Ammatillinen koulutus http://leenameri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135019/all Thu, 03 Jan 2019 08:00:09 +0200 fi Ammatillisen koulutuksen taso on turvattava http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266832-ammatillisen-koulutuksen-taso-on-turvattava <p>Yksilöllinen opintopolku, opintoja aiempaa enemmän työelämässä, jatkuva haku ja joustavuus. Niistä on ammatillisen koulutuksen uudistus tehty. Uudistusta on lähdetty toteuttamaan asteittain tämän vuoden alusta ja jo nyt on nähty tarvetta useammille korjausliikkeille.</p><p>Ihannetapauksissa uudistusten taustalla pitäisi aina olla tarve kehittää organisaatiota ja sen tarjoamia sisältöjä siten, että organisaation kautta syntyvä tuotos voisi palvella entistä paremmin loppukäyttäjäänsä. Jos kehittämistoimien kautta saadaan samalla syntymään säästöjä, hyvä niin. Toki todellisuus on usein toinen.</p><p>Silloin kun uudistamistoimien lähtökohtana on tarve saada aikaan säästöjä, on vaarana se, että lähdetään kulkemaan peppu edellä puuhun: ensin mietitään mistä saadaan aikaan säästöjä, sitten perustellaan kehittämistoimenpiteet laadullisilla seikoilla eli sillä, miksi loppukäyttäjät hyötyvät juuri näistä uudistuksista.</p><p>Vaikuttaa siltä, että näin on käynyt myös ammatillisen koulutuksen uudistuksessa. Eniten kritiikkiä on tähän mennessä saanut nuorille asetettu vaatimus itseohjautuvuuteen. Säästötoimenpiteiden myötä opetuksesta leikattiin työvuosia 1600 opettajan verran, opetusta siirrettiin yhä enemmän verkkoon ja lähiopetuspäiviä vähennettiin.</p><p>Vastuu omien opintojen etenemisestä on usein haastavaa yli 20-vuotiaille yliopisto-opiskelijoillekin, saati sitten 16-vuotiaille peruskoulunsa päättäneille nuorille. Nuoret tarvitsevat siinä iässä vielä vahvaa aikuisen ohjausta ja tukea. Säästöt tässä lisäävät nuorten syrjäytymisriskiä ja tuovat lisää kuluja nuorten muihin palveluihin.</p><p>Työelämän ja ammatillisten oppilaitosten välistä yhteistyötä tulee vahvistaa. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että työelämää vaivaa jatkuva kiire ja kovat paineet. Jos työssäopettaminen jää ainoastaan työntekijöiden vastuulle, saattaa oppiminen jäädä ohueksi. Tavoitteeksi tulisi asettaa myös opettajien vahvempi integroiminen osaksi työssäoppimista. Jos opettajat suorittaisivat osan opetustyöstään alan yrityksissä, voisivat he samalla päivittää omaa osaamistaan, tuoda yrityksiin pedagogista osaamistaan ja työssäoppijoille lähiopetusta ja -ohjausta käytännön työssä.</p><p>Tähän myös pääministeri Sipilä tähtäsi ehdottaessaan marraskuun lopussa 1000 uuden opettajan ja ohjaajan palkkaamista työelämään työssäoppijoiden tueksi. Tämä ehdotus olisi toki voitu tehdä ennen leikkauksia. Näin olisi vältytty turhilta irtisanomisilta. Joulunalusviikolla oppositiopuolueet kritisoivat, että Sipilä äänesti omaa esitystään vastaan, kun esitys ammatillisen koulutuksen lisäresursseista kaatui eduskunnan käsittelyssä.</p><p>Vanhoja luutuneita rakennelmia täytyy voida purkaa ja uudistamistoimenpiteitä tehdä, kun niiden aika on. Tämän kaiken tulee kuitenkin tapahtua niin, että saadaan parempaa laatua. Isoja uudistuksia kannattaisi ensin&nbsp; mieluummin kokeilla pienemmässä mittakaavassa ja siirtää hyväksi havaitut, toimivat käytännöt sen jälkeen muuallekin. Näin vältyttäisiin poukkoilevalta politiikalta.</p><p>Kun toimenpiteiden kohteina on haavoittuvassa asemassa olevia, täytyy meidän olla erityisen tarkkoja. Uudistuksissakaan emme saa katsoa vain euroja, vaan ennen kaikkea yksilöä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksilöllinen opintopolku, opintoja aiempaa enemmän työelämässä, jatkuva haku ja joustavuus. Niistä on ammatillisen koulutuksen uudistus tehty. Uudistusta on lähdetty toteuttamaan asteittain tämän vuoden alusta ja jo nyt on nähty tarvetta useammille korjausliikkeille.

Ihannetapauksissa uudistusten taustalla pitäisi aina olla tarve kehittää organisaatiota ja sen tarjoamia sisältöjä siten, että organisaation kautta syntyvä tuotos voisi palvella entistä paremmin loppukäyttäjäänsä. Jos kehittämistoimien kautta saadaan samalla syntymään säästöjä, hyvä niin. Toki todellisuus on usein toinen.

Silloin kun uudistamistoimien lähtökohtana on tarve saada aikaan säästöjä, on vaarana se, että lähdetään kulkemaan peppu edellä puuhun: ensin mietitään mistä saadaan aikaan säästöjä, sitten perustellaan kehittämistoimenpiteet laadullisilla seikoilla eli sillä, miksi loppukäyttäjät hyötyvät juuri näistä uudistuksista.

Vaikuttaa siltä, että näin on käynyt myös ammatillisen koulutuksen uudistuksessa. Eniten kritiikkiä on tähän mennessä saanut nuorille asetettu vaatimus itseohjautuvuuteen. Säästötoimenpiteiden myötä opetuksesta leikattiin työvuosia 1600 opettajan verran, opetusta siirrettiin yhä enemmän verkkoon ja lähiopetuspäiviä vähennettiin.

Vastuu omien opintojen etenemisestä on usein haastavaa yli 20-vuotiaille yliopisto-opiskelijoillekin, saati sitten 16-vuotiaille peruskoulunsa päättäneille nuorille. Nuoret tarvitsevat siinä iässä vielä vahvaa aikuisen ohjausta ja tukea. Säästöt tässä lisäävät nuorten syrjäytymisriskiä ja tuovat lisää kuluja nuorten muihin palveluihin.

Työelämän ja ammatillisten oppilaitosten välistä yhteistyötä tulee vahvistaa. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että työelämää vaivaa jatkuva kiire ja kovat paineet. Jos työssäopettaminen jää ainoastaan työntekijöiden vastuulle, saattaa oppiminen jäädä ohueksi. Tavoitteeksi tulisi asettaa myös opettajien vahvempi integroiminen osaksi työssäoppimista. Jos opettajat suorittaisivat osan opetustyöstään alan yrityksissä, voisivat he samalla päivittää omaa osaamistaan, tuoda yrityksiin pedagogista osaamistaan ja työssäoppijoille lähiopetusta ja -ohjausta käytännön työssä.

Tähän myös pääministeri Sipilä tähtäsi ehdottaessaan marraskuun lopussa 1000 uuden opettajan ja ohjaajan palkkaamista työelämään työssäoppijoiden tueksi. Tämä ehdotus olisi toki voitu tehdä ennen leikkauksia. Näin olisi vältytty turhilta irtisanomisilta. Joulunalusviikolla oppositiopuolueet kritisoivat, että Sipilä äänesti omaa esitystään vastaan, kun esitys ammatillisen koulutuksen lisäresursseista kaatui eduskunnan käsittelyssä.

Vanhoja luutuneita rakennelmia täytyy voida purkaa ja uudistamistoimenpiteitä tehdä, kun niiden aika on. Tämän kaiken tulee kuitenkin tapahtua niin, että saadaan parempaa laatua. Isoja uudistuksia kannattaisi ensin  mieluummin kokeilla pienemmässä mittakaavassa ja siirtää hyväksi havaitut, toimivat käytännöt sen jälkeen muuallekin. Näin vältyttäisiin poukkoilevalta politiikalta.

Kun toimenpiteiden kohteina on haavoittuvassa asemassa olevia, täytyy meidän olla erityisen tarkkoja. Uudistuksissakaan emme saa katsoa vain euroja, vaan ennen kaikkea yksilöä.

]]>
4 http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266832-ammatillisen-koulutuksen-taso-on-turvattava#comments Ammatillinen koulutus Ammatillinen opetus Itseohjautuvuus Lähiopetus Thu, 03 Jan 2019 06:00:09 +0000 Piia Nurmela http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266832-ammatillisen-koulutuksen-taso-on-turvattava
Brändätään Skandinavia! http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265762-brandataan-skandinavia <p>Brändätään&nbsp; Skandinavia myös koulutukseen!</p><p>Tornionlaakson neuvosto kokosi koulutuksenjärjestäjiä yhteen 23.11.2018 Tornioon Lappian Yritystalolle.</p><p>Tilaisuudessa oli alustajia niin Opetushallituksesta, Lapin kauppakamarista kuin alueen koulutuksenjärjestäjiltä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Näillä kolmella naapurimaalla olisi mahdollisuus brändätä itsensä yhdessä koulutusviennin ja työllisyyden kentässä. Opetushallituksen ohjelmajohtaja Lauri Tuomi tiivisti loppupuheenvuorossaan yhteen päivän keskustelut ja rohkaisi yhteistyöhön lähialueella tapahtuvaan koulutusvientiin. Myöskään Viroa ei sovi unohtaa, onhan maa &rdquo;Pisa-kuutonen&rdquo; eli terävimpiä kyniä koulumaailmassa.</p><p>Education Finland 2019 jäsenhaku on käynnistynyt marraskuussa. Sitä koordinoi Suomen Opetushallitus. Tuleva vuosi avaa myös EU:n Suomen puheenjohtajakauden. Koulutusvienti on jo nyt määrältään 350 miljoonaa euroa, mutta tavoite on miljardissa.</p><p>Skandinavialla on vahva imago maailmalla, ei pelkästään koulutuskentässä, vaan myös demokratian, yhteiskuntarauhan ja koulutusmatkailun, elinkeinoelämän ja koulutuksen yhteisessä kentässä.</p><p>Mielestäni meidän pitää lyödä hynttyyt yhteen koulutuksen nimissä, koska pohjoismaiselle koululle, varsinkin Suomen koululle, on kysyntää maailmalla. Siihen kun yhdistää ruotsalaisen markkinointiosaamisen, Norjan työmarkkinamahdollisuudet ja etelämpää vielä Viron innovaatiot ja ketteryyden, olisimme vahvoja nousevien koulumaiden Kiinan ja Etelä-Korean ja meidän välisessä kilpailussa.</p><p>Ammatillinen koulutus on vahva pohjoisessa, mm. Ruotsin Övertorneålla ja Hedenäsetissä sijaitseva kolmikielinen Utbildning Nord on edelläkävijä, pitkän linjan toimija ammatillisessa koulutuksessa. Se olisi laajemminkin hyvä kumppani ja tietotaidon ja kokemuksen koordinoija monikielisessä koulutusmaailmassa. Utbildning Nordilla on osaamista täsmäkoulutuksessa, jatko- ja täydennyskoulutuksessa, elinkeinoelämän tarpeita kuunnellen. Sille on tarvetta tulevaisuudessa muillekin kouluttajille.</p><p>Lappi on yksi tärkeä viennin veturi Suomessa. Ammatillisuus nousee eturintamaan myös koulutuksessa, jossa teollisuus, matkailu, kaivostoiminta ja teknologia tarvitsevat enenevässä määrin kielitaitoa ja kontakteja. Kuten Lapin kauppakamarin Timo Rautajoki omassa puheenvuorossaan korosti, täällä on tehty yli sata vuotta teollisuutta, matkailuakin vuodesta 1920, vesivoimaa vuodesta 1950, ja tulevaisuuden ammatit löytyvät logistiikan alalta.</p><p>Opetushallituksen Lauri Tuomi peräänkuulutti yhteistyön operointia, strategiaa. Mikä taho tarttuu tähän?</p><p>Nyt tarvitaan oikeaa yhteistyötä, oikeaa brändäystä. Koulutus pitää saada vastaamaan kehitystä. Lappi on globaali. Globaali maailma on kielitaitoinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Raija Lummi, torniolainen kieltenopettaja ja kaupunginvaltuutettu (kok)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brändätään  Skandinavia myös koulutukseen!

Tornionlaakson neuvosto kokosi koulutuksenjärjestäjiä yhteen 23.11.2018 Tornioon Lappian Yritystalolle.

Tilaisuudessa oli alustajia niin Opetushallituksesta, Lapin kauppakamarista kuin alueen koulutuksenjärjestäjiltä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Näillä kolmella naapurimaalla olisi mahdollisuus brändätä itsensä yhdessä koulutusviennin ja työllisyyden kentässä. Opetushallituksen ohjelmajohtaja Lauri Tuomi tiivisti loppupuheenvuorossaan yhteen päivän keskustelut ja rohkaisi yhteistyöhön lähialueella tapahtuvaan koulutusvientiin. Myöskään Viroa ei sovi unohtaa, onhan maa ”Pisa-kuutonen” eli terävimpiä kyniä koulumaailmassa.

Education Finland 2019 jäsenhaku on käynnistynyt marraskuussa. Sitä koordinoi Suomen Opetushallitus. Tuleva vuosi avaa myös EU:n Suomen puheenjohtajakauden. Koulutusvienti on jo nyt määrältään 350 miljoonaa euroa, mutta tavoite on miljardissa.

Skandinavialla on vahva imago maailmalla, ei pelkästään koulutuskentässä, vaan myös demokratian, yhteiskuntarauhan ja koulutusmatkailun, elinkeinoelämän ja koulutuksen yhteisessä kentässä.

Mielestäni meidän pitää lyödä hynttyyt yhteen koulutuksen nimissä, koska pohjoismaiselle koululle, varsinkin Suomen koululle, on kysyntää maailmalla. Siihen kun yhdistää ruotsalaisen markkinointiosaamisen, Norjan työmarkkinamahdollisuudet ja etelämpää vielä Viron innovaatiot ja ketteryyden, olisimme vahvoja nousevien koulumaiden Kiinan ja Etelä-Korean ja meidän välisessä kilpailussa.

Ammatillinen koulutus on vahva pohjoisessa, mm. Ruotsin Övertorneålla ja Hedenäsetissä sijaitseva kolmikielinen Utbildning Nord on edelläkävijä, pitkän linjan toimija ammatillisessa koulutuksessa. Se olisi laajemminkin hyvä kumppani ja tietotaidon ja kokemuksen koordinoija monikielisessä koulutusmaailmassa. Utbildning Nordilla on osaamista täsmäkoulutuksessa, jatko- ja täydennyskoulutuksessa, elinkeinoelämän tarpeita kuunnellen. Sille on tarvetta tulevaisuudessa muillekin kouluttajille.

Lappi on yksi tärkeä viennin veturi Suomessa. Ammatillisuus nousee eturintamaan myös koulutuksessa, jossa teollisuus, matkailu, kaivostoiminta ja teknologia tarvitsevat enenevässä määrin kielitaitoa ja kontakteja. Kuten Lapin kauppakamarin Timo Rautajoki omassa puheenvuorossaan korosti, täällä on tehty yli sata vuotta teollisuutta, matkailuakin vuodesta 1920, vesivoimaa vuodesta 1950, ja tulevaisuuden ammatit löytyvät logistiikan alalta.

Opetushallituksen Lauri Tuomi peräänkuulutti yhteistyön operointia, strategiaa. Mikä taho tarttuu tähän?

Nyt tarvitaan oikeaa yhteistyötä, oikeaa brändäystä. Koulutus pitää saada vastaamaan kehitystä. Lappi on globaali. Globaali maailma on kielitaitoinen.

 

Raija Lummi, torniolainen kieltenopettaja ja kaupunginvaltuutettu (kok)

]]>
1 http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265762-brandataan-skandinavia#comments Ammatillinen koulutus Kasvu Lappi Pohjoismaat Yhteistyö Thu, 13 Dec 2018 07:39:40 +0000 Raija Lummi http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265762-brandataan-skandinavia
Johtajille riittää sihteerikköjä http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265636-johtajille-riittaa-sihteerikkoja <p>Iltalehdessä julkaistu ammattibarometri kertoo tämän hetkisestä ammatillisesta ylitarjontatilanteesta työmarkkinoilla. Johtajien polvelle pyrkivistä tai muuten vain työstä tykkäävistä yleissihteereistä näyttää olevan eniten ylitarjontaa. Menneiden vuosikymmenten arvostettu ammatti vetää liikaa väkeä puoleensa, olisiko aika tehostaa alan työttömien uudelleenkoulutusta?</p><p>Sihteerien lisäksi pysyvästi listalla olevien ammattien kohdalla olisi ennakkoluulottomasti tarkasteltava uudelleenkoulutusta. Ei kuitenkaan koulutusta koulutuksen vuoksi, vaan motivaatio uudesta koulutussuunnasta ja alan tarpeesta olisi henkilöiden kanssa selvitettävä etukäteen. Tarjouskilpailulla ratkaistavat koulutukset tuottavat hukkaa, jos koulutukseen hakeudutaan pelkästään aktiivimallin raipan välttämiseksi.</p><p>Tällä listalla yllätyksenä ainakin itselleni ovat kone- ja huonekalupuusepät. Suomi on puinen maa, jossa ehkä on sorruttu alan ylikoulutukseen, tai sitten työpaikkoja on kadonnut muualle. Elinkeinojen kehittäjille voisi heittää haasteen puutuotteiden tuotekehitykseen kannustamisesta, koska työvoimasta ei alan menestys näyttäisi jäävän kiinni.</p><p>Toimittajien ja valokuvaajien ylitarjonta ei niinkään yllätä. Media-ala on murroksessa ja perinteisistä lehtitaloista ovet aukeavat toimittajille pääsääntöisesti ulos päin. Kehittynyt tekniikka ja ihmisten kohonnut&nbsp; koulutustaso aiheuttavat myös sen, että kansalaiset itse viestivät paljon sellaista, myös kuvia, johon aikaisemmin tarvittiin toimittajia. Hyville, perusteellisten juttujen tekijöille ja&nbsp; tutkiville journalisteille löytyy vielä nytkin töitä. Joko sähköisessä tai paperimediassa.</p><p>Pankkien palveluiden alasajo näkyy myös listalla. Ei mikään ihme, sillä melko lyhyessä ajassa on lähes koko henkilöpalvelujärjestelmä ajettu alas. Pankit ovat säästäneet henkilökuluissa ja nostaneet palvelumaksuja työstä jonka asiakkaat itse pääsääntöisesti tekevät.&nbsp; Pankit tarvitsevat nykyään lähinnä analyytikoita ja sijoitusneuvojia.</p><p>Alla lista, josta selviää esimerkiksi se, että tieto- ja viestintälaitteiden korjaajia on koulutettu liikaa, kun sen sijaan vaikkapa koodareista kerrotaan olevan puutetta. Koulutuksen vinokuormaa, johon on myös syytä reagoida.</p><p>&nbsp;</p><p>Liikaa hakijoita:</p><p>Elektr.- ja autom.laitteiden asentajat, korjaajat</p><p>Graafiset ja multimediasuunnittelijat</p><p>Huonekalupuusepät ym.</p><p>Johdon sihteerit ja osastosihteerit</p><p>Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.</p><p>Konepuusepät</p><p>Koulunkäyntiavustajat</p><p>Kuvataiteilijat</p><p>Käytön tukihenkilöt</p><p>Mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat</p><p>Matkatoimistovirkailijat</p><p>Muusikot, laulajat ja säveltäjät</p><p>Muut taide- ja kulttuurialan asiantuntijat</p><p>Myyjät</p><p>Painajat</p><p>Painopinnanvalmistajat</p><p>Pankki- ym. toimihenkilöt</p><p>Puutarhurit, kasvihuoneviljelijät ja -työntekijät</p><p>Tieto- ja viestintäteknologian asentajat,korjaajat</p><p>Toimittajat</p><p>Tuote- ja vaatesuunnittelijat</p><p>Vaatturit, pukuompelijat, turkkurit, hatuntekijät</p><p>Valokuvaajat</p><p>Yhteiskunta- ja kulttuuritutkijat</p><p>* Yleissihteerit</p><p>* <em>Paljon liikaa hakijoita</em>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehdessä julkaistu ammattibarometri kertoo tämän hetkisestä ammatillisesta ylitarjontatilanteesta työmarkkinoilla. Johtajien polvelle pyrkivistä tai muuten vain työstä tykkäävistä yleissihteereistä näyttää olevan eniten ylitarjontaa. Menneiden vuosikymmenten arvostettu ammatti vetää liikaa väkeä puoleensa, olisiko aika tehostaa alan työttömien uudelleenkoulutusta?

Sihteerien lisäksi pysyvästi listalla olevien ammattien kohdalla olisi ennakkoluulottomasti tarkasteltava uudelleenkoulutusta. Ei kuitenkaan koulutusta koulutuksen vuoksi, vaan motivaatio uudesta koulutussuunnasta ja alan tarpeesta olisi henkilöiden kanssa selvitettävä etukäteen. Tarjouskilpailulla ratkaistavat koulutukset tuottavat hukkaa, jos koulutukseen hakeudutaan pelkästään aktiivimallin raipan välttämiseksi.

Tällä listalla yllätyksenä ainakin itselleni ovat kone- ja huonekalupuusepät. Suomi on puinen maa, jossa ehkä on sorruttu alan ylikoulutukseen, tai sitten työpaikkoja on kadonnut muualle. Elinkeinojen kehittäjille voisi heittää haasteen puutuotteiden tuotekehitykseen kannustamisesta, koska työvoimasta ei alan menestys näyttäisi jäävän kiinni.

Toimittajien ja valokuvaajien ylitarjonta ei niinkään yllätä. Media-ala on murroksessa ja perinteisistä lehtitaloista ovet aukeavat toimittajille pääsääntöisesti ulos päin. Kehittynyt tekniikka ja ihmisten kohonnut  koulutustaso aiheuttavat myös sen, että kansalaiset itse viestivät paljon sellaista, myös kuvia, johon aikaisemmin tarvittiin toimittajia. Hyville, perusteellisten juttujen tekijöille ja  tutkiville journalisteille löytyy vielä nytkin töitä. Joko sähköisessä tai paperimediassa.

Pankkien palveluiden alasajo näkyy myös listalla. Ei mikään ihme, sillä melko lyhyessä ajassa on lähes koko henkilöpalvelujärjestelmä ajettu alas. Pankit ovat säästäneet henkilökuluissa ja nostaneet palvelumaksuja työstä jonka asiakkaat itse pääsääntöisesti tekevät.  Pankit tarvitsevat nykyään lähinnä analyytikoita ja sijoitusneuvojia.

Alla lista, josta selviää esimerkiksi se, että tieto- ja viestintälaitteiden korjaajia on koulutettu liikaa, kun sen sijaan vaikkapa koodareista kerrotaan olevan puutetta. Koulutuksen vinokuormaa, johon on myös syytä reagoida.

 

Liikaa hakijoita:

Elektr.- ja autom.laitteiden asentajat, korjaajat

Graafiset ja multimediasuunnittelijat

Huonekalupuusepät ym.

Johdon sihteerit ja osastosihteerit

Kirjastonhoitajat, informaatikot ym.

Konepuusepät

Koulunkäyntiavustajat

Kuvataiteilijat

Käytön tukihenkilöt

Mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat

Matkatoimistovirkailijat

Muusikot, laulajat ja säveltäjät

Muut taide- ja kulttuurialan asiantuntijat

Myyjät

Painajat

Painopinnanvalmistajat

Pankki- ym. toimihenkilöt

Puutarhurit, kasvihuoneviljelijät ja -työntekijät

Tieto- ja viestintäteknologian asentajat,korjaajat

Toimittajat

Tuote- ja vaatesuunnittelijat

Vaatturit, pukuompelijat, turkkurit, hatuntekijät

Valokuvaajat

Yhteiskunta- ja kulttuuritutkijat

* Yleissihteerit

* Paljon liikaa hakijoita.

]]>
9 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265636-johtajille-riittaa-sihteerikkoja#comments Ammatillinen koulutus Työpaikat Työvoima Tue, 11 Dec 2018 08:59:43 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265636-johtajille-riittaa-sihteerikkoja
Kokoomuksen suuri varhaiskasvatushuijaus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus <p>Syntyvyyden laskusta kertovien uutisten kupeessa Kokoomus on julkistanut näkemyksiään siitä, kuinka varhaiskasvatuksesta tulisi tehdä ilmaista. Samalla se luo kuvaa siitä, että tämä olisi erityisesti kädenojennus vähävaraisille perheille. Todellisuudessa siitä eniten hyötyvät hyvätuloiset, sillä tulorajojen myötä varhaiskasvatus on jo ilmaista monelle vähätuloiselle perheelle. Tärkeimpänä tavoitteena taustalla taitaa olla maksujen poistaminen hyvätuloiselta kannattajakunnalta.</p><p>Asia ei ole itselleni ajankohtainen, mutta kävin mielenkiinnosta katsomassa kotikaupunkini Vantaan maksujen määräytymisperusteet. Tästä sain vahvistusta epäilylleni. Keiketi kunnissa on eroja, mutta mennään nyt tällä.</p><p><strong>Esimerkkinä Vantaan varhaiskasvatusmaksut</strong></p><p><a href="http://www.vantaa.fi/varhaiskasvatus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/hae_varhaiskasvatukseen/paivahoitomaksut_ja_-tuet">Vantaan maksun</a> perusteena olevat tulorajat ja maksuprosentit ovat:</p><ul><li>Perhekoko 2: tuloraja 2012 &euro;, korkein maksu 4799 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 3: tuloraja 2713 &euro;, korkein maksu 5410 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 4: tuloraja 3080 &euro;, korkein maksu 5777 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 5: tuloraja 3447 &euro;, korkein maksu 6144 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 6: tuloraja 3813 &euro;, korkein maksu 6510 &euro; tuloilla</li></ul><p>Maksuprosentti kaikissa ryhmissä on 10,7 %.</p><p><em>Esimerkkilaskelma suoraan Vantaan sivuilta kuvaten kohtuullisen hyvin ansaitsevaa perhettä:<br />Perheessä on isä, äiti ja kaksi lasta, molemmat lapset ovat kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.<br />Perheen bruttotulot yhteensä: 4 600 &euro; / kk<br />Varhaiskasvatuksen asiakasmaksu: 4 600 &euro; (tulot) &ndash; 3080 &euro; (tuloraja) =1 520 &euro;<br />Tulorajan ylittävästä tulosta lasketaan 10,7 % varhaiskasvatuksen asiakasmaksuksi = 10,7 % 1520 eurosta = 163 &euro;.</em></p><p><em>Perheen varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat:<br />1. lapselta (nuorin) 163 &euro; / kk<br />2. lapselta 81 &euro; / kk<br />Yhteensä 244 &euro; / kk</em></p><p>Tuossa siis kohtuullisen hyvin pärjäävä perhe, jolle maksuja kertyy tuo 244 euroa kahdesta lapsesta. Suomalaisen yleisin keskiansio on muuten 2 500 euroa, joten tuossa esimerkkiperheessä puolisot saavat hieman alle sen.</p><p>Tärkeätä on kuitenkin huomata tulorajojen vaikutus juuri niille perheille ja lapsille, joita Kokoomus väittää nimenomaan auttavansa uudistuksillaan ja varhaiskasvatuksen maksujen poistamisella.</p><p>Yksinhuoltaja voi ansaita 2012 euroa kuussa ja varhaiskasvatuksen maksu on tasan nolla euroa. Lapsilisiä ei muuten lasketa tuloiksi.</p><p>Kaksilapsisen perheen tapauksessa voidaan ansaita 3080 euroa kuussa ja edelleen maksut ovat tasan nolla. Ylimenevästä osasta maksetaan siis tuo 10,7%.</p><p>Joten miten Kokoomuksen ehdotukset varhaiskasvatuksen maksujen poistot auttavat nimenomaan vähätuloisia perheitä? Eivät mitenkään!</p><p><strong>Varhaiskasvatus on tärkeää, mutta vielä merkittävämpiä elämän pelimerkkejä jaetaan peruskoulun jälkeen</strong></p><p>Olen ihmetellyt Kokoomuksen intoa kohdistuen juuri varhaiskasvatukseen ja pohtinut sen syitä. Nimittäin samalla hallituskausi on osoittanut kuinka ammatillisesta koulutuksesta on karsittu ja opiskelijat laitettu ottamaan lisää velkaa alentamalla opintorahaa. Olen myös lukenut artikkeleja siitä kuinka monella vähävaraisella ei meinaa olla varaa hankkia edes toisen asteen tutkintoa - lukion tai ammattikoulun kustannuksetkin voivat käydä ylivoimaiseksi.</p><p>Kupletin juoni alkaa olla selvä. Kokoomus haluaa poistaa osin tuloihin perustuvat varhaiskasvatusmaksut ja antaa ilmaisen varhaiskasvatuksen hyvätuloisille kannattajilleen naamioiden tämän kädenojennukseksi köyhille.</p><p>Vantaan taulukolla yksinhuoltaja 4 799 euron kuukausituloilla tai yli maksaa nyt 298 euroa kuussa, mikä tekee 3 578 euroa vuodessa. Sen Kokoomus haluaa pois - ei ole kysymys pienituloisten eduista. Heistä suuri osa ei nytkään maksa varhaiskasvatuksesta.</p><p>Kokoomus toteaa mainostaessaan ohjelmaansa:</p><p>&quot;<em>Haluamme, että jokaisella lapsella ja nuorella on taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa, kouluttautua ja toteuttaa unelmiaan. Haluamme rakentaa parhaat mahdolliset edellytykset vanhemmuudelle, jotta vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan ja nuoristaan aktiivisia ja osallistuvia yhteiskunnan jäseniä.</em>&quot;</p><p>Tämän hallituskauden toimet ovat tehneet peruskoulun jälkeisestä opiskelusta yhä kalliimpaa ja vähävaraisilta se vaatii yhä enemmän opintolainaa. Yle kertoi viime viikolla:</p><p>&quot;<em>Kelan heinäkuun tilaston mukaan 14 000 opiskelijalla oli opintolainaa yli 20 000 euroa, viisi vuotta sitten heitä oli vain 2 800. Samassa ajassa sekä lainanmäärät että lainaa nostaneiden opiskelijoiden osuudet ovat nousseet tuntuvasti.</em>&quot;</p><p>Kun tullaan ikään, jossa aletaan kunnolla jakaa työuraan vaikuttavia elämän pelimerkkejä, niin ei Kokoomus halua köyhiä samalle viivalle. Oikeasti se haluaa, että hyväosaisuus koulutustasoineen edelleen periytyy kuten usein on tapana.</p><p>Huoli vähempiosaisten lapsista on pelkkää silmänlumetta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syntyvyyden laskusta kertovien uutisten kupeessa Kokoomus on julkistanut näkemyksiään siitä, kuinka varhaiskasvatuksesta tulisi tehdä ilmaista. Samalla se luo kuvaa siitä, että tämä olisi erityisesti kädenojennus vähävaraisille perheille. Todellisuudessa siitä eniten hyötyvät hyvätuloiset, sillä tulorajojen myötä varhaiskasvatus on jo ilmaista monelle vähätuloiselle perheelle. Tärkeimpänä tavoitteena taustalla taitaa olla maksujen poistaminen hyvätuloiselta kannattajakunnalta.

Asia ei ole itselleni ajankohtainen, mutta kävin mielenkiinnosta katsomassa kotikaupunkini Vantaan maksujen määräytymisperusteet. Tästä sain vahvistusta epäilylleni. Keiketi kunnissa on eroja, mutta mennään nyt tällä.

Esimerkkinä Vantaan varhaiskasvatusmaksut

Vantaan maksun perusteena olevat tulorajat ja maksuprosentit ovat:

  • Perhekoko 2: tuloraja 2012 €, korkein maksu 4799 € tuloilla
  • Perhekoko 3: tuloraja 2713 €, korkein maksu 5410 € tuloilla
  • Perhekoko 4: tuloraja 3080 €, korkein maksu 5777 € tuloilla
  • Perhekoko 5: tuloraja 3447 €, korkein maksu 6144 € tuloilla
  • Perhekoko 6: tuloraja 3813 €, korkein maksu 6510 € tuloilla

Maksuprosentti kaikissa ryhmissä on 10,7 %.

Esimerkkilaskelma suoraan Vantaan sivuilta kuvaten kohtuullisen hyvin ansaitsevaa perhettä:
Perheessä on isä, äiti ja kaksi lasta, molemmat lapset ovat kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.
Perheen bruttotulot yhteensä: 4 600 € / kk
Varhaiskasvatuksen asiakasmaksu: 4 600 € (tulot) – 3080 € (tuloraja) =1 520 €
Tulorajan ylittävästä tulosta lasketaan 10,7 % varhaiskasvatuksen asiakasmaksuksi = 10,7 % 1520 eurosta = 163 €.

Perheen varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat:
1. lapselta (nuorin) 163 € / kk
2. lapselta 81 € / kk
Yhteensä 244 € / kk

Tuossa siis kohtuullisen hyvin pärjäävä perhe, jolle maksuja kertyy tuo 244 euroa kahdesta lapsesta. Suomalaisen yleisin keskiansio on muuten 2 500 euroa, joten tuossa esimerkkiperheessä puolisot saavat hieman alle sen.

Tärkeätä on kuitenkin huomata tulorajojen vaikutus juuri niille perheille ja lapsille, joita Kokoomus väittää nimenomaan auttavansa uudistuksillaan ja varhaiskasvatuksen maksujen poistamisella.

Yksinhuoltaja voi ansaita 2012 euroa kuussa ja varhaiskasvatuksen maksu on tasan nolla euroa. Lapsilisiä ei muuten lasketa tuloiksi.

Kaksilapsisen perheen tapauksessa voidaan ansaita 3080 euroa kuussa ja edelleen maksut ovat tasan nolla. Ylimenevästä osasta maksetaan siis tuo 10,7%.

Joten miten Kokoomuksen ehdotukset varhaiskasvatuksen maksujen poistot auttavat nimenomaan vähätuloisia perheitä? Eivät mitenkään!

Varhaiskasvatus on tärkeää, mutta vielä merkittävämpiä elämän pelimerkkejä jaetaan peruskoulun jälkeen

Olen ihmetellyt Kokoomuksen intoa kohdistuen juuri varhaiskasvatukseen ja pohtinut sen syitä. Nimittäin samalla hallituskausi on osoittanut kuinka ammatillisesta koulutuksesta on karsittu ja opiskelijat laitettu ottamaan lisää velkaa alentamalla opintorahaa. Olen myös lukenut artikkeleja siitä kuinka monella vähävaraisella ei meinaa olla varaa hankkia edes toisen asteen tutkintoa - lukion tai ammattikoulun kustannuksetkin voivat käydä ylivoimaiseksi.

Kupletin juoni alkaa olla selvä. Kokoomus haluaa poistaa osin tuloihin perustuvat varhaiskasvatusmaksut ja antaa ilmaisen varhaiskasvatuksen hyvätuloisille kannattajilleen naamioiden tämän kädenojennukseksi köyhille.

Vantaan taulukolla yksinhuoltaja 4 799 euron kuukausituloilla tai yli maksaa nyt 298 euroa kuussa, mikä tekee 3 578 euroa vuodessa. Sen Kokoomus haluaa pois - ei ole kysymys pienituloisten eduista. Heistä suuri osa ei nytkään maksa varhaiskasvatuksesta.

Kokoomus toteaa mainostaessaan ohjelmaansa:

"Haluamme, että jokaisella lapsella ja nuorella on taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa, kouluttautua ja toteuttaa unelmiaan. Haluamme rakentaa parhaat mahdolliset edellytykset vanhemmuudelle, jotta vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan ja nuoristaan aktiivisia ja osallistuvia yhteiskunnan jäseniä."

Tämän hallituskauden toimet ovat tehneet peruskoulun jälkeisestä opiskelusta yhä kalliimpaa ja vähävaraisilta se vaatii yhä enemmän opintolainaa. Yle kertoi viime viikolla:

"Kelan heinäkuun tilaston mukaan 14 000 opiskelijalla oli opintolainaa yli 20 000 euroa, viisi vuotta sitten heitä oli vain 2 800. Samassa ajassa sekä lainanmäärät että lainaa nostaneiden opiskelijoiden osuudet ovat nousseet tuntuvasti."

Kun tullaan ikään, jossa aletaan kunnolla jakaa työuraan vaikuttavia elämän pelimerkkejä, niin ei Kokoomus halua köyhiä samalle viivalle. Oikeasti se haluaa, että hyväosaisuus koulutustasoineen edelleen periytyy kuten usein on tapana.

Huoli vähempiosaisten lapsista on pelkkää silmänlumetta.

 

]]>
22 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus#comments Ammatillinen koulutus Eriarvoistuminen Harhaanjohtaminen Kokoomus Varhaiskasvatus Tue, 20 Nov 2018 18:20:46 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus
Panostetaan suomalaisten nuorten koulutukseen! http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262141-panostetaan-suomalaisten-nuorten-koulutukseen <p>Sipilän hallitus on toistuvasti esittänyt huolensa Suomea uhkaavasta työvoimapulasta, vaikka yli 200 000 suomalaista on edelleen vailla työtä. Työvoimapulaan vedoten hallituspuolueiden riveistä on useaan otteeseen heitetty ilmoille vaatimuksia muun muassa ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan purkamisesta.</p><p>Hallitus on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan myös aikeissa poistaa Suomeen saapuvilta ulkomaalaisilta neljän kuukauden työskentelyvaatimuksen edellytyksenä sosiaalitukien saamiselle. Jatkossa ulkomaan kansalainen pääsisi nauttimaan Suomen sosiaalieduista, jos hän ansaitsee vähintään peruspäivärahan verran. Toteutuessaan esitys sekä vauhdittaa halpatyövoiman tuloa Suomen työmarkkinoille että kasvattaa veronmaksajien taakkaa.</p><p>Perussuomalaiset eivät hyväksy hallituksen vastuuttomia suunnitelmia. Uusien aikeidensa sijaan hallituksen on vastattava asettamaansa haasteeseen järkevällä koulutuspolitiikalla. Suomalaisille nuorille on annettava aito mahdollisuus päästä koulutuksen avulla työelämään, samoin työttömille tilaisuus opiskella uuteen ammattiin.</p><p>Toisen asteen koulutus on tärkeä askel työhön tai mahdollisiin myöhempiin opintoihin. Silti erityisesti ammatilliset oppilaitokset toimivat niukoilla resursseilla. Ammattiin johtavaa lähiopetusta on jouduttu korvaamaan itsenäisellä opiskelulla.</p><p>Monien ammattien edellyttämiä käytännön taitoja on kuitenkin mahdotonta hankkia etäopiskelulla. Puutteellinen ammattitaito vaikeuttaa väistämättä myöhempää työnsaantia. Ilman kunnollista lähiopetusta myös opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen vaara on varsinkin oppimisvaikeuksista kärsivien osalta ilmeinen. Suunta on käännettävä ja nuorille tarjottava riittävästi aikuisen antamaa ohjausta ja tukea.</p><p>Laadukas koulutus edesauttaa suomalaisnuorten ripeää siirtymistä työelämään ja helpottaa hautaamaan turhia pelkoja tulevasta työvoimapulasta. Suomalainen työ menestyy tulevaisuudessakin, jos päätöksentekijät antavat siihen edellytykset.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilän hallitus on toistuvasti esittänyt huolensa Suomea uhkaavasta työvoimapulasta, vaikka yli 200 000 suomalaista on edelleen vailla työtä. Työvoimapulaan vedoten hallituspuolueiden riveistä on useaan otteeseen heitetty ilmoille vaatimuksia muun muassa ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan purkamisesta.

Hallitus on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan myös aikeissa poistaa Suomeen saapuvilta ulkomaalaisilta neljän kuukauden työskentelyvaatimuksen edellytyksenä sosiaalitukien saamiselle. Jatkossa ulkomaan kansalainen pääsisi nauttimaan Suomen sosiaalieduista, jos hän ansaitsee vähintään peruspäivärahan verran. Toteutuessaan esitys sekä vauhdittaa halpatyövoiman tuloa Suomen työmarkkinoille että kasvattaa veronmaksajien taakkaa.

Perussuomalaiset eivät hyväksy hallituksen vastuuttomia suunnitelmia. Uusien aikeidensa sijaan hallituksen on vastattava asettamaansa haasteeseen järkevällä koulutuspolitiikalla. Suomalaisille nuorille on annettava aito mahdollisuus päästä koulutuksen avulla työelämään, samoin työttömille tilaisuus opiskella uuteen ammattiin.

Toisen asteen koulutus on tärkeä askel työhön tai mahdollisiin myöhempiin opintoihin. Silti erityisesti ammatilliset oppilaitokset toimivat niukoilla resursseilla. Ammattiin johtavaa lähiopetusta on jouduttu korvaamaan itsenäisellä opiskelulla.

Monien ammattien edellyttämiä käytännön taitoja on kuitenkin mahdotonta hankkia etäopiskelulla. Puutteellinen ammattitaito vaikeuttaa väistämättä myöhempää työnsaantia. Ilman kunnollista lähiopetusta myös opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen vaara on varsinkin oppimisvaikeuksista kärsivien osalta ilmeinen. Suunta on käännettävä ja nuorille tarjottava riittävästi aikuisen antamaa ohjausta ja tukea.

Laadukas koulutus edesauttaa suomalaisnuorten ripeää siirtymistä työelämään ja helpottaa hautaamaan turhia pelkoja tulevasta työvoimapulasta. Suomalainen työ menestyy tulevaisuudessakin, jos päätöksentekijät antavat siihen edellytykset.

 

]]>
0 http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262141-panostetaan-suomalaisten-nuorten-koulutukseen#comments Ammatillinen koulutus Nuorisotyöttömyys Työvoimapula Sat, 06 Oct 2018 12:42:33 +0000 Sami Savio http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262141-panostetaan-suomalaisten-nuorten-koulutukseen
Nuorten syrjäytyminen on pysäytettävissä http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261586-nuorten-syrjaytyminen-on-pysaytettavissa <p>&nbsp;</p><p>Syrjäytyneitä nuoria on Suomessa lähes 70&nbsp;000.Työttömiä, &nbsp;levottomia, näköalattomia ja vahvuuksiaan tuntemattomia ja voimattomia. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.&nbsp;</p><p>Nuorten vieraantuminen itsestään, yhteisöistä ja yhteiskunnasta ei ole ilmiö, joka on syntynyt itsestään, vaan se on yhteiskunnallinen valinta. Kasvatuksen sosialisaation tavoitteet rakentuvat yhteiskunnallisille arvoille. Koko kasvatuskeskustelua ja lähes kaikkia syrjäytymisen ehkäisemis-keinoja leimaa&nbsp; ihmiskäsitys, jonka avainsana ja pyrkimys on kaupallinen vaihdettavuus, ja&nbsp; joka&nbsp; on meidän aikakautemme syvin erehdys; se on onnettomien nuorten lähtöalusta. Se on kertomus yhteiskunnasta, joka käänsi päälaelleen &nbsp;aristoteeliset luonteen hyveet: moraalisen rohkeuden, kohtuullisuuden rahan antamisessa ja ottamisessa, anteliaisuuden, oikean suhtautumisen vaurauteen ja valtaan, sen vaatimiseen, mikä itselle kuuluu, maltillisuuden ja kohtuullisuuden suhteessa vihaan, miellyttävyyden ja totuudellisuuden ja itsehillinnän ja jätti jäljelle nuoren ihmisen kaipuun näihin luonteen hyveisiin ja vahvuuksiin. Se on myös kertomus opetussuunnitelmasta, josta puuttui uskallus lausua avoimesti pyrkimyksestä näihin päämääriin.</p><p>Syrjäytyminen tuottaa kukistamis- ja kukistumistarinoita, ongelmakeskeisiä tarinoita, uhritarinoita, ja epätoivoisia tulevaisuustarinoita. Koulutusjärjestelmää eikä työhallintoa kiinnosta tuottaa vaihtoehtoisia tarinoita, &nbsp;tarinoita, jotka viittaavat uusien ja parempien vaihtoehtojen esiintuloon &rdquo;kurjuustarinoiden sijasta&rdquo;. Näissä tarinoissa ihminen saa käyttöönsä uusia voimavaroja, tekee suunnitelmia, tekee kokeiluja, osoittaa vahvuuksia, tarkistaa näkemyksiä, kerää voimia, kehittää taitoja tai kykyjään tai pystyy ja haluaa osallistua sosiaaliseen elämään.</p><p>Ihmisen kokonaisuus rakentuu mentaliteetin, temperamentin, persoonallisuuden ja luonteen kokonaisuutena. Luonne tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa kaiverrusta. Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on kohtalo, kuten sanonta kuuluu, ja hyveet ja vahvuudet ovat luonnetaitoja. &nbsp;Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti hyviä tottumuksia, hyveitä. Koulumenestystä ja luonteiden vahvuuksia koskevissa opiskelijoiden keskuudessa tehdyissä pitkittäistutkimuksissa huomataan, että luonteen vahvuuksista sitkeys, oikeudenmukaisuus, kiitollisuus, rehellisyys, toivo ja näkemyksellisyys ennusti lukuvuoden keskiarvoja. Nämä ovat myös hyveitä ja vahvuuksia, joita arvostetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikissa yhteiskunnissa. Varustammeko nuoret näihin hyveisiin ja vahvuuksiin vai elämään joka on &rdquo;laiffii&rdquo; &nbsp;ja markkinaindividualismin hyöryttämää?</p><p>Nuoruusiässä, 10-16 vuotta&nbsp;&nbsp; kehitys on&nbsp; riippunut enimmäkseen siitä, mitä on meille tehty. Tähän vaiheeseen sisältyy paljon elämäntarinaa kehystäviä ehtoja. Tästä eteenpäin, kehitys riippuu ensisijaisesti siitä, mitä me itse teemme omalle kehityksellemme. Ja kun nuoruus on vaihe, jossa emme ole lapsi eikä aikuinen ja elämä avautuu tai sulkeutuu valintojen, optimointien ja kompensaatioiden seurauksena, kun yritämme löytää oman identiteettimme kamppaillessamme sosiaalisen vuorovaikutuksen, vastuun &nbsp;ja ennen kaikkea aktiivisten moraalisten kysymysten kanssa. Tällöin omien luonteen vahvuuksien tunteminen on elämänfilosofian, elämäntapojen, elämäntyylien ja elämänlaadun rakentamisen perusta.</p><p>Kansainvälisesti on noussut esiin tranformatiivinen pedagoginen liike, joka tähtää ihmisen luonteen vahvuuksien kehittämiseen ja sosiaaliluonteen kasvatukseen. Se rakentuu voimaantumisen teorian, &nbsp;positiivisen psykologian ja muuttuvan ajattelun piirissä kartoitetuilla ja löydetyille kulttuurisille vahvuuksille. Ajatus on rakentaa interventioita ja toimintoja, joissa toteutetaan sellaisia kasvatuksellisia ja toiminnallisia elementtejä perheissä, kouluissa, työpaikoilla, joiden avulla pyritään&nbsp; edistämään optimaalista elinikäistä kehitystä lapsille ja nuorille. Tavoitteena on rakentaa omien vahvuuksien tuntemiselle perustuvia palomuureja elämän vastoinkäymisten kohtaamiselle ja voittamiselle. &nbsp;Näiden interventioiden &nbsp;rakentuminen edellyttää uuden sisällön tuomista erityisesti julkisesti rahoitettuihin hankkeisiin kaikilla yhteiskunnan toimialoilla. Erityisesti koulujen piirissä tarvitaan transformaatioita, hankkeita, joiden sisältönä ja antina ovat em. Tutkimusten piirissä tehdyt löydökset. &nbsp;Vahvuuksien tarkastelun kautta voidaan myös silloittaa vanhempien kiinnostusta osallistua koulun kasvatustehtävään ja toisaalta tukea vanhempia jatkamaan koulussa tapahtuvaa oppimis-prosessia. Kyse on uskaltavasta vastuullisuudesta ottaa niiden antia käyttöön.</p><p>Juhani Räsänen</p><p>Kasvatustieteen maisteri</p><p>Tietokirjailija, kouluttaja</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Syrjäytyneitä nuoria on Suomessa lähes 70 000.Työttömiä,  levottomia, näköalattomia ja vahvuuksiaan tuntemattomia ja voimattomia. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. 

Nuorten vieraantuminen itsestään, yhteisöistä ja yhteiskunnasta ei ole ilmiö, joka on syntynyt itsestään, vaan se on yhteiskunnallinen valinta. Kasvatuksen sosialisaation tavoitteet rakentuvat yhteiskunnallisille arvoille. Koko kasvatuskeskustelua ja lähes kaikkia syrjäytymisen ehkäisemis-keinoja leimaa  ihmiskäsitys, jonka avainsana ja pyrkimys on kaupallinen vaihdettavuus, ja  joka  on meidän aikakautemme syvin erehdys; se on onnettomien nuorten lähtöalusta. Se on kertomus yhteiskunnasta, joka käänsi päälaelleen  aristoteeliset luonteen hyveet: moraalisen rohkeuden, kohtuullisuuden rahan antamisessa ja ottamisessa, anteliaisuuden, oikean suhtautumisen vaurauteen ja valtaan, sen vaatimiseen, mikä itselle kuuluu, maltillisuuden ja kohtuullisuuden suhteessa vihaan, miellyttävyyden ja totuudellisuuden ja itsehillinnän ja jätti jäljelle nuoren ihmisen kaipuun näihin luonteen hyveisiin ja vahvuuksiin. Se on myös kertomus opetussuunnitelmasta, josta puuttui uskallus lausua avoimesti pyrkimyksestä näihin päämääriin.

Syrjäytyminen tuottaa kukistamis- ja kukistumistarinoita, ongelmakeskeisiä tarinoita, uhritarinoita, ja epätoivoisia tulevaisuustarinoita. Koulutusjärjestelmää eikä työhallintoa kiinnosta tuottaa vaihtoehtoisia tarinoita,  tarinoita, jotka viittaavat uusien ja parempien vaihtoehtojen esiintuloon ”kurjuustarinoiden sijasta”. Näissä tarinoissa ihminen saa käyttöönsä uusia voimavaroja, tekee suunnitelmia, tekee kokeiluja, osoittaa vahvuuksia, tarkistaa näkemyksiä, kerää voimia, kehittää taitoja tai kykyjään tai pystyy ja haluaa osallistua sosiaaliseen elämään.

Ihmisen kokonaisuus rakentuu mentaliteetin, temperamentin, persoonallisuuden ja luonteen kokonaisuutena. Luonne tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa kaiverrusta. Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on kohtalo, kuten sanonta kuuluu, ja hyveet ja vahvuudet ovat luonnetaitoja.  Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti hyviä tottumuksia, hyveitä. Koulumenestystä ja luonteiden vahvuuksia koskevissa opiskelijoiden keskuudessa tehdyissä pitkittäistutkimuksissa huomataan, että luonteen vahvuuksista sitkeys, oikeudenmukaisuus, kiitollisuus, rehellisyys, toivo ja näkemyksellisyys ennusti lukuvuoden keskiarvoja. Nämä ovat myös hyveitä ja vahvuuksia, joita arvostetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikissa yhteiskunnissa. Varustammeko nuoret näihin hyveisiin ja vahvuuksiin vai elämään joka on ”laiffii”  ja markkinaindividualismin hyöryttämää?

Nuoruusiässä, 10-16 vuotta   kehitys on  riippunut enimmäkseen siitä, mitä on meille tehty. Tähän vaiheeseen sisältyy paljon elämäntarinaa kehystäviä ehtoja. Tästä eteenpäin, kehitys riippuu ensisijaisesti siitä, mitä me itse teemme omalle kehityksellemme. Ja kun nuoruus on vaihe, jossa emme ole lapsi eikä aikuinen ja elämä avautuu tai sulkeutuu valintojen, optimointien ja kompensaatioiden seurauksena, kun yritämme löytää oman identiteettimme kamppaillessamme sosiaalisen vuorovaikutuksen, vastuun  ja ennen kaikkea aktiivisten moraalisten kysymysten kanssa. Tällöin omien luonteen vahvuuksien tunteminen on elämänfilosofian, elämäntapojen, elämäntyylien ja elämänlaadun rakentamisen perusta.

Kansainvälisesti on noussut esiin tranformatiivinen pedagoginen liike, joka tähtää ihmisen luonteen vahvuuksien kehittämiseen ja sosiaaliluonteen kasvatukseen. Se rakentuu voimaantumisen teorian,  positiivisen psykologian ja muuttuvan ajattelun piirissä kartoitetuilla ja löydetyille kulttuurisille vahvuuksille. Ajatus on rakentaa interventioita ja toimintoja, joissa toteutetaan sellaisia kasvatuksellisia ja toiminnallisia elementtejä perheissä, kouluissa, työpaikoilla, joiden avulla pyritään  edistämään optimaalista elinikäistä kehitystä lapsille ja nuorille. Tavoitteena on rakentaa omien vahvuuksien tuntemiselle perustuvia palomuureja elämän vastoinkäymisten kohtaamiselle ja voittamiselle.  Näiden interventioiden  rakentuminen edellyttää uuden sisällön tuomista erityisesti julkisesti rahoitettuihin hankkeisiin kaikilla yhteiskunnan toimialoilla. Erityisesti koulujen piirissä tarvitaan transformaatioita, hankkeita, joiden sisältönä ja antina ovat em. Tutkimusten piirissä tehdyt löydökset.  Vahvuuksien tarkastelun kautta voidaan myös silloittaa vanhempien kiinnostusta osallistua koulun kasvatustehtävään ja toisaalta tukea vanhempia jatkamaan koulussa tapahtuvaa oppimis-prosessia. Kyse on uskaltavasta vastuullisuudesta ottaa niiden antia käyttöön.

Juhani Räsänen

Kasvatustieteen maisteri

Tietokirjailija, kouluttaja

 

 

 

]]>
4 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261586-nuorten-syrjaytyminen-on-pysaytettavissa#comments Ammatillinen koulutus Arvovalinnat Koulutus Nuoret Wed, 26 Sep 2018 09:42:30 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261586-nuorten-syrjaytyminen-on-pysaytettavissa
Amislaiset ovat heitteellä http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261396-amislaiset-ovat-heitteella <p>Toimittaja Anni Lassila kirjoitti ammattioppilaitosten oppilaiden heitteillejätöstä (HS 20.9.). OAJ ja ammatilliset opettajat ovat puhuneet samasta asiasta jo pitkään &ndash; tuloksetta.</p><p>Hallitus säästi ammatillisesta koulutuksesta pelkästään vuonna 2017 190 miljoonaa, mikä teki 10-15 %:n loven oppilaitosten budjettiin. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien määrä on 10 vuodessa lisääntynyt 280 000:sta 330 000:een opiskelijaan, mutta rahoitus on tänä vuonna alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2009.</p><p>Aiemmin ryhmäkoko oli noin 20 opiskelijaa ja opetusta oli yli 30 t/vko. Nyt ryhmäkoot ovat yli 30 ja opetusta alle 20 t/vko. Vuoden 2017 amisbarometrin mukaan 32 % opiskelijoista toivoo lisää lähiopetusta. Opetusta ja ohjausta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan ja juuri siitä on säästettävä, koska muustakaan ei enää voi.</p><p>Tämä yhteiskunta tarvitsee rakentajia, sähkömiehiä ja &ndash;naisia, kampaajia, lähihoitajia, kokkeja. Nuoret pitää opettaa ammattiin, heitä pitää ohjata ja kannustaa, ei jättää selviytymään yksin. Ammatillinen koulutus tarvitsee arvostusta ja lisää rahaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimittaja Anni Lassila kirjoitti ammattioppilaitosten oppilaiden heitteillejätöstä (HS 20.9.). OAJ ja ammatilliset opettajat ovat puhuneet samasta asiasta jo pitkään – tuloksetta.

Hallitus säästi ammatillisesta koulutuksesta pelkästään vuonna 2017 190 miljoonaa, mikä teki 10-15 %:n loven oppilaitosten budjettiin. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien määrä on 10 vuodessa lisääntynyt 280 000:sta 330 000:een opiskelijaan, mutta rahoitus on tänä vuonna alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2009.

Aiemmin ryhmäkoko oli noin 20 opiskelijaa ja opetusta oli yli 30 t/vko. Nyt ryhmäkoot ovat yli 30 ja opetusta alle 20 t/vko. Vuoden 2017 amisbarometrin mukaan 32 % opiskelijoista toivoo lisää lähiopetusta. Opetusta ja ohjausta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan ja juuri siitä on säästettävä, koska muustakaan ei enää voi.

Tämä yhteiskunta tarvitsee rakentajia, sähkömiehiä ja –naisia, kampaajia, lähihoitajia, kokkeja. Nuoret pitää opettaa ammattiin, heitä pitää ohjata ja kannustaa, ei jättää selviytymään yksin. Ammatillinen koulutus tarvitsee arvostusta ja lisää rahaa.

]]>
0 http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261396-amislaiset-ovat-heitteella#comments Ammatillinen koulutus Koulutus Opetus Sat, 22 Sep 2018 16:41:49 +0000 Ulla Kaukola http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261396-amislaiset-ovat-heitteella
Nyt alkaa tapahtua http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259398-nyt-alkaa-tapahtua <p>Jopa miljoona suomalaista uudelleen koulutetaan?</p><p>&nbsp;</p><p>Tulevaisuudessa työvoimatarve ammattialoittain ovat palvelutyö, sosiaali- ja terveysalan työ sekä teollinen työ. Palvelualalla työllistyvät vähittäiskauppojen kauppiaat ja myyjät, matkailu- ravitsemusalan työntekijät.&nbsp;Sosiaali- ja terveysalan työpaikat kasvavat myös merkittävästi. Sosiaali- ja terveysalan toimia on ulkoistettu alan ulkopuolellekin ja sen vaikutus työllistymiseen näkyy muilla aloilla.&nbsp;Teollisessa työssä muun muassa koneiden, laitteiden ja kulkuvälineiden valmistuksen työntekijät työllistyvät.</p><p>Luonnollinen poistuma työelämästä vaikuttaa työvoiman tarpeeseen. Vuonna 2005 poistui työvoimasta alle 40 000 henkilöä. Vuonna 2020 poistuu työvoimasta noin 63 000 henkilöä.</p><p><a href="https://www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf" target="_blank" title="https://www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf">https://www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>Yhtenä keskeisenä ratkaisuna kasvavaan työvoiman tarpeeseen on suomalaisten työttömien kouluttaminen uuteen työllistävään ammattiin. On arvioitu, että miljoona suomalaista uudelleen koulutetaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242761-jopa-miljoona-suomalaista-uudelleenkoulutukseen-nyt-alkaa-tapahtua" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242761-jopa-miljoona-suomalaista-uudelleenkoulutukseen-nyt-alkaa-tapahtua">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242761-jopa-miljoona-suomalaista-uudell...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ammatillinen koulutus pystyy vastaamaan suurelta osin työvoimatarpeeseen. Koulutus voidaan toteuttaa omaehtoisena, työvoimapoliittisena, oppisopimuksena tai jonain muuna koulutusreformin mukaisesti.&nbsp;&nbsp;Ammatillisessa koulutuksessa voi suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tai tutkinnon osia. Myös täydennys- tai lisäkoulutusta voi suorittaa työllistyäkseen.&nbsp; Täydennys- ja lisäkoulutus voi kestoltaan vaihdella hyvinkin paljon. Nykyisinkään ei ole uutta, että räätälöidään koulutus uudelle tai vanhallekin työntekijälle yhteiskunnan muuttuessa.&nbsp;</p><p>Monen kunnan koulutusjärjestelmässä on koulutusten järjestämisluvat. Koulutusten järjestämisluvat tulevat seuraavina vuosina kasvamaan työvoiman uudellen kouluttamisen myötä. Työllistymistä tapahtuu myös opetushenkilöstön ja muiden opetus- ja kasvatustyössä olevien työtekijöiden osalta laajamittaisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtion talousarvioesityksessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahat vuodesta 2018 vuoteen 2019 muutos olisi +15 716000 euroa. Ammatillisen koulutuksen vuodesta 2018 vuoteen 2019 muutos olisi +29 180 000 euroa. Ammatillisen koulutuksen määrävarat olisivat 803 251 000 euroa vuodelle 2019.</p><p><a href="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2019&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2019/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&amp;opennode=0:1:243:671:" target="_blank" title="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2019&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2019/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&amp;opennode=0:1:243:671:">http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2019&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2019/...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Nytkö alkaa tapahtua ammatillisessa koulutuksessa ja +29 180 000 euron muutoksella?</p><p>Jos se tapahtuisi yhden vuoden aikana, niin jokainen uudelleen koulutettaisi noin 29 eurolla.</p><p>Käytännössähän tämä ei ole mahdollista mutta pieni ajatusleikki sallittakoon.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa on työttömiä 192 000/heinäkuu 2018. Suomessa on paljon henkilöitä, joilla on halu ja kyky tehdä työtä. Vuoden 2019 budjettiesityksessä ei huomioitu ammatillisen koulutuksen budjettiin kiinniottavaa määrärahaa, joka viime vuosien aikana laskiessaan on alasajanut koulutuksen opiskelijamääriä.&nbsp;</p><p>Opiskelijan ja työttömyyden vaikutukset talouteen jos vuoden 2019 budjettiesitys toteutuu:</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10344514" target="_blank" title="https://yle.fi/uutiset/3-10344514">https://yle.fi/uutiset/3-10344514</a></p><p>&nbsp;</p><p>Meillä on motivoituneita henkilöitä vailla työtä, useiden tulevaisuusnäkymien tuloksia työvoimatarpeesta aloittain ja koulutusjärjestelmämme kyky vastata kasvavaan opiskelijamäärään.</p><p>&nbsp;</p><p>Missä on luvatut määrärahat miljoonan suomalaisen uudelleen koulutukseen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jopa miljoona suomalaista uudelleen koulutetaan?

 

Tulevaisuudessa työvoimatarve ammattialoittain ovat palvelutyö, sosiaali- ja terveysalan työ sekä teollinen työ. Palvelualalla työllistyvät vähittäiskauppojen kauppiaat ja myyjät, matkailu- ravitsemusalan työntekijät. Sosiaali- ja terveysalan työpaikat kasvavat myös merkittävästi. Sosiaali- ja terveysalan toimia on ulkoistettu alan ulkopuolellekin ja sen vaikutus työllistymiseen näkyy muilla aloilla. Teollisessa työssä muun muassa koneiden, laitteiden ja kulkuvälineiden valmistuksen työntekijät työllistyvät.

Luonnollinen poistuma työelämästä vaikuttaa työvoiman tarpeeseen. Vuonna 2005 poistui työvoimasta alle 40 000 henkilöä. Vuonna 2020 poistuu työvoimasta noin 63 000 henkilöä.

https://www.oph.fi/download/46470_koulutus_ja_tyovoiman_kysynta_2020.pdf

 

Yhtenä keskeisenä ratkaisuna kasvavaan työvoiman tarpeeseen on suomalaisten työttömien kouluttaminen uuteen työllistävään ammattiin. On arvioitu, että miljoona suomalaista uudelleen koulutetaan. 

 

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/242761-jopa-miljoona-suomalaista-uudell...

 

Ammatillinen koulutus pystyy vastaamaan suurelta osin työvoimatarpeeseen. Koulutus voidaan toteuttaa omaehtoisena, työvoimapoliittisena, oppisopimuksena tai jonain muuna koulutusreformin mukaisesti.  Ammatillisessa koulutuksessa voi suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinnon tai tutkinnon osia. Myös täydennys- tai lisäkoulutusta voi suorittaa työllistyäkseen.  Täydennys- ja lisäkoulutus voi kestoltaan vaihdella hyvinkin paljon. Nykyisinkään ei ole uutta, että räätälöidään koulutus uudelle tai vanhallekin työntekijälle yhteiskunnan muuttuessa. 

Monen kunnan koulutusjärjestelmässä on koulutusten järjestämisluvat. Koulutusten järjestämisluvat tulevat seuraavina vuosina kasvamaan työvoiman uudellen kouluttamisen myötä. Työllistymistä tapahtuu myös opetushenkilöstön ja muiden opetus- ja kasvatustyössä olevien työtekijöiden osalta laajamittaisesti.

 

Valtion talousarvioesityksessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahat vuodesta 2018 vuoteen 2019 muutos olisi +15 716000 euroa. Ammatillisen koulutuksen vuodesta 2018 vuoteen 2019 muutos olisi +29 180 000 euroa. Ammatillisen koulutuksen määrävarat olisivat 803 251 000 euroa vuodelle 2019.

http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2019&lang=fi&maindoc=/2019/...

 

Nytkö alkaa tapahtua ammatillisessa koulutuksessa ja +29 180 000 euron muutoksella?

Jos se tapahtuisi yhden vuoden aikana, niin jokainen uudelleen koulutettaisi noin 29 eurolla.

Käytännössähän tämä ei ole mahdollista mutta pieni ajatusleikki sallittakoon.

 

 

Suomessa on työttömiä 192 000/heinäkuu 2018. Suomessa on paljon henkilöitä, joilla on halu ja kyky tehdä työtä. Vuoden 2019 budjettiesityksessä ei huomioitu ammatillisen koulutuksen budjettiin kiinniottavaa määrärahaa, joka viime vuosien aikana laskiessaan on alasajanut koulutuksen opiskelijamääriä. 

Opiskelijan ja työttömyyden vaikutukset talouteen jos vuoden 2019 budjettiesitys toteutuu:

https://yle.fi/uutiset/3-10344514

 

Meillä on motivoituneita henkilöitä vailla työtä, useiden tulevaisuusnäkymien tuloksia työvoimatarpeesta aloittain ja koulutusjärjestelmämme kyky vastata kasvavaan opiskelijamäärään.

 

Missä on luvatut määrärahat miljoonan suomalaisen uudelleen koulutukseen?

]]>
5 http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259398-nyt-alkaa-tapahtua#comments Ammatillinen koulutus Uudelleen koulutus Sun, 12 Aug 2018 15:51:46 +0000 Mervi Eskelinen http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259398-nyt-alkaa-tapahtua
Työllisyysihmeen taustat http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat <p>Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että &quot;työlliseksi&quot; tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.</p><p>Tyypillistä toki on, että kun ajat ovat hyvät, hallituspuolueet julistavat sen omaksi ansiokseen ja oppositiosta todetaan suotuisten olosuhteiden aiheuttaneen asian hallituksesta huolimatta. Kun vaikea aika koittaa, hallituksen mielestä se on olosuhteiden uhri, kun taas oppositio syyttää hallituksen politiikkaa. Tämä on sellaista yleistä höpinää, jolle en jaksa juuri mieltäni vaivata. Yleensä kuitenkin talouden toimintaan on enemmän vaikutusta yleisillä trendeillä ja enintään politiikan pitkäjänteisellä järkevyydellä ja tai sen puutteella, kuin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10289954">yksittäisillä hallituksilla</a>.</p><p><strong>Aktiivimalli näkyy työllisyystilastoissa, mutta ei selitä niitä</strong></p><p>Hallituksen läpi ajama aktiivimalli jonkin verran pullistaa työllisyystilastoja, koska se on rakennettu juuri tuottamaan näitä &quot;tunti viikossa&quot; -tyyppisiä työllisiä. Samaan aikaan kuitenkin eniten on kasvanut kokoaikaisten vakityöpaikkojen määrä (ks. oheinen kuvaaja) ja <a href="https://www.stat.fi/til/ktps/2018/05/ktps_2018_05_2018-07-13_tie_001_fi.html">maksettujen palkkojen kokonaissumma on tullut ylös 4,9 %</a>. Aloista eniten piristyivät rakentaminen, matkailu- ja ravitsemusala sekä sote-sektori. Työllisyyden parantuminen on positiivisesti jakautunut myös melko tasaisesti koko maahan. Etenkin rakennusalalla kipuillaan työvoimapulan kanssa, mutta myös perinteisestä teollisuudesta ja jopa usein kroonisesti vaikeimpana pidetystä Kainuusta on kuulunut valitusta työvoimapulasta.</p><p>Vaikka siis samaan aikaan pitävät paikkansa Seuran selvitys puolesta miljoonasta palkatonta työtä tekevästä henkilöstä ja työttömyysasteen jämähtämisestä 7,2 % kohdalle, eli prosenttiyksikön verran korkeammalle kuin ennen finanssikriisiä, työllisyystilanne on todellakin parantunut. Se voi tarkoittaa sitä, että pimeimmät päivät ovat viimein luotettavasti takana ja politiikassakin voidaan alkaa miettiä vähemmän selviytymistä ja enemmän sitä, miten yhteiskunnan isoja rakenteellisia haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan.</p><p><strong>Miksi työttömyys ei vähene?</strong></p><p>Yle teki varsin laajan ja kattavan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10324698">analyysin</a> työllisyystilanteen kehityksestä ja työttömyyden jäämisestä korkealle tasolle. En käy sitä tarkemmin läpi tässä yhteydessä, mutta voin sanoa yhtyväni siihen hyvin pitkälti. Työllisyysasteen nousua selittää paljolti opiskelijoiden siirtyminen työelämään ja erilaisen piilotyöttömyyden väheneminen, kun ihmiset palaavat esim. pidennetyiltä perhe- ja hoitovapailta takaisin työelämään. Piilotyöttömyys, eli työvoiman ulkopuolella olevien työkykyisten ihmisten määrä, on sekin kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.</p><p>Työttömyyttä taas selittävät nyt pitkälti rakenteelliset tekijät. Työttömät ovat pitkälti työvoiman ikääntyneempää ja/tai vähemmän koulutettua osuutta. Koska työn kysyntä lisääntyy ennen kaikkea ammattitaitoisen työvoiman ja asiantuntijatyön osalta, ja ammattitaitovaatimuksista vapaan työn ollessa usein kausi- tai keikkaluonteista ja fyysistä, ei voida olettaa että kovakaan talouskasvu johtaisi näiden henkilöiden työllistymiseen.</p><p>Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllisyysasteen nousu 72 % tasolle onnistuikin yleisen talouskasvun ja tilastotaikuuden avulla, nyt vastuu siirtyy selkeämmin politiikalle ja poliitikoille. Mikään määrä keppiä työttömille ei tule tässä auttamaan.</p><p><strong>Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella</strong></p><p>Jos tavoitteena on Ruotsin mallin mukainen 80 % työllisyysaste ja alle 6 % työttömyys. On toteutettava ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta ovat jääneet tekemättä: perhevapaauudistus ja sosiaaliturvauudistus. Meidän on luotava järjestelmä, jossa työn vastaanottaminen on aina järkevää.</p><p>Lisäksi nykyisen ja edellisen hallituksen vastuuton koulutuspoliittinen linja on käännettävä (juu, luitte oikein, kyllä myös nykyisen opposition puolueet toteuttivat väärää politiikkaa 2011-2015). Koulutukseen on panostettava lisää rahaa ja lisäksi koko koulutusjärjestelmä on uudistettava vastaamaan muuttuneen maailman tarpeita. Erityishuomiota on kiinnitettävä aikuiskoulutuksen uudistamiseen.</p><p>SDP:n kansanedustaja, ex-työministeri ja pitkään SAK:n puheenjohtajanakin työmarkkinoita seurannut <strong>Lauri Ihalainen</strong> esitteli demareiden ratkaisuja eilisessä Keskisuomalaisen <a href="https://www.ksml.fi/kotimaa/Kansanedustaja-Lauri-Ihalainen-aikuiskoulutus-tarvitsee-t%C3%A4ysremontin/1231780">haastattelussa</a>. Selkeimmät uudistukset suhteessa nykyjärjestelmään ovat toisen asteen koulutuksen ulottaminen kaikille, työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen, henkilökohtaiseen työelämässä karttuvaan koulutusoikeuteen ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien osaamistason nostoon tähtäävä erillinen ohjelma.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että "työlliseksi" tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.

Tyypillistä toki on, että kun ajat ovat hyvät, hallituspuolueet julistavat sen omaksi ansiokseen ja oppositiosta todetaan suotuisten olosuhteiden aiheuttaneen asian hallituksesta huolimatta. Kun vaikea aika koittaa, hallituksen mielestä se on olosuhteiden uhri, kun taas oppositio syyttää hallituksen politiikkaa. Tämä on sellaista yleistä höpinää, jolle en jaksa juuri mieltäni vaivata. Yleensä kuitenkin talouden toimintaan on enemmän vaikutusta yleisillä trendeillä ja enintään politiikan pitkäjänteisellä järkevyydellä ja tai sen puutteella, kuin yksittäisillä hallituksilla.

Aktiivimalli näkyy työllisyystilastoissa, mutta ei selitä niitä

Hallituksen läpi ajama aktiivimalli jonkin verran pullistaa työllisyystilastoja, koska se on rakennettu juuri tuottamaan näitä "tunti viikossa" -tyyppisiä työllisiä. Samaan aikaan kuitenkin eniten on kasvanut kokoaikaisten vakityöpaikkojen määrä (ks. oheinen kuvaaja) ja maksettujen palkkojen kokonaissumma on tullut ylös 4,9 %. Aloista eniten piristyivät rakentaminen, matkailu- ja ravitsemusala sekä sote-sektori. Työllisyyden parantuminen on positiivisesti jakautunut myös melko tasaisesti koko maahan. Etenkin rakennusalalla kipuillaan työvoimapulan kanssa, mutta myös perinteisestä teollisuudesta ja jopa usein kroonisesti vaikeimpana pidetystä Kainuusta on kuulunut valitusta työvoimapulasta.

Vaikka siis samaan aikaan pitävät paikkansa Seuran selvitys puolesta miljoonasta palkatonta työtä tekevästä henkilöstä ja työttömyysasteen jämähtämisestä 7,2 % kohdalle, eli prosenttiyksikön verran korkeammalle kuin ennen finanssikriisiä, työllisyystilanne on todellakin parantunut. Se voi tarkoittaa sitä, että pimeimmät päivät ovat viimein luotettavasti takana ja politiikassakin voidaan alkaa miettiä vähemmän selviytymistä ja enemmän sitä, miten yhteiskunnan isoja rakenteellisia haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan.

Miksi työttömyys ei vähene?

Yle teki varsin laajan ja kattavan analyysin työllisyystilanteen kehityksestä ja työttömyyden jäämisestä korkealle tasolle. En käy sitä tarkemmin läpi tässä yhteydessä, mutta voin sanoa yhtyväni siihen hyvin pitkälti. Työllisyysasteen nousua selittää paljolti opiskelijoiden siirtyminen työelämään ja erilaisen piilotyöttömyyden väheneminen, kun ihmiset palaavat esim. pidennetyiltä perhe- ja hoitovapailta takaisin työelämään. Piilotyöttömyys, eli työvoiman ulkopuolella olevien työkykyisten ihmisten määrä, on sekin kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.

Työttömyyttä taas selittävät nyt pitkälti rakenteelliset tekijät. Työttömät ovat pitkälti työvoiman ikääntyneempää ja/tai vähemmän koulutettua osuutta. Koska työn kysyntä lisääntyy ennen kaikkea ammattitaitoisen työvoiman ja asiantuntijatyön osalta, ja ammattitaitovaatimuksista vapaan työn ollessa usein kausi- tai keikkaluonteista ja fyysistä, ei voida olettaa että kovakaan talouskasvu johtaisi näiden henkilöiden työllistymiseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllisyysasteen nousu 72 % tasolle onnistuikin yleisen talouskasvun ja tilastotaikuuden avulla, nyt vastuu siirtyy selkeämmin politiikalle ja poliitikoille. Mikään määrä keppiä työttömille ei tule tässä auttamaan.

Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella

Jos tavoitteena on Ruotsin mallin mukainen 80 % työllisyysaste ja alle 6 % työttömyys. On toteutettava ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta ovat jääneet tekemättä: perhevapaauudistus ja sosiaaliturvauudistus. Meidän on luotava järjestelmä, jossa työn vastaanottaminen on aina järkevää.

Lisäksi nykyisen ja edellisen hallituksen vastuuton koulutuspoliittinen linja on käännettävä (juu, luitte oikein, kyllä myös nykyisen opposition puolueet toteuttivat väärää politiikkaa 2011-2015). Koulutukseen on panostettava lisää rahaa ja lisäksi koko koulutusjärjestelmä on uudistettava vastaamaan muuttuneen maailman tarpeita. Erityishuomiota on kiinnitettävä aikuiskoulutuksen uudistamiseen.

SDP:n kansanedustaja, ex-työministeri ja pitkään SAK:n puheenjohtajanakin työmarkkinoita seurannut Lauri Ihalainen esitteli demareiden ratkaisuja eilisessä Keskisuomalaisen haastattelussa. Selkeimmät uudistukset suhteessa nykyjärjestelmään ovat toisen asteen koulutuksen ulottaminen kaikille, työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen, henkilökohtaiseen työelämässä karttuvaan koulutusoikeuteen ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien osaamistason nostoon tähtäävä erillinen ohjelma.

]]>
5 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat#comments Aikuiskoulutus Ammatillinen koulutus Rakennetyöttömyys Työllisyys Työttömyys Tue, 31 Jul 2018 15:21:11 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat
Ei ole oikotietä osaajaksi http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254856-ei-ole-oikotieta-osaajaksi <p><a href="https://www.teknologiateollisuus.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/tuore-selvitys-teknologiateollisuus-tarvitsee-alalle-yli-53-000-uutta-osaajaa">Teknologiateollisuuden tutkimuksen mukaan </a>alalle tarvitaan yli 53&nbsp;000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä. Tarpeesta 40 % on ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Ammatillinen koulutus tarvitsee kuitenkin lisäpanostuksia, sillä koulutuksen vetovoima on hiipunut ja <a href="http://www.oph.fi/julkaisut/2018/ammatillisen_koulutuksen_lapaisyn_maarallisen_seurannan_selvitys_lukuvuodelta_2016-2017">opetushallituksen tuoreen tutkimuksen mukaan </a>yhä useammat nuoret keskeyttävät opintonsa, joissakin oppilaitoksissa jopa 20 %.</p><p><a href="http://www.mesaatio.fi/ajankohtaista/uutiset/suomessa-on-65-941-syrjaytynytta-nuorta/">Me-Säätiön mukaan </a>Suomessa on yli 66&nbsp;000 alle 30-vuotiasta nuorta yhteiskunnan ulkopuolella. Koulutuksen keskeyttäminen ja siitä aiheutuva puutteellinen koulutustaso on yksi suurimmista syistä syrjäytymiseen.</p><p>Koulutuksesta on leikattu vuoden 2011 jälkeen 1,5 miljardia, josta ammatillisen koulutuksen osuus on noin 300 miljoonaa. Ammattioppilaitoksissa lähiopetus on vähentynyt radikaalisti ja yli 2 000 opettajaa on irtisanottu. Joka viides opiskelija tarvitsee erityisopetusta selviytyäkseen opinnoistaan.</p><p>Teknologiayritysten huoli ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien osaamisesta on aiheellinen. Tarvitaan aikaa, rahaa ja opetusta, jotta nuoresta kehittyy osaaja &ndash; oikotietä osaamiseen ei ole.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Teknologiateollisuuden tutkimuksen mukaan alalle tarvitaan yli 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä. Tarpeesta 40 % on ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Ammatillinen koulutus tarvitsee kuitenkin lisäpanostuksia, sillä koulutuksen vetovoima on hiipunut ja opetushallituksen tuoreen tutkimuksen mukaan yhä useammat nuoret keskeyttävät opintonsa, joissakin oppilaitoksissa jopa 20 %.

Me-Säätiön mukaan Suomessa on yli 66 000 alle 30-vuotiasta nuorta yhteiskunnan ulkopuolella. Koulutuksen keskeyttäminen ja siitä aiheutuva puutteellinen koulutustaso on yksi suurimmista syistä syrjäytymiseen.

Koulutuksesta on leikattu vuoden 2011 jälkeen 1,5 miljardia, josta ammatillisen koulutuksen osuus on noin 300 miljoonaa. Ammattioppilaitoksissa lähiopetus on vähentynyt radikaalisti ja yli 2 000 opettajaa on irtisanottu. Joka viides opiskelija tarvitsee erityisopetusta selviytyäkseen opinnoistaan.

Teknologiayritysten huoli ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien osaamisesta on aiheellinen. Tarvitaan aikaa, rahaa ja opetusta, jotta nuoresta kehittyy osaaja – oikotietä osaamiseen ei ole.

 

 

]]>
0 http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254856-ei-ole-oikotieta-osaajaksi#comments Ammatillinen koulutus Nuoret Opetus Syrjäytyminen Työllisuus Fri, 04 May 2018 16:53:16 +0000 Ulla Kaukola http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254856-ei-ole-oikotieta-osaajaksi
Eikö kukaan välitä ammatillisesta koulutuksesta? http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253049-eiko-kukaan-valita-ammatillisesta-koulutuksesta <p>Suomen hallitus säästi ammatillisesta koulutuksesta pelkästään viime vuonna 190 miljoonaa. Leikkaukset veivät oppilaitosten budjetista noin 10&ndash;15 %. Ammatillisia opettajia on irtisanottu. Ammattiin opiskelevalla nuorella voi olla lähiopetusta vähemmän kuin esikoululaisella. Samalla kun leikataan, viedään läpi ammatillisen koulutuksen uudistusta.</p><p>Ammattioppilaitosten rahoitus perustuu yhä enemmän suoritettuihin tutkintoihin ja osaamispisteisiin. YLE uutisoi itäsuomalaisesta ammattikoulusta (Sampo), jonka opettajat ovat huolissaan valmistuvista sähköasentajista, joista osa saattaa olla vaaraksi sekä itselleen että muille. Koulussa &rdquo;valmistutetaan&rdquo; opiskelijoita, vaikka osaaminen puuttuu, jotta rahoituksen määrälliset mittarit täyttyvät. Täytyy toivoa, että tämä on yksittäistapaus.</p><p>Lapin yrittäjien puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että &rdquo;yksi suurimpia toisen asteen reformin vikoja on se, että yrittäjistä on tehty maksuttomia opettajia samalla kun lähiopetusta oppilaitoksissa on vähennetty&rdquo;. Alaan liittyviä harjoittelupaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. YLE:n mukaan sähköalan opiskelija on suorittanut työharjoittelunsa leikkaamalla ruohoa ja puhaltamalla lehtiä.</p><p>Oppilaitosten rahoitus ei voi perustua pääsääntöisesti määrällisiin mittareihin. On pidettävä huoli siitä, että valmistuvilla on ammattiosaamista. Nuoret tarvitsevat myös läsnä olevaa aikuista, opettajaa. Lapin yrittäjien puheenjohtajan sanoin: &rdquo;Opettaja opettakoon ammattitaidot ja yrittäjille jääköön taitojen hienosäätö ja ohjaaminen&rdquo;.</p><p><strong>Linkit mainitsemiini lähteisiin:</strong></p><p><strong><a href="https://www.yrittajat.fi/lapin-yrittajat/a/blogit/orjafirma-vai-opettava-yrittaja-toisen-asteen-reformi-kaipaisi-nyt-jo-remonttia" target="_blank"><strong><u>https://www.yrittajat.fi/lapin-yrittajat/a/blogit/orjafirma-vai-opettava-yrittaja-toisen-asteen-reformi-kaipaisi-nyt-jo-remonttia</u></strong></a></strong></p><p><strong><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/sehan-viela-tappaa-jonkun-sahkoasentajien-koulutus-huolestuttaa-opettajia-ita" target="_blank"><strong><u>https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/sehan-viela-tappaa-jonkun-sahkoasentajien-koulutus-huolestuttaa-opettajia-ita</u></strong></a></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen hallitus säästi ammatillisesta koulutuksesta pelkästään viime vuonna 190 miljoonaa. Leikkaukset veivät oppilaitosten budjetista noin 10–15 %. Ammatillisia opettajia on irtisanottu. Ammattiin opiskelevalla nuorella voi olla lähiopetusta vähemmän kuin esikoululaisella. Samalla kun leikataan, viedään läpi ammatillisen koulutuksen uudistusta.

Ammattioppilaitosten rahoitus perustuu yhä enemmän suoritettuihin tutkintoihin ja osaamispisteisiin. YLE uutisoi itäsuomalaisesta ammattikoulusta (Sampo), jonka opettajat ovat huolissaan valmistuvista sähköasentajista, joista osa saattaa olla vaaraksi sekä itselleen että muille. Koulussa ”valmistutetaan” opiskelijoita, vaikka osaaminen puuttuu, jotta rahoituksen määrälliset mittarit täyttyvät. Täytyy toivoa, että tämä on yksittäistapaus.

Lapin yrittäjien puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että ”yksi suurimpia toisen asteen reformin vikoja on se, että yrittäjistä on tehty maksuttomia opettajia samalla kun lähiopetusta oppilaitoksissa on vähennetty”. Alaan liittyviä harjoittelupaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. YLE:n mukaan sähköalan opiskelija on suorittanut työharjoittelunsa leikkaamalla ruohoa ja puhaltamalla lehtiä.

Oppilaitosten rahoitus ei voi perustua pääsääntöisesti määrällisiin mittareihin. On pidettävä huoli siitä, että valmistuvilla on ammattiosaamista. Nuoret tarvitsevat myös läsnä olevaa aikuista, opettajaa. Lapin yrittäjien puheenjohtajan sanoin: ”Opettaja opettakoon ammattitaidot ja yrittäjille jääköön taitojen hienosäätö ja ohjaaminen”.

Linkit mainitsemiini lähteisiin:

https://www.yrittajat.fi/lapin-yrittajat/a/blogit/orjafirma-vai-opettava-yrittaja-toisen-asteen-reformi-kaipaisi-nyt-jo-remonttia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/sehan-viela-tappaa-jonkun-sahkoasentajien-koulutus-huolestuttaa-opettajia-ita

]]>
4 http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253049-eiko-kukaan-valita-ammatillisesta-koulutuksesta#comments Ammatillinen koulutus Koulusäästöt Koulutus Reformi Thu, 29 Mar 2018 13:37:10 +0000 Ulla Kaukola http://ullakaukola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253049-eiko-kukaan-valita-ammatillisesta-koulutuksesta
Lastenhoitajat ovat Suomessa ylikoulutettuja, eivät alipalkattuja http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252964-lastenhoitajat-ovat-suomessa-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja <p>Ei, en ole asiantuntija, en työskentele alalla. Kokemukseni julkisen sektorin päiväkodeista ovat yli 20 vuoden takaa. Kirjoitan tämän velvollisuudentunteesta. Jos jollain oikealla asiantuntijalla on korjattavaa, kommenttikenttä on avoin.</p><p><br />Kyllä minä tiedän. Virallinen titteli on &quot;lastentarhanopettaja&quot;. Ei paljoa kiinnosta. En alistu kutsumaan tarhatätejä &quot;opettajan&quot; statuksella, koska pääosa ajasta menee hoitamiseen eikä opettamiseen. Sinun mielestäsi virallinen titteli voi olla oikea. Minun mielestäni ei ole.</p><p><br />Eikö tämä olekin helppo aihe jota puolustaa, julkisen sektorin naisvaltaisen alan työntekijöiden palkanylennyksen vaatimus? Lain mukaan heidän pitää olla ainakin kandidaattitasolle korkeakoulutettujakin vielä, miten he voivat ansaita keskimäärin alle 3 000 euroa kuukaudessa?</p><p><br />Niin... miksi lastenhoitamiseen vaaditaan kandidaattitason tutkintoa korkeakoulussa? Ymmärrän että yläkoulussa opettavilla on hyvä olla psykologian ja pedagogiikan teoriaa reippaasti hanskassaan jotta he voivat optimoida opettamisensa tason ja käyttää erilaisia niksejä oppilaiden motivoimiseen. Mutta että alle 7-vuotiaille lapsille asioiden läpi käymiseen vaaditaan korkeakouluopintoja? Niinkö? Eikö kaksivuotinen ammattiopistotutkinto riittäisi?</p><p><br />Julkisen sektorin palkankorotukset, koska palkka ei ole suuren yleisön mielestä &quot;oikeudenmukainen&quot;... moniko muistaa vielä Sari Sairaanhoitajan ja Jyrki Kataisen (olihan siellä kampanjoimassa Timo Soinikin, ja moni muu) kampanjan sairaanhoitajien palkankorotusten puolesta kun oli edessä vaalit jotka piti voittaa? Kun yksi ala onnistui kinuamaan itselleen reippaamman korotuksen, muut julkisen sektorit alat aloittivat kilpalaulannan, ja lakonuhan edessä yleistasoa piti korottaa paljon oletettua enemmän.</p><p><br />Sitten päälle puskikin kansainvälinen talouslama 2008 ja huomattiin, että julkisen sektorin töissä saattoi ansaita enemmän kuin yksityisen sektorin vientialan töissä. Muistan 2010-luvulla kohdanneeni yhden (1) entisen metsäalalla suoritusportaassa työskentelevän, joka oli kouluttautumalla vaihtamassa lähihoitajaksi palkkerojen takia. Jäin kohtaamisen jälkeen pohtimaan, että onko järkevää &ndash; no onko? Tämä on siis yksittäistapaus, eli suhtautukaas varauksella, mutta kuitenkin. Mitäs tapahtui yksityisen sektorin vientialalle, kun yleinen palkkapaine oli korottanut kaikkien työalojen palkkoja?</p><p><br />Meni pahasti persuksilleen, palkkataso karkasi niin korkeaksi että vientiala ajautui Suomessa pitkälliseen kriisiin kun kilpailumaissa palkkataso oli kovempi. Juuri tämän takia se KiKy-sopimus piti vetää läpi kriisivaiheessa Sipilän hallituksen toimesta. Ennen kuin se saatiin läpi, valtiomme kansantalous oli rämpinyt syvällä suossa jo pidemmän aikaa, BKT-kasvu lamaantui moneksi vuodeksi 2008-2016.</p><p><br />On helppo kinuta sympaattiselle sektorille kuten lastenhoidolle tai terveydenhoidolle lisää rahaa. Yleinen etu kuitenkin tarkoittaa myös valtionbudjetin tasapainon tarkkailua. Vaikka elämme nousukautta, valtionbudjettimme arviossa budjetti on 3,4 miljardia euroa alijäämäinen (-6,1 % jos lasken oikein) : <a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/227192-vm-julkaisi-budjettiesityksen-2018-alijaama-pienentymassa-roimasti" title="https://www.uusisuomi.fi/raha/227192-vm-julkaisi-budjettiesityksen-2018-alijaama-pienentymassa-roimasti">https://www.uusisuomi.fi/raha/227192-vm-julkaisi-budjettiesityksen-2018-...</a></p><p><br />Koska ala on (toistaiseksi) määritelty julkisen sektorin alaksi, se on poliittinen arvovalinta, pitäisikö lastentarhanopettajien ansaita keskimäärin yli 3 000 euroa kuukaudessa. Minun mielestäni julkisen sektorin lastenhoitajien palkkatason pitäisi vuoden 2018 hintatasolla olla keskimäärin selkeästi alle 3 000 euroa kuukaudessa. Minun mielestäni myös korkeakouluvaatimukset pitäisi poistaa koko lastenhoitajien alalta.</p><p><br />Pistän vielä linkin Henri Heikkisen henkilökohtaiseen blogiin, jossa sama perusteesi esitetään: <a href="https://www.heikkinen.hk/lastentarhaopettajat-ovat-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja/" title="https://www.heikkinen.hk/lastentarhaopettajat-ovat-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja/">https://www.heikkinen.hk/lastentarhaopettajat-ovat-ylikoulutettuja-eivat...</a></p><p><br />Miksikö kirjoitan tämän blogimerkinnän? En sen takia, että olisin masokisti ja haluaisin vapaaehtoisesti kuraa niskaani ärsyyntyneiltä lastenhoitajilta. Sen takia, että poliitikot itse eivät kuitenkaan uskalla (kuka ääntenkalastelija nyt haluaa luvata vähemmän rahaa potentiaalisille äänestäjilleen?) ja minulla on yhteisvastuun henki mitä tulee valtiomme budjettitasapainoon. Ajattelen yleistä, kaikkien yhteiskuntamme jäsenten kollektiivista kokonaisetua kun tämän ylös blogiini raapustelen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei, en ole asiantuntija, en työskentele alalla. Kokemukseni julkisen sektorin päiväkodeista ovat yli 20 vuoden takaa. Kirjoitan tämän velvollisuudentunteesta. Jos jollain oikealla asiantuntijalla on korjattavaa, kommenttikenttä on avoin.


Kyllä minä tiedän. Virallinen titteli on "lastentarhanopettaja". Ei paljoa kiinnosta. En alistu kutsumaan tarhatätejä "opettajan" statuksella, koska pääosa ajasta menee hoitamiseen eikä opettamiseen. Sinun mielestäsi virallinen titteli voi olla oikea. Minun mielestäni ei ole.


Eikö tämä olekin helppo aihe jota puolustaa, julkisen sektorin naisvaltaisen alan työntekijöiden palkanylennyksen vaatimus? Lain mukaan heidän pitää olla ainakin kandidaattitasolle korkeakoulutettujakin vielä, miten he voivat ansaita keskimäärin alle 3 000 euroa kuukaudessa?


Niin... miksi lastenhoitamiseen vaaditaan kandidaattitason tutkintoa korkeakoulussa? Ymmärrän että yläkoulussa opettavilla on hyvä olla psykologian ja pedagogiikan teoriaa reippaasti hanskassaan jotta he voivat optimoida opettamisensa tason ja käyttää erilaisia niksejä oppilaiden motivoimiseen. Mutta että alle 7-vuotiaille lapsille asioiden läpi käymiseen vaaditaan korkeakouluopintoja? Niinkö? Eikö kaksivuotinen ammattiopistotutkinto riittäisi?


Julkisen sektorin palkankorotukset, koska palkka ei ole suuren yleisön mielestä "oikeudenmukainen"... moniko muistaa vielä Sari Sairaanhoitajan ja Jyrki Kataisen (olihan siellä kampanjoimassa Timo Soinikin, ja moni muu) kampanjan sairaanhoitajien palkankorotusten puolesta kun oli edessä vaalit jotka piti voittaa? Kun yksi ala onnistui kinuamaan itselleen reippaamman korotuksen, muut julkisen sektorit alat aloittivat kilpalaulannan, ja lakonuhan edessä yleistasoa piti korottaa paljon oletettua enemmän.


Sitten päälle puskikin kansainvälinen talouslama 2008 ja huomattiin, että julkisen sektorin töissä saattoi ansaita enemmän kuin yksityisen sektorin vientialan töissä. Muistan 2010-luvulla kohdanneeni yhden (1) entisen metsäalalla suoritusportaassa työskentelevän, joka oli kouluttautumalla vaihtamassa lähihoitajaksi palkkerojen takia. Jäin kohtaamisen jälkeen pohtimaan, että onko järkevää – no onko? Tämä on siis yksittäistapaus, eli suhtautukaas varauksella, mutta kuitenkin. Mitäs tapahtui yksityisen sektorin vientialalle, kun yleinen palkkapaine oli korottanut kaikkien työalojen palkkoja?


Meni pahasti persuksilleen, palkkataso karkasi niin korkeaksi että vientiala ajautui Suomessa pitkälliseen kriisiin kun kilpailumaissa palkkataso oli kovempi. Juuri tämän takia se KiKy-sopimus piti vetää läpi kriisivaiheessa Sipilän hallituksen toimesta. Ennen kuin se saatiin läpi, valtiomme kansantalous oli rämpinyt syvällä suossa jo pidemmän aikaa, BKT-kasvu lamaantui moneksi vuodeksi 2008-2016.


On helppo kinuta sympaattiselle sektorille kuten lastenhoidolle tai terveydenhoidolle lisää rahaa. Yleinen etu kuitenkin tarkoittaa myös valtionbudjetin tasapainon tarkkailua. Vaikka elämme nousukautta, valtionbudjettimme arviossa budjetti on 3,4 miljardia euroa alijäämäinen (-6,1 % jos lasken oikein) : https://www.uusisuomi.fi/raha/227192-vm-julkaisi-budjettiesityksen-2018-alijaama-pienentymassa-roimasti


Koska ala on (toistaiseksi) määritelty julkisen sektorin alaksi, se on poliittinen arvovalinta, pitäisikö lastentarhanopettajien ansaita keskimäärin yli 3 000 euroa kuukaudessa. Minun mielestäni julkisen sektorin lastenhoitajien palkkatason pitäisi vuoden 2018 hintatasolla olla keskimäärin selkeästi alle 3 000 euroa kuukaudessa. Minun mielestäni myös korkeakouluvaatimukset pitäisi poistaa koko lastenhoitajien alalta.


Pistän vielä linkin Henri Heikkisen henkilökohtaiseen blogiin, jossa sama perusteesi esitetään: https://www.heikkinen.hk/lastentarhaopettajat-ovat-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja/


Miksikö kirjoitan tämän blogimerkinnän? En sen takia, että olisin masokisti ja haluaisin vapaaehtoisesti kuraa niskaani ärsyyntyneiltä lastenhoitajilta. Sen takia, että poliitikot itse eivät kuitenkaan uskalla (kuka ääntenkalastelija nyt haluaa luvata vähemmän rahaa potentiaalisille äänestäjilleen?) ja minulla on yhteisvastuun henki mitä tulee valtiomme budjettitasapainoon. Ajattelen yleistä, kaikkien yhteiskuntamme jäsenten kollektiivista kokonaisetua kun tämän ylös blogiini raapustelen.

]]>
18 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252964-lastenhoitajat-ovat-suomessa-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja#comments 3.asteen koulutus Ammatillinen koulutus Budjettialijäämä Lastenhoito Wed, 28 Mar 2018 03:13:45 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252964-lastenhoitajat-ovat-suomessa-ylikoulutettuja-eivat-alipalkattuja
Avoimet sisällöt ratkaisu toisen asteen maksuttomuuteen http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252183-avoimet-sisallot-ratkaisu-toisen-asteen-maksuttomuuteen <p>Toisen asteen maksuttomuutta ajava kansalaisaloite on saanut vaaditut allekirjoitukset kerättyä, ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Lähtökohtaisesti pidän maksuttomuutta yleisesti huonohkona tapana edistää tasavertaisten mahdollisuuksien toteutumista, ennen kaikkea sen taloudellisen tehottomuuden takia. Jos taloudellisten seikkojen takia syntyvää mahdollisuuksien epätasa-arvoa halutaan tasata, on tähän olemassa jo maksuttomia palveluita tehokkaampia ja paremmin kohdistuvia tapoja. Itseisarvona ei saa olla juuri palvelujen ja tarvikkeiden ilmaisuus, vaan se että kaikilla on mahdollisuus päästä niihin käsiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisen asteen maksuttomuutta on kuitenkin syytä pohtia hieman syvemmin. Selvitysten mukaan ylioppilastutkinnosta tulee opiskelijalle maksettavaa noin 2500 euroa; tästä kannettavan tietokoneen osuus on noin 600 euroa. Ammatillisessa koulutuksessa kustannukset ovat selvityksen mukaan lukiota pienemmät.</p><p>&nbsp;</p><p>Ennen digitaalisia aineistoja yksi keino laskea opiskelun kustannuksia oli käyttää käytettyjä kirjoja. Olen itsekin opiskellut lukion lähinnä haalien kirjoja vanhemmilta opiskelijoilta, ja vastaavasti myynyt niitä kurssien jälkeen eteenpäin. Digitaalisten aineistojen aikana tämä ei ole suoraviivaista. Aineistojen tuottajien on helppo lukita aineistot siten, että niiden lainaaminen, vuokraaminen tai myyminen eteenpäin on mahdotonta. Mutta näin ei ole mikään pakko toimia.</p><p>&nbsp;</p><p>Open access, open data ja open source -malleja on jo nyt käytetty menestyksekkäästi monella eri elämänalueella. Vapaa pääsy tietoon, mahdollisuus muokata ja käyttää aineistoja joustavasti tunnetusti edistää tiedon käyttöä, yhteisen tietovaraston kasvua ja sen laatua. Suljettujen digitaalisten aineistojen sujuva käyttäminen voi olla vaikeaa erilaisten teknisten suojausten takia; sen sijaan avoimien aineistojen lisenssit yleensä sallivat niiden käytön alustariippumattomasti, aineiston lainaamisen ja yhdistelyn luovalla tavalla, sekä uuden oppimateriaalin luomisen vanhan aineiston pohjalle. Monilla lukiossa opetettavilla alueilla on vaikeaa uskoa, että koko oppimateriaali on uusittava muutaman vuoden välein. Avoimilla aineistoilla voitaisiin siis keskittyä aineiston laadun ja syvyyden parantamiseen, pinnallisten päivitysten sijaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuositasolla uusiin lukion oppimateriaaleihin käytetään maassamme noin 15,5 miljoonaa euroa. Vaikuttaisi siltä, että tällä summalla olisi hyvinkin mahdollista rakentaa melko lyhyessä ajassa varsin kattavat ja laadukkaat digitaaliset oppimateriaalit. Keskitetty hankinta ei tarkoita markkinatalouden hylkäämistä, eikä edellytä tämän alan kansallistamista tai tekemistä julkisen talouden piirissä - oppimateriaalien hankinnat, kunhan ehdoista on selkeästi sovittu, voidaan aivan mainiosti kilpailuttaa. Aiemman, jo olemassaolevan aineiston päivittäminen, mahdollistaisi myös pienempien toimijoiden tulon näille oppimateriaalimarkkinoille.</p><p>&nbsp;</p><p>Avoin pääsy toisen asteen oppimateriaaleihin koko kansalle olisi mielestäni suuri voitto kansansivistykselle. Se mahdollistaisi oppilaille tilaisuuden tutustua eri opintosuuntiin jo ennalta, tutustumalla materiaaleihin etukäteen, ennen koulutussuunnan valintaa. Se mahdollistaisi eri oppiaineiden sekä lukio- ja ammatillisen opetuksen sisältöjen sujuvaa yhdistämistä. Se mahdollistaisi myös muille kuin toisen asteen opiskelijoille helpon tavan päivittää sivistystään.</p><p>&nbsp;</p><p>Voidaan perustellusti väittää, että maamme kokoisessa kieliryhmässä laadukkaat toisen asteen oppimateriaalit omaavat jopa luonnollisen monopolin piirteitä. Voisin kannattaa - toisen asteen koulutuksen täydellisen maksuttomuuden sijaan - toisen asteen oppimateriaalien julkaisemista avoimina, vapaina ja maksuttomina, kaikille kiinnostuneille.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toisen asteen maksuttomuutta ajava kansalaisaloite on saanut vaaditut allekirjoitukset kerättyä, ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Lähtökohtaisesti pidän maksuttomuutta yleisesti huonohkona tapana edistää tasavertaisten mahdollisuuksien toteutumista, ennen kaikkea sen taloudellisen tehottomuuden takia. Jos taloudellisten seikkojen takia syntyvää mahdollisuuksien epätasa-arvoa halutaan tasata, on tähän olemassa jo maksuttomia palveluita tehokkaampia ja paremmin kohdistuvia tapoja. Itseisarvona ei saa olla juuri palvelujen ja tarvikkeiden ilmaisuus, vaan se että kaikilla on mahdollisuus päästä niihin käsiksi.

 

Toisen asteen maksuttomuutta on kuitenkin syytä pohtia hieman syvemmin. Selvitysten mukaan ylioppilastutkinnosta tulee opiskelijalle maksettavaa noin 2500 euroa; tästä kannettavan tietokoneen osuus on noin 600 euroa. Ammatillisessa koulutuksessa kustannukset ovat selvityksen mukaan lukiota pienemmät.

 

Ennen digitaalisia aineistoja yksi keino laskea opiskelun kustannuksia oli käyttää käytettyjä kirjoja. Olen itsekin opiskellut lukion lähinnä haalien kirjoja vanhemmilta opiskelijoilta, ja vastaavasti myynyt niitä kurssien jälkeen eteenpäin. Digitaalisten aineistojen aikana tämä ei ole suoraviivaista. Aineistojen tuottajien on helppo lukita aineistot siten, että niiden lainaaminen, vuokraaminen tai myyminen eteenpäin on mahdotonta. Mutta näin ei ole mikään pakko toimia.

 

Open access, open data ja open source -malleja on jo nyt käytetty menestyksekkäästi monella eri elämänalueella. Vapaa pääsy tietoon, mahdollisuus muokata ja käyttää aineistoja joustavasti tunnetusti edistää tiedon käyttöä, yhteisen tietovaraston kasvua ja sen laatua. Suljettujen digitaalisten aineistojen sujuva käyttäminen voi olla vaikeaa erilaisten teknisten suojausten takia; sen sijaan avoimien aineistojen lisenssit yleensä sallivat niiden käytön alustariippumattomasti, aineiston lainaamisen ja yhdistelyn luovalla tavalla, sekä uuden oppimateriaalin luomisen vanhan aineiston pohjalle. Monilla lukiossa opetettavilla alueilla on vaikeaa uskoa, että koko oppimateriaali on uusittava muutaman vuoden välein. Avoimilla aineistoilla voitaisiin siis keskittyä aineiston laadun ja syvyyden parantamiseen, pinnallisten päivitysten sijaan.

 

Vuositasolla uusiin lukion oppimateriaaleihin käytetään maassamme noin 15,5 miljoonaa euroa. Vaikuttaisi siltä, että tällä summalla olisi hyvinkin mahdollista rakentaa melko lyhyessä ajassa varsin kattavat ja laadukkaat digitaaliset oppimateriaalit. Keskitetty hankinta ei tarkoita markkinatalouden hylkäämistä, eikä edellytä tämän alan kansallistamista tai tekemistä julkisen talouden piirissä - oppimateriaalien hankinnat, kunhan ehdoista on selkeästi sovittu, voidaan aivan mainiosti kilpailuttaa. Aiemman, jo olemassaolevan aineiston päivittäminen, mahdollistaisi myös pienempien toimijoiden tulon näille oppimateriaalimarkkinoille.

 

Avoin pääsy toisen asteen oppimateriaaleihin koko kansalle olisi mielestäni suuri voitto kansansivistykselle. Se mahdollistaisi oppilaille tilaisuuden tutustua eri opintosuuntiin jo ennalta, tutustumalla materiaaleihin etukäteen, ennen koulutussuunnan valintaa. Se mahdollistaisi eri oppiaineiden sekä lukio- ja ammatillisen opetuksen sisältöjen sujuvaa yhdistämistä. Se mahdollistaisi myös muille kuin toisen asteen opiskelijoille helpon tavan päivittää sivistystään.

 

Voidaan perustellusti väittää, että maamme kokoisessa kieliryhmässä laadukkaat toisen asteen oppimateriaalit omaavat jopa luonnollisen monopolin piirteitä. Voisin kannattaa - toisen asteen koulutuksen täydellisen maksuttomuuden sijaan - toisen asteen oppimateriaalien julkaisemista avoimina, vapaina ja maksuttomina, kaikille kiinnostuneille.

 

]]>
3 http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252183-avoimet-sisallot-ratkaisu-toisen-asteen-maksuttomuuteen#comments Kotimaa Aikuiskoulutus Ammatillinen koulutus Avoimet sisällöt Maksuton toinen aste Sivistyspolitiikka Tue, 13 Mar 2018 05:30:00 +0000 Tuomas Jaanu http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252183-avoimet-sisallot-ratkaisu-toisen-asteen-maksuttomuuteen
Toinen aste nykymuodossaan tulisi lakkauttaa http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252074-toinen-aste-nykymuodossaan-tulisi-lakkauttaa <p>Tällä hetkellä kansalaisaloitepalvelussa on vireillä aloite maksuttomasta toisesta asteesta. Aloite sinällään on ihan kannatettava ja varmasti sillä on hyvät tarkoitusperät, mutta siinä on muutama fundamentaalinen ongelmakohta. Ensimmäinen ongelma on aloitteen perusteleminen perustuslaillisena kysymyksenä, ikään kuin perustuslaki olisi jotenkin ehdoton asian suhteen.&nbsp; Perustuslaki on kirjoitettu joustavaan muotoon, josta jokainen voi vetää haluamiaan johtopäätöksiä. Siksi kannattaisi pyrkiä aina vetoamaan johonkin konkreettisempaan asiaan, kun lainkohtaan josta on lukematon määrä eri tulkintoja. Perustuslakiamme on muutenkin vaikea ottaa vakavasti, mutta se on oman kirjoituksen arvoinen asia enkä sitä tässä enempää käsittele.</p><p>Toinen aloitteen ongelma on sen perustelu &rdquo;Lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset ovat kalliit: esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon&rdquo;. Mielestäni ei ole millään tavalla vastuullista ajaa nuorille kaikkea ilmaista, koska silloin heiltä hämärtyy käsitys siitä, että nämäkin palvelut joutuu joku maksamaan. Lisäksi 2600 euroa nuori saa kasaan käymällä yhden kesän kesätöissä. Se on sitä todellista elämänmittaista oppimista oikeasta elämästä. Siitäkin huolimatta, ettei saisi kesätöitä ja joutuisi ottamaan lainaa, se motivoisi opiskelemaan ja yleensäkin opiskelun lähtökohtana pitäisi olla työllistyminen ja työllistyneenä varmasti pystyy 2600 euron velkansa maksamaan.</p><p>Mutta todellinen ongelma on se, että meillä ylipäätään on tällainen väliporras peruskoulutuksen ja korkea-asteen välillä. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ellei nyt sitten siellä toimiville opettajille ja muulle henkilökunnalle palkan muodossa. Lukiosta ei valmistu mihinkään ammattiin ja siellä opiskellaan asioita joita harvemmin tarvii mihinkään tosiasialliseen toimintaan elämänsä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi lukiossa ihmissuhteita vaalivat ihmiset ovat suurissa ongelmissa ja opettajien kiusattavina. Oikeassa elämässä kuitenkin ihmissuhteet ovat menestyksen kannalta huomattavasti merkityksellisempiä asioita, kuin tieto (tai ennemminkin arvaus) Proxima Centaurin metallipitoisuudesta.</p><p>Matematiikka ja sen filosofia on minulle kohtuullisen läheinen asia ja talouden puolella toimiessa arkipäivää. Se on tähtitieteen ja fysiikan ohella vanhimpia tieteenaloja, jotka nykyään usein sekoitetaan toisiinsa. Tietyllä ihmisryhmällä on olemassa valtava pätemisen tarve ja siksi varmasti matematiikastakin on aikojen saatossa pyritty tekemään jotain selittämätöntä tiedettä, josta lukiossa saa esimakua. Esimerkiksi geometriassa ympyrän säteen muutosprosentti pitäisi laskea käyttämällä tiettyä kaavaa ja vetää sillä tavalla vaihe vaiheelta, jos haluaa saada lukion kokeissa pisteitä. Oikeassa elämässä ketään ei voisi vähempää kiinnostaa ne vaiheet mitkä johtavat johonkin vastaukseen, vaan halutaan tietää pelkästään se vastaus. Saman vastauksen saa antamalla säteelle ihan minkä tahansa arvon ja pääsee yhdellä jakolaskulla täysin samaan tulokseen, kun tuota kaavaa loputtomiin seuraamalla. Tästä varmaan joku matematiikan opettaja repii pelihousunsa, mutta&nbsp; ei voi todistaa tätä vääräksikään.</p><p>Mikäli on jotenkin kiinnostunut noin jumalattomasti matematiikasta voi varmasti hakeutua yliopistoon sitä lukemaan, mutta se ei millään muotoa ole valtion kustantaman perusopetuksen piiriin kuuluva asia. Peruskoulussa myöskin opiskellaan kaikenlaista hömppää ja on luppoaikaa. Yhdeksän vuoden aikana saadaan varmasti tehokkaammalla tavalla opetettua nuorille tarvittavat tiedot, jonka jälkeen voivat valita jatkokoulutuspaikan ja lukio voidaan jättää välistä turhana byrokratian himmelinä.</p><p>Peruskoulun jälkeen voisi valita ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston väliltä ja se olisi se toinen aste. Tämän vastustamiseen on varmasti monella argumentti, että ei noin nuorena voi tehdä noin isoja päätöksiä. Se on invalidi argumentti monellakin tavalla. Ensinnäkin jo tällä hetkellä tuossa samaisessa iässä tehdään päätöksiä tulevasta ammatista. Toisekseen tuo holhoava asenne, jossa ei haluta antaa ihmiselle vapautta omiin päätöksiin jarruttaa ihmisen kehittymistä vastuulliseksi aikuiseksi.</p><p>Lisäksi tätä tulisi tarkastella työvoimapoliittisena kysymyksenä. Nykyään nostellaan eläkeikiä jatkuvasti, koska ihmiset eivät ole tarpeeksi pitkään työelämässä. Tämä ehdottamani malli kasvattaisi työelämän pituutta sieltä ikävuosien alkupäästä, eikä tarvitsisi olla kuolemaansa asti töissä, vaan pääsisi arvokkaasti eläkkeelle hyvissä ajoin. Lisäksi malli lisäisi sukupuolten tasa-arvoa, kun naiset saisivat työkokemusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ennen varusmiespalveluksen käyneitä miehiä. Äitiyslomille siirryttäisiin vasta siinä vaiheessa, kun takana on useita vuosia työelämässä ja miehet kuroisivat palkkaeron umpeen joskus 25-30-vuoden ikäisinä, jonka jälkeen palkat jatkuisivat tasaisina eläkeikään asti, sillä olettamalla että eräät oululaiset ja itämaiset uskonlahkot eivät kasva valtaväestöksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä hetkellä kansalaisaloitepalvelussa on vireillä aloite maksuttomasta toisesta asteesta. Aloite sinällään on ihan kannatettava ja varmasti sillä on hyvät tarkoitusperät, mutta siinä on muutama fundamentaalinen ongelmakohta. Ensimmäinen ongelma on aloitteen perusteleminen perustuslaillisena kysymyksenä, ikään kuin perustuslaki olisi jotenkin ehdoton asian suhteen.  Perustuslaki on kirjoitettu joustavaan muotoon, josta jokainen voi vetää haluamiaan johtopäätöksiä. Siksi kannattaisi pyrkiä aina vetoamaan johonkin konkreettisempaan asiaan, kun lainkohtaan josta on lukematon määrä eri tulkintoja. Perustuslakiamme on muutenkin vaikea ottaa vakavasti, mutta se on oman kirjoituksen arvoinen asia enkä sitä tässä enempää käsittele.

Toinen aloitteen ongelma on sen perustelu ”Lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset ovat kalliit: esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon”. Mielestäni ei ole millään tavalla vastuullista ajaa nuorille kaikkea ilmaista, koska silloin heiltä hämärtyy käsitys siitä, että nämäkin palvelut joutuu joku maksamaan. Lisäksi 2600 euroa nuori saa kasaan käymällä yhden kesän kesätöissä. Se on sitä todellista elämänmittaista oppimista oikeasta elämästä. Siitäkin huolimatta, ettei saisi kesätöitä ja joutuisi ottamaan lainaa, se motivoisi opiskelemaan ja yleensäkin opiskelun lähtökohtana pitäisi olla työllistyminen ja työllistyneenä varmasti pystyy 2600 euron velkansa maksamaan.

Mutta todellinen ongelma on se, että meillä ylipäätään on tällainen väliporras peruskoulutuksen ja korkea-asteen välillä. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ellei nyt sitten siellä toimiville opettajille ja muulle henkilökunnalle palkan muodossa. Lukiosta ei valmistu mihinkään ammattiin ja siellä opiskellaan asioita joita harvemmin tarvii mihinkään tosiasialliseen toimintaan elämänsä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi lukiossa ihmissuhteita vaalivat ihmiset ovat suurissa ongelmissa ja opettajien kiusattavina. Oikeassa elämässä kuitenkin ihmissuhteet ovat menestyksen kannalta huomattavasti merkityksellisempiä asioita, kuin tieto (tai ennemminkin arvaus) Proxima Centaurin metallipitoisuudesta.

Matematiikka ja sen filosofia on minulle kohtuullisen läheinen asia ja talouden puolella toimiessa arkipäivää. Se on tähtitieteen ja fysiikan ohella vanhimpia tieteenaloja, jotka nykyään usein sekoitetaan toisiinsa. Tietyllä ihmisryhmällä on olemassa valtava pätemisen tarve ja siksi varmasti matematiikastakin on aikojen saatossa pyritty tekemään jotain selittämätöntä tiedettä, josta lukiossa saa esimakua. Esimerkiksi geometriassa ympyrän säteen muutosprosentti pitäisi laskea käyttämällä tiettyä kaavaa ja vetää sillä tavalla vaihe vaiheelta, jos haluaa saada lukion kokeissa pisteitä. Oikeassa elämässä ketään ei voisi vähempää kiinnostaa ne vaiheet mitkä johtavat johonkin vastaukseen, vaan halutaan tietää pelkästään se vastaus. Saman vastauksen saa antamalla säteelle ihan minkä tahansa arvon ja pääsee yhdellä jakolaskulla täysin samaan tulokseen, kun tuota kaavaa loputtomiin seuraamalla. Tästä varmaan joku matematiikan opettaja repii pelihousunsa, mutta  ei voi todistaa tätä vääräksikään.

Mikäli on jotenkin kiinnostunut noin jumalattomasti matematiikasta voi varmasti hakeutua yliopistoon sitä lukemaan, mutta se ei millään muotoa ole valtion kustantaman perusopetuksen piiriin kuuluva asia. Peruskoulussa myöskin opiskellaan kaikenlaista hömppää ja on luppoaikaa. Yhdeksän vuoden aikana saadaan varmasti tehokkaammalla tavalla opetettua nuorille tarvittavat tiedot, jonka jälkeen voivat valita jatkokoulutuspaikan ja lukio voidaan jättää välistä turhana byrokratian himmelinä.

Peruskoulun jälkeen voisi valita ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston väliltä ja se olisi se toinen aste. Tämän vastustamiseen on varmasti monella argumentti, että ei noin nuorena voi tehdä noin isoja päätöksiä. Se on invalidi argumentti monellakin tavalla. Ensinnäkin jo tällä hetkellä tuossa samaisessa iässä tehdään päätöksiä tulevasta ammatista. Toisekseen tuo holhoava asenne, jossa ei haluta antaa ihmiselle vapautta omiin päätöksiin jarruttaa ihmisen kehittymistä vastuulliseksi aikuiseksi.

Lisäksi tätä tulisi tarkastella työvoimapoliittisena kysymyksenä. Nykyään nostellaan eläkeikiä jatkuvasti, koska ihmiset eivät ole tarpeeksi pitkään työelämässä. Tämä ehdottamani malli kasvattaisi työelämän pituutta sieltä ikävuosien alkupäästä, eikä tarvitsisi olla kuolemaansa asti töissä, vaan pääsisi arvokkaasti eläkkeelle hyvissä ajoin. Lisäksi malli lisäisi sukupuolten tasa-arvoa, kun naiset saisivat työkokemusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ennen varusmiespalveluksen käyneitä miehiä. Äitiyslomille siirryttäisiin vasta siinä vaiheessa, kun takana on useita vuosia työelämässä ja miehet kuroisivat palkkaeron umpeen joskus 25-30-vuoden ikäisinä, jonka jälkeen palkat jatkuisivat tasaisina eläkeikään asti, sillä olettamalla että eräät oululaiset ja itämaiset uskonlahkot eivät kasva valtaväestöksi.

]]>
4 http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252074-toinen-aste-nykymuodossaan-tulisi-lakkauttaa#comments Ammatillinen koulutus Ammattikorkeakoulu Kansalaisaloite ja perustuslaki Koulutus Nuoret ja yliopisto Sat, 10 Mar 2018 13:35:35 +0000 Ville-Joonas Engman http://vikkeengman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252074-toinen-aste-nykymuodossaan-tulisi-lakkauttaa
Kun mikään ei riitä, on kansalaisaloitteen paikka http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251445-kun-mikaan-ei-riita-on-kansalaisaloitteen-paikka <p>Perustuslaki edellyttää. Eduskuntapuolueet kannattavat. Kustannukset ovat vaatimattomia. Tulokset olisivat tärkeitä ja välttämättömiä. Silti mitään ei näytä tapahtuvan. Maksuton toisen asteen koulutus on kaikkea tätä, mutta jostain silti kiikastaa. Kun mikään ei riitä, on kansalaisaloitteen paikka.</p><p><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607"><u><strong>Kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta</strong></u></a> eli peruskoulun jälkeisistä opinnoista lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa on kerännyt hieman yli puolet vaadittavista allekirjoituksista. Aikaa kerätä puuttuvat nimet on enää alle kuukausi. Nyt on siis käärittävä hihat ja saatava nuo nimet kasaan. Nuorten tulevaisuus kun on asia, josta meillä ei ole varaa säästää. Nuorten hyvinvointi on asia, jonka suhteen meillä ei ole aikaa vitkutella. Yhtään nuorta ei saa syrjäyttää.</p><p>Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Näin lausuu perustuslakimme 16. pykälä. Tosiasiassa moni nuori kuitenkin joutuu jättämään kesken toisen asteen opinnot ja yksi merkittävä syy keskeyttämisille on rahan puute. Varattomuus siis estää nuorilta toisen asteen koulutuksen. Ja se tarkoittaa myös, että nuoren tulevaisuus ja unelmat ovat vaakalaudalla.</p><p>Usein kansalaisaloitteet jakavat vahvasti mielipiteitä. Kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta on kuitenkin asia, josta kaikki eduskuntapuolueet voivat olla samaa mieltä - ja todistetusti. Kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat (tai joku varapuheenjohtajista) kannattivat <a href="https://youtu.be/s5HOOzu012k?t=1h21m39s"><strong>Allianssin juhlaseminaarissa</strong></a> viime marraskuussa pidetyssä paneelissa toisen asteen aitoa maksuttomuutta eli muun muassa sitä, ettei opiskelijan tarvitse enää itse maksaa oppimateriaaleista. Perussuomalaisten Laura Huhtasaari, demarien Antti Rinne, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen, sinisten Sampo Terho, vasemmistoliiton Li Andersson, vihreiden Touko Aalto, RKP:n Anna-Maja Henriksson, KD:n Sari Essayah ja keskustan Katri Kulmuni olivat asiasta yhtä mieltä, kun asiaa heiltä paneelissa kysyttiin.</p><p><a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/02/vihrea-eduskuntaryhma-toisen-asteen-koulutus-5-vuotiaiden-varhaiskasvatus-maksuttomaksi"><strong>Eduskunnan tietopalvelun laskelman</strong> </a>mukaan maksuton toisen asteen koulutus maksaisi vain 80-95 miljoonaa euroa vuodessa. Se on pieni summa lastemme tulevaisuuden turvaamisesta.</p><p>Allekirjoita sinäkin aloite, niin laitetaan yhdessä kaikki nämä eduskuntapuolueiden edustajat lunastamaan lupauksensa toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta. Se olisi palvelus koko yhteiskunnalle ja Suomen tulevaisuudelle.<br />&nbsp;</p><hr /><p><em>Aloitteen vireillepanijoina ovat Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto &ndash; SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsforbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura -Yeesi ry, Suomen Vanhempainliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö &ndash; Allianssi ry.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perustuslaki edellyttää. Eduskuntapuolueet kannattavat. Kustannukset ovat vaatimattomia. Tulokset olisivat tärkeitä ja välttämättömiä. Silti mitään ei näytä tapahtuvan. Maksuton toisen asteen koulutus on kaikkea tätä, mutta jostain silti kiikastaa. Kun mikään ei riitä, on kansalaisaloitteen paikka.

Kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta eli peruskoulun jälkeisistä opinnoista lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa on kerännyt hieman yli puolet vaadittavista allekirjoituksista. Aikaa kerätä puuttuvat nimet on enää alle kuukausi. Nyt on siis käärittävä hihat ja saatava nuo nimet kasaan. Nuorten tulevaisuus kun on asia, josta meillä ei ole varaa säästää. Nuorten hyvinvointi on asia, jonka suhteen meillä ei ole aikaa vitkutella. Yhtään nuorta ei saa syrjäyttää.

Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Näin lausuu perustuslakimme 16. pykälä. Tosiasiassa moni nuori kuitenkin joutuu jättämään kesken toisen asteen opinnot ja yksi merkittävä syy keskeyttämisille on rahan puute. Varattomuus siis estää nuorilta toisen asteen koulutuksen. Ja se tarkoittaa myös, että nuoren tulevaisuus ja unelmat ovat vaakalaudalla.

Usein kansalaisaloitteet jakavat vahvasti mielipiteitä. Kansalaisaloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta on kuitenkin asia, josta kaikki eduskuntapuolueet voivat olla samaa mieltä - ja todistetusti. Kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat (tai joku varapuheenjohtajista) kannattivat Allianssin juhlaseminaarissa viime marraskuussa pidetyssä paneelissa toisen asteen aitoa maksuttomuutta eli muun muassa sitä, ettei opiskelijan tarvitse enää itse maksaa oppimateriaaleista. Perussuomalaisten Laura Huhtasaari, demarien Antti Rinne, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen, sinisten Sampo Terho, vasemmistoliiton Li Andersson, vihreiden Touko Aalto, RKP:n Anna-Maja Henriksson, KD:n Sari Essayah ja keskustan Katri Kulmuni olivat asiasta yhtä mieltä, kun asiaa heiltä paneelissa kysyttiin.

Eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan maksuton toisen asteen koulutus maksaisi vain 80-95 miljoonaa euroa vuodessa. Se on pieni summa lastemme tulevaisuuden turvaamisesta.

Allekirjoita sinäkin aloite, niin laitetaan yhdessä kaikki nämä eduskuntapuolueiden edustajat lunastamaan lupauksensa toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta. Se olisi palvelus koko yhteiskunnalle ja Suomen tulevaisuudelle.
 


Aloitteen vireillepanijoina ovat Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsforbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura -Yeesi ry, Suomen Vanhempainliitto ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry.

]]>
0 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251445-kun-mikaan-ei-riita-on-kansalaisaloitteen-paikka#comments Ammatillinen koulutus Kansalaisaloite Lukiokoulutus Maksuton koulutus Maksuton toisen asteen koulutus Tue, 27 Feb 2018 09:00:07 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251445-kun-mikaan-ei-riita-on-kansalaisaloitteen-paikka