tulorekisterin tietoa toimeentulosta ja kaupan dataa ruokaostoksista voidaan ennakoida ja ennaltaehkäistä terveysongelmia."

Miltä tämä kuulostaa?

Mitä tästä tulee mieleen?

Miten tämä voisi mitenkään istua nykyiseen lainsäädäntöön yksityisyyden suojasta, ihmisten tasapuolisesta kohtelusta saati sitten viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista?

Kyseinen teksti löytyy osiosta "toimeentulo", Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta VNS 5/2018.

Selonteossa maalaillaan, että ihmisten tietoja käytäisiin läpi "koneoppimisen" ja "tekoälyn" voimin. Miten tämä eroaa siitä, että julkisten palvelujen tarjoajat päästettäisiin vapaasti kaivelemaan salassapidettäviä tietoja? Miten leimaavaa olisikaan joutua terveystarkastukseen sen vuoksi, että osti jonkin algoritmin mielestä liikaa makkaraa?

Kuten tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio hiljattain totesi, lakonisesti, "Meillä on tässä maassa kova usko erilaisiin rekistereihin".

Noita rekistereitä täytyisi hiljalleen alkaa purkaa ja hävittää, ei suinkaan luoda lisää. Oikeus tulla unohdetuksi tulee laajentaa Internetin hakukoneista kaikkeen henkilökohtaiseen tietoon. Kaikilla tietueilla tulisi vähintään olla parasta ennen -päivämäärä, kuten rikoksilla ja maksuhäiriöilläkin käytännössä on.

...

En kyllä tiedä keitä tuo Aarnion "me" tarkoitti. Itse haluan olla mahdollisimman vähissä rekistereissä, ja olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt myös sosiaalisen median käyttöäni reilusti ja poistanut tilini haitallisimmista palveluista kuten Facebookista.

En käytä "etukortteja", jotka tallentaisivat ostoshistoriani - sen sijaan käytän mahdollisuuksien mukaan käteistä rahaa.

En käytä Applen tai Googlen mobiiliekosysteemejä vakoilevine käyttöjärjestelmineen ja tietoja vuotavine appeineen. Enkä muitakaan pilvipalveluita sikäli kuin voin niiden käyttöä välttää.

Olen kieltänyt tietojeni luovuttamisen ja ylimääräisen käytön kaikista niistä rekistereistä, joista sen voin kätevästi tehdä.

Nämä ovat pieniä asioita, jotka itse kunkin on helppo tehdä vaikka vain protestina. Bonuksena samalla säästyy valtavalta määrältä kohdistettua markkinointia sun muuta ajan, energian ja materian haaskausta.

Joissain asioissa datan keräämiseen - tai sen käsittelyyn - ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Esimerkkejä elävästä elämästä riittää, listaan vain muutaman.

- En saa ostaa sähköä ilman, että kotonani on mittari joka raportoi sähkön kulutuksen minuuttien tarkkuudella ympäri vuorokauden ja vuoden. En edes kalliimmalla. Vielä ei ole tiedossa, että tätä dataa olisi väärinkäytetty - mutta mahdollisuudet ovat ilmeiset.

- En saa käyttää pankkitiliä ilman, että Kela, verottaja ja poliisi saavat koska tahansa tutkia tilitapahtumiani
 - eikä heille tule rangaistusta, vaikka urkkisivat vain uteliaisuuttaan.

- En saa käyttää terveyspalveluja ilman, että minusta kerätään arkaluontoistakin tietoa rekisteriin, josta sitä ei saa pois. Ja joka on erityisen haluttua kauppatavaraa, myös muille kuin terveysalan toimijoille.

Tämän opin jo vuosituhannen alkupäässä; tuolloin en saanut erästä vakuutusta, koska terveystiedoissani oli maininta eräästä sairaudesta ja sen (onnistuneesta, jo päättyneestä) hoidosta vuosia aikaisemmin. Tuolloin ajattelin, että onpa hyvä että julkisella puolella ei toimita näin.

...


Yksityisyyden suoja Suomessa on yhä monin tavoin puutteellinen ja sitä tulisi korjata, ei murentaa lisää. Taloudellisia säästöjä ei tule missään tilanteessa hakea perusoikeuksia ja yksilönvapautta murentamalla. Jos jokin järjestelmä - kuten nyt vaikka "oppivat" algoritmit - tuottaakin voittoa täysin moraalittomalle mainosyritykselle Atlantin takana, ei se tarkoita että se olisi yhteiskunnallisesti järkevä ratkaisu hyvinvointipalvelujen tehostamiseen.

Hallituksen rustaamasta visiosta tulee väkisin mieleen kiinalainen "sosiaalisen pisteytyksen" malli, joka lienee jo kaikille tuttu. Osta vaippoja, saat pluspisteitä; osta olutta, saat miinuspisteitä. Tunne vääriä ihmisiä, saat miinuspisteitä. Ja kun olet tarpeeksi miinuksella, et enää saa joitain palveluita ja olet oikeasti toisen luokan kansalainen.

Vaan miten tuttuja ovat "tekoälyn" ja "koneoppimisen" käytöstä viime vuosina tehdyt kokeilut? Koneet eivät tyypillisissä sovellutuksissa useinkaan "opi" mitään, paitsi toistamaan samaa mitä ihmisetkin tekevät. "Tekoäly" on kerran, toisensa jälkeen, todettu rasistiseksi, seksistiseksi ja parempiosaisia suosivaksi - koska sille syötetty data perustuu ihmisten toimintaan. Joka valitettavasti on aina, ainakin vähän, ennakkoluuloihin perustuvaa.

Jos miehet saavat helpommin töitä jollain alalla, tekoäly "oppii" sen ja mainostaa tuon alan töitä vain miehille - koska se on tehokkaampaa. Jos poliisit partioivat usein tietyllä alueella, he havaitsevat usein järjestyshäiriöitäkin siellä - siispä tekoäly "oppii" ohjaamaan partiot aina samoille alueille joilla he muutenkin partioisivat.

Monissa tapauksissa "tekoälyä" käytetään vain kumileimasimena vahvistamaan jo olemassaolevia toimintamalleja - joita sen olisi pitänyt "tehostaa".

Meille kaikille tämä lienee tuttua sosiaalisen median mainonnasta - jotkut kohdennukset menevät aivan päin mäntyä. Kun olin vuonna 2016 vaihtanut autooni tuulilasin ja maininnut siitä Facebookissa, näin jonkun tuulilasifirman maksetun mainoksen, saman mainoksen, lähes joka päivä noin puolen vuoden ajan.

Ei kovin tehokasta, mutta sitten vasta käpy palaisi, jos grillibileiden jälkeen tulisikin jatkuvasti kutsuja johonkin laihdutusohjelmaan ja diabetesseulontaan terveyspisteiden laskemisen uhalla.

...

"Data on nykyajan öljy", sanovat jotkut. Kyllä! Kuten öljyn, myös datan ylikäyttö uhkaa sekä elämämme monimuotoisuutta, valinnanvapauttamme, että jopa koko yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme.

Sen sijaan, että valtio hyppäisi mukaan datataloushypeen, sen tulisi olla valmis rajoittamaan sekä tiedon keräystä että algoritmien käyttöä jo ennen kuin siitä seuraa nykyistä suurempia ongelmia.

Tietojesi, ja niiden jakamisen ja jalostamisen, tulee kuulua yksin sinulle. Kaikenlaista lyhytnäköistä hyötyä tärkeämpää tulisi olla varmuus siitä, että tietoja ei käytetä väärin tarkoitusperin - saati väärin seurauksin.

]]>
19 http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262752-tekoaly-seulomaan-tietojasi-sosiaalinen-pisteytysjarjestelma-suomeenkin#comments Tietosuoja Yksityisyys Thu, 18 Oct 2018 18:41:30 +0000 Ville Hautakangas http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262752-tekoaly-seulomaan-tietojasi-sosiaalinen-pisteytysjarjestelma-suomeenkin
SDP ja Vihreät nielivät tyhjän väitteen tiedustelulain kiireellisyydestä http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261678-sdp-ja-vihreat-nielivat-tyhjan-vaitteen-tiedustelulain-kiireellisyydesta <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://demokraatti.fi/antti-rinne-sdp-valmis-hyvaksymaan-kiireellisen-menettelyn/">SDP</a> ja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/260032-vihreat-kaantyi-kiireellisyyden-kannalle-tiedustelulain-vaatima-perustuslain-muutos">Vihreät</a> ovat päättäneet tukea luottamuksellisen viestinnän suojan murtamiseen vaadittua perustuslakimuutoksen läpiviemistä kiirellisesti.&nbsp;Tämä perustuslaissa turvattu luottamuksellisen viestinnän suoja halutaan lakkauttaa, jotta tiedustelulaissa kuvattu massavalvontajärjestelmä voidaan toteuttaa. Nykyinen perustuslaki ei salli massavalvontaa.&nbsp;</p> <p>Muutosta kiirehditään, sillä oletettavasti hanketta ajavat tahot eivät halua ottaa sitä riskiä, että kansalaiset pääsisivät nurkan takana odottavissa eduskuntavaaleissa ottamaan kantaa luottamuksellisen viestinnän suojan puolesta. Julkisuudessa kiirettä perustellaan turvallisuusmaisemalla, mutta tämä lienee vain tyhjää puhetta, sillä ajansäästö on vähäinen, eikä laissa kuvattua massavalvontajärjestelmää voida näin nopealla aikataululla edes saada käyttökuntoon. Järjestelmää, joka kykenee käsittelemään kaiken Suomessa tapahtuvan tietoliikenteen, ei tuosta vain osteta kaupan hyllyltä. Vaikka perustuslain hätiköity käpälöinti menisi läpi, pitäisi järjestelmä ensin saada käyttökuntoon,&nbsp; ennen kuin kansalaisten viestejä voidaan alkaa lukemaan.&nbsp;</p> <p>Tiedustelulain muut tärkeämmät&nbsp;osat taas eivät vaadi perustuslain muutosta, joten niiden kiireellisyys ei voi olla peruste peruslakimuutoksen kiirellisyydelle. Niiden kanssa on varmasti tarpeeksi tekemistä seuraavan hallituskauden alkuun asti. Nykyinen perustuslaki ei myöskään ole viestien lukemiselle este, silloin kun lakia on rikottu. Perustuslakimuutos vain mahdollistaa viestien lukeminen myös silloin, kun lakia ei ole rikottu.</p> <p>Oikeutta luottamukselliseen viestintään ei missään tapauksessa tule riistää kiireellisenä perustuslain muutoksena, vaan jokaisella äänestäjällä on oltava mahdollisuus ottaa kantaa näin rajuun ja perustavanlaatuiseen muutokseen seuraavissa eduskuntavaaleissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

SDP ja Vihreät ovat päättäneet tukea luottamuksellisen viestinnän suojan murtamiseen vaadittua perustuslakimuutoksen läpiviemistä kiirellisesti. Tämä perustuslaissa turvattu luottamuksellisen viestinnän suoja halutaan lakkauttaa, jotta tiedustelulaissa kuvattu massavalvontajärjestelmä voidaan toteuttaa. Nykyinen perustuslaki ei salli massavalvontaa. 

Muutosta kiirehditään, sillä oletettavasti hanketta ajavat tahot eivät halua ottaa sitä riskiä, että kansalaiset pääsisivät nurkan takana odottavissa eduskuntavaaleissa ottamaan kantaa luottamuksellisen viestinnän suojan puolesta. Julkisuudessa kiirettä perustellaan turvallisuusmaisemalla, mutta tämä lienee vain tyhjää puhetta, sillä ajansäästö on vähäinen, eikä laissa kuvattua massavalvontajärjestelmää voida näin nopealla aikataululla edes saada käyttökuntoon. Järjestelmää, joka kykenee käsittelemään kaiken Suomessa tapahtuvan tietoliikenteen, ei tuosta vain osteta kaupan hyllyltä. Vaikka perustuslain hätiköity käpälöinti menisi läpi, pitäisi järjestelmä ensin saada käyttökuntoon,  ennen kuin kansalaisten viestejä voidaan alkaa lukemaan. 

Tiedustelulain muut tärkeämmät osat taas eivät vaadi perustuslain muutosta, joten niiden kiireellisyys ei voi olla peruste peruslakimuutoksen kiirellisyydelle. Niiden kanssa on varmasti tarpeeksi tekemistä seuraavan hallituskauden alkuun asti. Nykyinen perustuslaki ei myöskään ole viestien lukemiselle este, silloin kun lakia on rikottu. Perustuslakimuutos vain mahdollistaa viestien lukeminen myös silloin, kun lakia ei ole rikottu.

Oikeutta luottamukselliseen viestintään ei missään tapauksessa tule riistää kiireellisenä perustuslain muutoksena, vaan jokaisella äänestäjällä on oltava mahdollisuus ottaa kantaa näin rajuun ja perustavanlaatuiseen muutokseen seuraavissa eduskuntavaaleissa.

]]>
21 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261678-sdp-ja-vihreat-nielivat-tyhjan-vaitteen-tiedustelulain-kiireellisyydesta#comments Perustuslaki Tiedustelulaki Yksityisyys Thu, 27 Sep 2018 21:54:52 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261678-sdp-ja-vihreat-nielivat-tyhjan-vaitteen-tiedustelulain-kiireellisyydesta
Annanko luvan syyllistymällä rikokseen? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259135-annanko-luvan-syyllistymalla-rikokseen <p><em>&quot;Länsi-Pasilan K-Market Ratis nousi julkisuuteen, kun kauppias julkaisi videon, jossa yksi kaupan myyjistä taltuttaa kaljavarkaan.&quot;</em> (<a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808062201118427_u0.shtml">Lehtijuttu asiasta</a>).</p><p>Kuten voimme havaita niin myyjä on laittanut kauppaansa ilmoituksen:&nbsp;<em>&quot;Näpistämällä tai varastamalla hyväksyn, että kuvani julkaistaan facebookissa ja valituissa lehdissä&quot;.</em></p><p>Onko sitten laillista julkaista rikollisen kuva jos kaupassa on tuollainen ilmoitus. Miten on varmistettu, että jokainen kauppaan tuleva tuon lukee ja ymmärtää - tai eihän&nbsp; jokaisen tarvitse, ainoastaan rikollisten.</p><p>Entä voiko näpistelijä luottaa siihen, että jos kuva julkaistaan niin se julkaistaan sekä facebookissa, että valituissa lehdissä koska on todettu: ja, eikä ja/tai. Onko valittujen lehtien luettelo saatavissa jostain, mistä?</p><p>Voitaisiinko tuollaista mallia laajentaa? Ottamalla vastaava säädös jopa lainsäädäntöön. Tai alkamalla osana perusopetusta ottaa 15-vuotta täyttäneiltä allekirjoitus asiakirjaan jossa lukisi: &quot;Mikäli joskus syyllistyn rikokseen niin kuvani saa julkaista missä tahansa sosiaalisessa mediassa ja/tai missä tahansa lehdessä.&quot;</p><p>Toisaalta jos hyväksyykin kuvansa julkaisemisen niin hyväksyykö samalla sen, että kuvan yhteydessä kerrotaan miksi kuva on julkaistu?&nbsp;</p><p>Riittääkö ap. jutun kaltaisessa tapauksessa julkaisemisen sallimiseen <a href="https://www.minilex.fi/a/konkludenttinen-sopimus-eli-hiljainen-sopimus">konkludentti</a> (ns. hiljainen) suostumus?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Länsi-Pasilan K-Market Ratis nousi julkisuuteen, kun kauppias julkaisi videon, jossa yksi kaupan myyjistä taltuttaa kaljavarkaan." (Lehtijuttu asiasta).

Kuten voimme havaita niin myyjä on laittanut kauppaansa ilmoituksen: "Näpistämällä tai varastamalla hyväksyn, että kuvani julkaistaan facebookissa ja valituissa lehdissä".

Onko sitten laillista julkaista rikollisen kuva jos kaupassa on tuollainen ilmoitus. Miten on varmistettu, että jokainen kauppaan tuleva tuon lukee ja ymmärtää - tai eihän  jokaisen tarvitse, ainoastaan rikollisten.

Entä voiko näpistelijä luottaa siihen, että jos kuva julkaistaan niin se julkaistaan sekä facebookissa, että valituissa lehdissä koska on todettu: ja, eikä ja/tai. Onko valittujen lehtien luettelo saatavissa jostain, mistä?

Voitaisiinko tuollaista mallia laajentaa? Ottamalla vastaava säädös jopa lainsäädäntöön. Tai alkamalla osana perusopetusta ottaa 15-vuotta täyttäneiltä allekirjoitus asiakirjaan jossa lukisi: "Mikäli joskus syyllistyn rikokseen niin kuvani saa julkaista missä tahansa sosiaalisessa mediassa ja/tai missä tahansa lehdessä."

Toisaalta jos hyväksyykin kuvansa julkaisemisen niin hyväksyykö samalla sen, että kuvan yhteydessä kerrotaan miksi kuva on julkaistu? 

Riittääkö ap. jutun kaltaisessa tapauksessa julkaisemisen sallimiseen konkludentti (ns. hiljainen) suostumus?

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259135-annanko-luvan-syyllistymalla-rikokseen#comments Kunnia Näpistys Rikollisuus Rikos Yksityisyys Tue, 07 Aug 2018 03:31:51 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259135-annanko-luvan-syyllistymalla-rikokseen
Hoitoketjujen tehokkuus ja oikeus yksityisyyteen http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258411-hoitoketjujen-tehokkuus-ja-oikeus-yksityisyyteen <p>Kapitaatiomalli nousi odotetusti keskusteluun Porissa SuomiAreena -tapahtumassa keskiviikkona, kertoo Hesarin artikkeli <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005761612.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005761612.html</a></p> <p>Ex-kansanedustaja Tuija Brax kaipaa kansalaisten pisteytyksen rinnalle palveluntarjoajien pisteytystä, sekä on huolissaan kansalaisten pisteytyksen tietoturvasta. Palveluntarjoajien pisteytys onkin ainoa järkevänkuuloinen idea tähän mennessä koko pisteytyskeskustelussa. Mutta millaista tehokkuutta tavoitellaan? Yleensä kaupalliset organisaatiot tarkoittavat tehokkuudella kustannuksissa säästämistä. Terveysalan yritykset ovat ostaneet sote-hurmoksessa toisiaan pois markkinoilta kilpailemasta. Suuremmat toimijat hyötyvät massatuotetuista palveluista kuten kuuluukin. Toivottavasti palveluntuottajia mittaroidaan myös asiakastyytyväisyydellä kustannustehokkuuden lisäksi.</p> <p>Huoli kansalaisten pisteiden tietoturvasta on hyvin aiheellista. Vaikka tiedot olisikin anonymisoitu ja teknisesti turvattu onnistuneesti (mikään järjestelmä ei ole täysin murtovarma), on aina mukana inhimillinen tekijä. Ihmiset ovat mm. kateellisia, uteliaita, kostonhimoisia, ajattelemattomia ja niin edespäin. En usko että menee monta kuukautta, että pisteytyksen parametrit ja yksittäisiä esimerkkejä vuodoista tulee esille pisteytysjärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Vakuutusyhtiöt, pankit ja monet muut tahot luultavasti rakentavat nykyisten asiakkaiden pisteytysjärjestelmien rinnalle uusia toiminnallisuuksia, joilla tuotteita voidaan personoida entistä paremmin. Eli voidaan periä asiakkailta henkilökohtaisiin terveystietoihin liittyen lisämaksuja kaikenlaisista syistä.</p> <p>Tietoa kerätään ihmisten omaan suostumukseen perustuen tai perustumatta jo aivan tarpeeksi.&nbsp;</p> <p>Älylaitteet taskuissamme keskustelevat ympäristöstä löytyvän teknologian kanssa ja sovelluksille täytyy antaa huomattavan laajoja oikeuksia että niitä voi käyttää. Esimerkiksi osa kuntoilu/urheiluvalmennussovelluksista pyytää käyttöehdoissaan täysin avointa valtakirjaa kaiken tiedon hyödyntämiseen kaupallisesti. Jos käyttöehdot jäävät lukematta, reealiaikainen analyysi liikkumisestasi on jo luultavasti hyödynnetty kaupallisesti.</p> <p>Aivan kaikkea tietoa ei saa valjastaa kaupalliseen käyttöön. Terveystietojen kerääminen pisteytystä varten on yksi suurimmista uhkista yksityisyydelle - tiedustelulakien lisäksi. Toivottavasti poliitikoilla riittää rohkeutta olla murentamatta yksityisyyttämme kaupallisuuden ja uhkakuvien ehdoilla - oikeus yksityisyyteen on jokaisen ihmisen perusoikeus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kapitaatiomalli nousi odotetusti keskusteluun Porissa SuomiAreena -tapahtumassa keskiviikkona, kertoo Hesarin artikkeli https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005761612.html

Ex-kansanedustaja Tuija Brax kaipaa kansalaisten pisteytyksen rinnalle palveluntarjoajien pisteytystä, sekä on huolissaan kansalaisten pisteytyksen tietoturvasta. Palveluntarjoajien pisteytys onkin ainoa järkevänkuuloinen idea tähän mennessä koko pisteytyskeskustelussa. Mutta millaista tehokkuutta tavoitellaan? Yleensä kaupalliset organisaatiot tarkoittavat tehokkuudella kustannuksissa säästämistä. Terveysalan yritykset ovat ostaneet sote-hurmoksessa toisiaan pois markkinoilta kilpailemasta. Suuremmat toimijat hyötyvät massatuotetuista palveluista kuten kuuluukin. Toivottavasti palveluntuottajia mittaroidaan myös asiakastyytyväisyydellä kustannustehokkuuden lisäksi.

Huoli kansalaisten pisteiden tietoturvasta on hyvin aiheellista. Vaikka tiedot olisikin anonymisoitu ja teknisesti turvattu onnistuneesti (mikään järjestelmä ei ole täysin murtovarma), on aina mukana inhimillinen tekijä. Ihmiset ovat mm. kateellisia, uteliaita, kostonhimoisia, ajattelemattomia ja niin edespäin. En usko että menee monta kuukautta, että pisteytyksen parametrit ja yksittäisiä esimerkkejä vuodoista tulee esille pisteytysjärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Vakuutusyhtiöt, pankit ja monet muut tahot luultavasti rakentavat nykyisten asiakkaiden pisteytysjärjestelmien rinnalle uusia toiminnallisuuksia, joilla tuotteita voidaan personoida entistä paremmin. Eli voidaan periä asiakkailta henkilökohtaisiin terveystietoihin liittyen lisämaksuja kaikenlaisista syistä.

Tietoa kerätään ihmisten omaan suostumukseen perustuen tai perustumatta jo aivan tarpeeksi. 

Älylaitteet taskuissamme keskustelevat ympäristöstä löytyvän teknologian kanssa ja sovelluksille täytyy antaa huomattavan laajoja oikeuksia että niitä voi käyttää. Esimerkiksi osa kuntoilu/urheiluvalmennussovelluksista pyytää käyttöehdoissaan täysin avointa valtakirjaa kaiken tiedon hyödyntämiseen kaupallisesti. Jos käyttöehdot jäävät lukematta, reealiaikainen analyysi liikkumisestasi on jo luultavasti hyödynnetty kaupallisesti.

Aivan kaikkea tietoa ei saa valjastaa kaupalliseen käyttöön. Terveystietojen kerääminen pisteytystä varten on yksi suurimmista uhkista yksityisyydelle - tiedustelulakien lisäksi. Toivottavasti poliitikoilla riittää rohkeutta olla murentamatta yksityisyyttämme kaupallisuuden ja uhkakuvien ehdoilla - oikeus yksityisyyteen on jokaisen ihmisen perusoikeus.

]]>
0 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258411-hoitoketjujen-tehokkuus-ja-oikeus-yksityisyyteen#comments Kapitaatiomalli Yksityisyys Thu, 19 Jul 2018 12:03:16 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258411-hoitoketjujen-tehokkuus-ja-oikeus-yksityisyyteen
Yksityisyyden suoja virastoissa (kuva) http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257933-yksityisyyden-suoja-virastoissa-kuva <p>Voiko ihminen nykypäivänä luottaa siihen, että hänen yksityiset asiansa pysyvät salassa kun hän asioi viranomaisessa?</p><p>Julkisessa tilassa saa kuvata, mutta onko Kelan konttori sellainen tila joka on kyseisellä tavalla julkinen kun jo se seikka, että joku henkilö on Kelan asiakas on salassapidettävä tieto?</p><p>Kuvan tapauksessa lienee selvää, että virkailijan olisi pitänyt huolehtia siitä, että ovi olisi suljettu ennen kuin asiointi alkoi.</p><p>Kysyä voi myös toteutuuko tietoturva riittävästi terveyskeskuksissa joiden odotusauloissa kuvaaminen on lain mukaisesti sallittua - myös sukupuolitautien poliklinikalla, kaiketi?</p><p>Joissain toimistoissa/konttoreissa on merkitystä mm. sillä miten tietokoneet sijoitetaan, jotta esim. näyttöä ei pysty ulkopuolelta lukemaan ja/tai kuvaamaan.</p><p>Onko yksityisyytemme riittävästi suojattu kun asioimme eri viranomaisissa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voiko ihminen nykypäivänä luottaa siihen, että hänen yksityiset asiansa pysyvät salassa kun hän asioi viranomaisessa?

Julkisessa tilassa saa kuvata, mutta onko Kelan konttori sellainen tila joka on kyseisellä tavalla julkinen kun jo se seikka, että joku henkilö on Kelan asiakas on salassapidettävä tieto?

Kuvan tapauksessa lienee selvää, että virkailijan olisi pitänyt huolehtia siitä, että ovi olisi suljettu ennen kuin asiointi alkoi.

Kysyä voi myös toteutuuko tietoturva riittävästi terveyskeskuksissa joiden odotusauloissa kuvaaminen on lain mukaisesti sallittua - myös sukupuolitautien poliklinikalla, kaiketi?

Joissain toimistoissa/konttoreissa on merkitystä mm. sillä miten tietokoneet sijoitetaan, jotta esim. näyttöä ei pysty ulkopuolelta lukemaan ja/tai kuvaamaan.

Onko yksityisyytemme riittävästi suojattu kun asioimme eri viranomaisissa?

]]>
5 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257933-yksityisyyden-suoja-virastoissa-kuva#comments Salakatselu Salakuvaaminen Tietoturva Yksityisyyden suoja Yksityisyys Fri, 06 Jul 2018 15:36:10 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257933-yksityisyyden-suoja-virastoissa-kuva
Yksityisyyden rajat työpaikalla - kunto, terveys ja persoonallisuus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus <p>Missä kulkee yksityisyyden raja työssä vaikkapa terveystietojen, persoonallisuuden tahi fyysisen kunnon suhteen? Kuinka paljon työnanantajan ja toisten työntekijöiden tulee näistä tietää ja milloin rajat ylittyvät? Nämä asiat alkoivat jälleen pohdituttaa itseäni luettuani Yleltä Mona Mannevuon kolumnin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10211736">Kontrolliyhteiskunnassa tuupataan ja optimoidaan aivoja</a>.</p><p>Kolumnissa pohdittiin erilaisia keinoja kuinka yhteiskunta ja työnantajat pyrkivät mittaamaan meitä yhä lisää sekä ohjaamaan haluamaansa suuntaan. Nän toteaa kolumnissaan:</p><p>&quot;<em>Työntekijöitä mitataan jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Asiasta on syytä keskustella laajemmin, koska se herättää myös eettisiä ja kriittisiä kysymyksiä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan.</em>&quot;</p><p>Hän maalailee mahdollisia tulevaisuudenkuvia, joissa työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt mitaten työntekijän tehokkuutta. Hänen mukaansa siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys:</p><p>&quot;<em>Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen. Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa.</em>&quot;</p><p><strong>Työpaikoilla on tehty paljon hyvää työtä kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia</strong></p><p>Monilla työpaikoilla on hyviä käytäntöjä, joilla työntekijöille on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen ja myös vaikkapa henkilökohtaiseen kehittymiseen. Keskeistä onnistuneille malleille on vapaaehtoisuus sekä riittävä yksityisyys halutessaan. Yksityisyyden voi kuitenkin helposti rikkoa myös porukan paine vaikkei joku haluaisikaan omia tietojaan tai tekemisiään kaikkien tietoon. Siksi on tarkoin mietittävä millaisia tietoja porukassa on tarpeen käsitellä.</p><p>Kovasti muodissa 2000-luvulla ovat olleet myös erilaiset persoonallisuustestit. Nämäkin oikein toteutettuina voivat auttaa ymmärtämään toisiamme sekä itseämme paremmin. On vaikkapa hyvä tietää millaisia ihmisiä tiimissä on ja mikä heitä motivoi.</p><p>Terveiden elämäntapojen edistäminen tarjoten mahdollisuuksia on myös usein toimiva ratkaisu kunhan esimerkiksi osallistumattomuuden kautta sillä ei lähdetä arvottamaan työntekijöitä.</p><p><strong>Kolikon toinen puoli - milloin mennään liian pitkälle?</strong></p><p>Tästä lienee kullakin oma mielipiteensä ja rajaa on vaikea vetää. Mieleeni tuli muutama esimerkki, joista ensimmäinen liittyy kuntotesteihin. Koko myyntitiimi vietiin osana tiimipäiviä kuntotestiin - toki olisi ollut mahdollista olla ottamatta osaa testiin, mutta porukan painostuksessa kukaan ei näin tehnyt. Tuloksia käsiteltiin myöhemmin ja kaikki saivat tuloksensa. Tulokset olivat lähtökohtaisesti luottamuksellisia, mutta urheilusta innostuneen pomon kannustamana ja joukon muutaman myötämielisen innostamana tuloksia sitten ruodittiin porukalla. Yksi heikossa kunnossa oleva oli vaikeassa tilanteessa silloin ja vielä enemmän illanvieton aikana saadessaan kuunnella kuittia muutamalta paremmin pärjänneeltä kilpailuhenkisessä myyntiorganisaatiossa.</p><p>Tällaiset tilanteet ovat varsin yleisiä nykyään, mutta kannattaisi harkita ovatko ne tarpeen ja kaikille miellyttäviä - vain onko joukossa joku, jolla traumat lähtee jo syvältä koululiikunnasta ja vahvuudet ovat ihan muualla. Mikäli halutaan tukea ja mahdollistaa kunnon testaus niin parempi on antaa sille mahdollisuus vaikkapa lahjakortilla ja lisäksi asiantuntijan neuvot päälle.</p><p>Kuinka paljon meidän on sitten tarpeen tietää toistemme persoonallisuudesta? Erilaisia testejä on lukuisia kuten vaikkapa 360 astetta tai 16 persoonallisuustyyppiä -testi. Omasta mielestäni nämä ovat vielä rajan alapuolella ja jossain määrin hyödyllisiä. Tosin näistä tunnutaan vedettävän joskus turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ne saattavat vaikuttaa ihmisten kohtaamiseen - joskus hyvällä tavalla ymmärrystä lisäten, mutta kenties myös aiheuttaen vääriä tulkintoja.</p><p>Edellistä pitemmälle tiedän mennyn joissain firmoissa, jossa ollaan vaikkapa tuomassa jotain mindfullnessin tms kaltaisia tekniikoita tilaisuuksiin. Näissä ollaan joskus menty hyvinkin syvälle ihmisen tuntoihin ja vaikkapa historiaan. Mielestäni tällaiset eivät kuulu työpaikalle paitsi täysin vapaaehtoisina mahdollisuuksina vailla mitään työnantajan tai porukan paineen luomaa pakkoa.</p><p>Varsinkin esimiehille on myös kustannettu erilaisia useamman päivän seurantaa elintavoista ja mm stressin sekä unen vaikutuksesta. Näissä usein esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla tarkkaillaan sykettä ja sen ominaisuuksia samalla pitäen kirjaa tekemisistä sekä työssä että vapaa-ajalla. Täsäs mennään mielestäni alueelle, joka ei ole enää työnantajan eikä esimiehen asia. Voidaan tarjota mahdollisuus tiukalla yksityisyydellä ja näin onneksi useimmiten tapahtuukin. Ainakin tietämäni näitä palveluja tarjoavat yritykset pitävät tarkoin huolta tästä.</p><p>Vaatimukset, mittaaminen ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan ja työntekijöistä halutaan puristaa yhä enemmän. Jos ajatellaan vaikkapa uutisia siitä, kuinka Amazonin työntekijät eivät tehokkuusvaatimusten vuoksi käy edes vessassa, niin onhan tilanne jo mennyt liian pitkälle. Näemmekö pian yrityksen, joka haluaa laittaa aktiivisuusrannekkeen suoritteen seuraamiseksi työntekijöille? Toivottavasti emme.</p><p>Erityisesti esimiesasemassa ja HR:ssä toimivien olisi hyvä välillä pohtia näitä asioita, jotteivät työntekijät joudu ikäviin ja kohtuuttomiin tilanteisiin menettäen sellaista yksityisyyttä, joka ei ole työn kannalta tarpeen.</p><p><strong>Miten sinä näet&nbsp; työn ja yksityisyyden rajan - mikä on vielä ok ja milloin mennään liian pitkälle?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Missä kulkee yksityisyyden raja työssä vaikkapa terveystietojen, persoonallisuuden tahi fyysisen kunnon suhteen? Kuinka paljon työnanantajan ja toisten työntekijöiden tulee näistä tietää ja milloin rajat ylittyvät? Nämä asiat alkoivat jälleen pohdituttaa itseäni luettuani Yleltä Mona Mannevuon kolumnin Kontrolliyhteiskunnassa tuupataan ja optimoidaan aivoja.

Kolumnissa pohdittiin erilaisia keinoja kuinka yhteiskunta ja työnantajat pyrkivät mittaamaan meitä yhä lisää sekä ohjaamaan haluamaansa suuntaan. Nän toteaa kolumnissaan:

"Työntekijöitä mitataan jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Asiasta on syytä keskustella laajemmin, koska se herättää myös eettisiä ja kriittisiä kysymyksiä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan."

Hän maalailee mahdollisia tulevaisuudenkuvia, joissa työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt mitaten työntekijän tehokkuutta. Hänen mukaansa siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys:

"Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen. Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa."

Työpaikoilla on tehty paljon hyvää työtä kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia

Monilla työpaikoilla on hyviä käytäntöjä, joilla työntekijöille on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen ja myös vaikkapa henkilökohtaiseen kehittymiseen. Keskeistä onnistuneille malleille on vapaaehtoisuus sekä riittävä yksityisyys halutessaan. Yksityisyyden voi kuitenkin helposti rikkoa myös porukan paine vaikkei joku haluaisikaan omia tietojaan tai tekemisiään kaikkien tietoon. Siksi on tarkoin mietittävä millaisia tietoja porukassa on tarpeen käsitellä.

Kovasti muodissa 2000-luvulla ovat olleet myös erilaiset persoonallisuustestit. Nämäkin oikein toteutettuina voivat auttaa ymmärtämään toisiamme sekä itseämme paremmin. On vaikkapa hyvä tietää millaisia ihmisiä tiimissä on ja mikä heitä motivoi.

Terveiden elämäntapojen edistäminen tarjoten mahdollisuuksia on myös usein toimiva ratkaisu kunhan esimerkiksi osallistumattomuuden kautta sillä ei lähdetä arvottamaan työntekijöitä.

Kolikon toinen puoli - milloin mennään liian pitkälle?

Tästä lienee kullakin oma mielipiteensä ja rajaa on vaikea vetää. Mieleeni tuli muutama esimerkki, joista ensimmäinen liittyy kuntotesteihin. Koko myyntitiimi vietiin osana tiimipäiviä kuntotestiin - toki olisi ollut mahdollista olla ottamatta osaa testiin, mutta porukan painostuksessa kukaan ei näin tehnyt. Tuloksia käsiteltiin myöhemmin ja kaikki saivat tuloksensa. Tulokset olivat lähtökohtaisesti luottamuksellisia, mutta urheilusta innostuneen pomon kannustamana ja joukon muutaman myötämielisen innostamana tuloksia sitten ruodittiin porukalla. Yksi heikossa kunnossa oleva oli vaikeassa tilanteessa silloin ja vielä enemmän illanvieton aikana saadessaan kuunnella kuittia muutamalta paremmin pärjänneeltä kilpailuhenkisessä myyntiorganisaatiossa.

Tällaiset tilanteet ovat varsin yleisiä nykyään, mutta kannattaisi harkita ovatko ne tarpeen ja kaikille miellyttäviä - vain onko joukossa joku, jolla traumat lähtee jo syvältä koululiikunnasta ja vahvuudet ovat ihan muualla. Mikäli halutaan tukea ja mahdollistaa kunnon testaus niin parempi on antaa sille mahdollisuus vaikkapa lahjakortilla ja lisäksi asiantuntijan neuvot päälle.

Kuinka paljon meidän on sitten tarpeen tietää toistemme persoonallisuudesta? Erilaisia testejä on lukuisia kuten vaikkapa 360 astetta tai 16 persoonallisuustyyppiä -testi. Omasta mielestäni nämä ovat vielä rajan alapuolella ja jossain määrin hyödyllisiä. Tosin näistä tunnutaan vedettävän joskus turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ne saattavat vaikuttaa ihmisten kohtaamiseen - joskus hyvällä tavalla ymmärrystä lisäten, mutta kenties myös aiheuttaen vääriä tulkintoja.

Edellistä pitemmälle tiedän mennyn joissain firmoissa, jossa ollaan vaikkapa tuomassa jotain mindfullnessin tms kaltaisia tekniikoita tilaisuuksiin. Näissä ollaan joskus menty hyvinkin syvälle ihmisen tuntoihin ja vaikkapa historiaan. Mielestäni tällaiset eivät kuulu työpaikalle paitsi täysin vapaaehtoisina mahdollisuuksina vailla mitään työnantajan tai porukan paineen luomaa pakkoa.

Varsinkin esimiehille on myös kustannettu erilaisia useamman päivän seurantaa elintavoista ja mm stressin sekä unen vaikutuksesta. Näissä usein esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla tarkkaillaan sykettä ja sen ominaisuuksia samalla pitäen kirjaa tekemisistä sekä työssä että vapaa-ajalla. Täsäs mennään mielestäni alueelle, joka ei ole enää työnantajan eikä esimiehen asia. Voidaan tarjota mahdollisuus tiukalla yksityisyydellä ja näin onneksi useimmiten tapahtuukin. Ainakin tietämäni näitä palveluja tarjoavat yritykset pitävät tarkoin huolta tästä.

Vaatimukset, mittaaminen ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan ja työntekijöistä halutaan puristaa yhä enemmän. Jos ajatellaan vaikkapa uutisia siitä, kuinka Amazonin työntekijät eivät tehokkuusvaatimusten vuoksi käy edes vessassa, niin onhan tilanne jo mennyt liian pitkälle. Näemmekö pian yrityksen, joka haluaa laittaa aktiivisuusrannekkeen suoritteen seuraamiseksi työntekijöille? Toivottavasti emme.

Erityisesti esimiesasemassa ja HR:ssä toimivien olisi hyvä välillä pohtia näitä asioita, jotteivät työntekijät joudu ikäviin ja kohtuuttomiin tilanteisiin menettäen sellaista yksityisyyttä, joka ei ole työn kannalta tarpeen.

Miten sinä näet  työn ja yksityisyyden rajan - mikä on vielä ok ja milloin mennään liian pitkälle?

 

 

]]>
11 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus#comments Hyvinvointi ja terveys Persoonallisuus Tehokkuus Työhyvinvointi Yksityisyys Sun, 20 May 2018 15:05:48 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255577-yksityisyyden-rajat-tyopaikalla-kunto-terveys-ja-persoonallisuus
Tiedustelulaki tulee http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee <p>Viime kuukaudet medioissa on juoksutettu Supon johtajasta alkaen koko tiedotusosastoa kertomassa miksi maahan on aivan välttämätöntä saada juuri samojen tahojen itse valmistelema tiedustelulaki. <strong>Ainoa julkinen keskustelu on käyty siitä pitäisikö koko paketti saada käyttöön heti vai voidaanko perustuslaki muuttaa normaalissa järjestyksessä, eli vasta ensi vuoden vaalien jälkeen.</strong></p><p>Mitä ilmeisemmin kuvio on sama kuin mm. poliisilakien uudistuksissa, eli jo käytössä olleet menetelmät kirjataan kiireellä lakiin, jotta toiminta voi jatkua ennallaan ja lakien mukaisesti. Samasta syystä lakien sisällöstä ei sitten saa syntyä mitään julkista keskustelua.</p><p>Tiedustelulaki legitimoi tiedonvaihdon erityisesti läntisten tiedustelukumppaneiden kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. <strong>Kumppani voi pyytää Suomea vakoilemaan omia kohteitaan ja Suomi saa vaihtokaupassa itseään hyödyttävää tiedustelutietoa.</strong> Tämä on koko uudistuksen keskeinen ja oikeastaan ainoa ydin.</p><p>Terrorismin kanssa tällä asialla ei tosiasiassa ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on kätevä keppihevonen. Vaikka nykyään on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, turvattomuutta <em>koetaan</em> aiempaa enemmän.</p><p>Turun puukottajasta oli tehty ilmiantoja ja tutkintaan oli nykyisenkin lain mukaan täydet valtuudet (<em>konkreettisena rikosepäilynä</em> terroristisen teon valmistelu, jolloin kaikki pakkokeinot ovat käytettävissä), mutta asia jäi silti tutkimatta. Rikostutkinnassa teon jälkeen ei ole edes tullut ilmi mitään sellaista, mitä verkkotiedustelun keinoin ylipäätään olisi ollut selvitettävissä.</p><p>Tiedustelun on luvattu tapahtuvan voimakkaan valvonnan alaisena, ihan Helsingin käräjäoikeuden kumileimasimella avustettuna (pakkokeinohakemuksia ei oikeastaan ikinä hylätä).</p><p>Supon johtajasta kaarteineen ei ole tullut kovin teknisesti valveutunutta kuvaa ja onkin syytä epäillä ymmärtävätkö he lainkaan millaisia keinoja tässä varsinaisesti ollaan sallimassa. <strong>Piraattina minun kai pitäisi olla äärimmäisen huolestunut tällaisesta massavalvonnasta</strong>, joten katsotaan mitä se varsinaisesti mahdollistaa.</p><p>Vielä muutama vuosi sitten valtaosa Internet-yhteyksistä oli salaamattomia, joten verkkotiedustelija pystyi seuraamaan esimerkiksi millaisia verkkohakuja henkilö tekee. Tilanne on muuttunut radikaalisti ja nykyään <strong>verkkotiedustelija näkee ainoastaan käyttäjän koneen ja Googlen tai Facebookin tietokoneen olevan yhteydessä keskenään</strong>, ilman minkäänlaista tietoa yhteyden sisällöstä tai edes palveluissa käytettävistä tunnuksista. Terroristit ovat käyttäneet mm. WhatsAppia, jossa kaikki yhteydet ovat päästä päähän salattuja.</p><p>Pääosin siis täysin hyödytöntä tietoa.</p><p>Joissain viestimissä tiedostojen siirrot tai ääni/videopuhelut käyttäjien välillä käyttävät suoraa yhteyttä käyttäjien välillä, ja tällöin verkkotiedustelija saa selville kahden henkilön olevan keskenään yhteydessä. Melkoista neulan hakua heinäsuovasta, koska viestien sisällöstä ei kuitenkaan saada mitään tietoa. Lisäksi osa verkkosivuista ja jotkin sähköpostiyhteydet ovat edelleen salaamattomia, eli näiltä osin valvonta on toistaiseksi mahdollista.</p><p><strong>Kukakohan näitä sitten ehtii tutkia, jos edes suoria varoituksia Turun terroristista ei tutkittu?</strong></p><p>Hanke on kansainvälinen ja meille kerrotaan tiedusteluvaltuuksien olevan välttämättömiä siksi kun muillakin mailla on. Tai siis oikeammin muissakin maissa ajetaan vastaavaa läpi ja perustellaan sitä sillä kun muuallakin...</p><p><strong>Hollannissa vakoilulait kaatuivat kansanäänestyksessä.</strong> Pakettiin olisivat kuuluneet DNA-rekisterit ja oikeus hakkeroida kansalaisten laitteille (mitkä meillä kuuluvat jo poliisilakiin) sekä tiedustelulakia vastaavat valtuudet massavalvontaan ja tietojen jakoon tiedustelukumppaneille. Kumma kyllä, tätä uutista ei noteerattu Suomen mediassa mitenkään.</p><p><strong>Suomessa asia on lobattu sen verran taitavasti ja median täysin yhtenäisellä tuella saatu kansakin peloissaan sen taakse, ettei hanketta voi enää mitenkään pysäyttää.</strong> Toisaalta en jaksa olla huolissani, koska reitittimiltä tehtävä verkkotiedustelu on auttamatta ajastaan jäljessä, Internetin jo käyttäessä lähes pelkästään salattuja yhteyksiä.</p><p>Haluaisin kommenteissa kuulla originaaleja ajatuksia siitä miksi tiedustelulakeja tarvitaan tai ei tarvita, tai miten niitä pitäisi muuttaa, vai ollaanko tässä säätämässä lakiin taas kuollutta kirjainta lapsipornofiltterin ja Lex Nokian tapaan...</p><p>&nbsp;</p><p>Lisää luettavaa ja viitteitä:</p><ul><li>Huomattavasti laajempi katsaus tiedustelulakiin <a href="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka" title="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka">http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tu...</a></li><li>Oma laajempi kirjoitukseni aiheesta <a href="http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana" title="http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana">http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime...</a></li><li>Hollannin vakoilulait torjuttu <a href="https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database" title="https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database">https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a...</a></li><li>Helsingin käräjäoikeus pakkokeinoasioissa <a href="http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf" title="http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf">http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf</a></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime kuukaudet medioissa on juoksutettu Supon johtajasta alkaen koko tiedotusosastoa kertomassa miksi maahan on aivan välttämätöntä saada juuri samojen tahojen itse valmistelema tiedustelulaki. Ainoa julkinen keskustelu on käyty siitä pitäisikö koko paketti saada käyttöön heti vai voidaanko perustuslaki muuttaa normaalissa järjestyksessä, eli vasta ensi vuoden vaalien jälkeen.

Mitä ilmeisemmin kuvio on sama kuin mm. poliisilakien uudistuksissa, eli jo käytössä olleet menetelmät kirjataan kiireellä lakiin, jotta toiminta voi jatkua ennallaan ja lakien mukaisesti. Samasta syystä lakien sisällöstä ei sitten saa syntyä mitään julkista keskustelua.

Tiedustelulaki legitimoi tiedonvaihdon erityisesti läntisten tiedustelukumppaneiden kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Kumppani voi pyytää Suomea vakoilemaan omia kohteitaan ja Suomi saa vaihtokaupassa itseään hyödyttävää tiedustelutietoa. Tämä on koko uudistuksen keskeinen ja oikeastaan ainoa ydin.

Terrorismin kanssa tällä asialla ei tosiasiassa ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on kätevä keppihevonen. Vaikka nykyään on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, turvattomuutta koetaan aiempaa enemmän.

Turun puukottajasta oli tehty ilmiantoja ja tutkintaan oli nykyisenkin lain mukaan täydet valtuudet (konkreettisena rikosepäilynä terroristisen teon valmistelu, jolloin kaikki pakkokeinot ovat käytettävissä), mutta asia jäi silti tutkimatta. Rikostutkinnassa teon jälkeen ei ole edes tullut ilmi mitään sellaista, mitä verkkotiedustelun keinoin ylipäätään olisi ollut selvitettävissä.

Tiedustelun on luvattu tapahtuvan voimakkaan valvonnan alaisena, ihan Helsingin käräjäoikeuden kumileimasimella avustettuna (pakkokeinohakemuksia ei oikeastaan ikinä hylätä).

Supon johtajasta kaarteineen ei ole tullut kovin teknisesti valveutunutta kuvaa ja onkin syytä epäillä ymmärtävätkö he lainkaan millaisia keinoja tässä varsinaisesti ollaan sallimassa. Piraattina minun kai pitäisi olla äärimmäisen huolestunut tällaisesta massavalvonnasta, joten katsotaan mitä se varsinaisesti mahdollistaa.

Vielä muutama vuosi sitten valtaosa Internet-yhteyksistä oli salaamattomia, joten verkkotiedustelija pystyi seuraamaan esimerkiksi millaisia verkkohakuja henkilö tekee. Tilanne on muuttunut radikaalisti ja nykyään verkkotiedustelija näkee ainoastaan käyttäjän koneen ja Googlen tai Facebookin tietokoneen olevan yhteydessä keskenään, ilman minkäänlaista tietoa yhteyden sisällöstä tai edes palveluissa käytettävistä tunnuksista. Terroristit ovat käyttäneet mm. WhatsAppia, jossa kaikki yhteydet ovat päästä päähän salattuja.

Pääosin siis täysin hyödytöntä tietoa.

Joissain viestimissä tiedostojen siirrot tai ääni/videopuhelut käyttäjien välillä käyttävät suoraa yhteyttä käyttäjien välillä, ja tällöin verkkotiedustelija saa selville kahden henkilön olevan keskenään yhteydessä. Melkoista neulan hakua heinäsuovasta, koska viestien sisällöstä ei kuitenkaan saada mitään tietoa. Lisäksi osa verkkosivuista ja jotkin sähköpostiyhteydet ovat edelleen salaamattomia, eli näiltä osin valvonta on toistaiseksi mahdollista.

Kukakohan näitä sitten ehtii tutkia, jos edes suoria varoituksia Turun terroristista ei tutkittu?

Hanke on kansainvälinen ja meille kerrotaan tiedusteluvaltuuksien olevan välttämättömiä siksi kun muillakin mailla on. Tai siis oikeammin muissakin maissa ajetaan vastaavaa läpi ja perustellaan sitä sillä kun muuallakin...

Hollannissa vakoilulait kaatuivat kansanäänestyksessä. Pakettiin olisivat kuuluneet DNA-rekisterit ja oikeus hakkeroida kansalaisten laitteille (mitkä meillä kuuluvat jo poliisilakiin) sekä tiedustelulakia vastaavat valtuudet massavalvontaan ja tietojen jakoon tiedustelukumppaneille. Kumma kyllä, tätä uutista ei noteerattu Suomen mediassa mitenkään.

Suomessa asia on lobattu sen verran taitavasti ja median täysin yhtenäisellä tuella saatu kansakin peloissaan sen taakse, ettei hanketta voi enää mitenkään pysäyttää. Toisaalta en jaksa olla huolissani, koska reitittimiltä tehtävä verkkotiedustelu on auttamatta ajastaan jäljessä, Internetin jo käyttäessä lähes pelkästään salattuja yhteyksiä.

Haluaisin kommenteissa kuulla originaaleja ajatuksia siitä miksi tiedustelulakeja tarvitaan tai ei tarvita, tai miten niitä pitäisi muuttaa, vai ollaanko tässä säätämässä lakiin taas kuollutta kirjainta lapsipornofiltterin ja Lex Nokian tapaan...

 

Lisää luettavaa ja viitteitä:

  • Huomattavasti laajempi katsaus tiedustelulakiin http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244117-kuinka-suojasta-tuli-uhka
  • Oma laajempi kirjoitukseni aiheesta http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243979-tiedan-yha-mita-teit-viime-kesana
  • Hollannin vakoilulait torjuttu https://news.vice.com/en_us/article/xw7xgq/dutch-voters-just-shot-down-a-major-spying-law-that-would-allow-dna-database
  • Helsingin käräjäoikeus pakkokeinoasioissa http://www.fredman-mansson.fi/images/stories/DL_317_Fredman_e.pdf
]]>
10 http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee#comments Tiedustelulaki Valvonta Yksityisyys Fri, 23 Mar 2018 09:49:37 +0000 Lasse Kärkkäinen http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252737-tiedustelulaki-tulee
Media ja valta http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta <p>Media &ndash; tai ainakin huomattava osa siitä &ndash; on osa viihdeteollisuutta. Tällä medialla on kahdenlaisia asiakkaita. Yhtäältä ne, jotka tarvitsevat sen tuotetta: julkisuutta joko asemansa luomiseen ja säilyttämiseen tai koska heille on kehittynyt siihen riippuvuus, addiktio. Usein heillä on molemmat tarpeet. Toisaalta ovat ne, jotka nauttivat julkisuudesta ensin mainittujen kautta; saavat tyydytystä heidän tirkistelystään ja voivat samaistua statukseen, joka näillä on tai näyttää olevan.</p><p>Viihdeteollisuusmedian suhde julkisuutta tarvitsevaan on ikään kuin yhdistelmä sutenöörin suhteesta prostituoituun ja huumediilerin suhteesta narkkariin. Julkisuusriippuvainen tarvitse huumettaan kuten narkkari annostaan, mutta julkisuutta on vain jos on yleisöä, ja sikäli hän muistuttaa prostituoitua, joka tarvitsee myös seksiä ostavia asiakkaita.</p><p>Niin kauan kuin julkisuuriippuvuuden hyväksikäyttö keskittyi sellaisiin ammattiryhmiin kuin viihde-esiintyjät, missit ja jotkut urheilulajit, se ei ollut vakava yhteiskunnallinen ongelma, joskin kyllä traagista niille, jotka sen uhriksi joutuivat. Arveluttavaksi se on alkanut muodostua sitä mukaa kun poliitikot ovat tulleet entistä riippuvammiksi mediasta tullakseen valituksi vaaleissa, tai edes pystyäkseen toimimaan seuraaviin vaaleihin asti. Media tai pikemminkin mediassa toimivat yksilöt käyttävät valtaa säännöstelemällä poliitikoille antamaansa julkisuutta ja sen sisältöä, minkä lisäksi ne korostavat poliitikon ulkoista olemusta enemmän kuin hänen sanomaansa. Lopputuloksena on politiikan jo tapahtunut karnevalisoituminen ja äänestäjien vieraantuminen, ja yhteiskunnan haasteiden edessä epäpätevien henkilöiden valikoituminen poliitikon tehtäviin.</p><p>Erityismaininnan ansaitsee yksityiselämän suoja. Poliitikkojen yksityisyyden suojan rajoittamista pidetään jo itsestään selvyytenä. Laki ja oikeuskäytäntökin sen vahvistavat aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Mutta onko se todella a) tarpeen, b) oikeudenmukaista? Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin kirjailija Erno Paasilinnan kauan sitten ilmoille huutamassa katkerassa toteamuksessa Lapin jokivarsien ihmisten kohtalosta voimalaitosyhtiöiden käsissä: He eivät ole rikkoneet mitään lakeja. He ovat kirjoittaneet lait.</p><p>Ei yksityiselämän suojan rajoittaminen ole tarpeen, sillä sellaisen poliitikkoa koskevan tiedon, jolla on yhteiskunnallista merkitystä, julkistaminen olisi mahdollista ilman tällaista rajoittamistakin. Julkaisemisen vain olisi todella palveltava yleistä etua ja julkaistavan tiedon lisäksi pidettävä paikkansa, ja siinä taitaa ollakin se kipein kohta, sillä nimenomaan näytön pitävyysvaatimusta media ei halua itseään sitomaan. Siinäkin suhteessa se nauttii jo ainakin osittaista rankaisemattomuutta, jos ei de jure niin joka tapauksessa de facto.</p><p>Vielä vähemmän supistettu yksityiselämän suoja on oikeudenmukaista. Juridisesti on hälyttävää, että on voitu hyväksyä lakeja ja niiden soveltamiskäytäntöä, joka on räikeästi vastoin tasavertaisuutta lain edessä. Mutta ei se ole oikeudenmukaista myöskään moraalisesti. Perustelu poliitikkojen yksityiselämän suojan murentamiselle on, että meillä on oikeus tietää, millaisia ovat ihmiset, jotka tekevät päätöksiä meihin vaikuttavista asioista. Mutta jos näin on, miksi ei kaivella vaikka junan ja metron kuljettajien asioita. Heillä on koko ajan käsissään 500-1000 ihmisen henki. Lentokoneiden piloteilla on vähemmän, 100-400, mutta paljon on sekin. Entä bussi- ja rekkakuskit? Ja jos todella isoista asioista vastaavia etsitään, entä ydinvoimaloiden valvomoiden työntekijät, jotka voivat tehdä koko maan asumiskelvottomaksi?</p><p>Mutta entäs median tiedonvälitys- ja demokratian vahtikoirafunktio? Enkö kyynisyydessäni suorastaan halveksi sananvapauden kallisarvoisuutta edellä olevilla pointeilla? Niin, onhan siellä edelleen tiedonvälitystäkin. Esimerkiksi merisää. Mutta kuten originelli kulttuurifilosofi Egon Friedell jo kohta sata vuotta sitten oivalsi, menneisyys jähmettyy, ikään kuin kiteytyy, käsittämättömän nopeasti ja peruuttamattomasti, ja aivan äsken suurinta muotia olleet ilmiöt ovat enää löydettävissä esikaupunkitalojen vähän nuhjuisista portaikoista. Samoin on käymässä median tiedonvälitysfunktiollekin. Sananvapaus taas tuntuu median edustajille olevan lähinnä heidän itsensä luovuttamattomana pitämä oikeus miljoonayleisöön.</p><p>Tietenkin sananvapaus on kallisarvoinen asia. Mutta mikään vapaus ei ole niin pyhä, etteikö sitä voitaisi käyttää väärin. Ja jos sitä käytetään väärin tarpeeksi kauan ja raskaasti, se voidaan menettää. Ei siksi, että minä kirjoittelen Facebookiin epämukavia totuuksia, vaan siksi, että se menettää arvonsa niiden silmissä, jotka lopulta kaikesta päättävät, yhteisen kansan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Media – tai ainakin huomattava osa siitä – on osa viihdeteollisuutta. Tällä medialla on kahdenlaisia asiakkaita. Yhtäältä ne, jotka tarvitsevat sen tuotetta: julkisuutta joko asemansa luomiseen ja säilyttämiseen tai koska heille on kehittynyt siihen riippuvuus, addiktio. Usein heillä on molemmat tarpeet. Toisaalta ovat ne, jotka nauttivat julkisuudesta ensin mainittujen kautta; saavat tyydytystä heidän tirkistelystään ja voivat samaistua statukseen, joka näillä on tai näyttää olevan.

Viihdeteollisuusmedian suhde julkisuutta tarvitsevaan on ikään kuin yhdistelmä sutenöörin suhteesta prostituoituun ja huumediilerin suhteesta narkkariin. Julkisuusriippuvainen tarvitse huumettaan kuten narkkari annostaan, mutta julkisuutta on vain jos on yleisöä, ja sikäli hän muistuttaa prostituoitua, joka tarvitsee myös seksiä ostavia asiakkaita.

Niin kauan kuin julkisuuriippuvuuden hyväksikäyttö keskittyi sellaisiin ammattiryhmiin kuin viihde-esiintyjät, missit ja jotkut urheilulajit, se ei ollut vakava yhteiskunnallinen ongelma, joskin kyllä traagista niille, jotka sen uhriksi joutuivat. Arveluttavaksi se on alkanut muodostua sitä mukaa kun poliitikot ovat tulleet entistä riippuvammiksi mediasta tullakseen valituksi vaaleissa, tai edes pystyäkseen toimimaan seuraaviin vaaleihin asti. Media tai pikemminkin mediassa toimivat yksilöt käyttävät valtaa säännöstelemällä poliitikoille antamaansa julkisuutta ja sen sisältöä, minkä lisäksi ne korostavat poliitikon ulkoista olemusta enemmän kuin hänen sanomaansa. Lopputuloksena on politiikan jo tapahtunut karnevalisoituminen ja äänestäjien vieraantuminen, ja yhteiskunnan haasteiden edessä epäpätevien henkilöiden valikoituminen poliitikon tehtäviin.

Erityismaininnan ansaitsee yksityiselämän suoja. Poliitikkojen yksityisyyden suojan rajoittamista pidetään jo itsestään selvyytenä. Laki ja oikeuskäytäntökin sen vahvistavat aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Mutta onko se todella a) tarpeen, b) oikeudenmukaista? Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin kirjailija Erno Paasilinnan kauan sitten ilmoille huutamassa katkerassa toteamuksessa Lapin jokivarsien ihmisten kohtalosta voimalaitosyhtiöiden käsissä: He eivät ole rikkoneet mitään lakeja. He ovat kirjoittaneet lait.

Ei yksityiselämän suojan rajoittaminen ole tarpeen, sillä sellaisen poliitikkoa koskevan tiedon, jolla on yhteiskunnallista merkitystä, julkistaminen olisi mahdollista ilman tällaista rajoittamistakin. Julkaisemisen vain olisi todella palveltava yleistä etua ja julkaistavan tiedon lisäksi pidettävä paikkansa, ja siinä taitaa ollakin se kipein kohta, sillä nimenomaan näytön pitävyysvaatimusta media ei halua itseään sitomaan. Siinäkin suhteessa se nauttii jo ainakin osittaista rankaisemattomuutta, jos ei de jure niin joka tapauksessa de facto.

Vielä vähemmän supistettu yksityiselämän suoja on oikeudenmukaista. Juridisesti on hälyttävää, että on voitu hyväksyä lakeja ja niiden soveltamiskäytäntöä, joka on räikeästi vastoin tasavertaisuutta lain edessä. Mutta ei se ole oikeudenmukaista myöskään moraalisesti. Perustelu poliitikkojen yksityiselämän suojan murentamiselle on, että meillä on oikeus tietää, millaisia ovat ihmiset, jotka tekevät päätöksiä meihin vaikuttavista asioista. Mutta jos näin on, miksi ei kaivella vaikka junan ja metron kuljettajien asioita. Heillä on koko ajan käsissään 500-1000 ihmisen henki. Lentokoneiden piloteilla on vähemmän, 100-400, mutta paljon on sekin. Entä bussi- ja rekkakuskit? Ja jos todella isoista asioista vastaavia etsitään, entä ydinvoimaloiden valvomoiden työntekijät, jotka voivat tehdä koko maan asumiskelvottomaksi?

Mutta entäs median tiedonvälitys- ja demokratian vahtikoirafunktio? Enkö kyynisyydessäni suorastaan halveksi sananvapauden kallisarvoisuutta edellä olevilla pointeilla? Niin, onhan siellä edelleen tiedonvälitystäkin. Esimerkiksi merisää. Mutta kuten originelli kulttuurifilosofi Egon Friedell jo kohta sata vuotta sitten oivalsi, menneisyys jähmettyy, ikään kuin kiteytyy, käsittämättömän nopeasti ja peruuttamattomasti, ja aivan äsken suurinta muotia olleet ilmiöt ovat enää löydettävissä esikaupunkitalojen vähän nuhjuisista portaikoista. Samoin on käymässä median tiedonvälitysfunktiollekin. Sananvapaus taas tuntuu median edustajille olevan lähinnä heidän itsensä luovuttamattomana pitämä oikeus miljoonayleisöön.

Tietenkin sananvapaus on kallisarvoinen asia. Mutta mikään vapaus ei ole niin pyhä, etteikö sitä voitaisi käyttää väärin. Ja jos sitä käytetään väärin tarpeeksi kauan ja raskaasti, se voidaan menettää. Ei siksi, että minä kirjoittelen Facebookiin epämukavia totuuksia, vaan siksi, että se menettää arvonsa niiden silmissä, jotka lopulta kaikesta päättävät, yhteisen kansan.

]]>
0 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta#comments Media Viihdeteollisuus Yksityisyys Sun, 04 Mar 2018 19:04:03 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251775-media-ja-valta
”Kiristyskirjeet” pitäisi lopettaa http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa <p>Niin sanottuihin <a href="http://minedu.fi/tekijanoikeuksien-valvonta">tekijänoikeuskirjeisiin</a> liittyviä käytäntöjä selvittänyt <a href="http://minedu.fi/hanke?tunnus=OKM044:00/2017">työryhmä</a> luovutti tänään mietintönsä ministeri Sampo Terholle. Olin työryhmässä yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustavan <a href="https://effi.org/">Effin</a> edustajana. Tehtäväni oli edustaa kirjeiden vastaanottajien näkökulmaa. Jätinkin mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadin kirjeiden lähettämisen lopettamista.</p><p>Kirjeiden saajille ja kirjeiden lähettelystä huolestuneille ja sitä vastustaville minulla on yksi keskeinen viesti: kirjevalvonta on laillista, ja jos sen haluaa lopettaa, lakia pitää muuttaa. Yleisempi viestini on, että &quot;kiristyskirjeet&quot; eivät ole tarpeellisia suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun eivätkä edes viihdeteollisuuden etujen näkökulmasta.</p><p><strong>Kirjemenettelyn laajuus ja nykytila</strong></p><p>Tekijänoikeuskirjeet ovat iso kysymys. Kirjeitä on lähetetty työryhmän arvion mukaan muutamalle kymmenelle tuhannelle nettiliittymän omistajalle. Mietinnössä ei ole tästä tarkkoja lukuja, koska kirjeitä lähettävät yritykset eivät suostuneet kertomaan niitä liikesalaisuuteen vedoten. Samasta syystä mietinnössä ei ole tarkkoja lukuja siitä, moniko kirjeen saaja on maksanut vaaditun summan, ja mitä on tapahtunut niille, jotka eivät ole maksaneet.</p><p>Siitä, etteivät kirjeiden lähettäjät suostu antamaan näitä tietoja, voi päätellä, että moni jättää vastaamatta kirjeisiin tai kiistää asian eikä joudu maksamaan mitään. Kirjeisiin ei siis välttämättä kannata vastata, tai ainakaan myöntää tehneensä mitään väärin.</p><p>Toisaalta vastaamatta jättäminen voi johtaa oikeudenkäyntiin, jossa suuret oikeudenkäyntikulut jäävät hävinneen maksettavaksi. Häviäjä on todennäköisesti kirjeen saaja. Jokainen joutuu arvioimaan eri vaihtoehtojen riskit itse.</p><p>Tekijänoikeuskirjeet ovat markkinaoikeuden <a href="http://markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1497263623678.html">kesäkuisen linjapäätöksen</a> jälkeen olleet tosin tauolla: uusia hakemuksia yhteystietojen saamiseksi ei ole sen jälkeen tehty. Oikeudenhaltijat ja tuomioistuimet vääntävät nyt siitä, millainen piratismi ylittää lain edellyttämän &quot;merkittävässä määrin&quot; -kynnyksen, ja millaiset todisteet ovat riittäviä. Kukaan ei kuitenkaan odota, että uudet tuomioistuinten ratkaisut lopettaisivat tekijänoikeuskirjeet kokonaan.</p><p><strong>Laillista toimintaa - lainmuutos tarvitaan</strong></p><p>Työryhmän työssä tuli selväksi se, että kirjeiden lähettäminen on laillista toimintaa. Vaikka osa kirjeistä on ollut tökerösti muotoiltuja, <a href="https://www.valvontalautakunta.fi/valvontalautakunta">asianajajien valvontalautakunta</a> on useiden valitusten myötä <a href="https://www.valvontalautakunta.fi/files/3268/Valvontakertomus_2016_netti.pdf">todennut</a> ne hyvän asianajotavan mukaisiksi. Markkinaoikeudessa oikeudenhaltijoita edustavien lakimiesten esittämä näyttö on arvioitu uskottavaksi.</p><p>Kirjeiden lähettäjät ovat luvanneet parantaa kirjeiden tökeröjä muotoiluja. Tästä työryhmä sai kirjatuksi joukon &quot;hyviä käytäntöjä&quot;. Työryhmä sai nähtäväkseen esimerkkikirjeet kaikilta yrityksiltä. Jotkut olivat selkeästi huonompia kuin toiset. Toivottavasti hyvät käytännöt nostavat kirjeiden tasoa.</p><p>Kirjeiden sanamuotojen parantaminen ei kuitenkaan muuta asian ydintä. Kaikille, jotka valittavat kirjevalvonnan epäreiluudesta, suurista maksuista ja älyttömistä oikeudenkäyntikuluista, voi sanoa vain, että tällainen tämä Suomen oikeusjärjestelmä nyt on. Nämä ongelmat koskevat monia muitakin asioita, eivät vain tekijänoikeuskirjeitä.</p><p>Koska tekijänoikeuskirjeet ovat laillisia, niiden lähettely loppuu vain lakimuutoksen kautta. Ensisijaisesti kirjeiden lähettämistä koskeva tekijänoikeuslain 60 a &sect; pitäisi kumota. Toissijaisesti 60 a &sect;:ssä olevaa henkilötietojen luovuttamiskynnystä pitäisi nostaa siten, että parin yksittäisen teoksen jakaminen ei riittäisi yksityisyyden murtamiseen.</p><p>Effissä pohdimme tällä hetkellä vakavasti kansalaisaloitekampanjaa.</p><p><strong>Kirjevalvonta on tarpeetonta</strong></p><p>Kirjevalvontaa on perusteltu piratismin luoville aloille aiheuttamalla uhalla. Aiheesta on tehty paljon sellaisia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti:</p><ul><li>a) Piratismi ei vähennä luovien alojen voittoja kokonaisuutena siten, että se uhkaisi näiden alojen olemassaoloa.<br />&nbsp;</li><li>b) Laillisten palvelujen kehittäminen vähentää piratismia.<br />&nbsp;</li><li>c) Piratismia harjoittavat kuluttavat luovia sisältöjä myös monin laillisin tavoin, joten piratismi ei korvaa laillisten kanavien käyttöä vaan täydentää sitä.</li></ul><p>Tutkimusnäyttö ei anna erityistä tukea nykyisenkaltaisen kirjevalvonnan tarpeellisuudelle. Luovien alojen haasteet liittyvät yleisempiin globaalin liiketoimintaympäristön muutoksiin, jotka koskevat muitakin aloja, eivätkä siihen, että tavalliset ihmiset jakavat teoksia toisilleen verkossa.</p><p>Muu yhteiskunta on siirtynyt jo eteenpäin, mutta osa viihdeteollisuudesta touhottaa edelleen piratismista. Kyseessä ovat lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen levittäjät. Esimeriksi Suomen dynaamisin luova ala, peliteollisuus, ei tuhlaa aikaansa tavallisten asiakkaidensa jahtaamiseen oikeusteitse. Suomessa kirjevalvonta on kohdistunut lähinnä yhdysvaltalaisen viihde- ja pornoteollisuuden tuotteiden jakamiseen.</p><p>Kirjevalvonnasta hyötyvät oikeasti vain ne lakifirmat, jotka ovat rakentaneet bisnestä kirjemenettelyn ympärille: erityisesti Hedman Partners ja Adultia Suomessa sekä Njord Law Pohjoismaissa. Vastaavasti myös kirjeiden saajia avustava Turre Legal on yksi hyötyjistä. Muiden näkökulmasta kirjevalvonnasta ei ole hyötyä.</p><p>Kaiken kaikkiaan kirjevalvonta ei ole suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun näkökulmasta perusteltua.</p><p><strong>Hävyttömät pornokirjeet</strong></p><p>Erityisen hävyttömänä pidän pornoelokuvien tekijänoikeuksien valvontaa. Tarkoituksena on saada ihmiset häpeämään pornosta kiinni jäämistään niin, että he mukisematta maksaisivat vaaditut summat. Pornon jakamista valvovan Adultian lähettämien kirjeiden sävy onkin ollut erityisen aggressiivinen. Aggressiivinen on myös mies kirjeiden takana - Adultian edustajan huutoa saimme työryhmän kokouksissa kuunnella muutamaan otteeseen.</p><p>Saamani tiedon mukaan tekijänoikeuskirjeet ovat aiheuttaneet sen, että joissakin perheissä perheenjäsenen seksuaalisuudesta on paljastunut yllättäviä asioita. Erityisesti pornoelokuvia koskevat kirjeet puuttuvat siten yksityisyyden ydinalueeseen.</p><p><strong>Työryhmän työskentelystä</strong></p><p>Työryhmän puheenjohtajana oli Anna Vuopala opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Minun lisäkseni erityisen aktiivisia jäseniä olivat kirjeitä lähettelevän Hedman Partnersin Joni Hatanmaa, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) Jaana Pihkala ja teleyrityksiä edustavan FiComin Jussi Mäkinen. Lisäksi oli muitakin jäseniä ja kuulimme eri tahoja ja asiantuntijoita sekä tutustuimme kansalaispalautteeseen. Kaikki keskeiset tahot olivat edustettuna.</p><p>Työryhmällä ei ollut mitään tutkimusresursseja, vaan sen työ perustui niihin tietoihin, joita sen jäsenet pystyivät varsinaisten työtehtäviensä ohella hankkimaan ja toimittamaan. Mietinnön pohja laadittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sisältöä tarkennettiin työryhmän kokouksissa. Vielä viimeisessä kokouksessa viilailimme mietinnön sanamuotoja viisi tuntia. Mietintö on työryhmän konsensusnäkemys, jossa kaikki joutuivat hieman joustamaan.</p><p>&nbsp;</p> Niin sanottuihin tekijänoikeuskirjeisiin liittyviä käytäntöjä selvittänyt työryhmä luovutti tänään mietintönsä ministeri Sampo Terholle. Olin työryhmässä yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustavan Effin edustajana. Tehtäväni oli edustaa kirjeiden vastaanottajien näkökulmaa. Jätinkin mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadin kirjeiden lähettämisen lopettamista.

Kirjeiden saajille ja kirjeiden lähettelystä huolestuneille ja sitä vastustaville minulla on yksi keskeinen viesti: kirjevalvonta on laillista, ja jos sen haluaa lopettaa, lakia pitää muuttaa. Yleisempi viestini on, että "kiristyskirjeet" eivät ole tarpeellisia suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun eivätkä edes viihdeteollisuuden etujen näkökulmasta.

Kirjemenettelyn laajuus ja nykytila

Tekijänoikeuskirjeet ovat iso kysymys. Kirjeitä on lähetetty työryhmän arvion mukaan muutamalle kymmenelle tuhannelle nettiliittymän omistajalle. Mietinnössä ei ole tästä tarkkoja lukuja, koska kirjeitä lähettävät yritykset eivät suostuneet kertomaan niitä liikesalaisuuteen vedoten. Samasta syystä mietinnössä ei ole tarkkoja lukuja siitä, moniko kirjeen saaja on maksanut vaaditun summan, ja mitä on tapahtunut niille, jotka eivät ole maksaneet.

Siitä, etteivät kirjeiden lähettäjät suostu antamaan näitä tietoja, voi päätellä, että moni jättää vastaamatta kirjeisiin tai kiistää asian eikä joudu maksamaan mitään. Kirjeisiin ei siis välttämättä kannata vastata, tai ainakaan myöntää tehneensä mitään väärin.

Toisaalta vastaamatta jättäminen voi johtaa oikeudenkäyntiin, jossa suuret oikeudenkäyntikulut jäävät hävinneen maksettavaksi. Häviäjä on todennäköisesti kirjeen saaja. Jokainen joutuu arvioimaan eri vaihtoehtojen riskit itse.

Tekijänoikeuskirjeet ovat markkinaoikeuden kesäkuisen linjapäätöksen jälkeen olleet tosin tauolla: uusia hakemuksia yhteystietojen saamiseksi ei ole sen jälkeen tehty. Oikeudenhaltijat ja tuomioistuimet vääntävät nyt siitä, millainen piratismi ylittää lain edellyttämän "merkittävässä määrin" -kynnyksen, ja millaiset todisteet ovat riittäviä. Kukaan ei kuitenkaan odota, että uudet tuomioistuinten ratkaisut lopettaisivat tekijänoikeuskirjeet kokonaan.

Laillista toimintaa - lainmuutos tarvitaan

Työryhmän työssä tuli selväksi se, että kirjeiden lähettäminen on laillista toimintaa. Vaikka osa kirjeistä on ollut tökerösti muotoiltuja, asianajajien valvontalautakunta on useiden valitusten myötä todennut ne hyvän asianajotavan mukaisiksi. Markkinaoikeudessa oikeudenhaltijoita edustavien lakimiesten esittämä näyttö on arvioitu uskottavaksi.

Kirjeiden lähettäjät ovat luvanneet parantaa kirjeiden tökeröjä muotoiluja. Tästä työryhmä sai kirjatuksi joukon "hyviä käytäntöjä". Työryhmä sai nähtäväkseen esimerkkikirjeet kaikilta yrityksiltä. Jotkut olivat selkeästi huonompia kuin toiset. Toivottavasti hyvät käytännöt nostavat kirjeiden tasoa.

Kirjeiden sanamuotojen parantaminen ei kuitenkaan muuta asian ydintä. Kaikille, jotka valittavat kirjevalvonnan epäreiluudesta, suurista maksuista ja älyttömistä oikeudenkäyntikuluista, voi sanoa vain, että tällainen tämä Suomen oikeusjärjestelmä nyt on. Nämä ongelmat koskevat monia muitakin asioita, eivät vain tekijänoikeuskirjeitä.

Koska tekijänoikeuskirjeet ovat laillisia, niiden lähettely loppuu vain lakimuutoksen kautta. Ensisijaisesti kirjeiden lähettämistä koskeva tekijänoikeuslain 60 a § pitäisi kumota. Toissijaisesti 60 a §:ssä olevaa henkilötietojen luovuttamiskynnystä pitäisi nostaa siten, että parin yksittäisen teoksen jakaminen ei riittäisi yksityisyyden murtamiseen.

Effissä pohdimme tällä hetkellä vakavasti kansalaisaloitekampanjaa.

Kirjevalvonta on tarpeetonta

Kirjevalvontaa on perusteltu piratismin luoville aloille aiheuttamalla uhalla. Aiheesta on tehty paljon sellaisia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti:

  • a) Piratismi ei vähennä luovien alojen voittoja kokonaisuutena siten, että se uhkaisi näiden alojen olemassaoloa.
     
  • b) Laillisten palvelujen kehittäminen vähentää piratismia.
     
  • c) Piratismia harjoittavat kuluttavat luovia sisältöjä myös monin laillisin tavoin, joten piratismi ei korvaa laillisten kanavien käyttöä vaan täydentää sitä.

Tutkimusnäyttö ei anna erityistä tukea nykyisenkaltaisen kirjevalvonnan tarpeellisuudelle. Luovien alojen haasteet liittyvät yleisempiin globaalin liiketoimintaympäristön muutoksiin, jotka koskevat muitakin aloja, eivätkä siihen, että tavalliset ihmiset jakavat teoksia toisilleen verkossa.

Muu yhteiskunta on siirtynyt jo eteenpäin, mutta osa viihdeteollisuudesta touhottaa edelleen piratismista. Kyseessä ovat lähinnä elokuvien ja tv-sarjojen levittäjät. Esimeriksi Suomen dynaamisin luova ala, peliteollisuus, ei tuhlaa aikaansa tavallisten asiakkaidensa jahtaamiseen oikeusteitse. Suomessa kirjevalvonta on kohdistunut lähinnä yhdysvaltalaisen viihde- ja pornoteollisuuden tuotteiden jakamiseen.

Kirjevalvonnasta hyötyvät oikeasti vain ne lakifirmat, jotka ovat rakentaneet bisnestä kirjemenettelyn ympärille: erityisesti Hedman Partners ja Adultia Suomessa sekä Njord Law Pohjoismaissa. Vastaavasti myös kirjeiden saajia avustava Turre Legal on yksi hyötyjistä. Muiden näkökulmasta kirjevalvonnasta ei ole hyötyä.

Kaiken kaikkiaan kirjevalvonta ei ole suomalaisen yhteiskunnan yleisen edun näkökulmasta perusteltua.

Hävyttömät pornokirjeet

Erityisen hävyttömänä pidän pornoelokuvien tekijänoikeuksien valvontaa. Tarkoituksena on saada ihmiset häpeämään pornosta kiinni jäämistään niin, että he mukisematta maksaisivat vaaditut summat. Pornon jakamista valvovan Adultian lähettämien kirjeiden sävy onkin ollut erityisen aggressiivinen. Aggressiivinen on myös mies kirjeiden takana - Adultian edustajan huutoa saimme työryhmän kokouksissa kuunnella muutamaan otteeseen.

Saamani tiedon mukaan tekijänoikeuskirjeet ovat aiheuttaneet sen, että joissakin perheissä perheenjäsenen seksuaalisuudesta on paljastunut yllättäviä asioita. Erityisesti pornoelokuvia koskevat kirjeet puuttuvat siten yksityisyyden ydinalueeseen.

Työryhmän työskentelystä

Työryhmän puheenjohtajana oli Anna Vuopala opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Minun lisäkseni erityisen aktiivisia jäseniä olivat kirjeitä lähettelevän Hedman Partnersin Joni Hatanmaa, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) Jaana Pihkala ja teleyrityksiä edustavan FiComin Jussi Mäkinen. Lisäksi oli muitakin jäseniä ja kuulimme eri tahoja ja asiantuntijoita sekä tutustuimme kansalaispalautteeseen. Kaikki keskeiset tahot olivat edustettuna.

Työryhmällä ei ollut mitään tutkimusresursseja, vaan sen työ perustui niihin tietoihin, joita sen jäsenet pystyivät varsinaisten työtehtäviensä ohella hankkimaan ja toimittamaan. Mietinnön pohja laadittiin opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sisältöä tarkennettiin työryhmän kokouksissa. Vielä viimeisessä kokouksessa viilailimme mietinnön sanamuotoja viisi tuntia. Mietintö on työryhmän konsensusnäkemys, jossa kaikki joutuivat hieman joustamaan.

 

]]>
10 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa#comments Kotimaa Internet Laki Perusoikeudet Tekijänoikeudet Yksityisyys Thu, 25 Jan 2018 09:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249745-kiristyskirjeet-pitaisi-lopettaa
Algoritmit meitä arvioimassa ja tekemässä tärkeitä päätöksiä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia <p>Weapons of Math Destruction - näin räyhäkkä nimi on Cathy O&#39;Neilin suositulla kirjalla, joka kuvaa kuinka algoritmeja käytetään ja mitä vaaroja siihen sisältyy. Älkää ymmärtäkö minua väärin, kuten kirjan kirjoittajakin pidän matematiikasta ja suosikkikurssejani Otaniemessä olivat tietorakenteet ja algoritmit. Ne ovat digitalisaatiokehityksen ytimessä ja auttavat toteuttamaan tavoitteemme. Vaikka tässä tuonkin esille niiden vaaroja, niin tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä, millä tavoin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi etiikka ja moraali niiden tekemisessä sekä käytössä. Tätä keskustelua käydään Suomessa aivan liian vähän.</p><p>USA:ssa ihmisten arviointi ja päätöksenteko automatisoidusti on viety paljon Eurooppaa pidemmälle ja lainsäädäntö rajaa käyttöä huomattavasti vähemmän kuin täällä. EU:n uuden tietosuoja-asetuksen yhteydessä keskustelua on käyty jonkin verran, mutta sitä on käyty lähinnä asiantuntijapiireissä. Aika näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja Suomi ovat näissä menossa. Massiivista liiketoimintaa edustavat lobbarit vaikuttavat vahvasti, jotta suunta lähenisi USA:ta ja uhkakuvana käytetään muunmuassa Euroopan jäämistä jälkeen tekoälyn kehittämisessä.</p><p>USA:ssa viime aikoina kohua ovat herättäneet erilaiset automaattiset arvioinnit opettajien suoriutumisesta, rekrytointijärjestelmät sekä rikollisten tuomioiden arviointiin käytetyt järjestelmät.</p><p><strong>Kymmenen vuotta käytössä ollut automatisoitu opettajien arviointi VAM</strong></p><p>USA:ssa on noin 10 vuotta ollut käytössä Value-Added Model (VAM), joka on arvioinut matemaatisilla malleilla opettajien suoriutumista. Sarja algorimeja on arvioinut paljonko arvoa opettaja tuottaa koululuokalle ja tulosten perusteella on päätetty palkankorotuksista ja annettu jopa potkuja.</p><p>2011 Cathy O&#39;Neilin rehtorina toiminut ystävä ihmetteli mallia ja O&#39;Neil tarjoutui selittämään sen mikäli rehtori saisi tarvittavat tiedot tästä tietokoneohjelmasta ja sen algoritmeista. Rehtorin pyytäessä tietoja hänelle vastattiin perinteiseen tapaan: malli on niin vaikea, että et sitä ymmärrä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida.</p><p>Toukokuussa 2016 opettaja Sheri Lederman voitti oikeudenkäynnin New Yorkin osavaltiota vastaan VAM-ohjelmiston käyttöön liittyen. Tuomiossa kerrottiin järjestelmän olevan umpimähkäinen, mielivaltainen ja arvaamaton.</p><p>Järjestelmä oli käytännössä musta laatikko proprietary-koodilla eivätkä sen paremmin koulujen johto kuin opettajatkaan tienneet miten se päätyi arviointeihinsa. Selvityksissä kävi ilmi, että opettajat olivat saattaneet tulla mm arvioiduiksi kursseista, joita he eivät edes opettaneet.</p><p>Kymmenisen vuotta siis luotettiin hienoon matemaattiseen malliin, josta kukaan ei tiennyt kuinka se edes toimii. On myös erikoista, että opettajat eivät tienneet miten pitäisi toimia saadakseen hyviä tuloksia, kun he eivät edes tienneet millä perusteilla heitä oikein mitataan?</p><p><strong>Rekrytoinnin automatisointi koneoppimisella</strong></p><p>Kasvava trendi USA:ssa erityisesti suurilla yrityksillä on pyrkiä erilaisilla ohjelmistoilla automatisoimaan rekrytointiprosessia. Järjestelmillä pyritään etsimään parhaat työntekijät, joiden ennustetaan menestyvän ja tuottavan yritykselle parhaiten.</p><p>Perusperiaate monissa ohjelmistoissa on seuraava:</p><p>Ensin laitetaan ohjelmisto analysoimaan yrityksen nykyisten työntekijöiden tietoja ja löytämään historiadatasta millaiset työntekijät ovat pärjänneet hyvin. Yksi kriteeri voi olla vaikkapa yleneminen neljän vuoden sisällä. Kun ohjelmisto löytää algoritmeillaan selittäviä tekijöitä menestykselle, niin niitä samoja ominaisuuksia etsitään työnhakijoista.</p><p>Prosessi ei ole onneksi aivan loppuun asti automatisoitu, mutta saattaa automatisoidusti tarjota vaikkapa kolme kandidaattia. Nämä sitten pääsevät haastatteluun ja valinta tehdään käytännössä heidän välillään.</p><p>Mikä tässä sitten on ongelma? Käytännössä koneoppimisella kopioidaan yrityksen yrityskulttuuri ja rekrytointipolitiikka, joka on vuosien varrella saattanut perustua osin vaikkapa sukupuolen tai rodun vuoksi tehtyyn syrjintään. Tämä sama toimintamalli jatkuu nyt automatisoidusti.</p><p>Lähtokohtaisesti nämä ohjelmistot eivät ota kantaa eettisiin tai moraalisiin näkökulmiin vaan ne täytyy joko sinne lisätä tai sitten ottaa erikseen muuten huomioon.</p><p>USA:ssa on myös vastakkainen trendi eli jotkut yritykset ovat tehneet ohjelmistoja, jotka arvioinneissaan poistavat mahdolliset syrjintään johtavat tekijät kuten sukupuolen, rodun ja iän. Esimerkiksi sukupuolen vaikutuksesta on mielenkiintoisia havaintoja orkesterimuusikoiden osalta: kun siirryttiin soittonäytteiden antamiseen verhon takaa, kasvoi naisten osuus viisinkertaiseksi aiempaan nähden.</p><p><strong>Tuomioiden pituuden määrittely automatisoidulla riskiarvioinnilla</strong></p><p>USA:ssa on käytetty ohjelmistoja myös arvioimaan rikostuomion yhteydessä annettavan tuomion sopivaa pituutta perustuen automatisoituun riskiarvioon tuomitusta ja hänen todennäköisyydestään syyllistyä uudelleen rikokseen.</p><p>Tässä erityisesti esimerkiksi rodun tai asuinalueen myötä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat menneisiin tehtyihin ratkaisuihin, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin puolueellisia ja ennakkoluuloisia. Huonosti suunniteltu järjestelmä oppii nämä samat asiat tehden ne automatisoidusti.</p><p>Eräässä seminaaripuheessa oli yksi esimerkki, jossa polkupyörän hölmöyksissään päähänpistona kiireessä pihalta varastanut 18-vuotias tummaihoinen opeiskelijatyttö sai yhdestä kymmeneen -asteikolla järjestelmältä arvion kahdeksan vaarallisuudestaan. Valkoihoinen mies, jolla oli jo tilillään pahoinpitely ja ryöstö aiemmin, sai kioskiryöstön jälkeen vaarallisuusarvioksi vain kolme. Nämä arviot vaikuttavat annetun tuomion pituuteen arvioitaessa rikoksen uusimisen todennäköisyyttä.</p><p><strong>Matematiikka ja teknologia nähdään puolueettomana</strong></p><p>Matematiikka ja algorimien avulla tehty mallintaminen ovatkin itsessään menetelminä puolueettomia, mutta näitä malleja tekevät ihmiset ja ne pohjautuvat heidän käsityksiinsä. Tällöin niitä voidaan käyttää myös subjektiivisesti ja ne voivat vaikkapa sisältää tekijän omia ennakkoluuloja - ja niissä voi yksinkertaisesti vain olla virheitä.</p><p>Suuri ongelma on myös, että pääosa näiden ohjelmistojen ja järjestelmien toimintatavoista jää liikesalaisuudeksi. Tällöin käytännössä myydään mustia laatikoita, joista emme tiedä miten ne toimivat ja kuinka ne päätyvät arviointeihinsa. Jos olisin itse arvioinnin kohteena, en pitäisi tällaisesta ollenkaan mikäli se vaikuttaisi vaikkapa palkkaan tai mahdollisuuteen saada työpaikka.</p><p>Lainsäädäntö on pitkällä takamatkalla näissä asioissa ja teknologia porskuttaa kaukana edellä osin hallitsemattomasti. Hyvä esimerkki tarvittavasta pohdinnasta liittyy vaikkapa robottiautoihin ja niiden automaattiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Mercedes-Benzin ratkaisusta kerrottiin joku aika sitten <a href="https://www.moottori.fi/liikenne/jutut/robottiauto-raitiovaunuongelma-mercedes-paatyi-ratkaisuun-klassikkopulmassa/">seuraavaa</a>:</p><p>&quot;<em>Nyt Mercedes-Benzin turva- ja avustinjärjestelmien johtaja <strong>Christoph von Hugo</strong> on kertonut Car &amp; Driverin haastattelussa, että saksalaisvalmistajan tulevaisuuden kehittyneet autonomiset (autonomiatasot 4 ja 5) ajoneuvot valitsevat aina matkustajien turvallisuuden.<br />&ndash; Jos tiedät, että voit pelastaa ainakin yhden henkilön, niin pelasta hänet. Pelasta auton matkustaja, Hugo kiteyttää yhtiön valitseman kannan.</em>&quot;</p><p>Tämä on todella vaikea eettinen ja moraalinen haaste, johon ei ole helppo löytää ratkaisua - absoluuttisesti oikeaa ei edes ole olemassa. Tehdessään näin auto saattaa vaikkapa aiheuttaa jalankulkijana olevan lapsen kuoleman pelastaessaan kiiltävässä mersussa olevan kuljettajan - oikein vai väärin, ken sen tietää?</p><p>Nämä ovat sellaisia päätöksiä, ettei niitä voi jättää pelkästään valmistajien päätettäväksi. Toisaalta ne ovat niin vaikeita päätettäviä, että epäilen ihan oikeasti onko esimerkiksi eduskunnan kansanedustajilla kykyä ja ymmärrystä näistä riittävästi. Ei tämä osa-alue silti voi jäädä vain villiksi länneksi, jossa kukin valmistaja päättää kuten haluaa.</p><p>Paljon on tehtävää ja hyvä alku olisi velvoittaa yritykset riittävällä tasolla julkistamaan automaattisen arvioinnin ja päätöksenteon perusteet niiden kohteina oleville ihmisille.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Tämä oli nyt kolmas osa sarjaan teknologioista ja algoritmeista vaikuttamassa elämäämme. Jatkoa seurannee jossain muodossa. Aiemmat osat:</p><p><a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan">Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan</a></p><p><a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu">Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Weapons of Math Destruction - näin räyhäkkä nimi on Cathy O'Neilin suositulla kirjalla, joka kuvaa kuinka algoritmeja käytetään ja mitä vaaroja siihen sisältyy. Älkää ymmärtäkö minua väärin, kuten kirjan kirjoittajakin pidän matematiikasta ja suosikkikurssejani Otaniemessä olivat tietorakenteet ja algoritmit. Ne ovat digitalisaatiokehityksen ytimessä ja auttavat toteuttamaan tavoitteemme. Vaikka tässä tuonkin esille niiden vaaroja, niin tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä, millä tavoin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi etiikka ja moraali niiden tekemisessä sekä käytössä. Tätä keskustelua käydään Suomessa aivan liian vähän.

USA:ssa ihmisten arviointi ja päätöksenteko automatisoidusti on viety paljon Eurooppaa pidemmälle ja lainsäädäntö rajaa käyttöä huomattavasti vähemmän kuin täällä. EU:n uuden tietosuoja-asetuksen yhteydessä keskustelua on käyty jonkin verran, mutta sitä on käyty lähinnä asiantuntijapiireissä. Aika näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja Suomi ovat näissä menossa. Massiivista liiketoimintaa edustavat lobbarit vaikuttavat vahvasti, jotta suunta lähenisi USA:ta ja uhkakuvana käytetään muunmuassa Euroopan jäämistä jälkeen tekoälyn kehittämisessä.

USA:ssa viime aikoina kohua ovat herättäneet erilaiset automaattiset arvioinnit opettajien suoriutumisesta, rekrytointijärjestelmät sekä rikollisten tuomioiden arviointiin käytetyt järjestelmät.

Kymmenen vuotta käytössä ollut automatisoitu opettajien arviointi VAM

USA:ssa on noin 10 vuotta ollut käytössä Value-Added Model (VAM), joka on arvioinut matemaatisilla malleilla opettajien suoriutumista. Sarja algorimeja on arvioinut paljonko arvoa opettaja tuottaa koululuokalle ja tulosten perusteella on päätetty palkankorotuksista ja annettu jopa potkuja.

2011 Cathy O'Neilin rehtorina toiminut ystävä ihmetteli mallia ja O'Neil tarjoutui selittämään sen mikäli rehtori saisi tarvittavat tiedot tästä tietokoneohjelmasta ja sen algoritmeista. Rehtorin pyytäessä tietoja hänelle vastattiin perinteiseen tapaan: malli on niin vaikea, että et sitä ymmärrä. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida.

Toukokuussa 2016 opettaja Sheri Lederman voitti oikeudenkäynnin New Yorkin osavaltiota vastaan VAM-ohjelmiston käyttöön liittyen. Tuomiossa kerrottiin järjestelmän olevan umpimähkäinen, mielivaltainen ja arvaamaton.

Järjestelmä oli käytännössä musta laatikko proprietary-koodilla eivätkä sen paremmin koulujen johto kuin opettajatkaan tienneet miten se päätyi arviointeihinsa. Selvityksissä kävi ilmi, että opettajat olivat saattaneet tulla mm arvioiduiksi kursseista, joita he eivät edes opettaneet.

Kymmenisen vuotta siis luotettiin hienoon matemaattiseen malliin, josta kukaan ei tiennyt kuinka se edes toimii. On myös erikoista, että opettajat eivät tienneet miten pitäisi toimia saadakseen hyviä tuloksia, kun he eivät edes tienneet millä perusteilla heitä oikein mitataan?

Rekrytoinnin automatisointi koneoppimisella

Kasvava trendi USA:ssa erityisesti suurilla yrityksillä on pyrkiä erilaisilla ohjelmistoilla automatisoimaan rekrytointiprosessia. Järjestelmillä pyritään etsimään parhaat työntekijät, joiden ennustetaan menestyvän ja tuottavan yritykselle parhaiten.

Perusperiaate monissa ohjelmistoissa on seuraava:

Ensin laitetaan ohjelmisto analysoimaan yrityksen nykyisten työntekijöiden tietoja ja löytämään historiadatasta millaiset työntekijät ovat pärjänneet hyvin. Yksi kriteeri voi olla vaikkapa yleneminen neljän vuoden sisällä. Kun ohjelmisto löytää algoritmeillaan selittäviä tekijöitä menestykselle, niin niitä samoja ominaisuuksia etsitään työnhakijoista.

Prosessi ei ole onneksi aivan loppuun asti automatisoitu, mutta saattaa automatisoidusti tarjota vaikkapa kolme kandidaattia. Nämä sitten pääsevät haastatteluun ja valinta tehdään käytännössä heidän välillään.

Mikä tässä sitten on ongelma? Käytännössä koneoppimisella kopioidaan yrityksen yrityskulttuuri ja rekrytointipolitiikka, joka on vuosien varrella saattanut perustua osin vaikkapa sukupuolen tai rodun vuoksi tehtyyn syrjintään. Tämä sama toimintamalli jatkuu nyt automatisoidusti.

Lähtokohtaisesti nämä ohjelmistot eivät ota kantaa eettisiin tai moraalisiin näkökulmiin vaan ne täytyy joko sinne lisätä tai sitten ottaa erikseen muuten huomioon.

USA:ssa on myös vastakkainen trendi eli jotkut yritykset ovat tehneet ohjelmistoja, jotka arvioinneissaan poistavat mahdolliset syrjintään johtavat tekijät kuten sukupuolen, rodun ja iän. Esimerkiksi sukupuolen vaikutuksesta on mielenkiintoisia havaintoja orkesterimuusikoiden osalta: kun siirryttiin soittonäytteiden antamiseen verhon takaa, kasvoi naisten osuus viisinkertaiseksi aiempaan nähden.

Tuomioiden pituuden määrittely automatisoidulla riskiarvioinnilla

USA:ssa on käytetty ohjelmistoja myös arvioimaan rikostuomion yhteydessä annettavan tuomion sopivaa pituutta perustuen automatisoituun riskiarvioon tuomitusta ja hänen todennäköisyydestään syyllistyä uudelleen rikokseen.

Tässä erityisesti esimerkiksi rodun tai asuinalueen myötä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat menneisiin tehtyihin ratkaisuihin, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin puolueellisia ja ennakkoluuloisia. Huonosti suunniteltu järjestelmä oppii nämä samat asiat tehden ne automatisoidusti.

Eräässä seminaaripuheessa oli yksi esimerkki, jossa polkupyörän hölmöyksissään päähänpistona kiireessä pihalta varastanut 18-vuotias tummaihoinen opeiskelijatyttö sai yhdestä kymmeneen -asteikolla järjestelmältä arvion kahdeksan vaarallisuudestaan. Valkoihoinen mies, jolla oli jo tilillään pahoinpitely ja ryöstö aiemmin, sai kioskiryöstön jälkeen vaarallisuusarvioksi vain kolme. Nämä arviot vaikuttavat annetun tuomion pituuteen arvioitaessa rikoksen uusimisen todennäköisyyttä.

Matematiikka ja teknologia nähdään puolueettomana

Matematiikka ja algorimien avulla tehty mallintaminen ovatkin itsessään menetelminä puolueettomia, mutta näitä malleja tekevät ihmiset ja ne pohjautuvat heidän käsityksiinsä. Tällöin niitä voidaan käyttää myös subjektiivisesti ja ne voivat vaikkapa sisältää tekijän omia ennakkoluuloja - ja niissä voi yksinkertaisesti vain olla virheitä.

Suuri ongelma on myös, että pääosa näiden ohjelmistojen ja järjestelmien toimintatavoista jää liikesalaisuudeksi. Tällöin käytännössä myydään mustia laatikoita, joista emme tiedä miten ne toimivat ja kuinka ne päätyvät arviointeihinsa. Jos olisin itse arvioinnin kohteena, en pitäisi tällaisesta ollenkaan mikäli se vaikuttaisi vaikkapa palkkaan tai mahdollisuuteen saada työpaikka.

Lainsäädäntö on pitkällä takamatkalla näissä asioissa ja teknologia porskuttaa kaukana edellä osin hallitsemattomasti. Hyvä esimerkki tarvittavasta pohdinnasta liittyy vaikkapa robottiautoihin ja niiden automaattiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Mercedes-Benzin ratkaisusta kerrottiin joku aika sitten seuraavaa:

"Nyt Mercedes-Benzin turva- ja avustinjärjestelmien johtaja Christoph von Hugo on kertonut Car & Driverin haastattelussa, että saksalaisvalmistajan tulevaisuuden kehittyneet autonomiset (autonomiatasot 4 ja 5) ajoneuvot valitsevat aina matkustajien turvallisuuden.
– Jos tiedät, että voit pelastaa ainakin yhden henkilön, niin pelasta hänet. Pelasta auton matkustaja, Hugo kiteyttää yhtiön valitseman kannan.
"

Tämä on todella vaikea eettinen ja moraalinen haaste, johon ei ole helppo löytää ratkaisua - absoluuttisesti oikeaa ei edes ole olemassa. Tehdessään näin auto saattaa vaikkapa aiheuttaa jalankulkijana olevan lapsen kuoleman pelastaessaan kiiltävässä mersussa olevan kuljettajan - oikein vai väärin, ken sen tietää?

Nämä ovat sellaisia päätöksiä, ettei niitä voi jättää pelkästään valmistajien päätettäväksi. Toisaalta ne ovat niin vaikeita päätettäviä, että epäilen ihan oikeasti onko esimerkiksi eduskunnan kansanedustajilla kykyä ja ymmärrystä näistä riittävästi. Ei tämä osa-alue silti voi jäädä vain villiksi länneksi, jossa kukin valmistaja päättää kuten haluaa.

Paljon on tehtävää ja hyvä alku olisi velvoittaa yritykset riittävällä tasolla julkistamaan automaattisen arvioinnin ja päätöksenteon perusteet niiden kohteina oleville ihmisille.

 

PS. Tämä oli nyt kolmas osa sarjaan teknologioista ja algoritmeista vaikuttamassa elämäämme. Jatkoa seurannee jossain muodossa. Aiemmat osat:

Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan

Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu

]]>
2 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia#comments Big data Epäpätevät tietokone-ennusteet Etiikka ja moraali Keinoäly Yksityisyys Fri, 19 Jan 2018 08:58:43 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249393-algoritmit-meita-arvioimassa-ja-tekemassa-tarkeita-paatoksia
Kela määrittelee köyhän oikeuden lääkkeisiin http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin <p>Hankalapotilas.net vieraskynäkirjoituksessa paljastetaan, miten Kela toimii sairastuneiden toimeentulotukiasiakkaiden kastittamisen portinvartijana. Kaksoisstandardeja on nykyisen hallituksen aikana lanseerattu koko maan pituudelta ja leveydeltä pitkin ja poikin tukimuotoja, eikä loppua tunnu näkyvän.&nbsp;</p><p>Lääkäreiden arvostelukykyä kyseenalaistetaan maallikkovirkailijoiden toimesta surutta, kun toimeentuloasiakkailta evätään oikeus lääkärin määräämiin lääkkeisiin. Lääkärit kirjoittavat reseptejä diagnoosien perusteella. Lääketiede on tiedettä. Tieteessä paneudutaan faktoihin. Näiden faktojen perusteella lääkäri määrittelee parhaan mahdollisen hoidon potilaalle. Ja nyt Kelan virkailijat viis veisaavat näistä päätöksistä, jos heidän mielestään ko. asiakas ei ole riittävästi todistellut tarvitsevansa hoitoa. Eikä edes HUS:n yksikönjohtajan allekirjoittama epikriisi riitä todisteeksi.</p><p>Tätä hallituskautta on leimannut mielivaltainen säästöjen generoiminen heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta. Ja mikään ei tunnu olevan pyhää. Millä oikeudella virkailijat voivat ylittää lääkäreiden arviointikyvyn kunkin ihmisen tarpeesta hoitoon? Ja millä oikeudella näiden ihmisten yksityistäkin yksityisemmät tiedot annetaan hoitavan yksikön ulkopuolisten - maallikoiden nähtäväksi ja arvioitavaksi?</p><p>En uskalla edes kuvitella, millaisia rangaistuksia Sosiaali- ja Terveysministeriössä huonoimmassa asemassa oleville seuraavaksi keksitään.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Linkki blogiin: <a href="http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/">http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hankalapotilas.net vieraskynäkirjoituksessa paljastetaan, miten Kela toimii sairastuneiden toimeentulotukiasiakkaiden kastittamisen portinvartijana. Kaksoisstandardeja on nykyisen hallituksen aikana lanseerattu koko maan pituudelta ja leveydeltä pitkin ja poikin tukimuotoja, eikä loppua tunnu näkyvän. 

Lääkäreiden arvostelukykyä kyseenalaistetaan maallikkovirkailijoiden toimesta surutta, kun toimeentuloasiakkailta evätään oikeus lääkärin määräämiin lääkkeisiin. Lääkärit kirjoittavat reseptejä diagnoosien perusteella. Lääketiede on tiedettä. Tieteessä paneudutaan faktoihin. Näiden faktojen perusteella lääkäri määrittelee parhaan mahdollisen hoidon potilaalle. Ja nyt Kelan virkailijat viis veisaavat näistä päätöksistä, jos heidän mielestään ko. asiakas ei ole riittävästi todistellut tarvitsevansa hoitoa. Eikä edes HUS:n yksikönjohtajan allekirjoittama epikriisi riitä todisteeksi.

Tätä hallituskautta on leimannut mielivaltainen säästöjen generoiminen heikoimmassa asemassa olevien selkänahasta. Ja mikään ei tunnu olevan pyhää. Millä oikeudella virkailijat voivat ylittää lääkäreiden arviointikyvyn kunkin ihmisen tarpeesta hoitoon? Ja millä oikeudella näiden ihmisten yksityistäkin yksityisemmät tiedot annetaan hoitavan yksikön ulkopuolisten - maallikoiden nähtäväksi ja arvioitavaksi?

En uskalla edes kuvitella, millaisia rangaistuksia Sosiaali- ja Terveysministeriössä huonoimmassa asemassa oleville seuraavaksi keksitään. 

 

Linkki blogiin: http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/

]]>
1 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin#comments Kansaneläkelaitos köyhyys Lääkkeet Toimeentulotuki Yksityisyys Thu, 18 Jan 2018 11:41:56 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249338-kela-maarittelee-koyhan-oikeuden-laakkeisiin
Algoritmit ja profilointi määrittävät mitä sinulle näytetään ja suositellaan http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan <p>Hyvät ja pahat algoritmit - kolikolla on molemmat puolet ja kantitkin löytyy. Yhä useammin algoritmit sekä koneoppiminen määräävät mitä meille eri palveluissa ensisijaisesti näytetään ja hektisessä informaatiovirrassa ensin nähdyt ovat useimmiten klikattuja. Vaikkapa Google, Facebook ja Youtube kaikki käyttävät historiaasi ja algoritmeilla sekä koneoppimisella luotuja profiileja muokatessaan sinulle kohdennetun näkymän. Nämä eivät ole julkisia emmekä tiedä tarkkaan kuinka ne toimivat, mutta erilaisia päätelmiä pystytään tekemään.</p><p><strong>Kaiken takana on kohdennettu mainonta</strong></p><p>On hyvä ymmärtää näiden käyttäjille ilmaisten palveluiden bisneslogiikka. Ansainta tulee mainoksista ja niiden myötä tehdyistä ostopäätöksistä, ja mitä enemmän ne tietävät käyttäjästä sitä paremmin ne pystyvät myymään tarkasti kohdennettua mainontaa. Mainontaa ostavien yritysten halu taas on kohdentaa mainontansa juuri heille, jotka todennäköisesti ovat potentiaalisia ostajia.</p><p>Otetaan esimerkki: kun vaikkapa Facebook tunnistaa profiloinnin perusteella ryhmän henkilöitä, jolla näyttäisi olevan tarve hankkia moottorisaha lähiaikoina, se kertoo siitä mainostajille ja verkkokaupoille, jotka kilpailevat siitä kenen mainos näytetään Facebookissa näille kohderyhmän henkilöille. Se näkyykö feedissäsi vaikkapa Stihl jai Husqvarna sekä kuka sitä sinulle myy, tarkoittaa useimmiten sitä, että tuo taho voitti tarjouskilpailun näistä mahdollista asiakkaista. Se ei siis tarkoita, että tarjous olisi erityisen hyvä tai tämä nimenomainen moottorisahamerkki tai kauppa olisi sinun kannaltasi paras vaihtoehto.</p><p>Tämä on voimakkaasti automatisoitu prosessi, sillä muutoin se ei voisi toimia maailmanlaajuisesti.</p><p>Scott Galloway on kuvannut kuinka noin neljäsataatuhatta lahjakkuutta teki aikanaan mahdolliseksi ihmisen lähettämiseen kuuhun. Tänä päivänä Googlella, Facebookilla, Amazonilla ja Applella on noin 667 000 työntekijää, joiden tavoitteena on myydä meille uusi Nissan. En tiedä miksi juuri Nissan pääsi esimerkkiin, mutta tämä kuvastaa kuinka maailman parhaat osaajat työskentelevät nykyään tavoitteenaan myydä meille yhä lisää tavaroita ja palveluita.</p><p><strong>Palvelussa käytetty aika halutaan maksimoida</strong></p><p>Tämä on luonnollinen ja looginen tavoite. Mitä paremmin yritys onnistuu tarjoamaan sinua kiinnostavaa sisältöä, sitä kauemmin vietät siellä aikaa. Mitä enemmän vietät aikaa, sitä enemmän on mahdollista tarjota kohdennettua mainontaa ja rahaa kilisee kassaan. Mitä enemmän käytät, sitä tarkemmaksi profiilisi muodostuu ja mieltymyksesi sekä kiinnostuksen kohteesi tunnetaan yhä paremmin oikeiden mainosten tehokasta kohdentamista varten.</p><p>Keinona tälle on se, että esimerkiksi Googlen, Facebookin ja Youtuben sinulle luoma näkymä perustuu niiden tekemään tulkintaan sinua kiinnostavista asioista. Tämän määrittelemiseksi taustalla jauhaa valtava koneisto, joka analysoi tietojasi sekä myös yhdistelee niitä samankaltaisiin henkilöihin sekä heidän kiinnostuksen kohteisiinsa.</p><p><strong>Esimerkki 1: Youtuben suositellut videot</strong></p><p>Menet katsomaan jotain Trumpin kohua aiheuttanutta videopätkää. Jos taustaltasi olet negatiivisesti häneen suhtautuva ja aiemmin katsomasi sisällön perusteella et edusta samoja näkemyksiä saat profiilisi myötä ehdotuksia häntä kritisoivista videoista.</p><p>Jos taustasi ja mieltymyksesi ovat vaikkapa voimakkaasti oikealla ja katseluhistoriasi ja siten profiilisi viittaa vaikka äärioikeistoon, niin saatat hyvin nopeasti päätyä suositusten kautta jopa white supremacy -henkisiin videoihin.</p><p>Youtubenkin tavoitteena on pitää sinut palvelussa mahdollisimman kauan mainoksia katsomassa ja näin se pyrkii sen tekemään. Maailmankuvan laajenemisen tai toisten kuplien ymmärtämistä se ei edistä, mutta ei se olekaan tavoite. Valitettavasti monelle muodostuu kuva siitä, että ehdotukset kuvastavat sitä, mitkä ovat suosituimpia. Ne ovat suosituimpia sinun kaltaiseksi luokiteltujen ihmisten kohdalla - ei kaikkien.</p><p><strong>Esimerkki 2. Googlen haut</strong></p><p>Katselin taannoin erästä konferenssiesitystä, jossa kerrottiin epätieteellisestä kokeilusta, jossa kolme erilaista ihmistä kirjoitti hakusanaksi Egypti. Ensimmäisen ollessa vahvasti islaminuskoinen ja äärinäkemyksiä edustava sai hän ehdotuksena alkuun mm muslimiveljesyhdyskunnan. Toisen ollessa eri laidalta ja vapauksia ajava liberaali sai hän ehdotuksena artikkelin kuuluisasta aukiosta, jolla näitä näkemyksiä oli puolustettu. Kolmas neutraaliksi luokiteltava henkilö sai taas ehdotuksia Niilin lomakohteista.</p><p>Kukin sai siis hyvien erilaisia tuloksia sen perusteella millaiseksi hänet on profiloitu. Monasti neutraaliksi mielletty hakukonekaan ei perusasetuksillaan toimi neutraalisti. Tällainen valinta voidaan tehdä, mutta se löytyy jostain valikoista ja harvemmin sitä käytetään.</p><p><strong>Esimerkki 3: Facebookin sinulle luotu näkymä</strong></p><p>Myöskin Facebookin algoritmit muostavat sinulle perusnäkymän, jolla se pyrkii tekemään Facebookin käytöstä mahdollisimman kiinnostavan ja suosituimman paikan katsoa asioita. Tämäkin on liikesalaisuus ja siitä voidaan vain tehdä erilaisia päätelmiä.</p><p>Koko historiasi Facebookissa sekä siihen linkitetyissä muissa palveluissa, kaveriesi mieltymykset, seuraamasi kohteet ja kaltaisiksisi määriteltyjen mieltymykset vaikuttavat siihen mitä ruudullasi ensi näytetään ja missä järjestyksessä. Järjestelmä oppii jatkuvasti ja esimerkiksi siirtää fiidin loppupuolelle niiden kavereittesi juttuja, joista et ole tykännyt tai joiden linkkaamisssa uutisissa et ole käynyt. Hiljalleen Facebook siis tulkitsee, etteivät nuo kaverit sinua kiinnosta. Tässä on toki paljon hyvää, mutta toisaalta jotain arveluttavaakin.</p><p>Infotulvassa ja fiidin kasvaessa on yhä merkittävämpää se, mitä näkee ensin - kaikkea tullutta harva kerkeää tai viitsii katsoa. Aina voi toki tehdä valinnan katsoa viimeisimmät kronologisessa järjestyksessä, mutta tätä varten pitää aina erikseen tehdä valinta.</p><p><strong>Vahvistusharha</strong></p><p>Mikäli emme tiedosta näitä toimintamalleja on mahdollista, että syntyy melkoinen vahvistusharha itsellemme siitä, että vaikkapa enemmistö ajattelisi kuten me itse. Tiedostaminen auttaa vaikkakin väitän silti omien mielipiteiden vahvistumista tätä kautta tapahtuvan väkisin.</p><p>On kuitenkin hyvä muistaa, että myös tästä syystä kaikki eivät näe samoja uutisia eikä siten tapahtumia samoin. Eivät toki muutenkaan ja hyvä niin, mutta tällä on omia kuplia vahvistava vaikutus ja se tukee vastakkainasettelua.</p><p>Vaikka meille palvelut ovat ilmaisia, niin taustalla on silti maailmanluokan bisnes, jonka tavoitteena on ansaita eikä tehdä hyväntekeväisyyttä. Tavoitteena ei ole edistää yhteisymmärrystä tai avointa tiedonjakoa vaan saada mainostajat ostamaan palveluita.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Tämä oli kakkososa teknologioihin liittyvästä sarjasta, <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu">ensimmäinen oli tuo Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu</a>. Kunhan kerkiän, niin seuraavaksi algoritmien ja koneoppimisen käytöstä esimerkiksi ihmisten arvioinneissa rekrytoinneissa sekä rikostuomioiden osalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät ja pahat algoritmit - kolikolla on molemmat puolet ja kantitkin löytyy. Yhä useammin algoritmit sekä koneoppiminen määräävät mitä meille eri palveluissa ensisijaisesti näytetään ja hektisessä informaatiovirrassa ensin nähdyt ovat useimmiten klikattuja. Vaikkapa Google, Facebook ja Youtube kaikki käyttävät historiaasi ja algoritmeilla sekä koneoppimisella luotuja profiileja muokatessaan sinulle kohdennetun näkymän. Nämä eivät ole julkisia emmekä tiedä tarkkaan kuinka ne toimivat, mutta erilaisia päätelmiä pystytään tekemään.

Kaiken takana on kohdennettu mainonta

On hyvä ymmärtää näiden käyttäjille ilmaisten palveluiden bisneslogiikka. Ansainta tulee mainoksista ja niiden myötä tehdyistä ostopäätöksistä, ja mitä enemmän ne tietävät käyttäjästä sitä paremmin ne pystyvät myymään tarkasti kohdennettua mainontaa. Mainontaa ostavien yritysten halu taas on kohdentaa mainontansa juuri heille, jotka todennäköisesti ovat potentiaalisia ostajia.

Otetaan esimerkki: kun vaikkapa Facebook tunnistaa profiloinnin perusteella ryhmän henkilöitä, jolla näyttäisi olevan tarve hankkia moottorisaha lähiaikoina, se kertoo siitä mainostajille ja verkkokaupoille, jotka kilpailevat siitä kenen mainos näytetään Facebookissa näille kohderyhmän henkilöille. Se näkyykö feedissäsi vaikkapa Stihl jai Husqvarna sekä kuka sitä sinulle myy, tarkoittaa useimmiten sitä, että tuo taho voitti tarjouskilpailun näistä mahdollista asiakkaista. Se ei siis tarkoita, että tarjous olisi erityisen hyvä tai tämä nimenomainen moottorisahamerkki tai kauppa olisi sinun kannaltasi paras vaihtoehto.

Tämä on voimakkaasti automatisoitu prosessi, sillä muutoin se ei voisi toimia maailmanlaajuisesti.

Scott Galloway on kuvannut kuinka noin neljäsataatuhatta lahjakkuutta teki aikanaan mahdolliseksi ihmisen lähettämiseen kuuhun. Tänä päivänä Googlella, Facebookilla, Amazonilla ja Applella on noin 667 000 työntekijää, joiden tavoitteena on myydä meille uusi Nissan. En tiedä miksi juuri Nissan pääsi esimerkkiin, mutta tämä kuvastaa kuinka maailman parhaat osaajat työskentelevät nykyään tavoitteenaan myydä meille yhä lisää tavaroita ja palveluita.

Palvelussa käytetty aika halutaan maksimoida

Tämä on luonnollinen ja looginen tavoite. Mitä paremmin yritys onnistuu tarjoamaan sinua kiinnostavaa sisältöä, sitä kauemmin vietät siellä aikaa. Mitä enemmän vietät aikaa, sitä enemmän on mahdollista tarjota kohdennettua mainontaa ja rahaa kilisee kassaan. Mitä enemmän käytät, sitä tarkemmaksi profiilisi muodostuu ja mieltymyksesi sekä kiinnostuksen kohteesi tunnetaan yhä paremmin oikeiden mainosten tehokasta kohdentamista varten.

Keinona tälle on se, että esimerkiksi Googlen, Facebookin ja Youtuben sinulle luoma näkymä perustuu niiden tekemään tulkintaan sinua kiinnostavista asioista. Tämän määrittelemiseksi taustalla jauhaa valtava koneisto, joka analysoi tietojasi sekä myös yhdistelee niitä samankaltaisiin henkilöihin sekä heidän kiinnostuksen kohteisiinsa.

Esimerkki 1: Youtuben suositellut videot

Menet katsomaan jotain Trumpin kohua aiheuttanutta videopätkää. Jos taustaltasi olet negatiivisesti häneen suhtautuva ja aiemmin katsomasi sisällön perusteella et edusta samoja näkemyksiä saat profiilisi myötä ehdotuksia häntä kritisoivista videoista.

Jos taustasi ja mieltymyksesi ovat vaikkapa voimakkaasti oikealla ja katseluhistoriasi ja siten profiilisi viittaa vaikka äärioikeistoon, niin saatat hyvin nopeasti päätyä suositusten kautta jopa white supremacy -henkisiin videoihin.

Youtubenkin tavoitteena on pitää sinut palvelussa mahdollisimman kauan mainoksia katsomassa ja näin se pyrkii sen tekemään. Maailmankuvan laajenemisen tai toisten kuplien ymmärtämistä se ei edistä, mutta ei se olekaan tavoite. Valitettavasti monelle muodostuu kuva siitä, että ehdotukset kuvastavat sitä, mitkä ovat suosituimpia. Ne ovat suosituimpia sinun kaltaiseksi luokiteltujen ihmisten kohdalla - ei kaikkien.

Esimerkki 2. Googlen haut

Katselin taannoin erästä konferenssiesitystä, jossa kerrottiin epätieteellisestä kokeilusta, jossa kolme erilaista ihmistä kirjoitti hakusanaksi Egypti. Ensimmäisen ollessa vahvasti islaminuskoinen ja äärinäkemyksiä edustava sai hän ehdotuksena alkuun mm muslimiveljesyhdyskunnan. Toisen ollessa eri laidalta ja vapauksia ajava liberaali sai hän ehdotuksena artikkelin kuuluisasta aukiosta, jolla näitä näkemyksiä oli puolustettu. Kolmas neutraaliksi luokiteltava henkilö sai taas ehdotuksia Niilin lomakohteista.

Kukin sai siis hyvien erilaisia tuloksia sen perusteella millaiseksi hänet on profiloitu. Monasti neutraaliksi mielletty hakukonekaan ei perusasetuksillaan toimi neutraalisti. Tällainen valinta voidaan tehdä, mutta se löytyy jostain valikoista ja harvemmin sitä käytetään.

Esimerkki 3: Facebookin sinulle luotu näkymä

Myöskin Facebookin algoritmit muostavat sinulle perusnäkymän, jolla se pyrkii tekemään Facebookin käytöstä mahdollisimman kiinnostavan ja suosituimman paikan katsoa asioita. Tämäkin on liikesalaisuus ja siitä voidaan vain tehdä erilaisia päätelmiä.

Koko historiasi Facebookissa sekä siihen linkitetyissä muissa palveluissa, kaveriesi mieltymykset, seuraamasi kohteet ja kaltaisiksisi määriteltyjen mieltymykset vaikuttavat siihen mitä ruudullasi ensi näytetään ja missä järjestyksessä. Järjestelmä oppii jatkuvasti ja esimerkiksi siirtää fiidin loppupuolelle niiden kavereittesi juttuja, joista et ole tykännyt tai joiden linkkaamisssa uutisissa et ole käynyt. Hiljalleen Facebook siis tulkitsee, etteivät nuo kaverit sinua kiinnosta. Tässä on toki paljon hyvää, mutta toisaalta jotain arveluttavaakin.

Infotulvassa ja fiidin kasvaessa on yhä merkittävämpää se, mitä näkee ensin - kaikkea tullutta harva kerkeää tai viitsii katsoa. Aina voi toki tehdä valinnan katsoa viimeisimmät kronologisessa järjestyksessä, mutta tätä varten pitää aina erikseen tehdä valinta.

Vahvistusharha

Mikäli emme tiedosta näitä toimintamalleja on mahdollista, että syntyy melkoinen vahvistusharha itsellemme siitä, että vaikkapa enemmistö ajattelisi kuten me itse. Tiedostaminen auttaa vaikkakin väitän silti omien mielipiteiden vahvistumista tätä kautta tapahtuvan väkisin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös tästä syystä kaikki eivät näe samoja uutisia eikä siten tapahtumia samoin. Eivät toki muutenkaan ja hyvä niin, mutta tällä on omia kuplia vahvistava vaikutus ja se tukee vastakkainasettelua.

Vaikka meille palvelut ovat ilmaisia, niin taustalla on silti maailmanluokan bisnes, jonka tavoitteena on ansaita eikä tehdä hyväntekeväisyyttä. Tavoitteena ei ole edistää yhteisymmärrystä tai avointa tiedonjakoa vaan saada mainostajat ostamaan palveluita.

 

PS. Tämä oli kakkososa teknologioihin liittyvästä sarjasta, ensimmäinen oli tuo Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu. Kunhan kerkiän, niin seuraavaksi algoritmien ja koneoppimisen käytöstä esimerkiksi ihmisten arvioinneissa rekrytoinneissa sekä rikostuomioiden osalta.

]]>
4 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan#comments Big data Etiikka Facebook Google Yksityisyys Thu, 18 Jan 2018 09:08:51 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249332-algoritmit-ja-profilointi-maarittavat-mita-sinulle-naytetaan-ja-suositellaan
Google ja Facebook tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu <p>Google ja Facebook tuntevat sinut usein paremmin kuin ystäväsi tai äitisi. Nämä arvoltaan mailmaan suurimpiin kuuluvat yritykset tarjoavat kuluttajille ilmaista palvelua, jonka todellisena hintana on yksityisyytemme. Globaaleina USA:sta lähtöisin olevina toimijoina niillä ei ole merkittävästi rajoitteenaan esimerkiksi EU:n tiukempia sääntöjä tietojen käytölle tai vaikkapa Suomen henkilörekistereihin kohdistuvia lakeja.</p><p><strong>Fabebook sai sinut kertomaan kuka olet</strong></p><p>Ennen Facebookkia suurin osa tunnettiin internetissä jollakin nimimerkillä vaikkapa surferdude70. Halumme jakaa tietoja ystäviemme kanssa ja olla yhteydessä heihin sekä palvelun suosio sai meidät kertomaan keitä aidosti olemme, mikä muutti mailmaa oleellisesti. Tämän jälkeen meidän aidot henkilöllisyytemme olivat yhdistettävissä toimiimme ja kiinnostuksen kohteisiimme internetissä. Tämä räjäytti pankin ja loi digitaaliselle markkinoinnille nykyisen valta-aseman.</p><p>Facebookissahan moni näyttää siloteltua kuvaa itsestään ja pyrkii luomaan illuusiota ystävilleen tuomalla esiin hyviä puolia ja hetkiä. Dataa louhivat algorimit kuitenkin pystyvät näkemään tämän taakse ja tekemään hyvin tarkkoja päätelmiä vaikkapa poliittisesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. On esimerkiksi tehty koe, jossa saatiin hyvä tulos ennustettaessa Facebook-profiilin avulla mahdollisuus sairastua masennuksiin lähikuukausina.</p><p>Merkitseväähän ei ole ainoastaan se, mitä itse jaamme harkiten vaan mitä klikkaamme, ja mitkä ovat kiinnostuksen kohteemme. Facebookin seuranta ei rajoitu vain siellä tapahtuvaan toimintaan vaan myös muihin palveluihin. Vaikkapa tänne kirjautuessa sinulle tarjotaan mahdollisuus kirjautua Facebookin avulla. Samalla kun moni näin helppouden vuoksi tekee yhdistää hän Facebookin ja tämän alustan tiedot luoden yhteyden, joka kasvattaa Facebookin tietoja sinusta lisää kasvattaen profiilisi tarkkuutta vaikkapa kohdennettuun mainontaan.</p><p>Kirjautumista toiseen palveluun Facebookin tunnuksilla käytetään yhä enenevässä määrin ja tämän helpon vaihtoehdon valitessasi kerrot sille lisää itsestäsi ja toiminnastasi.</p><p><strong>Googlelta kysymme kaikkea mahdollista elämäämme vaikuttavaa</strong></p><p>Googlelta taas kysymme kaiken mahdollisen meitä kiinnostavan mukaan lukien vaikkapa huolemme sairauksista. Ei tarvita kummoista algoritmia päättelemään, miksi henkilö hakee hakusanoilla sukupuolitaudit ja oireet. Tämän jälkeen sitten jää jälki kaikesta mitä henkilö klikkaa ja lukee. Tämä tieto on sitten kenties ikuisesti Googlella tallessa osana profiilitietoja vaikka kuinka tietokoneen selaushistoriaa tyhjentäisi.</p><p>Jos Facebookkia käytämme näyttämään siloitteltua kuvaa elämästämme, niin Googlelta haemme vastauksia kaikkeen elämään liittyvään ja etsimme vaikkapa vertaistukea elämämme ongelmiin. Samalla näistä kaikista kerromme Googlelle, joka kaikkien näiden tietojen pohjalta ylläpitää liiketoiminnalleen keskeistä käyttäprofiilia. Sen käyttäjäprofiilin pohjalta muut yritykset ostavat meille kohdennettua mainontaa ja vaikuttamista.</p><p>Toki on mahdollista käyttää salattua selausta, mutta moni ei näin tee. En ole vielä tutkinut kuinka hyvin näiden uskotaan pitävän henkilöllisyytemme salassa - täytyy jossain välissä tutustua. Myös sinulle kohdennettavan mainonnan algoritmeja on mahdollista kytkeä pois päältä, mutta profiilitietojen ollessa näille yrityksille elinehto, niin sitä ei olla tehty kovinkaan helpoksi.</p><p>Google laajentaa palveluvalikoimaansa jatkuvasti ja esimerkiksi tarjottu palvelu Google Fit kerää tietoja kaikista liikkumisestasi, mikä kertoo vaikkapa terveydestäsi jotain.</p><p><strong>Myös viestipalveluita analysoidaan - Whatsapp ja Messenger</strong></p><p>Usein juttelemme mielestämme yksityisesti Messengerillä tai Whatsappilla yhtävien ja läheistemme kanssa. Yksityisyys on tässä tapauksessa näennäistä, sillä niiden keskustelujen sisältö on myös Facebookin hyödynnettävissä. Sellaista viestinnän salaisuutta, joka koskee vaikkapa puheluita ja tekstiviestejä ei ole olemassa näissä palveluissa.</p><p>Facebook osti Whatsappin vuonna 2014 ja tuolloin se kertoi EU:n kilpailuviranomaisille, että sillä ei ole keinoa yhdistää Facebookin ja Whatsappin käyttäjätietoja automaattisesti. Kaksi vuotta myöhemmin se muutti Whatsappin ehtoja ja teki tuon yhdistelyn.</p><p>EU otti käsittelyynsä asian ja selvisi, että yhtiö tiesi jo ostohetkellä automaattisen yhdistämisen olevan mahdollinen. EU langetti sakon suuruudeltaan 110 miljoonan euron sakon - EU kutsuu sakon suuruutta &quot;sopivaksi ja pelkoa herättäväksi&quot;, Reuters <a href="http://www.reuters.com/article/us-eu-facebook-antitrust-idUSKCN18E0LA" target="_blank">kirjoittaa.</a></p><p>Vaikka summa kuulostaa suurelta, niin käytännössä Facebookin liiketoiminnan suuruus sekä Whatsapp-kaupan koko huomioon ottaen kyse oli lähinnä parkkisakosta. Lopputulemana yritys selvisi valehtelusta hyötyyn nähden pienellä summalla ja yhdistely on tehty eikä sitä kielletty.</p><p><strong>Sinä et näe samaa mitä muut - kuplasi vahvistuu</strong></p><p>Näiden toimijoiden liiketoiminassa yksi tärkeimmistä tavoitteista on pitää sinut heidän palvelussaan käymässä mahdollisimman pitkään. Tuona aikana kerrytät klikkauksillasi itsestäsi tietoa profilointia varten ja klikkaat sinulle kohdistettua mainontaa, josta yritys saa tuloja.</p><p>Heillä on käytössään tehokkaat algoritmit, joiden pohjalta tarjotaan sinulle artikkeleita ja videoita, joista sinun arvellaan olevan kiinnostunut. Facebookin virtasi sekä myös Google-hakusi on sinulle erilainen kuin muille. Se että sinut profiloidaan vihreäksi suuntauneeksi tai vaikkapa oikeistoon kuuluvaksi ja mitä ystäväsi katselevat, vaikuttaa sinulle tarjottuun sisältöön.</p><p>Useat tämän tiedostavat, mutta usein tämä silti unohtuukin. Tämä on vaarallinen ominaisuus siksi, että se muokkaa kuvaamme maailmasta ja toimii vahvistusharhana omille käsityksillemme. Kuplamme seinät vahvistuvat ja olemme yhä kauempana muiden näkökulmien ymmärtämisestä ja ihmettelemme mikseivät toiset näe asioita samoin - he eivät todellakaan edes aina näe samoja uutisia.</p><p>Vaikkapa poliittiseen markkinointiin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin muuhunkin markkinointiin ja myös poliittisilla tahoilla on mahdollisuus ostaa näiltä yrityksiltä kohdennettua mainontaa. Viime vaalien aikaan USA:ssa käytettiin mainontaa, joka oli kohdistettu vain tietyn profiilin omaaville ihmisille. Facebook ei kerro viestin sisältöä julkisuuteen eikä kuinka kohderyhmä on muodostettu.</p><p>Nykyisen internet-maailman on kuvattu olevan kuin kaivosteollisuus alkuaikoina, jolloin kaikki oli alkuun sallittua ja vasta myöhemmin sääntely teki siitä turvallisempaa ihmisille. Internetin säännöstö laahaa perässä ja yritykset tekevät mitä tahtovat. Tähän on nyt herätty, mutta Facebookin, Googlen, Amazonin ja Applen arvon ylittäessä Intian BKT:n on niiden vaikutusvalta todella suuri eikä tämän muuttaminen tule olemaan helppoa.</p><p>Suomessa tätä problematiikka pohtii mm <a href="https://fi.okfn.org/wg/my-data/">Open Knowledge Finlandin My Data -työryhmä</a>, missä joukko yritysten ja julkishallinnon edustajia, tutkijoita sekä muita aiheesta kiinnostuneita on vuoden verran kasvattanut ymmärrystä ihmiskeskeisemmän henkilödatan käsittelyn mahdollisuuksista. Aihetta on kartoitettu niin teknisesti, liiketoimintanäkökulmasta kuin ihmisten oikeuksienkin kannalta.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Kirjoitan muutaman blogin teknologia-asioista, seuraavaksi käsittelen kuinka algoritmeja ja koneellista oppimista sekä big dataa käytetään profilointiin ja päätöksentekoon. En aio mennä kovin syvälle vaan esimerkkien avulla kuvata toimintaa sekä sen vaikutuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Google ja Facebook tuntevat sinut usein paremmin kuin ystäväsi tai äitisi. Nämä arvoltaan mailmaan suurimpiin kuuluvat yritykset tarjoavat kuluttajille ilmaista palvelua, jonka todellisena hintana on yksityisyytemme. Globaaleina USA:sta lähtöisin olevina toimijoina niillä ei ole merkittävästi rajoitteenaan esimerkiksi EU:n tiukempia sääntöjä tietojen käytölle tai vaikkapa Suomen henkilörekistereihin kohdistuvia lakeja.

Fabebook sai sinut kertomaan kuka olet

Ennen Facebookkia suurin osa tunnettiin internetissä jollakin nimimerkillä vaikkapa surferdude70. Halumme jakaa tietoja ystäviemme kanssa ja olla yhteydessä heihin sekä palvelun suosio sai meidät kertomaan keitä aidosti olemme, mikä muutti mailmaa oleellisesti. Tämän jälkeen meidän aidot henkilöllisyytemme olivat yhdistettävissä toimiimme ja kiinnostuksen kohteisiimme internetissä. Tämä räjäytti pankin ja loi digitaaliselle markkinoinnille nykyisen valta-aseman.

Facebookissahan moni näyttää siloteltua kuvaa itsestään ja pyrkii luomaan illuusiota ystävilleen tuomalla esiin hyviä puolia ja hetkiä. Dataa louhivat algorimit kuitenkin pystyvät näkemään tämän taakse ja tekemään hyvin tarkkoja päätelmiä vaikkapa poliittisesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. On esimerkiksi tehty koe, jossa saatiin hyvä tulos ennustettaessa Facebook-profiilin avulla mahdollisuus sairastua masennuksiin lähikuukausina.

Merkitseväähän ei ole ainoastaan se, mitä itse jaamme harkiten vaan mitä klikkaamme, ja mitkä ovat kiinnostuksen kohteemme. Facebookin seuranta ei rajoitu vain siellä tapahtuvaan toimintaan vaan myös muihin palveluihin. Vaikkapa tänne kirjautuessa sinulle tarjotaan mahdollisuus kirjautua Facebookin avulla. Samalla kun moni näin helppouden vuoksi tekee yhdistää hän Facebookin ja tämän alustan tiedot luoden yhteyden, joka kasvattaa Facebookin tietoja sinusta lisää kasvattaen profiilisi tarkkuutta vaikkapa kohdennettuun mainontaan.

Kirjautumista toiseen palveluun Facebookin tunnuksilla käytetään yhä enenevässä määrin ja tämän helpon vaihtoehdon valitessasi kerrot sille lisää itsestäsi ja toiminnastasi.

Googlelta kysymme kaikkea mahdollista elämäämme vaikuttavaa

Googlelta taas kysymme kaiken mahdollisen meitä kiinnostavan mukaan lukien vaikkapa huolemme sairauksista. Ei tarvita kummoista algoritmia päättelemään, miksi henkilö hakee hakusanoilla sukupuolitaudit ja oireet. Tämän jälkeen sitten jää jälki kaikesta mitä henkilö klikkaa ja lukee. Tämä tieto on sitten kenties ikuisesti Googlella tallessa osana profiilitietoja vaikka kuinka tietokoneen selaushistoriaa tyhjentäisi.

Jos Facebookkia käytämme näyttämään siloitteltua kuvaa elämästämme, niin Googlelta haemme vastauksia kaikkeen elämään liittyvään ja etsimme vaikkapa vertaistukea elämämme ongelmiin. Samalla näistä kaikista kerromme Googlelle, joka kaikkien näiden tietojen pohjalta ylläpitää liiketoiminnalleen keskeistä käyttäprofiilia. Sen käyttäjäprofiilin pohjalta muut yritykset ostavat meille kohdennettua mainontaa ja vaikuttamista.

Toki on mahdollista käyttää salattua selausta, mutta moni ei näin tee. En ole vielä tutkinut kuinka hyvin näiden uskotaan pitävän henkilöllisyytemme salassa - täytyy jossain välissä tutustua. Myös sinulle kohdennettavan mainonnan algoritmeja on mahdollista kytkeä pois päältä, mutta profiilitietojen ollessa näille yrityksille elinehto, niin sitä ei olla tehty kovinkaan helpoksi.

Google laajentaa palveluvalikoimaansa jatkuvasti ja esimerkiksi tarjottu palvelu Google Fit kerää tietoja kaikista liikkumisestasi, mikä kertoo vaikkapa terveydestäsi jotain.

Myös viestipalveluita analysoidaan - Whatsapp ja Messenger

Usein juttelemme mielestämme yksityisesti Messengerillä tai Whatsappilla yhtävien ja läheistemme kanssa. Yksityisyys on tässä tapauksessa näennäistä, sillä niiden keskustelujen sisältö on myös Facebookin hyödynnettävissä. Sellaista viestinnän salaisuutta, joka koskee vaikkapa puheluita ja tekstiviestejä ei ole olemassa näissä palveluissa.

Facebook osti Whatsappin vuonna 2014 ja tuolloin se kertoi EU:n kilpailuviranomaisille, että sillä ei ole keinoa yhdistää Facebookin ja Whatsappin käyttäjätietoja automaattisesti. Kaksi vuotta myöhemmin se muutti Whatsappin ehtoja ja teki tuon yhdistelyn.

EU otti käsittelyynsä asian ja selvisi, että yhtiö tiesi jo ostohetkellä automaattisen yhdistämisen olevan mahdollinen. EU langetti sakon suuruudeltaan 110 miljoonan euron sakon - EU kutsuu sakon suuruutta "sopivaksi ja pelkoa herättäväksi", Reuters kirjoittaa.

Vaikka summa kuulostaa suurelta, niin käytännössä Facebookin liiketoiminnan suuruus sekä Whatsapp-kaupan koko huomioon ottaen kyse oli lähinnä parkkisakosta. Lopputulemana yritys selvisi valehtelusta hyötyyn nähden pienellä summalla ja yhdistely on tehty eikä sitä kielletty.

Sinä et näe samaa mitä muut - kuplasi vahvistuu

Näiden toimijoiden liiketoiminassa yksi tärkeimmistä tavoitteista on pitää sinut heidän palvelussaan käymässä mahdollisimman pitkään. Tuona aikana kerrytät klikkauksillasi itsestäsi tietoa profilointia varten ja klikkaat sinulle kohdistettua mainontaa, josta yritys saa tuloja.

Heillä on käytössään tehokkaat algoritmit, joiden pohjalta tarjotaan sinulle artikkeleita ja videoita, joista sinun arvellaan olevan kiinnostunut. Facebookin virtasi sekä myös Google-hakusi on sinulle erilainen kuin muille. Se että sinut profiloidaan vihreäksi suuntauneeksi tai vaikkapa oikeistoon kuuluvaksi ja mitä ystäväsi katselevat, vaikuttaa sinulle tarjottuun sisältöön.

Useat tämän tiedostavat, mutta usein tämä silti unohtuukin. Tämä on vaarallinen ominaisuus siksi, että se muokkaa kuvaamme maailmasta ja toimii vahvistusharhana omille käsityksillemme. Kuplamme seinät vahvistuvat ja olemme yhä kauempana muiden näkökulmien ymmärtämisestä ja ihmettelemme mikseivät toiset näe asioita samoin - he eivät todellakaan edes aina näe samoja uutisia.

Vaikkapa poliittiseen markkinointiin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin muuhunkin markkinointiin ja myös poliittisilla tahoilla on mahdollisuus ostaa näiltä yrityksiltä kohdennettua mainontaa. Viime vaalien aikaan USA:ssa käytettiin mainontaa, joka oli kohdistettu vain tietyn profiilin omaaville ihmisille. Facebook ei kerro viestin sisältöä julkisuuteen eikä kuinka kohderyhmä on muodostettu.

Nykyisen internet-maailman on kuvattu olevan kuin kaivosteollisuus alkuaikoina, jolloin kaikki oli alkuun sallittua ja vasta myöhemmin sääntely teki siitä turvallisempaa ihmisille. Internetin säännöstö laahaa perässä ja yritykset tekevät mitä tahtovat. Tähän on nyt herätty, mutta Facebookin, Googlen, Amazonin ja Applen arvon ylittäessä Intian BKT:n on niiden vaikutusvalta todella suuri eikä tämän muuttaminen tule olemaan helppoa.

Suomessa tätä problematiikka pohtii mm Open Knowledge Finlandin My Data -työryhmä, missä joukko yritysten ja julkishallinnon edustajia, tutkijoita sekä muita aiheesta kiinnostuneita on vuoden verran kasvattanut ymmärrystä ihmiskeskeisemmän henkilödatan käsittelyn mahdollisuuksista. Aihetta on kartoitettu niin teknisesti, liiketoimintanäkökulmasta kuin ihmisten oikeuksienkin kannalta.

 

PS. Kirjoitan muutaman blogin teknologia-asioista, seuraavaksi käsittelen kuinka algoritmeja ja koneellista oppimista sekä big dataa käytetään profilointiin ja päätöksentekoon. En aio mennä kovin syvälle vaan esimerkkien avulla kuvata toimintaa sekä sen vaikutuksia.

]]>
20 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu#comments Big data Etiikka Facebook Google Yksityisyys Wed, 17 Jan 2018 05:47:33 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249265-google-ja-facebook-tuntevat-sinut-paremmin-kuin-kukaan-muu
Kanta ja yksityisyyden suoja http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja <p>Dosentti Heikki Forsvik nostaa esiin Hesarin mielipidepalstalla tärkeän yksityisyyden suojaan liittyvän ongelman. Ongelman taustalla on suomalainen terveysarkisto Kanta, joka sisältää kaikki tiedot terveydestäsi, kuten sairaudet, lääkitykset ja hoidot.</p> <p>Kannasta tietoja pääsevät katselemaan terveydenhuollon ammattilaiset koko maassa. Omakanta-palvelun kautta voi määritellä suostumuksia ja kieltoja, mutta määritykset tehdään järjestelmän ehdoilla, eikä omien tietojen luovuttamista voi rajata helposti ymmärretävästi. Lainaus tekstistä esittää ongelman hyvin:</p> <p>&rdquo;Käytäntö on kuitenkin hyvin monimutkainen. Aiemmin suostumus tietojen luovuttamiseen kysyttiin &shy;aina &shy;tapauskohtaisesti. Nykykäytännön mukaan suostumus on voimassa toistaiseksi, ja se käsittää kaikki potilastiedon arkistossa jo olevat &shy;sekä myöhemmin tallennettavat potilastiedot. Lisäksi tietoa käsitellään laajemmissa yhteisrekistereissä.&rdquo;</p> <p>Mitä mahtavat olla nämä laajemmat yhteisrekisterit? Ilmeisesti jotain rekistereitä, joiden sisältämään dataan omista terveystiedoistamme emme pääse vaikuttamaan.</p> <p>Sokerina pohjalla eduskunta on valmistelemassa lainsäädännön muutosta, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen kaupalliseen käyttöön anonymisoituna. Mutta mitä anonymiteetti tänä päivänä tarkoittaa? Olemme läsnä verkossa lukuisten sosiaalisen median palveluiden kautta. Esimerkiksi facebookissa ihmiset kuuluvat ryhmiin, jotka liittyvät harrastuksiin ja mielenkiinnon aiheisiin, mutta myös sairauksiin.</p> <p>Jos ja kun lainsäädäntö mahdollistaa tämän anonymisoidun terveystiedon saannin kaupallisille toimijoille, montako minuuttia luulette kestävän, että verkkokäyttäytymisestä kerätty tieto voidaan yhdistää juuri sinun terveystietoihisi kehittyneen tekoälyn avulla?</p> <p>Kanta on tarpeellinen ja voi pelastaa ihmishenkiä, mutta jokaisen kansalaisen tulisi omistaa oma datansa, erityisesti terveyteen liittyvä. Ja sitä kautta päättää itse, mitä tietoja voidaan luovuttaa millekin toimijoille. Oli sitten kyse tunnistettavasta, tai anonymisoidusta tietojen luovuttamisesta.</p> <p>Linkki artikkeliin: <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Dosentti Heikki Forsvik nostaa esiin Hesarin mielipidepalstalla tärkeän yksityisyyden suojaan liittyvän ongelman. Ongelman taustalla on suomalainen terveysarkisto Kanta, joka sisältää kaikki tiedot terveydestäsi, kuten sairaudet, lääkitykset ja hoidot.

Kannasta tietoja pääsevät katselemaan terveydenhuollon ammattilaiset koko maassa. Omakanta-palvelun kautta voi määritellä suostumuksia ja kieltoja, mutta määritykset tehdään järjestelmän ehdoilla, eikä omien tietojen luovuttamista voi rajata helposti ymmärretävästi. Lainaus tekstistä esittää ongelman hyvin:

”Käytäntö on kuitenkin hyvin monimutkainen. Aiemmin suostumus tietojen luovuttamiseen kysyttiin ­aina ­tapauskohtaisesti. Nykykäytännön mukaan suostumus on voimassa toistaiseksi, ja se käsittää kaikki potilastiedon arkistossa jo olevat ­sekä myöhemmin tallennettavat potilastiedot. Lisäksi tietoa käsitellään laajemmissa yhteisrekistereissä.”

Mitä mahtavat olla nämä laajemmat yhteisrekisterit? Ilmeisesti jotain rekistereitä, joiden sisältämään dataan omista terveystiedoistamme emme pääse vaikuttamaan.

Sokerina pohjalla eduskunta on valmistelemassa lainsäädännön muutosta, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen kaupalliseen käyttöön anonymisoituna. Mutta mitä anonymiteetti tänä päivänä tarkoittaa? Olemme läsnä verkossa lukuisten sosiaalisen median palveluiden kautta. Esimerkiksi facebookissa ihmiset kuuluvat ryhmiin, jotka liittyvät harrastuksiin ja mielenkiinnon aiheisiin, mutta myös sairauksiin.

Jos ja kun lainsäädäntö mahdollistaa tämän anonymisoidun terveystiedon saannin kaupallisille toimijoille, montako minuuttia luulette kestävän, että verkkokäyttäytymisestä kerätty tieto voidaan yhdistää juuri sinun terveystietoihisi kehittyneen tekoälyn avulla?

Kanta on tarpeellinen ja voi pelastaa ihmishenkiä, mutta jokaisen kansalaisen tulisi omistaa oma datansa, erityisesti terveyteen liittyvä. Ja sitä kautta päättää itse, mitä tietoja voidaan luovuttaa millekin toimijoille. Oli sitten kyse tunnistettavasta, tai anonymisoidusta tietojen luovuttamisesta.

Linkki artikkeliin: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005514618.html

]]>
0 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja#comments Julkinen terveydenhuolto lainsäädäntö Sote-uudistus Yksityisyys Sat, 06 Jan 2018 12:30:16 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248726-kanta-ja-yksityisyyden-suoja