EU-politiikka http://jari-petriheino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132961/all Thu, 11 Oct 2018 18:33:07 +0300 fi Pohjoismaiden kruunu voisi olla euroa parempi Suomelle http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262397-pohjoismaiden-kruunu-voisi-olla-euroa-parempi-suomelle <p>Korjaa lukijana rohkeasti kommenttiosiossa, jos huomaat asiavirheitä.<br /><br />Valuutta-alueella on karkeasti kaksi strategiaa pitää kasassa velkaantumistaan: (a) valuutta-alue pitää menonsa ja tulonsa tasapainossa niin, ettei ota uutta velkaa pitkällä aikavälillä vaan maksaa velkaantumistaan pois hyvinä aikoina; (b) valuutta-alue myöntää velkaa omalla valuutallaan ja säännöllisin väliajoin alentaa valuuttansa reaaliarvoa (=devalvoi) tahi ylläpitää korkeaa inflaatioprosenttia. Näin karkeasti yksinkertaistaen.<br /><br />Saksan johdolla eurossa on valittu pääasiassa vaihtoehto (a). Eli euron arvoa ei säännöllisin väliajoin pyritä alentamaan ja inflaatioprosenttia (sitä kuinka monta % valuutan todellinen eli reaaliarvo alenee vuosittain) pyritään pitämään alhaisena. Näin karkeasti yksinkertaistaen.<br /><br />Pohjoisen ja eteläisen Euroopan kulttuurieroja on paljon. Yksi mielenkiintoinen ero tosiaan on kansallisissa talouspolitiikoissa makrotasolla, minkälaista päättäjien käytöstä äänestäjät palkitsevat. Pohjoisessa on totuttu pitämään menot ja tulot tasapainossa, poliitikot jotka lupaavat ja toteuttavat menokuria menestyvät paremmin kuin etelässä. Etelässä on totuttu pitämään 1900-luvulla kansallista valuuttaa ja ottamaan reippaasti velkaa vuosi toisensa jälkeen, pitämään budjetit kroonisessa alijäämässä. Lääkkeeksi on pidetty oman kansallisen valuutan arvoa epävakaana, jatkuvasti alentuvana. Tämä on näkynyt korkeampana inflaatioprosenttina Etelä-Euroopassa 1900-luvulla. Jälleen kerran, näin karkeasti yksinkertaistaen.<br /><br />Kun euroon siirryttiin, kulttuuriero kansallisissa talouspolitiikoissa ei erityisemmin muuttunut. Sellaiset Etelä-Euroopan valtiot kuten Kreikka, Italia ja Espanja pitävät edelleen (riippumatta siitä onko maassa oikeisto- vai vasemmistohallitus) kroonisesti yllä budjettialijäämää, elävät yli varojensa. Jos näillä mailla olisi kansallinen valuutta, tämä ei olisi ongelma koska ne voisivat ylläpitää korkeaa inflaatioprosenttia tai devalvoida valuuttaa. Mutta kun ne ovat eurossa, jossa Saksan johdolla ylläpidetään matalaa inflaatioprosenttia eikä devalvoida.<br /><br />Miksi tämä on ongelma? Valtiot saavat rahaa (=velkaa) vapailta markkinoilta myöntämällä valtionsa joukkovelkakirjoja (=obligaatioita) myyntiin. Vapailla markkinoilla ne jotka suostuvat ostamaan ostavat näitä obligaatioita tietyllä korkoprosentilla. Valtio tietysti haluaa mahdollisimman alhaista korkoprosenttia velalle, mutta markkinoilla suostutaan vain tietyn korkeaan korkoprosenttiin. Jos yksittäisen valtion velka nousee suhteessa sen bruttokansantuotteeseen (=BKT, talouden teoreettinen kokonaisarvo) liian korkeaksi, valtiolla tulee olemaan vaikeuksia saada obligaatioitaan myydyksi.<br /><br />Tästähän Kreikan kriisissä 2011 oli kysymys. Kreikan valtio jäi kiinni kirjanpidonsa väärentämisestä ja oli velkaa enemmän kuin väitti. Vapailla markkinoilla ei enää suostuttu ostamaan Kreikan valtion obligaatioita. Seurauksena (a) Pohjois-Euroopan valtioiden piti lainoittaa Kreikkaa, maksaa sen velkoja pois; (b) Saksa alkoi epäsuorasti määräämään minkälaista budjettia Kreikka itsenäisenä valtiona, sen hallitus, toteutti.<br /><br />Ei ole kestävä ratkaisu, että Saksa tai Pohjois-Eurooppa edes ryhmänä määräisi Etelä-Euroopan valtioiden sisäisestä budjettipolitiikasta. Eikä minusta ainakaan ole moraalisesti oikein myöskään, että me pohjoisessa rahoitamme etelää kun Etelä-Euroopan jäsenvaltioiden budjettialijäämät paukkuvat yli äyräidensä. Yksi vaihtoehto on siirtyä koko euroalueen yhtenäiseen yhteisbudjettiin josta päättäisi Euroopan Parlamentti. Tämä vaihtoehto olisi mielestäni väärä, perustelut tälle vaatisivat oikeastaan kokonaan uuden blogimerkinnän (lyhyesti: euroalue ei ole tarpeeksi yhtenäinen).<br /><br />Yksi toinen vaihtoehto tähän ongelmaan jossa Etelä-Euroopan maat ovat ajoittain ongelmissa valtionvelkojensa kanssa olisi muodostaa erilliset valuuttavyöhykkeet näille kahdelle eri kulttuurialueelle jossa on totuttu pitämään erilaista valtion makrotason budjettipolitiikkaa. Tai kolmelle eri kulttuurialueelle, miten nyt parhaaksi nähdään. Suomalaisena keskityn tässä Suomen vaihtoehtoihin.<br /><br />Pohjoismaat (Ruotsi, Suomi, Tanska, Norja, Islanti) voisivat muodostaa oman talousalueensa, jossa kaikki valtiot noudattaisivat samaan talouspoliittiseen kulttuurialueeseen kuuluen budjettikuria ja näin ei tarvittaisi hätälainoitusta toisille talousalueen jäsenvaltioille. Pohjoismaiden valuuttaunionin keskuspankin pääkonttorikaupunkina voisi toimia Tukholma ja valuutan nimi voisi olla Pohjoismaiden kruunu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Korjaa lukijana rohkeasti kommenttiosiossa, jos huomaat asiavirheitä.

Valuutta-alueella on karkeasti kaksi strategiaa pitää kasassa velkaantumistaan: (a) valuutta-alue pitää menonsa ja tulonsa tasapainossa niin, ettei ota uutta velkaa pitkällä aikavälillä vaan maksaa velkaantumistaan pois hyvinä aikoina; (b) valuutta-alue myöntää velkaa omalla valuutallaan ja säännöllisin väliajoin alentaa valuuttansa reaaliarvoa (=devalvoi) tahi ylläpitää korkeaa inflaatioprosenttia. Näin karkeasti yksinkertaistaen.

Saksan johdolla eurossa on valittu pääasiassa vaihtoehto (a). Eli euron arvoa ei säännöllisin väliajoin pyritä alentamaan ja inflaatioprosenttia (sitä kuinka monta % valuutan todellinen eli reaaliarvo alenee vuosittain) pyritään pitämään alhaisena. Näin karkeasti yksinkertaistaen.

Pohjoisen ja eteläisen Euroopan kulttuurieroja on paljon. Yksi mielenkiintoinen ero tosiaan on kansallisissa talouspolitiikoissa makrotasolla, minkälaista päättäjien käytöstä äänestäjät palkitsevat. Pohjoisessa on totuttu pitämään menot ja tulot tasapainossa, poliitikot jotka lupaavat ja toteuttavat menokuria menestyvät paremmin kuin etelässä. Etelässä on totuttu pitämään 1900-luvulla kansallista valuuttaa ja ottamaan reippaasti velkaa vuosi toisensa jälkeen, pitämään budjetit kroonisessa alijäämässä. Lääkkeeksi on pidetty oman kansallisen valuutan arvoa epävakaana, jatkuvasti alentuvana. Tämä on näkynyt korkeampana inflaatioprosenttina Etelä-Euroopassa 1900-luvulla. Jälleen kerran, näin karkeasti yksinkertaistaen.

Kun euroon siirryttiin, kulttuuriero kansallisissa talouspolitiikoissa ei erityisemmin muuttunut. Sellaiset Etelä-Euroopan valtiot kuten Kreikka, Italia ja Espanja pitävät edelleen (riippumatta siitä onko maassa oikeisto- vai vasemmistohallitus) kroonisesti yllä budjettialijäämää, elävät yli varojensa. Jos näillä mailla olisi kansallinen valuutta, tämä ei olisi ongelma koska ne voisivat ylläpitää korkeaa inflaatioprosenttia tai devalvoida valuuttaa. Mutta kun ne ovat eurossa, jossa Saksan johdolla ylläpidetään matalaa inflaatioprosenttia eikä devalvoida.

Miksi tämä on ongelma? Valtiot saavat rahaa (=velkaa) vapailta markkinoilta myöntämällä valtionsa joukkovelkakirjoja (=obligaatioita) myyntiin. Vapailla markkinoilla ne jotka suostuvat ostamaan ostavat näitä obligaatioita tietyllä korkoprosentilla. Valtio tietysti haluaa mahdollisimman alhaista korkoprosenttia velalle, mutta markkinoilla suostutaan vain tietyn korkeaan korkoprosenttiin. Jos yksittäisen valtion velka nousee suhteessa sen bruttokansantuotteeseen (=BKT, talouden teoreettinen kokonaisarvo) liian korkeaksi, valtiolla tulee olemaan vaikeuksia saada obligaatioitaan myydyksi.

Tästähän Kreikan kriisissä 2011 oli kysymys. Kreikan valtio jäi kiinni kirjanpidonsa väärentämisestä ja oli velkaa enemmän kuin väitti. Vapailla markkinoilla ei enää suostuttu ostamaan Kreikan valtion obligaatioita. Seurauksena (a) Pohjois-Euroopan valtioiden piti lainoittaa Kreikkaa, maksaa sen velkoja pois; (b) Saksa alkoi epäsuorasti määräämään minkälaista budjettia Kreikka itsenäisenä valtiona, sen hallitus, toteutti.

Ei ole kestävä ratkaisu, että Saksa tai Pohjois-Eurooppa edes ryhmänä määräisi Etelä-Euroopan valtioiden sisäisestä budjettipolitiikasta. Eikä minusta ainakaan ole moraalisesti oikein myöskään, että me pohjoisessa rahoitamme etelää kun Etelä-Euroopan jäsenvaltioiden budjettialijäämät paukkuvat yli äyräidensä. Yksi vaihtoehto on siirtyä koko euroalueen yhtenäiseen yhteisbudjettiin josta päättäisi Euroopan Parlamentti. Tämä vaihtoehto olisi mielestäni väärä, perustelut tälle vaatisivat oikeastaan kokonaan uuden blogimerkinnän (lyhyesti: euroalue ei ole tarpeeksi yhtenäinen).

Yksi toinen vaihtoehto tähän ongelmaan jossa Etelä-Euroopan maat ovat ajoittain ongelmissa valtionvelkojensa kanssa olisi muodostaa erilliset valuuttavyöhykkeet näille kahdelle eri kulttuurialueelle jossa on totuttu pitämään erilaista valtion makrotason budjettipolitiikkaa. Tai kolmelle eri kulttuurialueelle, miten nyt parhaaksi nähdään. Suomalaisena keskityn tässä Suomen vaihtoehtoihin.

Pohjoismaat (Ruotsi, Suomi, Tanska, Norja, Islanti) voisivat muodostaa oman talousalueensa, jossa kaikki valtiot noudattaisivat samaan talouspoliittiseen kulttuurialueeseen kuuluen budjettikuria ja näin ei tarvittaisi hätälainoitusta toisille talousalueen jäsenvaltioille. Pohjoismaiden valuuttaunionin keskuspankin pääkonttorikaupunkina voisi toimia Tukholma ja valuutan nimi voisi olla Pohjoismaiden kruunu.

]]>
7 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262397-pohjoismaiden-kruunu-voisi-olla-euroa-parempi-suomelle#comments EU-politiikka Eurovaluutta Suomen talouspolitiikka Thu, 11 Oct 2018 15:33:07 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262397-pohjoismaiden-kruunu-voisi-olla-euroa-parempi-suomelle
Haluatko vaikuttaa Suomen ja laajemmin EU-tason päätöksentekoon? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255431-haluatko-vaikuttaa-suomen-ja-laajemmin-eu-tason-paatoksentekoon <p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä mahdollisuuksia EU meille tarjoaa?<img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /></strong></p><p><strong>Sinä voit vaikuttaa EU-politiikkaan ja Suomen EU-politiikkaan - jopa Suomen sisäiseen politiikkaan, esim. sote- ja maakuntauudistukseen. Keinoja ovat:</strong></p><p>&nbsp;</p><p>1. Eurooppalainen kansalaisaloite</p><p>2. Vetoomukset Euroopan parlamentille</p><p>3. Julkiset kuulemiset ja muu palaute</p><p>4. Keskustelutilaisuudet kansalaisille</p><p>5. Viralliset kantelut</p><p>6. Avoimuusrekisteri</p><p>--</p><p><strong>1. Eurooppalainen kansalaisaloite </strong></p><p>Tarvitaanko jossakin asiassa mielestäsi EU-lainsäädäntöä? Jos olet tätä mieltä, voit panna alulle eurooppalaisen kansalaisaloitteen, jolla pyydetään Euroopan komissiota tekemään asiasta lakiehdotus. Tarvitset aloitteellesi laajan kannatuksen: sen on saatava miljoonan EU-kansalaisen allekirjoitus.</p><p>Allekirjoittajia on saatava vähintään neljäsosasta EU-maita (7 maasta, kun EU:ssa on 28 maata). Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annettua asetusta ollaan parhaillaan tarkistamassa</p><p><strong>2. Vetoomukset Euroopan parlamentille </strong></p><p>EU:n kansalaiset ja EU:ssa asuvat henkilöt voivat tehdä vetoomuksen Euroopan parlamentille EU:n politiikkaan liittyvistä asioista, jotka koskevat heitä suoraan. Sama koskee yrityksiä, joiden päätoimipaikka on EU:ssa.</p><p><strong>3. Julkiset kuulemiset ja muu palaute </strong></p><p>Komission paremman sääntelyn ohjelma on avannut suurelle yleisölle uusia mahdollisuuksia osallistua EU:n päätöksentekoon:</p><p>- julkiset kuulemiset ja erilaiset palautemekanismit</p><p>&ndash; tilaa ilmoituksia sähköpostiisi. Voisiko jonkin EU-lain toimivuutta ja tehokkuutta parantaa?</p><p>Jos sinulla on ehdotuksia, voit lähettää niitä Kevennä sääntelytaakkaa -sivuston kautta.</p><p>SINAPSE-verkkoyhteisöt ovat asiantuntijoiden foorumi EU:n päätöksentekoon vaikuttamiselleen.</p><p><strong>4. Keskustelutilaisuudet kansalaisille</strong></p><p>Eri puolilla EU:ta järjestetään säännöllisesti kansalaiskuulemisia. Niissä kansalaiset voivat keskustella tärkeinä pitämistään asioista Euroopan parlamentin, komission ja muiden EU-elinten edustajien kanssa.</p><p><strong>5. Viralliset kantelut </strong></p><p>Voit toimia seuraavasti:</p><p>- tee kantelu Euroopan komissiolle, jos jokin EU-maa mielestäsi soveltaa EU:n lainsäädäntöä virheellisesti</p><p>- tee kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle, jos jokin EU:n toimielin on mielestäsi toiminut lainvastaisesti tai tehnyt hallinnollisen virheen</p><p>- ilmoita Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) EU:n rahoitukseen tai EU:n toimielinten henkilöstön toimintaan liittyvistä petoksista</p><p>- ota yhteyttä Europe Direct -neuvontapalveluun, jos et ole varma, mille taholle osoittaa kantelusi.</p><p><strong>6. Avoimuusrekisteri</strong></p><p>Edustatko jotain organisaatiota tai toimitko itsenäisenä ammatinharjoittajana, joka pyrkii vaikuttamaan EU:n politiikan laadintaan ja päätöksentekoon? Rekisteröidy siinä tapauksessa EU:n avoimuusrekisteriin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lähde, katso tarkemmat tiedot täältä:</strong></p><p><a href="https://europa.eu/european-union/law/have-your-say_fi#vetoomukset_euroopan_parlamentille" title="https://europa.eu/european-union/law/have-your-say_fi#vetoomukset_euroopan_parlamentille">https://europa.eu/european-union/law/have-your-say_fi#vetoomukset_euroop...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Mitä mahdollisuuksia EU meille tarjoaa?smiley

Sinä voit vaikuttaa EU-politiikkaan ja Suomen EU-politiikkaan - jopa Suomen sisäiseen politiikkaan, esim. sote- ja maakuntauudistukseen. Keinoja ovat:

 

1. Eurooppalainen kansalaisaloite

2. Vetoomukset Euroopan parlamentille

3. Julkiset kuulemiset ja muu palaute

4. Keskustelutilaisuudet kansalaisille

5. Viralliset kantelut

6. Avoimuusrekisteri

--

1. Eurooppalainen kansalaisaloite

Tarvitaanko jossakin asiassa mielestäsi EU-lainsäädäntöä? Jos olet tätä mieltä, voit panna alulle eurooppalaisen kansalaisaloitteen, jolla pyydetään Euroopan komissiota tekemään asiasta lakiehdotus. Tarvitset aloitteellesi laajan kannatuksen: sen on saatava miljoonan EU-kansalaisen allekirjoitus.

Allekirjoittajia on saatava vähintään neljäsosasta EU-maita (7 maasta, kun EU:ssa on 28 maata). Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annettua asetusta ollaan parhaillaan tarkistamassa

2. Vetoomukset Euroopan parlamentille

EU:n kansalaiset ja EU:ssa asuvat henkilöt voivat tehdä vetoomuksen Euroopan parlamentille EU:n politiikkaan liittyvistä asioista, jotka koskevat heitä suoraan. Sama koskee yrityksiä, joiden päätoimipaikka on EU:ssa.

3. Julkiset kuulemiset ja muu palaute

Komission paremman sääntelyn ohjelma on avannut suurelle yleisölle uusia mahdollisuuksia osallistua EU:n päätöksentekoon:

- julkiset kuulemiset ja erilaiset palautemekanismit

– tilaa ilmoituksia sähköpostiisi. Voisiko jonkin EU-lain toimivuutta ja tehokkuutta parantaa?

Jos sinulla on ehdotuksia, voit lähettää niitä Kevennä sääntelytaakkaa -sivuston kautta.

SINAPSE-verkkoyhteisöt ovat asiantuntijoiden foorumi EU:n päätöksentekoon vaikuttamiselleen.

4. Keskustelutilaisuudet kansalaisille

Eri puolilla EU:ta järjestetään säännöllisesti kansalaiskuulemisia. Niissä kansalaiset voivat keskustella tärkeinä pitämistään asioista Euroopan parlamentin, komission ja muiden EU-elinten edustajien kanssa.

5. Viralliset kantelut

Voit toimia seuraavasti:

- tee kantelu Euroopan komissiolle, jos jokin EU-maa mielestäsi soveltaa EU:n lainsäädäntöä virheellisesti

- tee kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle, jos jokin EU:n toimielin on mielestäsi toiminut lainvastaisesti tai tehnyt hallinnollisen virheen

- ilmoita Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) EU:n rahoitukseen tai EU:n toimielinten henkilöstön toimintaan liittyvistä petoksista

- ota yhteyttä Europe Direct -neuvontapalveluun, jos et ole varma, mille taholle osoittaa kantelusi.

6. Avoimuusrekisteri

Edustatko jotain organisaatiota tai toimitko itsenäisenä ammatinharjoittajana, joka pyrkii vaikuttamaan EU:n politiikan laadintaan ja päätöksentekoon? Rekisteröidy siinä tapauksessa EU:n avoimuusrekisteriin.

 

Lähde, katso tarkemmat tiedot täältä:

https://europa.eu/european-union/law/have-your-say_fi#vetoomukset_euroopan_parlamentille

 

]]>
7 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255431-haluatko-vaikuttaa-suomen-ja-laajemmin-eu-tason-paatoksentekoon#comments EU EU Suomen EU-jäsenyys EU-politiikka Thu, 17 May 2018 08:09:54 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255431-haluatko-vaikuttaa-suomen-ja-laajemmin-eu-tason-paatoksentekoon
EU:n ns. Valkoisen kirjan 5 skenaariota: Minkä Suomi valitsee - jos valitsee? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254240-eun-ns-valkoisen-kirjan-5-skenaariota-minka-suomi-valitsee-jos-valitsee <p>&nbsp;</p><p><strong>Euroopan komissio - Lehdistötiedote: </strong></p><p><strong>&quot;Komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: </strong></p><p><strong>Yhtenäisyys 27 jäsenvaltion unionissa </strong></p><p><strong>Bryssel 1. maaliskuuta 2017 </strong></p><p>Euroopan komissio on tänään julkaissut Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan, josta puheenjohtaja Juncker ilmoitti unionin tilaa koskevassa puheessaan vuonna 2016.</p><p>Kyseessä on komission panos 25. maaliskuuta 2017 pidettävään Rooman huippukokoukseen. Valmistautuessamme juhlimaan EU:n 60-vuotista taivalta voimme katsoa taaksepäin ja todeta, että EU:ssa on vallinnut rauha jo yli seitsemän vuosikymmenen ajan ja laajentuneen unionin 500 miljoonaa kansalaista elävät vapaina yhdessä maailman vauraimmista talouksista. Samaan aikaan EU:n on katsottava eteenpäin ja pohdittava, miten se luo vision omasta tulevaisuudestaan 27 jäsenvaltion unionina. Valkoisessa kirjassa käydään läpi EU:n tärkeimmät haasteet ja mahdollisuudet tulevalla vuosikymmenellä. Siinä esitetään viisi skenaariota siitä, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja tehdään.</p><p>Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi, että &rdquo;60 vuotta sitten unionin perustajat halusivat yhdistää mantereen asevoimien sijasta lain voimalla. Meidän on oltava ylpeitä siitä, mitä sen jälkeen on saavutettu. Vuoden 2017 synkinkin päivä tulee olemaan huomattavasti valoisampi kuin yksikään päivä, jonka unionin perustajat viettivät taistelukentillä. Kun juhlimme Rooman sopimusten 60-vuotispäivää, 27 jäsenvaltion yhdentyneen Euroopan on aika luoda näkemys tulevaisuudestaan. Nyt tarvitaan johtajuutta, yhtenäisyyttä ja yhteisiä määrätietoisia päätöksiä. Komission valkoisessa kirjassa esitetään 27 jäsenvaltion unionille erilaisia kehityssuuntia. Tämä on prosessin alku, ei sen loppu. Toivon, että näistä vaihtoehdoista käydään vilpitöntä ja laaja-alaista keskustelua. Keinot valitaan aikanaan tavoitteiden mukaan. EU:n tulevaisuus on meidän käsissämme.&rdquo;</p><p>Valkoisessa kirjassa pohditaan, miten unioni muuttuu tulevalla vuosikymmenellä. Siinä tarkastellaan uusien teknologioiden vaikutusta yhteiskuntaan ja työpaikkoihin, globalisaatiota ja turvallisuutta koskevia huolenaiheita ja populismin nousua. Siinä todetaan, että olemme valinnan edessä: voimme joko heittäytyä näiden virtojen vietäväksi tai pyrkiä saamaan ne hallintaan voidaksemme hyödyntää niiden tuomia uusia mahdollisuuksia. Euroopan väestö vähenee ja sen talouden painoarvo kutistuu, kun maailman muut osat kasvavat. Vuonna 2060 yhdenkään EU:n jäsenvaltion osuus maailman väestöstä ei yllä edes 1 prosenttiin. Tämä on hyvä syy pysytellä yhdessä, sillä yhdessä olemme vahvempia. EU on tärkeä maailmanmahti, jonka vauraus perustuu myös tulevaisuudessa avoimuuteen ja vahvoihin kumppanuussuhteisiin.</p><p>Valkoisessa kirjassa esitetään viisi skenaariota, joissa pohditaan, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja nyt tehdään [5 skenaariota löytyy alla olevasta linkistä]. Skenaarioissa esitetään havainnollisia esimerkkejä eri vaihtoehdoista. Ne eivät sulje toisiaan pois eivätkä estä luomasta muita skenaarioita.&quot; - -</p><p><strong>Valkoisen kirja viisi skenaariota täältä:</strong></p><p><a href="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-385_fi.htm" title="http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-385_fi.htm">http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-385_fi.htm</a></p><p>---</p><p><img alt="wink" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/wink_smile.png" title="wink" width="23" /> <strong>Mikä näistä viidestä EU-skenaariosta Suomen tulee valita? Vai ei mitään niistä?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurooppa tänään -kuva, lähde alla:</strong></p><p><a href="https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/valkoinen_kirja_euroopan_tulevaisuudesta_fi.pdf" title="https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/valkoinen_kirja_euroopan_tulevaisuudesta_fi.pdf">https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/valkoinen_kir...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Euroopan komissio - Lehdistötiedote:

"Komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta:

Yhtenäisyys 27 jäsenvaltion unionissa

Bryssel 1. maaliskuuta 2017

Euroopan komissio on tänään julkaissut Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan, josta puheenjohtaja Juncker ilmoitti unionin tilaa koskevassa puheessaan vuonna 2016.

Kyseessä on komission panos 25. maaliskuuta 2017 pidettävään Rooman huippukokoukseen. Valmistautuessamme juhlimaan EU:n 60-vuotista taivalta voimme katsoa taaksepäin ja todeta, että EU:ssa on vallinnut rauha jo yli seitsemän vuosikymmenen ajan ja laajentuneen unionin 500 miljoonaa kansalaista elävät vapaina yhdessä maailman vauraimmista talouksista. Samaan aikaan EU:n on katsottava eteenpäin ja pohdittava, miten se luo vision omasta tulevaisuudestaan 27 jäsenvaltion unionina. Valkoisessa kirjassa käydään läpi EU:n tärkeimmät haasteet ja mahdollisuudet tulevalla vuosikymmenellä. Siinä esitetään viisi skenaariota siitä, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja tehdään.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi, että ”60 vuotta sitten unionin perustajat halusivat yhdistää mantereen asevoimien sijasta lain voimalla. Meidän on oltava ylpeitä siitä, mitä sen jälkeen on saavutettu. Vuoden 2017 synkinkin päivä tulee olemaan huomattavasti valoisampi kuin yksikään päivä, jonka unionin perustajat viettivät taistelukentillä. Kun juhlimme Rooman sopimusten 60-vuotispäivää, 27 jäsenvaltion yhdentyneen Euroopan on aika luoda näkemys tulevaisuudestaan. Nyt tarvitaan johtajuutta, yhtenäisyyttä ja yhteisiä määrätietoisia päätöksiä. Komission valkoisessa kirjassa esitetään 27 jäsenvaltion unionille erilaisia kehityssuuntia. Tämä on prosessin alku, ei sen loppu. Toivon, että näistä vaihtoehdoista käydään vilpitöntä ja laaja-alaista keskustelua. Keinot valitaan aikanaan tavoitteiden mukaan. EU:n tulevaisuus on meidän käsissämme.”

Valkoisessa kirjassa pohditaan, miten unioni muuttuu tulevalla vuosikymmenellä. Siinä tarkastellaan uusien teknologioiden vaikutusta yhteiskuntaan ja työpaikkoihin, globalisaatiota ja turvallisuutta koskevia huolenaiheita ja populismin nousua. Siinä todetaan, että olemme valinnan edessä: voimme joko heittäytyä näiden virtojen vietäväksi tai pyrkiä saamaan ne hallintaan voidaksemme hyödyntää niiden tuomia uusia mahdollisuuksia. Euroopan väestö vähenee ja sen talouden painoarvo kutistuu, kun maailman muut osat kasvavat. Vuonna 2060 yhdenkään EU:n jäsenvaltion osuus maailman väestöstä ei yllä edes 1 prosenttiin. Tämä on hyvä syy pysytellä yhdessä, sillä yhdessä olemme vahvempia. EU on tärkeä maailmanmahti, jonka vauraus perustuu myös tulevaisuudessa avoimuuteen ja vahvoihin kumppanuussuhteisiin.

Valkoisessa kirjassa esitetään viisi skenaariota, joissa pohditaan, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja nyt tehdään [5 skenaariota löytyy alla olevasta linkistä]. Skenaarioissa esitetään havainnollisia esimerkkejä eri vaihtoehdoista. Ne eivät sulje toisiaan pois eivätkä estä luomasta muita skenaarioita." - -

Valkoisen kirja viisi skenaariota täältä:

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-385_fi.htm

---

wink Mikä näistä viidestä EU-skenaariosta Suomen tulee valita? Vai ei mitään niistä?

 

Eurooppa tänään -kuva, lähde alla:

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/valkoinen_kirja_euroopan_tulevaisuudesta_fi.pdf

 

 

 

]]>
5 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254240-eun-ns-valkoisen-kirjan-5-skenaariota-minka-suomi-valitsee-jos-valitsee#comments EU-integraatio EU-politiikka EU-yhteistyö EU:n syvenevä integraatio Sun, 22 Apr 2018 12:28:26 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254240-eun-ns-valkoisen-kirjan-5-skenaariota-minka-suomi-valitsee-jos-valitsee
Journalistien "analyysi" http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252786-journalistien-analyysi <p>&rdquo;Analyysi&rdquo;-sanalla on, kuten useimmilla suomen kielen sanoilla, useita merkityksiä, Nykysuomen sanankirjan mukaan neljä, ja ne vielä jakaantuvat useisiin alakohtiin. Noista neljästä seuraava: &rdquo;tieteellinen menetelmä, joka etenee yksityisseikoista t. havainnollisista ilmiöistä yleisiin käsitteisiin t. lakeihin, analyyttinen metodi&rdquo; tuntuisi soveltuvan parhaiten siihen, mitä jonkin ilmiön tai tapahtuman, tässä tapauksessa Juha Sipilän hallituksen Eurooppa-politiikan, erittelyssä termillä tarkoitetaan.</p><p>Tätä analyysin määritelmää voisivat pitää mielessään ne, jotka lukevat Helsingin Sanomissa 24.3.2018 julkaistua toimittajien Pekka Mykkänen ja Annamari Sipilän &rdquo;HS Analyysiä&rdquo; EU:n viimeisimmästä huippukokouksesta ja pääministeri Sipilän edesottamuksista siellä. Tällaista sieltä löytyy:</p><p>Sipilä kuului &rdquo;tuttuun tapaan varovaisten ja jopa nihkeiden&rdquo; johtajien ryhmään.</p><p>Lännen median lehdissä ja tiedotustilaisuuksissa hän &rdquo;puhkesi kukkaan&rdquo; kun puhuttiin pankkiunionista ja digiverosta.</p><p>&rdquo;Sipilän hovi&rdquo; jakoi medialle papereita.</p><p>Suomi haluaa Sipilän johdolla ottaa &rdquo;varovaisia töpöaskeleita&rdquo; Emu-uudistuksissa.</p><p>Suomi ja muut talouskuria vaativat maat &rdquo;hokevat&rdquo; joukolla, että ...</p><p>Kuten &rdquo;diplomi-insinööri Sipilälle&rdquo; sopii &hellip;</p><p>&rdquo;Tätä tietä &rdquo;köröteltäessä&rdquo; lennokkaampia Emu-uudistuksia saa odottaa.</p><p>&hellip; mitä tulee Sipilän ja Macronin suhteeseen, &rdquo;Sipilä aloitti vikinän&rdquo; varhain.</p><p>Tietä pitkin &rdquo;ajellaan hymyssä suin, käsijarru puoleksi päällä, salakavalasti menoa hilliten&rdquo;.</p><p>Näin nämä toimittajat &rdquo;etenevät yksityisseikoista t. havainnollisista ilmiöistä yleisiin käsitteisiin t. lakeihin&rdquo;, ihka oman analyyttisen metodinsa mukaisesti, ja todistelevat ivallisesti ja ylenkatseellisesti sitä, mitä ovat lähteneetkin todistelemaan: että tämä hallitus on kelvoton ja sen pääministeri moukka, ja mitä pikemmin molemmista päästään, sitä parempi. Se on heidän missionsa.</p><p>Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on moneen kertaan lehdessään ja muilla foorumeilla korostanut tasokkaan, korkeaan laatuun panostavan journalismin tärkeyttä ja lehtensä ambitioita sitä tuottaa. Jos tämä &rdquo;analyysi&rdquo; on sitä mitä hän sillä tavoittelee, sitten on meillä radikaalisti erilainen käsitys siitä mitä laatu ja tasokkuus tarkoittavat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Analyysi”-sanalla on, kuten useimmilla suomen kielen sanoilla, useita merkityksiä, Nykysuomen sanankirjan mukaan neljä, ja ne vielä jakaantuvat useisiin alakohtiin. Noista neljästä seuraava: ”tieteellinen menetelmä, joka etenee yksityisseikoista t. havainnollisista ilmiöistä yleisiin käsitteisiin t. lakeihin, analyyttinen metodi” tuntuisi soveltuvan parhaiten siihen, mitä jonkin ilmiön tai tapahtuman, tässä tapauksessa Juha Sipilän hallituksen Eurooppa-politiikan, erittelyssä termillä tarkoitetaan.

Tätä analyysin määritelmää voisivat pitää mielessään ne, jotka lukevat Helsingin Sanomissa 24.3.2018 julkaistua toimittajien Pekka Mykkänen ja Annamari Sipilän ”HS Analyysiä” EU:n viimeisimmästä huippukokouksesta ja pääministeri Sipilän edesottamuksista siellä. Tällaista sieltä löytyy:

Sipilä kuului ”tuttuun tapaan varovaisten ja jopa nihkeiden” johtajien ryhmään.

Lännen median lehdissä ja tiedotustilaisuuksissa hän ”puhkesi kukkaan” kun puhuttiin pankkiunionista ja digiverosta.

”Sipilän hovi” jakoi medialle papereita.

Suomi haluaa Sipilän johdolla ottaa ”varovaisia töpöaskeleita” Emu-uudistuksissa.

Suomi ja muut talouskuria vaativat maat ”hokevat” joukolla, että ...

Kuten ”diplomi-insinööri Sipilälle” sopii …

”Tätä tietä ”köröteltäessä” lennokkaampia Emu-uudistuksia saa odottaa.

… mitä tulee Sipilän ja Macronin suhteeseen, ”Sipilä aloitti vikinän” varhain.

Tietä pitkin ”ajellaan hymyssä suin, käsijarru puoleksi päällä, salakavalasti menoa hilliten”.

Näin nämä toimittajat ”etenevät yksityisseikoista t. havainnollisista ilmiöistä yleisiin käsitteisiin t. lakeihin”, ihka oman analyyttisen metodinsa mukaisesti, ja todistelevat ivallisesti ja ylenkatseellisesti sitä, mitä ovat lähteneetkin todistelemaan: että tämä hallitus on kelvoton ja sen pääministeri moukka, ja mitä pikemmin molemmista päästään, sitä parempi. Se on heidän missionsa.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on moneen kertaan lehdessään ja muilla foorumeilla korostanut tasokkaan, korkeaan laatuun panostavan journalismin tärkeyttä ja lehtensä ambitioita sitä tuottaa. Jos tämä ”analyysi” on sitä mitä hän sillä tavoittelee, sitten on meillä radikaalisti erilainen käsitys siitä mitä laatu ja tasokkuus tarkoittavat.

]]>
8 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252786-journalistien-analyysi#comments EU-politiikka Sipilän hallitus Sat, 24 Mar 2018 08:55:28 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252786-journalistien-analyysi
Hyväksytkö, että Suomen EU-maksut kasvavat? http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249210-hyvaksytko-etta-suomen-eu-maksut-kasvavat <p>EU-maksuihin jää ammottava aukko brittien&nbsp; erotessa unionista. Pitääkö se mielestäsi paikata vai ei? YLE kysyi samaa asiaa Suomen mepeiltä.&nbsp; Kannattajia oli kuusi, ei-kannattajia oli&nbsp; neljä ja kaksi ei osannut sanoa kantaansa.</p><p>&nbsp;A. Kannattajat: (6)<br />Heidi Hautala, MiaPetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari, Henna Virkkunen , Petri Sarvanmaa ja Sirpa Pietikäinen.</p><p>B. Eivät kannata (4)<br />Jussi Halla-aho,&nbsp; Pirkko Ruohonen-Lerner,&nbsp; Anneli Jäätteenmäki ja&nbsp; Merja Kyllönen.</p><p>C. EOS (2)<br />Nils Torvalds&nbsp; ja Hannu Takkula</p><p>Hyväksytkö itse, että Suomen EU-maksut kasvavat?</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10023792" title="https://yle.fi/uutiset/3-10023792">https://yle.fi/uutiset/3-10023792</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU-maksuihin jää ammottava aukko brittien  erotessa unionista. Pitääkö se mielestäsi paikata vai ei? YLE kysyi samaa asiaa Suomen mepeiltä.  Kannattajia oli kuusi, ei-kannattajia oli  neljä ja kaksi ei osannut sanoa kantaansa.

 A. Kannattajat: (6)
Heidi Hautala, MiaPetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari, Henna Virkkunen , Petri Sarvanmaa ja Sirpa Pietikäinen.

B. Eivät kannata (4)
Jussi Halla-aho,  Pirkko Ruohonen-Lerner,  Anneli Jäätteenmäki ja  Merja Kyllönen.

C. EOS (2)
Nils Torvalds  ja Hannu Takkula

Hyväksytkö itse, että Suomen EU-maksut kasvavat?

https://yle.fi/uutiset/3-10023792

]]>
12 http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249210-hyvaksytko-etta-suomen-eu-maksut-kasvavat#comments EU-politiikka Tue, 16 Jan 2018 07:44:54 +0000 Kari Kilpiö http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249210-hyvaksytko-etta-suomen-eu-maksut-kasvavat
Hallituksen EU-politiikka ja meppien arvosanat http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248010-hallituksen-eu-politiikka-ja-meppien-arvosanat <p>Helsingin Sanomat julkaisi 21.12.2017 uutisen, johon oli haastateltu suomalaisia europarlamentaarikkoja. Haastattelussa meppejä pyydettiin arvioimaan hallituksen suoritusta EU-politiikassa kouluarvosanoilla 4-10 ja kolmestatoista mepistä kaikki paitsi Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho vastasivat lehden kysymyksiin.</p><p>Pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtama hallitus sai mepeiltä arvosanaksi keskimäärin 6,67 eli seiskamiikan. Omat arvioivat hieman hellemmin ja oppositio luonnollisesti lätki oikein kunnolla - tosin tässä poikkeuksena oli kaikkien puolueiden oppositio Paavo Väyrynen (???) antaessaan hallitukselle hylsyn eli nelosen.&nbsp;</p><p>No onko se hallituksen EU-politiikka ollut poikkeuksellisen hyvää tai huonoa? Vai jotain siltä väliltä? Minä en sinänsä usko, että nykyinen hallitus tekee tai edes voisi tehdä vähemmän EU-politiikkaa kuin edeltäjänsä - pääministerin työstä noin kolmasosa keskittyy tavalla tai toisella EU-asioihin ja kaikkien ministeriöiden toimialat kytkeytyvät tavalla tai toisella Euroopan unioniin. Onko ongelma kuitenkin enemmän sisältökysymyksissä eli siinä mihin ja miten EU-politiikkaan keskitytään? Niinkin pinnallinen asia kuin poliitikkojen julkinen kommentointi voi vaikuttaa siihen kuvaan, joka kansalaisille välittyy hallituksen EU-politiikasta.</p><p>Hallitus sai mepeiltä siis seiskamiikan. Minä olisin valmis antamaan kahdeksikon - jopa kasipuolen. Peruslinja (vaikkakin nihkeä) on sinänsä muuttumaton ja hallitus on viimeisen puolen vuoden aikana selvästi terästäytynyt EU-kysymysten kanssa. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että mietimme mihin joukkoon asemoidumme Euroopassa. Suhtaudummeko EU-politiikkaan ja Euroopan tulevaisuuteen positiivisesti vai nuivasti? Haluammeko samaan kerhoon nationalismia uhkuvien itäblokinmaiden ja itseriittoisen Tanskan kanssa? Pliis ei.&nbsp;</p><p>Suomen hallituksen EU-politiikan arvosanaa nostaisi merkittävästi se, että lähtökohtana tekemiseen ei olisi nykytilan säilyttäminen tai ainakin mahdollisimman pienet muutokset. Lisäksi yhteisvastuun kategorinen vastustaminen taloudessa on nurinkurista, kun Suomi on samalla eturintamassa vaatimassa yhteisvastuuta puolustuksessa. Eli kehittämällä Euroopan unionia ja toteuttamalla EU-politiikkaa laajemmalla perspektiivillä kuin ainoastaan kansallisen edun näkökulmasta, maan hallituksen EU-politiikan arvosana voisi nousta sinne yhdeksikköön.</p><p>Työ on kuitenkin edennyt eli ei muuta kuin tsemppiä niin hallitukselle kuin oppositiollekin EU-politiikan parissa! Yhteinen asia tarvitsee laajaa keskustelua ja erilaisia näkökantoja.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat julkaisi 21.12.2017 uutisen, johon oli haastateltu suomalaisia europarlamentaarikkoja. Haastattelussa meppejä pyydettiin arvioimaan hallituksen suoritusta EU-politiikassa kouluarvosanoilla 4-10 ja kolmestatoista mepistä kaikki paitsi Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho vastasivat lehden kysymyksiin.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtama hallitus sai mepeiltä arvosanaksi keskimäärin 6,67 eli seiskamiikan. Omat arvioivat hieman hellemmin ja oppositio luonnollisesti lätki oikein kunnolla - tosin tässä poikkeuksena oli kaikkien puolueiden oppositio Paavo Väyrynen (???) antaessaan hallitukselle hylsyn eli nelosen. 

No onko se hallituksen EU-politiikka ollut poikkeuksellisen hyvää tai huonoa? Vai jotain siltä väliltä? Minä en sinänsä usko, että nykyinen hallitus tekee tai edes voisi tehdä vähemmän EU-politiikkaa kuin edeltäjänsä - pääministerin työstä noin kolmasosa keskittyy tavalla tai toisella EU-asioihin ja kaikkien ministeriöiden toimialat kytkeytyvät tavalla tai toisella Euroopan unioniin. Onko ongelma kuitenkin enemmän sisältökysymyksissä eli siinä mihin ja miten EU-politiikkaan keskitytään? Niinkin pinnallinen asia kuin poliitikkojen julkinen kommentointi voi vaikuttaa siihen kuvaan, joka kansalaisille välittyy hallituksen EU-politiikasta.

Hallitus sai mepeiltä siis seiskamiikan. Minä olisin valmis antamaan kahdeksikon - jopa kasipuolen. Peruslinja (vaikkakin nihkeä) on sinänsä muuttumaton ja hallitus on viimeisen puolen vuoden aikana selvästi terästäytynyt EU-kysymysten kanssa. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että mietimme mihin joukkoon asemoidumme Euroopassa. Suhtaudummeko EU-politiikkaan ja Euroopan tulevaisuuteen positiivisesti vai nuivasti? Haluammeko samaan kerhoon nationalismia uhkuvien itäblokinmaiden ja itseriittoisen Tanskan kanssa? Pliis ei. 

Suomen hallituksen EU-politiikan arvosanaa nostaisi merkittävästi se, että lähtökohtana tekemiseen ei olisi nykytilan säilyttäminen tai ainakin mahdollisimman pienet muutokset. Lisäksi yhteisvastuun kategorinen vastustaminen taloudessa on nurinkurista, kun Suomi on samalla eturintamassa vaatimassa yhteisvastuuta puolustuksessa. Eli kehittämällä Euroopan unionia ja toteuttamalla EU-politiikkaa laajemmalla perspektiivillä kuin ainoastaan kansallisen edun näkökulmasta, maan hallituksen EU-politiikan arvosana voisi nousta sinne yhdeksikköön.

Työ on kuitenkin edennyt eli ei muuta kuin tsemppiä niin hallitukselle kuin oppositiollekin EU-politiikan parissa! Yhteinen asia tarvitsee laajaa keskustelua ja erilaisia näkökantoja.
 

]]>
0 http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248010-hallituksen-eu-politiikka-ja-meppien-arvosanat#comments Arvosanat EU-politiikka Euroopan parlamentti hallitus Suomi Thu, 21 Dec 2017 12:55:40 +0000 Aku Aarva http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248010-hallituksen-eu-politiikka-ja-meppien-arvosanat
EU:sta Euroopan Yhdysvallat vuoteen 2025 mennessä http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247270-eusta-euroopan-yhdysvallat-vuoteen-2025-mennessa <p>VASTUSTAJAT ULOS EU:STA. MYÖS BREXIT PUHUTTAA...</p><p>Saksan sosialidemokraattien&nbsp; (SPD) puheenjohtaja&nbsp; Martin Schultzin mielestä Euroopan unionista pitäisi tehdä liittovaltio -&nbsp; &rdquo;Euroopan Yhdysvallat&rdquo; vuoteen 2025 mennessä.</p><p>Schultz taitaa olla niitä federalistimiehiä vai kuinka?</p><p>Liittovaltiota vastustavat&nbsp; jäsenvaltiot pitäisi erottaa Schultzin mielestä&nbsp; ulos&nbsp; EU:sta.&nbsp; Ja ilmeisesti EMU:stakin. MALLIOPPILAS- Suomi mukaan lukienko?</p><p>&nbsp;</p><p>Tulisiko Schultzin potkut-EU:sta malli&nbsp; edullisemmaksi ja kivuttomammaksi kuin Brixit ? Voidaanko ketään erottaa EU:sta ja EMUsta?&nbsp;</p><p><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9966702" title="https://yle.fi/uutiset/3-9966702">https://yle.fi/uutiset/3-9966702</a></p><p>&nbsp;</p><p>Suunnitelma EU-liittovaltiosta ja itsenäisten jäsenmaiden erottamisesta:</p><p><a href="http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247400-suunnitelma-eu-liittovaltiosta-ja-itsenaisten-jasenmaiden-erottamisesta" title="http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247400-suunnitelma-eu-liittovaltiosta-ja-itsenaisten-jasenmaiden-erottamisesta">http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247400-suunnitelma-eu-liittov...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Rahaliitto EMUa pusketaan yhteisvastuisiin. Hyväksytkö?</p><p><a href="http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin" title="http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin">http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ovatko pankkiunioni, tulonsiirtounioni ja yhteisvastuullinen talletusssuoja tie, totuus ja porrastusmenetelmä matkalla&nbsp; liittovaltioon - EUROSTOLIITTOON?</p><p>&nbsp;</p><p>HUOM! SEURAN RAJU ARTIKKELI:&nbsp; kommentit&nbsp; 44.&nbsp; ja 52. - alaosassa: &quot;MISTÄ SUOMI VAIKENEE?&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> VASTUSTAJAT ULOS EU:STA. MYÖS BREXIT PUHUTTAA...

Saksan sosialidemokraattien  (SPD) puheenjohtaja  Martin Schultzin mielestä Euroopan unionista pitäisi tehdä liittovaltio -  ”Euroopan Yhdysvallat” vuoteen 2025 mennessä.

Schultz taitaa olla niitä federalistimiehiä vai kuinka?

Liittovaltiota vastustavat  jäsenvaltiot pitäisi erottaa Schultzin mielestä  ulos  EU:sta.  Ja ilmeisesti EMU:stakin. MALLIOPPILAS- Suomi mukaan lukienko?

 

Tulisiko Schultzin potkut-EU:sta malli  edullisemmaksi ja kivuttomammaksi kuin Brixit ? Voidaanko ketään erottaa EU:sta ja EMUsta? 


https://yle.fi/uutiset/3-9966702

 

Suunnitelma EU-liittovaltiosta ja itsenäisten jäsenmaiden erottamisesta:

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247400-suunnitelma-eu-liittovaltiosta-ja-itsenaisten-jasenmaiden-erottamisesta

 

Rahaliitto EMUa pusketaan yhteisvastuisiin. Hyväksytkö?

http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247419-rahaliittoa-pusketaan-yhteisvastuisiin

 

Ovatko pankkiunioni, tulonsiirtounioni ja yhteisvastuullinen talletusssuoja tie, totuus ja porrastusmenetelmä matkalla  liittovaltioon - EUROSTOLIITTOON?

 

HUOM! SEURAN RAJU ARTIKKELI:  kommentit  44.  ja 52. - alaosassa: "MISTÄ SUOMI VAIKENEE?"

]]>
60 http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247270-eusta-euroopan-yhdysvallat-vuoteen-2025-mennessa#comments EU-politiikka Thu, 07 Dec 2017 16:01:12 +0000 Kari Kilpiö http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247270-eusta-euroopan-yhdysvallat-vuoteen-2025-mennessa
EU-komissiolle murska-arvio Kreikan kriisin hoidosta http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246204-eu-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta <p>EU-KOMISSIO EI OLE TEHTÄVIENSÄ TASALLA - MITÄ PEITELLÄÄN&nbsp; EU:SSA JA EKP:SSÄ? MIKSI KREIKALLA &quot;IMPROVISOIDAAN&quot;? (LUE kommentit 25 ja 26). - MIKSI EU POISTI KREIKAN BUDJETTIVAJEIDEN LISTALTA?? MÄTÄNEEKÖ EU YLÄPÄÄSTÄÄN, TALOUSELÄMÄ- LEHTI KYSELEE?</p><p>&nbsp;</p><p>Kauppalehti kirjoittaa&nbsp; EU-komission saaneen huonot arvosanat&nbsp; Kreikan kriisin hoidosta Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta.&nbsp; Talouselämä lehti siteeraa Kauppalehden artikkelia.</p><p>Raportti totea, ettei EU-komissiolla ole aikaisempaa kokemusta hallita tällaisia prosesseja.</p><p>Tilintarkastustuomioistuin antoi&nbsp; EU-komissiolle vakavat varoitukset parantaa sopeutusohjelmien suunnittelua ja toimeenpanoa. - Mutta onko tuo yhtä tyhjän kanssa? Auttaako tuo mitään?</p><p>Euroopan maiden sosiaalioloja tutkinut saksalainen tutkimuskin osoittaa,&nbsp; ettei Kreikka ole selviytynyt kuiville talouskriisistään. Kreikka on lähes vararikon partaalla.</p><p>Tilastoväärentäjä-Kreikan talous ajautui kriisiin kansainvälisen finanssikriisin seurauksena. Huhtikuussa 2010 Kreikka ei enää pystynyt saamaan lainaa rahoitusmarkkinoilta ja pyysi apua euromailta&nbsp; sekä kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä.&nbsp; Suomikin on yhä samassa&nbsp; sopassa.</p><p>Sen jälkeen Kreikalle on tehty kolme yhteensä 368 miljardin euron arvoista sopeutusohjelmaa.<br />Rahoitukseen on liittynyt tiukat ehdot talouden uudistamiseksi. -&nbsp; Nekin pitkälti noudattamatta.</p><p>Rahoitus- ja&nbsp; sopeutusohjelmissa ovat&nbsp; olleet EU-komission lisäksi&nbsp; mukana EKP ja IMF sekä viimeisessä, kolmannessa Euroopan vakausmekanismi. &nbsp;</p><p>Kuten muistetaan&nbsp; Rosvopankki- Goldman Sachs auttoi valuuttamanipuloinnein Kreikan EU-kelpoiseksi.&nbsp;&nbsp; EU/EMU saavat syyttää itseään kriiseistä, kun jäseniksi hyväksyttiin mitat täyttämättömiä Etelä -Euroopan&nbsp; ja PIIGS-maita.&nbsp; - Miksihän moinen integraatiobuumi?</p><p>Uskotteko Kreikan koskaan selviytyvän velvoitteistaan? Mitenkähän pitkään euromaiden kärsivällisyys&nbsp; kestää toimia&nbsp; Kreikan&nbsp; vararikkorahoittamisen lypsylehmänä.&nbsp; Toisaalta voidaan myös&nbsp; kysellä, ovatko kaikki tukiavustusmiljardit menneetkään oikeaan osoitteseen,&nbsp; vaan Kreikka -saatavista muille maille vierahille.&nbsp; Enkä oikein luota&nbsp; EU-komissionkaan rehelliseen toimintaan. Ovatkohan ne Kreikka-pakettimiljardit veroparatiiseissa&nbsp; verottajien ulottumattomissa? Kannattaisi&nbsp; ehkä sitäkin tutkia.</p><p><a href="https://talouselama.fi/uutiset/euroopan-komissio-sai-kreikan--kriisin-hoidosta-murskaavan-arvostelun/eac59bfd-f17a-30e1-aa69-721c2548c83c" title="https://talouselama.fi/uutiset/euroopan-komissio-sai-kreikan--kriisin-hoidosta-murskaavan-arvostelun/eac59bfd-f17a-30e1-aa69-721c2548c83c">https://talouselama.fi/uutiset/euroopan-komissio-sai-kreikan--kriisin-ho...</a></p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/euroopan-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta/VPma6U9a?_ga=2.87443614.786035264.1510858819-1351242969.1484547002" title="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/euroopan-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta/VPma6U9a?_ga=2.87443614.786035264.1510858819-1351242969.1484547002">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/euroopan-komissiolle-murska-arvio-kre...</a> &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451929.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451929.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451929.html</a></p><p>EUROALUEEN VELKAKRIISI: (ALLA: TS/Jan Hurri- Taas uusi euromyytti).</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroalueen_velkakriisi" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroalueen_velkakriisi">https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroalueen_velkakriisi</a></p><p><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001872888.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001872888.html">https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001872888.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU-KOMISSIO EI OLE TEHTÄVIENSÄ TASALLA - MITÄ PEITELLÄÄN  EU:SSA JA EKP:SSÄ? MIKSI KREIKALLA "IMPROVISOIDAAN"? (LUE kommentit 25 ja 26). - MIKSI EU POISTI KREIKAN BUDJETTIVAJEIDEN LISTALTA?? MÄTÄNEEKÖ EU YLÄPÄÄSTÄÄN, TALOUSELÄMÄ- LEHTI KYSELEE?

 

Kauppalehti kirjoittaa  EU-komission saaneen huonot arvosanat  Kreikan kriisin hoidosta Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta.  Talouselämä lehti siteeraa Kauppalehden artikkelia.

Raportti totea, ettei EU-komissiolla ole aikaisempaa kokemusta hallita tällaisia prosesseja.

Tilintarkastustuomioistuin antoi  EU-komissiolle vakavat varoitukset parantaa sopeutusohjelmien suunnittelua ja toimeenpanoa. - Mutta onko tuo yhtä tyhjän kanssa? Auttaako tuo mitään?

Euroopan maiden sosiaalioloja tutkinut saksalainen tutkimuskin osoittaa,  ettei Kreikka ole selviytynyt kuiville talouskriisistään. Kreikka on lähes vararikon partaalla.

Tilastoväärentäjä-Kreikan talous ajautui kriisiin kansainvälisen finanssikriisin seurauksena. Huhtikuussa 2010 Kreikka ei enää pystynyt saamaan lainaa rahoitusmarkkinoilta ja pyysi apua euromailta  sekä kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä.  Suomikin on yhä samassa  sopassa.

Sen jälkeen Kreikalle on tehty kolme yhteensä 368 miljardin euron arvoista sopeutusohjelmaa.
Rahoitukseen on liittynyt tiukat ehdot talouden uudistamiseksi. -  Nekin pitkälti noudattamatta.

Rahoitus- ja  sopeutusohjelmissa ovat  olleet EU-komission lisäksi  mukana EKP ja IMF sekä viimeisessä, kolmannessa Euroopan vakausmekanismi.  

Kuten muistetaan  Rosvopankki- Goldman Sachs auttoi valuuttamanipuloinnein Kreikan EU-kelpoiseksi.   EU/EMU saavat syyttää itseään kriiseistä, kun jäseniksi hyväksyttiin mitat täyttämättömiä Etelä -Euroopan  ja PIIGS-maita.  - Miksihän moinen integraatiobuumi?

Uskotteko Kreikan koskaan selviytyvän velvoitteistaan? Mitenkähän pitkään euromaiden kärsivällisyys  kestää toimia  Kreikan  vararikkorahoittamisen lypsylehmänä.  Toisaalta voidaan myös  kysellä, ovatko kaikki tukiavustusmiljardit menneetkään oikeaan osoitteseen,  vaan Kreikka -saatavista muille maille vierahille.  Enkä oikein luota  EU-komissionkaan rehelliseen toimintaan. Ovatkohan ne Kreikka-pakettimiljardit veroparatiiseissa  verottajien ulottumattomissa? Kannattaisi  ehkä sitäkin tutkia.

https://talouselama.fi/uutiset/euroopan-komissio-sai-kreikan--kriisin-hoidosta-murskaavan-arvostelun/eac59bfd-f17a-30e1-aa69-721c2548c83c

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/euroopan-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta/VPma6U9a?_ga=2.87443614.786035264.1510858819-1351242969.1484547002  

 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005451929.html

EUROALUEEN VELKAKRIISI: (ALLA: TS/Jan Hurri- Taas uusi euromyytti).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroalueen_velkakriisi

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000001872888.html

 

 

 

 

]]>
69 http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246204-eu-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta#comments EU-politiikka Thu, 16 Nov 2017 20:49:34 +0000 Kari Kilpiö http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246204-eu-komissiolle-murska-arvio-kreikan-kriisin-hoidosta
Kekkosen-Koiviston linja http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241800-kekkosen-koiviston-linja <p>Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut valeuutisten (fake news) käsite. Itse ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Kun puhutaan historian ja politiikan tutkimuksesta, siihen voidaan liittää myös valheellisten tutkimusten (fake studies) ja jopa valetieteen (fake science) käsitteet.</p><p>Seurauksiltaan ehkä vaikuttavin Suomen historian valeuutinen liittyi kevään 1981 hallituskriisiin. Se perustui Mauno Koiviston 6. huhtikuuta Hannu Lehtilälle antamaan TV-haastatteluun.</p><p>Koko yli neljän minuutin mittainen haastattelu ajettiin uutislähetyksessä ulos vain kerran. Myöhemmin siitä on esitetty vain pieni katkelma, jolla on luotu se mielikuva, että Koivisto oli noussut uhmaamaan presidentti Urho Kekkosta, jonka väitettiin olleen kaatamassa hallitusta.</p><p>Tämän tulkinnan vahvisti seuraavan aamun Helsingin Sanomat. Juttu oli otsikoitu: &rdquo;Koivisto antoi takaisin Kekkoselle - en kaada hallitusta&rdquo;.</p><p>Viime kesän &rdquo;Manu ja minä&rdquo; näytelmässä Koiviston pitkä haastattelu esitettiin kokonaisuudessaan. Se osoittaa kiistattomasti, että Koivisto oli tosiasiassa ryhtynyt taistelemaan Kalevi Sorsaa vastaan, joka oli edellisen päivän Uudessa Suomessa paljastanut olevansa kaatamassa hallitusta.</p><p>Tuomas Keskisen tekemä Sorsan haastattelu oli otsikoitu: &rdquo;Puheenjohtaja Kalevi Sorsa ei usko enää kansanrintamaan - punamulta on nyt paras vaihtoehto&rdquo;. Peliin on tullut uusia kuvioita, on kysymys hallituspohjasta ja presidenttipelistä, sanoi silminnähden kiihtynyt Mauno Koivisto TV-haastattelussaan.&nbsp;</p><p>Vuonna 1981 synnytetty tulkinta on elänyt yli 35 vuoden ajan, vaikka Mauno Koivisto on itse mm. Hannu Lehtilälle vuonna 2000 antamassaan haastattelussa &rdquo;Murrosajan presidentti&rdquo; pyrkinyt sitä korjaamaan (<a href="https://areena.yle.fi/1-4139020" title="https://areena.yle.fi/1-4139020">https://areena.yle.fi/1-4139020</a>).</p><p>Lehtilän kysymykseen Urho Kekkosen roolista Koivisto vastasi hänen kai varautuneen hallituksen vaihtumiseen ilmeisesti sen vuoksi, että hänellä itsellään oli ollut niin paljon henkilökohtaista vastustusta ja puutteellista kannatusta omassa puolueessaan. Koivisto kertoi tuolloin varustautuneensa siihen, että hän ei menisi enää takaisin Suomen Pankkiin, vaan eroaisi pääjohtajan tehtävästä ja ryhtyisi varsinaiseksi poliitikoksi.</p><p>SDP:n eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Matti Ahde on muistelmateoksessaan &rdquo;Sähkömies&rdquo; kertonut, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan puolueen puheenjohtajan vaalissa.</p><p>Vuoden 1981 valeuutinen on luonut perustan sille, että suuri osa myöhemmästä historian ja politiikan tutkimuksesta on ollut valetiedettä. Tiedeyhteisön itseoikaisu on toiminut tässä perin hitaasti, jos ollenkaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Toinen viime vuosikymmenten suuri valeuutinen on liittynyt kevään 1987 hallitusratkaisuun.</p><p>Edelleen elää se virheellinen väite, että Harri Holkerin johtama sinipunahallitus syntyi sen vuoksi, että Mauno Koivisto suuttui Ilkka Suomisen, Christoffer Taxellin ja allekirjoittaneen tekemästä kassakaappisopimuksesta.</p><p>Näytelmässä &rdquo;Manu ja minä&rdquo; osoitetaan, että hallitusratkaisu liittyi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin ja että sitä valmisteltiin pitkään. Siitäkin on vahvoja todisteita, että Neuvostoliitto puuttui hallitusratkaisuun ja sitä kautta myös presidentinvaaleihin.</p><p>Suojelupoliisin historiaan &rdquo;Ratakatu 12&rdquo; sisältyvästä Kimmo Rentolan artikkelista käy ilmi, että NKP oli antanut Helsingissä toimiville KGB:n edustajille ohjeen tukea Mauno Koiviston uudelleenvalintaa, jos hän noudattaisi Neuvostoliiton etuja tyydyttävää ulkopoliittista linjaa. Heidän käskettiin ylläpitää porvarileirin hajanaisuutta.</p><p>Teoksessaan &rdquo;Vasemmalta ohi&rdquo; Alpo Rusi kertoo Kalevi Sorsan ja Erkki Liikasen perustelleen DDR:n johdolle hallitusratkaisua sillä, että &rdquo;koalitiolla turvattiin hyvien&nbsp; neuvostosuhteiden jatkuminen ja Koiviston uudelleenvalinta 1988&rdquo;. &rdquo;Samalla voitiin syventää ristiriitoja porvarillisten puolueiden välillä&rdquo;, he sanoivat.&nbsp; &nbsp;</p><p>Myös vallalla oleva yleiskuva Mauno Koiviston presidenttikaudesta ja hänen poliittisesta linjastaan on virheellinen.</p><p>Suomi ei hänen presidenttikaudellaan &rdquo;lännettynyt&rdquo;. Ulkopolitiikassa siirryttiin hieman &rdquo;vasemmalle&rdquo;, lähemmäksi Neuvostoliiton linjaa.&nbsp; &nbsp;</p><p>Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa Mauno Koivisto on suhtautunut ristiriitaisesti. Hän ajoi Suomen liittymistä, mutta kaikesta päättäen ratkaisu oli hänelle vaikea. Eläkepäivillä kirjoittamissaan kirjoissa ja antamissaan haastatteluissa Koivisto arvosteli jyrkästi EU:n kehitystä ja Suomen EU-politiikkaa.</p><p>Jälkikäteen, vuonna 1995 julkaisemissaan muistelmissa, Koivisto perusteli jäsenyyttä turvallisuuspolitiikalla.</p><p>Pekka Visurille vuonna 2000 antamassaan haastattelussa Koivisto sanoi, että oli parempi kiinnittää Suomi vakaaseen Länsi- ja Keski-Euroopan maiden ryhmään, lähinnä Saksaan, kuin epävarmoihin Pohjoismaihin. Tuota kommenttia on vaikea ymmärtää, sillä jäsenyyden turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona olivat aito itsenäisyys ja puolueettomuus.</p><p>Samoihin aikoihin tuon haastattelun kanssa Mauno Koivisto julkaisi teoksen &rdquo;Venäjän idea&rdquo;, jossa hän arvioi, että EU on kehittymässä kansallisvaltion &ndash; ei siis vain liittovaltion, vaan jopa yhtenäisvaltion - suuntaan. Suomen hän totesi rynnänneen kaikkein federalistisimpien jäsenmaiden joukkoon.</p><p>Toinen Koiviston suuri huolenaihe oli turvallisuus. Hän kirjoitti, että Suomi oli joutumassa &rdquo;Kaarle XII:n tielle&rdquo;, kun käytämme liikaa sotilaallisia voimavaroja maan rajojen ulkopuolella. Koivisto arvosteli myös sitä, että suhteita Pohjoismaihin ja Venäjään laiminlyötiin.</p><p>Minun viimeinen keskusteluni Mauno Koiviston kanssa liittyi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Syksyllä 2008 hän otti yhteyttä ja pyysi soittamaan. Ihmettelin tätä, kun emme olleet viiteentoista vuoteen olleet yhteyksissä toisiimme.</p><p>Koivisto kiitti siitä, että olin puolustanut Suomen perinteistä ulkopoliittista linjaa. Tuolloin ulkoministeri Alexander Stubb oli syyttänyt Georgian ja Venäjän välisen sodan syttymisestä Venäjää, vaikka hyökkääjä oli ollut Georgia. Päätoimittajien tapaamisessa Stubb oli sanonut, että &rdquo;Georgian raja on meidänkin rajamme&rdquo;. Muutoinkin Suomessa käytiin tuolloin omituista ulkopoliittista keskustelua.&nbsp; &nbsp;</p><p>Seppo Lindblom kertoo kirjassaan &rdquo;Manun matkassa&rdquo;, että Koivisto oli hänelle kertonut aloittaneensa puhelinkeskustelun kanssani sanoilla: &rdquo;Kyllä kai sää Paavo ymmärrät, miten korkean kynnyksen yli mun piti kömpiä ottaessani sinuun yhteyden&rdquo;. Ymmärsin. Yhteydenotto lämmitti mieltäni. Turvallisuuspolitiikassakin tiemme olivat yhtyneet.</p><p>Oma kokonaisarvioni on, että on perusteltua puhua jopa Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisesta linjasta. Poikkeamana tästä näen vain sen, että Koivisto ajoi nimenomaan turvallisuuspoliittisin perustein Suomen liittymistä Euroopan unioniin.</p><p>Mauno Koiviston toteuttamassa ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikassa riittää tutkijoille selvitettävää.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut valeuutisten (fake news) käsite. Itse ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Kun puhutaan historian ja politiikan tutkimuksesta, siihen voidaan liittää myös valheellisten tutkimusten (fake studies) ja jopa valetieteen (fake science) käsitteet.

Seurauksiltaan ehkä vaikuttavin Suomen historian valeuutinen liittyi kevään 1981 hallituskriisiin. Se perustui Mauno Koiviston 6. huhtikuuta Hannu Lehtilälle antamaan TV-haastatteluun.

Koko yli neljän minuutin mittainen haastattelu ajettiin uutislähetyksessä ulos vain kerran. Myöhemmin siitä on esitetty vain pieni katkelma, jolla on luotu se mielikuva, että Koivisto oli noussut uhmaamaan presidentti Urho Kekkosta, jonka väitettiin olleen kaatamassa hallitusta.

Tämän tulkinnan vahvisti seuraavan aamun Helsingin Sanomat. Juttu oli otsikoitu: ”Koivisto antoi takaisin Kekkoselle - en kaada hallitusta”.

Viime kesän ”Manu ja minä” näytelmässä Koiviston pitkä haastattelu esitettiin kokonaisuudessaan. Se osoittaa kiistattomasti, että Koivisto oli tosiasiassa ryhtynyt taistelemaan Kalevi Sorsaa vastaan, joka oli edellisen päivän Uudessa Suomessa paljastanut olevansa kaatamassa hallitusta.

Tuomas Keskisen tekemä Sorsan haastattelu oli otsikoitu: ”Puheenjohtaja Kalevi Sorsa ei usko enää kansanrintamaan - punamulta on nyt paras vaihtoehto”. Peliin on tullut uusia kuvioita, on kysymys hallituspohjasta ja presidenttipelistä, sanoi silminnähden kiihtynyt Mauno Koivisto TV-haastattelussaan. 

Vuonna 1981 synnytetty tulkinta on elänyt yli 35 vuoden ajan, vaikka Mauno Koivisto on itse mm. Hannu Lehtilälle vuonna 2000 antamassaan haastattelussa ”Murrosajan presidentti” pyrkinyt sitä korjaamaan (https://areena.yle.fi/1-4139020).

Lehtilän kysymykseen Urho Kekkosen roolista Koivisto vastasi hänen kai varautuneen hallituksen vaihtumiseen ilmeisesti sen vuoksi, että hänellä itsellään oli ollut niin paljon henkilökohtaista vastustusta ja puutteellista kannatusta omassa puolueessaan. Koivisto kertoi tuolloin varustautuneensa siihen, että hän ei menisi enää takaisin Suomen Pankkiin, vaan eroaisi pääjohtajan tehtävästä ja ryhtyisi varsinaiseksi poliitikoksi.

SDP:n eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Matti Ahde on muistelmateoksessaan ”Sähkömies” kertonut, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan puolueen puheenjohtajan vaalissa.

Vuoden 1981 valeuutinen on luonut perustan sille, että suuri osa myöhemmästä historian ja politiikan tutkimuksesta on ollut valetiedettä. Tiedeyhteisön itseoikaisu on toiminut tässä perin hitaasti, jos ollenkaan.   

Toinen viime vuosikymmenten suuri valeuutinen on liittynyt kevään 1987 hallitusratkaisuun.

Edelleen elää se virheellinen väite, että Harri Holkerin johtama sinipunahallitus syntyi sen vuoksi, että Mauno Koivisto suuttui Ilkka Suomisen, Christoffer Taxellin ja allekirjoittaneen tekemästä kassakaappisopimuksesta.

Näytelmässä ”Manu ja minä” osoitetaan, että hallitusratkaisu liittyi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin ja että sitä valmisteltiin pitkään. Siitäkin on vahvoja todisteita, että Neuvostoliitto puuttui hallitusratkaisuun ja sitä kautta myös presidentinvaaleihin.

Suojelupoliisin historiaan ”Ratakatu 12” sisältyvästä Kimmo Rentolan artikkelista käy ilmi, että NKP oli antanut Helsingissä toimiville KGB:n edustajille ohjeen tukea Mauno Koiviston uudelleenvalintaa, jos hän noudattaisi Neuvostoliiton etuja tyydyttävää ulkopoliittista linjaa. Heidän käskettiin ylläpitää porvarileirin hajanaisuutta.

Teoksessaan ”Vasemmalta ohi” Alpo Rusi kertoo Kalevi Sorsan ja Erkki Liikasen perustelleen DDR:n johdolle hallitusratkaisua sillä, että ”koalitiolla turvattiin hyvien  neuvostosuhteiden jatkuminen ja Koiviston uudelleenvalinta 1988”. ”Samalla voitiin syventää ristiriitoja porvarillisten puolueiden välillä”, he sanoivat.   

Myös vallalla oleva yleiskuva Mauno Koiviston presidenttikaudesta ja hänen poliittisesta linjastaan on virheellinen.

Suomi ei hänen presidenttikaudellaan ”lännettynyt”. Ulkopolitiikassa siirryttiin hieman ”vasemmalle”, lähemmäksi Neuvostoliiton linjaa.   

Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa Mauno Koivisto on suhtautunut ristiriitaisesti. Hän ajoi Suomen liittymistä, mutta kaikesta päättäen ratkaisu oli hänelle vaikea. Eläkepäivillä kirjoittamissaan kirjoissa ja antamissaan haastatteluissa Koivisto arvosteli jyrkästi EU:n kehitystä ja Suomen EU-politiikkaa.

Jälkikäteen, vuonna 1995 julkaisemissaan muistelmissa, Koivisto perusteli jäsenyyttä turvallisuuspolitiikalla.

Pekka Visurille vuonna 2000 antamassaan haastattelussa Koivisto sanoi, että oli parempi kiinnittää Suomi vakaaseen Länsi- ja Keski-Euroopan maiden ryhmään, lähinnä Saksaan, kuin epävarmoihin Pohjoismaihin. Tuota kommenttia on vaikea ymmärtää, sillä jäsenyyden turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona olivat aito itsenäisyys ja puolueettomuus.

Samoihin aikoihin tuon haastattelun kanssa Mauno Koivisto julkaisi teoksen ”Venäjän idea”, jossa hän arvioi, että EU on kehittymässä kansallisvaltion – ei siis vain liittovaltion, vaan jopa yhtenäisvaltion - suuntaan. Suomen hän totesi rynnänneen kaikkein federalistisimpien jäsenmaiden joukkoon.

Toinen Koiviston suuri huolenaihe oli turvallisuus. Hän kirjoitti, että Suomi oli joutumassa ”Kaarle XII:n tielle”, kun käytämme liikaa sotilaallisia voimavaroja maan rajojen ulkopuolella. Koivisto arvosteli myös sitä, että suhteita Pohjoismaihin ja Venäjään laiminlyötiin.

Minun viimeinen keskusteluni Mauno Koiviston kanssa liittyi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Syksyllä 2008 hän otti yhteyttä ja pyysi soittamaan. Ihmettelin tätä, kun emme olleet viiteentoista vuoteen olleet yhteyksissä toisiimme.

Koivisto kiitti siitä, että olin puolustanut Suomen perinteistä ulkopoliittista linjaa. Tuolloin ulkoministeri Alexander Stubb oli syyttänyt Georgian ja Venäjän välisen sodan syttymisestä Venäjää, vaikka hyökkääjä oli ollut Georgia. Päätoimittajien tapaamisessa Stubb oli sanonut, että ”Georgian raja on meidänkin rajamme”. Muutoinkin Suomessa käytiin tuolloin omituista ulkopoliittista keskustelua.   

Seppo Lindblom kertoo kirjassaan ”Manun matkassa”, että Koivisto oli hänelle kertonut aloittaneensa puhelinkeskustelun kanssani sanoilla: ”Kyllä kai sää Paavo ymmärrät, miten korkean kynnyksen yli mun piti kömpiä ottaessani sinuun yhteyden”. Ymmärsin. Yhteydenotto lämmitti mieltäni. Turvallisuuspolitiikassakin tiemme olivat yhtyneet.

Oma kokonaisarvioni on, että on perusteltua puhua jopa Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisesta linjasta. Poikkeamana tästä näen vain sen, että Koivisto ajoi nimenomaan turvallisuuspoliittisin perustein Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Mauno Koiviston toteuttamassa ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikassa riittää tutkijoille selvitettävää.

 

]]>
17 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241800-kekkosen-koiviston-linja#comments EU-politiikka Kekkonen Mauno Koivisto Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Thu, 24 Aug 2017 06:44:35 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241800-kekkosen-koiviston-linja
Kansalaismielipiteen suunnan muutos? http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238071-kansalaismielipiteen-suunnan-muutos <p>Nyt otan riskin ja teen poliittisen analyysin/ennusteen Suomen kansan näkemyskääntymyksestä suhteessa EU:hun ja maahanmuuttoon.<br />Ensi viikonvaihteessa saatetaan yllättyä Jussi Halla-ahon saamasta äänimäärästä. Jos se osoittautuu odotettua suuremmaksi, se mielestäni kertoo asennevaltavirran suunnan muutoksesta EU- ja maahanmuuttokielteisemmäksi.<br />Se jo näkyy Kepun maaseutusiiven työlääntymisenä EU-byrokratian ja tukiviidakon tuottamiin älyttömyyksiin ja hankaluuksiin.</p><p>Se näkyy myös yleisen kansalaisnäkemyksen heräämisenä maahanmuuttopolitiikkamme tolkuttomuuteen: Suomi alkaa olla euroopan vähemmistössä tukiessaan pakolaisiksi naamioituneiden elintasoturistien salakuljettamista velkaantuvan isänmaamme elätettäviksi.&nbsp;<br />Nykysäännösten mukaanhan Suomen länsirajalle ei voi ilmaantua laillisia pakolaisia, koska heidän tulee rekisteröityä ensimmäisessä eurooppaan tulomaassa - siis käytännössä kaikki ovat maksukykyisiä salakuljettajien asiakkaita. Tässä joukossa ovat myös, tottakai, valmiiksi koulutetut terroristit tuhosuunnitelmineen. Tutustukaapa Tsekin ratkaisuun ja heidän perusteluihinsa - Puolan, Unkarin, Puolan ja muiden itsenäisesti ajattelevien maiden ohella.<br />Lienemme jo melko suivaantuneita myös Välimeren pohjoisrannan EU-maihin jotka suorastaan salakuljetusmafian osana hakevat mereltä tarkoituksellisen huonokuntoisista paateista salakuljettajien uhrit Euroopan mantereelle ja livauttavat heidät oman maansa läpi edelleen pohjoiseen.<br />Salakuljettajathan tottakai valitsevat meren ylitykseen vaarallisen surkeat veneet, ettei vaan kiinnijäämisen uhatessa jouduta ajamaan EU:n rantaan saakka.<br />Jos ennakointini pitää paikkansa, yllätyksiä on odotettavissa myös seuraavissa parlamenttivaaleissa, kansan silmät saattavat olla ihmeen avoinna näkemään sopulimedian tukeman virallisen hölmöilyn läpi.</p><p>Altistun tietoisesti olemaan mahdollisesti myös väärässä - katsotaan, pidetään kuitenkin mielessä, mitä sanoin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt otan riskin ja teen poliittisen analyysin/ennusteen Suomen kansan näkemyskääntymyksestä suhteessa EU:hun ja maahanmuuttoon.
Ensi viikonvaihteessa saatetaan yllättyä Jussi Halla-ahon saamasta äänimäärästä. Jos se osoittautuu odotettua suuremmaksi, se mielestäni kertoo asennevaltavirran suunnan muutoksesta EU- ja maahanmuuttokielteisemmäksi.
Se jo näkyy Kepun maaseutusiiven työlääntymisenä EU-byrokratian ja tukiviidakon tuottamiin älyttömyyksiin ja hankaluuksiin.

Se näkyy myös yleisen kansalaisnäkemyksen heräämisenä maahanmuuttopolitiikkamme tolkuttomuuteen: Suomi alkaa olla euroopan vähemmistössä tukiessaan pakolaisiksi naamioituneiden elintasoturistien salakuljettamista velkaantuvan isänmaamme elätettäviksi. 
Nykysäännösten mukaanhan Suomen länsirajalle ei voi ilmaantua laillisia pakolaisia, koska heidän tulee rekisteröityä ensimmäisessä eurooppaan tulomaassa - siis käytännössä kaikki ovat maksukykyisiä salakuljettajien asiakkaita. Tässä joukossa ovat myös, tottakai, valmiiksi koulutetut terroristit tuhosuunnitelmineen. Tutustukaapa Tsekin ratkaisuun ja heidän perusteluihinsa - Puolan, Unkarin, Puolan ja muiden itsenäisesti ajattelevien maiden ohella.
Lienemme jo melko suivaantuneita myös Välimeren pohjoisrannan EU-maihin jotka suorastaan salakuljetusmafian osana hakevat mereltä tarkoituksellisen huonokuntoisista paateista salakuljettajien uhrit Euroopan mantereelle ja livauttavat heidät oman maansa läpi edelleen pohjoiseen.
Salakuljettajathan tottakai valitsevat meren ylitykseen vaarallisen surkeat veneet, ettei vaan kiinnijäämisen uhatessa jouduta ajamaan EU:n rantaan saakka.
Jos ennakointini pitää paikkansa, yllätyksiä on odotettavissa myös seuraavissa parlamenttivaaleissa, kansan silmät saattavat olla ihmeen avoinna näkemään sopulimedian tukeman virallisen hölmöilyn läpi.

Altistun tietoisesti olemaan mahdollisesti myös väärässä - katsotaan, pidetään kuitenkin mielessä, mitä sanoin.

]]>
16 http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238071-kansalaismielipiteen-suunnan-muutos#comments Elintasoturismi EU-politiikka Maahanmuutto Pakolaiskysymys Velkaantuva Suomi Wed, 07 Jun 2017 04:50:51 +0000 Esko Vesa http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238071-kansalaismielipiteen-suunnan-muutos
Mitä EU tekee pannulapuille? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille <p>Yle uutisoi verkkosivuillaan, että <a href="http://yle.fi/uutiset/patalappu_joutui_eun_hampaisiin__ei_ole_suojavaruste_vaan_koriste/9155390" target="_blank">&quot;patalappu joutui EU:n hampaisiin&quot;</a>. Juttu on huonoa ja asenteellista journalismia, mikä ei ole ihme, koska sellaista kaikki suomalaisen valtamedian EU-journalismi tuppaa olemaan. Perataanpa nyt uutista vähän auki.</p> <p>Kyse on <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/02/12-safer-personal-protective-equipment-gas-appliances-and-cableways/" target="_blank">henkilönsuojaimia koskevasta EU-asetuksesta</a>, jonka yhteydessä on puhuttu uunikintaista. Uunikintaat ovat Ylen toimittajan käsissä muuttuneet pannulapuiksi. En ole pystynyt varmistamaan pannulappujen kuulumista asetuksen piiriin, joten puhun tässä uunikintaista.</p> <p><strong>EU-maiden hallitukset hyväksyivät uunikinnassääntelyn yksimielisesti</strong></p> <p>Ensinnäkin, &quot;EU&quot; ei kiellä tai vaadi mitään. Kyseessä oleva <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0425" target="_blank">asetus</a> on <a href="http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:8-K3OWLalM8J:www.tekstiililehti.fi/binary/file/-/id/12/fid/471/+&amp;cd=8&amp;hl=fi&amp;ct=clnk&amp;gl=fi" target="_blank">hyväksytty yksimielisesti ministerineuvostossa</a>. Jokaisen EU-maan hallitus - myös Suomen - on siis katsonut omalta osaltaan, että on hyväksyttävää tiukentaa uunikintaiden turvallisuuden sääntelyä. Muutos on hyväksytty myös parlamentissa, eli suorilla kansanvaaleilla valitut päättäjät ovat kannattaneet muutosta.</p> <p>Pinnan alla oli kuitenkin myös kritiikkiä. Britannian hallitus <a href="http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-5558-2016-ADD-1/en/pdf" target="_blank">jätti päätökseen lausuman</a>, jossa se kritisoi uunikintaiden sisällyttämistä asetukseen. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_30+2014.aspx" target="_blank">Eduskunta hyväksyi taannoin</a> Suomen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kirjelma/Documents/u_30+2014.pdf" target="_blank">hallituksen kannan</a>, jossa pidettiin uunikintaiden sääntelyn tiukentamista tarpeettomana. Asiaa ei kuitenkaan pidetty &quot;kynnyskysymyksenä&quot;. Mainittakoon, että Suomi kritisoi myös aietta ottaa tiskikäsineet tiukemman sääntelyn piiriin, ja tästä onkin jossain vaiheessa luovuttu. Tiskikäsineet eivät sisälly asetukseen. Ilmeisesti Suomi ja Britannia eivät kuitenkaan saaneet tukea uunikintaita koskevalle kannalleen.</p> <p>Kuten Ylen uutisessakin mainitaan, asetus ei koske sellaisia pannulappuja tai muitakaan vastaavia tuotteita, joiden ei väitetä suojaavan kuumuudelta. Nämä katsotaan koriste-esineiksi.</p> <p><strong>Asetuksella puretaan normeja ja suojataan kuuloa</strong></p> <p>Toiseksi, asetus koskee kaikenlaisia suojavälineitä pelastusliiveistä kuulosuojaimiin. Sen idea on, että jos väittää tuotteen suojaavan joltakin, pitää myös pystyä todistamaan, että se oikeasti suojaa. Tämä todistetaan CE-merkinnällä, jonka saa tietyillä ehdoilla. Näin on ollut aiemminkin, mutta jokaisella jäsenmaalla on ollut omaa sääntelyä. Nyt sananmukaisesti puretaan 28 normia, eli kansallisten säännösten tilalle tulee yksi EU-asetus.</p> <p><strong>Teollisuus toivottaa asetuksen tervetulleeksi</strong></p> <p>Kolmanneksi, en löytänyt mistään viitteitä, että mikään teollisuudenala olisi vastustanut asetusta, päin vastoin. Euroopan urheiluvälineteollisuuden järjestö FESI <a href="http://http://www.fesi-sport.org/content/press-release-fesi-welcomes-new-eu-regulation-personal-protective-equipment" target="_blank">&quot;toivottaa uuden EU-asetuksen tervetulleeksi&quot;</a>, ja Britteinsaarten johtava turvavälinevalmistaja Arco <a href="http://www.arco.co.uk/103/content/downloads/literature/18873%20PPE%20Directive%20V4%2029.4.pdf" target="_blank">suorastaan &quot;lämpimästi tervetulleeksi&quot;</a>.</p> <p>Turvavälinevalmistajien järjestö ESF on antanut asiasta <a href="http://www.european-safety-federation.org/library/position-papers/file/position-on-proposal-ppe-regulation?id=3" target="_blank">melko teknisen lausuntonsa</a>, jossa ei mainita uunikintaista mitään.</p> <p>Euroopan tekstiiliteollisuuden järjestö <a href="http://www.euratex.eu/" target="_blank">Euratex</a> ei ainakaan nettisivuillaan ole ilmaissut vastustavansa asetusta. Tekstiiliteollisuus on ollut asetuksen valmistelussa tiiviisti mukana: marraskuussa 2014 se oli järjestämässä aiheesta <a href="http://www.textile-platform.eu/ppe-conference2014" target="_blank">laajaa konferenssia</a>. Paikalla oli myös <a href="http://ttp://www.textile-platform.eu/download/event-documentation/thematic-events-seminars/ppe-conference-2014/1.2%20Luis%20Filipe%20Giro_EC.pdf" target="_blank">Euroopan komission edustaja kertomassa</a> suunnitteilla olevasta uudesta sääntelystä. Jo tällöin tekstiiliteollisuudelle kerrottiin, että muun muassa uunikintaat ovat tulossa sääntelyn piiriin. Ainakaan <a href="http://euratex.eu/fileadmin/user_upload/images/press_releases/presse_2014/PPE_Conference_2014_press_release_-_final.pdf" target="_blank">konferenssin lehdistötiedotteessa</a> ei kritisoida ehdotusta.</p> <p>Myöskään Euroopan tekstiilipalveluyritysten järjestön <a href="http://www.etsa-europe.org/" target="_blank">Etsan</a> verkkosivuilta ei löydy mitään kritiikkiä asetuksesta. Etsan puheenjohtaja <a href="http://www.textile-services.eu/_common/file.cfm?id=39A07CCFEEAB79DF1E1F015D0C7DA1C2" target="_blank">on muuten</a> suomalainen Juha Laurio. Häneltä voinee tietysti kysyä tarkemmin. Tai siis voisi, jos Suomessa tehtäisiin kunnollista EU-journalismia.</p> <p><strong>Perussuomalaisten kansanedustajakin haluaa tiukempaa valvontaa</strong></p> <p>Miksi EU:ssa ylipäänsä tarvitaan uutta sääntelyä henkilönsuojaimista? Ongelma niiden laadussa tuntuu olevan ajankohtainen, sillä perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_86+2016.aspx" target="_blank"> kyseli maaliskuussa hallitukselta</a>: &quot;Mitä hallitus aikoo tehdä, että huonolaatuisten ja puutteellisilla tiedoilla myytävien henkilönsuojainten myyjiä rangaistaan jatkossa yhteisösakolla?&quot;</p> <p>Tolppasen huolen oli herättänyt työsuojeluhallinnon toteuttama tutkimus, jossa 40 %:ssa tarkasteluun otettujen, Suomessa myytävien henkilösuojainten asiapapereista oli puutteita. On siis selvää, ettei olemassaolevaa sääntelyä ole valvottu riittävästi. EU on uudella asetuksella ystävällisesti vastannut Tolppasen huoleen, joten toivottavasti Perussuomalaiset muistaa kiittää tästä unionia.</p> <p><strong>Miksi uunikintaita pitää säännellä?</strong></p> <p>Miksi sitten juuri uunikintaat tulevat tiukemman sääntelyn piiriin? <a href="https://euronautti.wordpress.com/2014/08/27/varo-nappejasi-uunikintaat-ja-kumihanskat/" target="_blank">EU-komission mukaan</a> kotona tapahtuvien palovammojen hoitokustannukset ovat EU:ssa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Sääntelyllä pyritään vähentämään näitä kustannuksia. Tarkoitus on, ettei EU:n sisämarkkinoille pääsisi huonolaatuisia uunikintaita, jotka lisäävät palovammojen riskejä. Tämä on yleistasoinen selitys.</p> <p>Tarkalleen ottaen uunikintaiden sääntely juontaa ilmeisesti juurensa komission <a href="http://ec.europa.eu/growth/sectors/mechanical-engineering/personal-protective-equipment/" target="_blank">henkilönsuojaintyöryhmän</a> työskentelyyn. Työryhmässä olivat komission lisäksi edustettuna jäsenmaiden virkamiehet, alan teollisuus ja kuluttajansuojasta huolehtivat tahot. Suomen osalta työryhmän <a href="http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/9822/attachments/1/translations" target="_blank">yhteyshenkilönä</a> toimi Pirje Lankinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.</p> <ul><li><a href="http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/16001/attachments/1/translations/" target="_blank">Työryhmän kokouksessa</a> 5.-6.12.2002 Tanskan edustaja halusi poistaa erottelun henkilönsuojainten ammatti- ja yksityiskäytön välillä. Yksityishenkilöt tarvitsivat tämän mielestä saman suojan kuin ammattilaiset. Ruotsin ja Alankomaiden edustajat tukivat ehdotusta. Ranskan edustaja mainitsi erityiseksi ongelmaksi sen, etteivät kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat kuuluneet tuolloin &quot;henkilönsuojainten&quot; piiriin.</li></ul> <ul><li>Työryhmän kokouksessa 5.11.2008 Luxemburgin edustaja esitti, että rajanveto ammattikäytön ja yksityiskäytön välillä poistetaan. Ranskan edustaja ihmetteli, miksi kotikäyttöön tarkoitetuilla välineillä ei ole samaa suojaa kuin ammattikäytöllä: &quot;Pitsaa kotona paistavat ansaitsevat saman suojan kuin ravintoloiden työntekijät.&quot; Ruotsin edustaja tuki Ranskan näkökantaa.</li></ul> <ul><li>Työryhmän kokouksessa 24.10.2012 komission edustaja esitteli ehdotettavia muutoksia: &quot;[asetuksen] piiriin sisällytetään kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat ja tiskikäsineet&quot;. Työryhmän reaktio: &quot;ei vastustusta&quot;. Myöhemmin tiskikäsineet on jätetty asetuksesta pois, mutta uunikintaat pysyivät.</li></ul> <p>Logiikka on ilmeisesti ollut se, että kun &quot;ammattikäyttöön&quot; tarkoitetut uunikintaat - mitä sitten lienevätkin - ovat periaatteessa olleet jo sääntelyn piirissä, niin kotikäyttöön tarkoitettujenkin pitäisi olla, koska uunikintaiden kohdalla ammatti- ja kotikäytön erottelu on melko keinotekoista.</p> <p>Tässä vaiheessa aikani loppuu. Se, miksi Ranskan edustaja kiinnitti huomiota juuri uunikintaisiin, jää toistaiseksi hämäräksi. Ehkä tätä selvittelyä voisi jatkaa joku, joka saa siitä palkkaa - vaikkapa toimittaja.</p> <p><strong>Kohujournalismia</strong></p> <p>Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että uunikinnaskohu, joka Ylen toimittajan käsissä on vaihtunut patalappukohuksi, on lähtöisin Britannian iltapäivälehdistöstä. <a href="http://www.express.co.uk/news/uk/636541/Oven-gloves-EU" target="_blank">Sunday Express</a> ja <a href="http://www.mirror.co.uk/money/your-oven-gloves-illegal-prices-7218897" target="_blank">Mirror</a> meuhkasivat asiasta tammikuussa, <a href="http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/12111880/Government-feels-heat-on-EU-oven-glove-ruling.html" target="_blank">kuten teki myös</a> Britannian <a href="http://www.politico.eu/blogs/spence-on-media/2016/06/telegraph-backs-brexit-guardian-says-remain/" target="_blank">EU-eroa ajanut The Daily Telegraph</a>.</p> <p>Oli EU:sta mitä mieltä tahansa, voinee kuitenkin olla kanssani samaa mieltä siitä, että Ylen uutinen on varsin tarkoitushakuinen. Se on tarkoitettu keräämään klikkejä EU-vastaisuutta lietsovalla otsikoinnilla ja kärjekkäällä ilmaisulla.</p> <p>Asiallinen uutinen asetuksesta olisi voinut:</p> <ul><li>kertoa, että kyse on kaikenlaisia suojavälineitä koskevasta asetuksesta</li><li>kytkeä uudistuksen aiempaan <a href="https://www.suomenuutiset.fi/tolppanen-haluaa-kauppiaat-vastuuseen-huonoista-suojaimista/" target="_blank">Suomessakin käytyyn keskusteluun</a> henkilönsuojainten turvallisuudesta</li><li>kysyä alan teollisuuden mielipidettä asiaan</li><li>todeta Suomen hallituksen kriittisen kannan uunikintaiden sääntelyn tiukentamiseen</li><li>kysyä joltakin virkamiestaholta, miksi Suomi ei saanut tukea omalle linjalleen ja miksi uunikintaat haluttiin yleisesti sisällyttää asetuksen piiriin</li><li>huomauttaa, että kyse on norminpurusta: lukuisat kansalliset normit puretaan ja korvataan yhdellä EU-asetuksella.</li></ul> <p>Asiallinen uutinen olisi voitu otsikoida vaikkapa: &quot;EU parantaa kuulosuojainten turvallisuuden valvontaa&quot;.</p> <p>Ehkä on turhaa ottaa uunikintaat saman sääntelyn piiriin kuin kuulosuojaimet. Ei ole kuitenkaan turhaa yhtenäistää eurooppalaisia käytäntöjä turva- ja suojavälineiden laadunvalvonnassa. Asiallinen uutinen olisi käsitellyt myös asian laajempia yhteyksiä. Yle päätyi tällä kertaa asiattomalle linjalle.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lisälukemista:</strong><br /><a href="http://eurooppanuoret.fi/2016/09/blogi-yleisradio-valitsemassa-eu-populismin-tien/" target="_blank">Eurooppanuoret: Yleisradio valitsemassa EU-populismin tien</a><br /><a href="http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kuluttajaturvallisuus/Henkilonsuojaimia-koskevat-saadokset-muuttuvat/" target="_blank">Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Henkilönsuojaimia koskevat säännökset muuttuvat</a><br /><a href="http://yle.fi/uutiset/kun_eu_kieltaa_ei_aina_kannata_uskoa/6825703" target="_blank">Yle: Kun EU kieltää, aina ei kannata uskoa</a><br /><a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/boris-johnson-keksi-toimittajana-hassuja-eu-juttuja-britit-eivat-saa-kayttaa-teepusseja-kahteen-kertaan/?shared=927646-def3cbe6-4" target="_blank">Suomen Kuvalehti: Boris Johnson keksi toimittajana hassuja EU-juttuja: Britit eivät saa käyttää teepusseja kahteen kertaan</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Aiemmin käsittelemiäni EU-myyttejä:</strong><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus" target="_blank">Kolme EU-myyttiä - tässä totuus</a><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197448-kieltaako-eu-lomakuvat" target="_blank">Kieltääkö EU lomakuvat?</a><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153156-eu-ei-saantele-vessanponttoja" target="_blank">EU ei sääntele vessanpönttöjä</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi verkkosivuillaan, että "patalappu joutui EU:n hampaisiin". Juttu on huonoa ja asenteellista journalismia, mikä ei ole ihme, koska sellaista kaikki suomalaisen valtamedian EU-journalismi tuppaa olemaan. Perataanpa nyt uutista vähän auki.

Kyse on henkilönsuojaimia koskevasta EU-asetuksesta, jonka yhteydessä on puhuttu uunikintaista. Uunikintaat ovat Ylen toimittajan käsissä muuttuneet pannulapuiksi. En ole pystynyt varmistamaan pannulappujen kuulumista asetuksen piiriin, joten puhun tässä uunikintaista.

EU-maiden hallitukset hyväksyivät uunikinnassääntelyn yksimielisesti

Ensinnäkin, "EU" ei kiellä tai vaadi mitään. Kyseessä oleva asetus on hyväksytty yksimielisesti ministerineuvostossa. Jokaisen EU-maan hallitus - myös Suomen - on siis katsonut omalta osaltaan, että on hyväksyttävää tiukentaa uunikintaiden turvallisuuden sääntelyä. Muutos on hyväksytty myös parlamentissa, eli suorilla kansanvaaleilla valitut päättäjät ovat kannattaneet muutosta.

Pinnan alla oli kuitenkin myös kritiikkiä. Britannian hallitus jätti päätökseen lausuman, jossa se kritisoi uunikintaiden sisällyttämistä asetukseen. Eduskunta hyväksyi taannoin Suomen hallituksen kannan, jossa pidettiin uunikintaiden sääntelyn tiukentamista tarpeettomana. Asiaa ei kuitenkaan pidetty "kynnyskysymyksenä". Mainittakoon, että Suomi kritisoi myös aietta ottaa tiskikäsineet tiukemman sääntelyn piiriin, ja tästä onkin jossain vaiheessa luovuttu. Tiskikäsineet eivät sisälly asetukseen. Ilmeisesti Suomi ja Britannia eivät kuitenkaan saaneet tukea uunikintaita koskevalle kannalleen.

Kuten Ylen uutisessakin mainitaan, asetus ei koske sellaisia pannulappuja tai muitakaan vastaavia tuotteita, joiden ei väitetä suojaavan kuumuudelta. Nämä katsotaan koriste-esineiksi.

Asetuksella puretaan normeja ja suojataan kuuloa

Toiseksi, asetus koskee kaikenlaisia suojavälineitä pelastusliiveistä kuulosuojaimiin. Sen idea on, että jos väittää tuotteen suojaavan joltakin, pitää myös pystyä todistamaan, että se oikeasti suojaa. Tämä todistetaan CE-merkinnällä, jonka saa tietyillä ehdoilla. Näin on ollut aiemminkin, mutta jokaisella jäsenmaalla on ollut omaa sääntelyä. Nyt sananmukaisesti puretaan 28 normia, eli kansallisten säännösten tilalle tulee yksi EU-asetus.

Teollisuus toivottaa asetuksen tervetulleeksi

Kolmanneksi, en löytänyt mistään viitteitä, että mikään teollisuudenala olisi vastustanut asetusta, päin vastoin. Euroopan urheiluvälineteollisuuden järjestö FESI "toivottaa uuden EU-asetuksen tervetulleeksi", ja Britteinsaarten johtava turvavälinevalmistaja Arco suorastaan "lämpimästi tervetulleeksi".

Turvavälinevalmistajien järjestö ESF on antanut asiasta melko teknisen lausuntonsa, jossa ei mainita uunikintaista mitään.

Euroopan tekstiiliteollisuuden järjestö Euratex ei ainakaan nettisivuillaan ole ilmaissut vastustavansa asetusta. Tekstiiliteollisuus on ollut asetuksen valmistelussa tiiviisti mukana: marraskuussa 2014 se oli järjestämässä aiheesta laajaa konferenssia. Paikalla oli myös Euroopan komission edustaja kertomassa suunnitteilla olevasta uudesta sääntelystä. Jo tällöin tekstiiliteollisuudelle kerrottiin, että muun muassa uunikintaat ovat tulossa sääntelyn piiriin. Ainakaan konferenssin lehdistötiedotteessa ei kritisoida ehdotusta.

Myöskään Euroopan tekstiilipalveluyritysten järjestön Etsan verkkosivuilta ei löydy mitään kritiikkiä asetuksesta. Etsan puheenjohtaja on muuten suomalainen Juha Laurio. Häneltä voinee tietysti kysyä tarkemmin. Tai siis voisi, jos Suomessa tehtäisiin kunnollista EU-journalismia.

Perussuomalaisten kansanedustajakin haluaa tiukempaa valvontaa

Miksi EU:ssa ylipäänsä tarvitaan uutta sääntelyä henkilönsuojaimista? Ongelma niiden laadussa tuntuu olevan ajankohtainen, sillä perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen kyseli maaliskuussa hallitukselta: "Mitä hallitus aikoo tehdä, että huonolaatuisten ja puutteellisilla tiedoilla myytävien henkilönsuojainten myyjiä rangaistaan jatkossa yhteisösakolla?"

Tolppasen huolen oli herättänyt työsuojeluhallinnon toteuttama tutkimus, jossa 40 %:ssa tarkasteluun otettujen, Suomessa myytävien henkilösuojainten asiapapereista oli puutteita. On siis selvää, ettei olemassaolevaa sääntelyä ole valvottu riittävästi. EU on uudella asetuksella ystävällisesti vastannut Tolppasen huoleen, joten toivottavasti Perussuomalaiset muistaa kiittää tästä unionia.

Miksi uunikintaita pitää säännellä?

Miksi sitten juuri uunikintaat tulevat tiukemman sääntelyn piiriin? EU-komission mukaan kotona tapahtuvien palovammojen hoitokustannukset ovat EU:ssa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Sääntelyllä pyritään vähentämään näitä kustannuksia. Tarkoitus on, ettei EU:n sisämarkkinoille pääsisi huonolaatuisia uunikintaita, jotka lisäävät palovammojen riskejä. Tämä on yleistasoinen selitys.

Tarkalleen ottaen uunikintaiden sääntely juontaa ilmeisesti juurensa komission henkilönsuojaintyöryhmän työskentelyyn. Työryhmässä olivat komission lisäksi edustettuna jäsenmaiden virkamiehet, alan teollisuus ja kuluttajansuojasta huolehtivat tahot. Suomen osalta työryhmän yhteyshenkilönä toimi Pirje Lankinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

  • Työryhmän kokouksessa 5.-6.12.2002 Tanskan edustaja halusi poistaa erottelun henkilönsuojainten ammatti- ja yksityiskäytön välillä. Yksityishenkilöt tarvitsivat tämän mielestä saman suojan kuin ammattilaiset. Ruotsin ja Alankomaiden edustajat tukivat ehdotusta. Ranskan edustaja mainitsi erityiseksi ongelmaksi sen, etteivät kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat kuuluneet tuolloin "henkilönsuojainten" piiriin.
  • Työryhmän kokouksessa 5.11.2008 Luxemburgin edustaja esitti, että rajanveto ammattikäytön ja yksityiskäytön välillä poistetaan. Ranskan edustaja ihmetteli, miksi kotikäyttöön tarkoitetuilla välineillä ei ole samaa suojaa kuin ammattikäytöllä: "Pitsaa kotona paistavat ansaitsevat saman suojan kuin ravintoloiden työntekijät." Ruotsin edustaja tuki Ranskan näkökantaa.
  • Työryhmän kokouksessa 24.10.2012 komission edustaja esitteli ehdotettavia muutoksia: "[asetuksen] piiriin sisällytetään kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat ja tiskikäsineet". Työryhmän reaktio: "ei vastustusta". Myöhemmin tiskikäsineet on jätetty asetuksesta pois, mutta uunikintaat pysyivät.

Logiikka on ilmeisesti ollut se, että kun "ammattikäyttöön" tarkoitetut uunikintaat - mitä sitten lienevätkin - ovat periaatteessa olleet jo sääntelyn piirissä, niin kotikäyttöön tarkoitettujenkin pitäisi olla, koska uunikintaiden kohdalla ammatti- ja kotikäytön erottelu on melko keinotekoista.

Tässä vaiheessa aikani loppuu. Se, miksi Ranskan edustaja kiinnitti huomiota juuri uunikintaisiin, jää toistaiseksi hämäräksi. Ehkä tätä selvittelyä voisi jatkaa joku, joka saa siitä palkkaa - vaikkapa toimittaja.

Kohujournalismia

Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että uunikinnaskohu, joka Ylen toimittajan käsissä on vaihtunut patalappukohuksi, on lähtöisin Britannian iltapäivälehdistöstä. Sunday Express ja Mirror meuhkasivat asiasta tammikuussa, kuten teki myös Britannian EU-eroa ajanut The Daily Telegraph.

Oli EU:sta mitä mieltä tahansa, voinee kuitenkin olla kanssani samaa mieltä siitä, että Ylen uutinen on varsin tarkoitushakuinen. Se on tarkoitettu keräämään klikkejä EU-vastaisuutta lietsovalla otsikoinnilla ja kärjekkäällä ilmaisulla.

Asiallinen uutinen asetuksesta olisi voinut:

  • kertoa, että kyse on kaikenlaisia suojavälineitä koskevasta asetuksesta
  • kytkeä uudistuksen aiempaan Suomessakin käytyyn keskusteluun henkilönsuojainten turvallisuudesta
  • kysyä alan teollisuuden mielipidettä asiaan
  • todeta Suomen hallituksen kriittisen kannan uunikintaiden sääntelyn tiukentamiseen
  • kysyä joltakin virkamiestaholta, miksi Suomi ei saanut tukea omalle linjalleen ja miksi uunikintaat haluttiin yleisesti sisällyttää asetuksen piiriin
  • huomauttaa, että kyse on norminpurusta: lukuisat kansalliset normit puretaan ja korvataan yhdellä EU-asetuksella.

Asiallinen uutinen olisi voitu otsikoida vaikkapa: "EU parantaa kuulosuojainten turvallisuuden valvontaa".

Ehkä on turhaa ottaa uunikintaat saman sääntelyn piiriin kuin kuulosuojaimet. Ei ole kuitenkaan turhaa yhtenäistää eurooppalaisia käytäntöjä turva- ja suojavälineiden laadunvalvonnassa. Asiallinen uutinen olisi käsitellyt myös asian laajempia yhteyksiä. Yle päätyi tällä kertaa asiattomalle linjalle.

 

Lisälukemista:
Eurooppanuoret: Yleisradio valitsemassa EU-populismin tien
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Henkilönsuojaimia koskevat säännökset muuttuvat
Yle: Kun EU kieltää, aina ei kannata uskoa
Suomen Kuvalehti: Boris Johnson keksi toimittajana hassuja EU-juttuja: Britit eivät saa käyttää teepusseja kahteen kertaan

 

Aiemmin käsittelemiäni EU-myyttejä:
Kolme EU-myyttiä - tässä totuus
Kieltääkö EU lomakuvat?
EU ei sääntele vessanpönttöjä
 

]]>
11 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille#comments EU-politiikka Laki Media Talous Mon, 12 Sep 2016 08:30:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille
Kolme EU-myyttiä - tässä totuus http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus <p>Keskusteluissa esiintyy usein kolme EU-myyttiä: että EU:ssa olisi demokratiavaje, että EU vain lisäisi turhaa sääntelyä ja byrokratiaa, ja että Suomi jäisi jatkuvasti tappiolle EU-päätöksissä. Miten on?</p><p><strong>Myytti 1: demokratiavaje</strong></p><p>Jatkuvasti toitotetaan, että EU:ssa on demokratiavaje. Tämä tuntuu olevan useimmin vastaan tuleva EU-kriittinen väite: että EU toimisi jotenkin epädemokraattisemmin kuin jäsenvaltiot. Kuitenkin EU:ssa laeista päättävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden demokraattiset hallitukset ministerineuvostossa. Komission valintatapa vastaa hyvin sitä, miten hallitukset valitaan Suomessa ja muissa jäsenmaissa. Parlamentti nimittää komission ja voi erottaa sen antamalla epäluottamuslauseen.</p><p>EU:n keskeisissä instituutioissa ei yksinkertaisesti ole demokratiavajetta - ainakaan enempää kuin missään jäsenmaassakaan -, mutta silti tämä ajatus on tarttunut jopa EU:n puolestapuhujien sanastoon. Käsittelin tähän myyttiin sisältyviä väitteitä jo yksityiskohtaisesti <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia" target="_blank">aiemmassa kirjoituksessani</a>, jossa totesin, että EU on toimiva demokratia.</p><p><strong>Myytti 2: turha byrokratia ja sääntely</strong></p><p>Hyvin usein väitetään, että EU:sta tulisi enimmäkseen turhaa byrokratiaa ja liian pikkutarkkaa sääntelyä. Tämä on tolkutonta historian unohtamista. Todellinen byrokratia- ja sääntelyhelvetti löytyy 1970-luvun Euroopasta. EU on 1980-luvulta lähtien keskittynyt nimenomaisesti turhan byrokratian ja sääntelyn vähentämiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen avulla on saatu kumottua valtava määrä pikkutarkkaa yritystoiminnan sääntelyä jäsenmaista. Vai miksi luulette, että valtion roolin pienentämistä vaatinut Britannian pääministeri Margaret Thatcher <a href="http://ukandeu.ac.uk/margaret-thatcher-the-critical-architect-of-european-integration/" target="_blank">ajoi voimakkaasti sisämarkkinoita eteenpäin 1980-luvulla</a>?</p><p>Kun EU-maista on kumottu 28 maan kansallista pikkutarkkaa sääntelyä, on tilalle toki osittain tullut ylikansallista sääntelyä, joka on yhteneväistä kaikissa maissa. Silti eurooppalaisella yrittäjällä on EU:n ansiosta vastassaan nyt paljon vähemmän byrokratiaa, käsittämättömiä kieltoja ja rajoituksia, kartelleja, valtiollisia monopoleja ja epäreiluja valtiontukijärjestelmiä kuin 1970-luvulla.</p><p>On tosin joitakin aloja, joilla juuri EU:n kautta on lisätty byrokratiaa. Yksi niistä ovat erilaiset ympäristönsuojeluun ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat. Näissä tapauksissa pidän byrokratian lisäämistä pääosin hyvänä asiana, kuten pitää Suomen kansakin. Enemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1400740735032" target="_blank">kannattaa jopa EU:n ympäristönormien tiukentamista nykyisestä</a>.</p><p>EU:n byrokratia on tiukkaa myös silloin kun joku saa EU:lta ilmaista rahaa. Kyse voi olla köyhän alueen paikallisviranomaisesta, joka saa aluekehitysrahaa kansan elintasoa parantavaan hankkeeseen. Kyse voi olla tutkimusrahoitusta saavasta yliopistosta tai kansainväliseen toimintaan avustusta hakevasta nuorisojärjestöstä. Usein kyse on tukea hakevasta maatalousyrittäjästä. Kaikkien pitää kertoa tarkasti toiminnastaan.</p><p>Tämän tarkkuuden ansiosta joka vuosi paljastuu suuri määrä rahojen väärinkäyttöä. Usein tämä nähdään kielteisessä valossa niin, että rahoja käytetään paljon väärin. Toisaalta kyse on siitä, että väärinkäytöksiä saadaan tehokkaasti paljastettua ja väärinkäytettyjä rahoja voidaan periä takaisin. EU-rahojen väärinkäyttö <a href="http://blogit.iltalehti.fi/sirpa-pietikainen/2012/11/07/jasenmaat-hukkaavat-eurooppalaisten-veronmaksajien-varoja/" target="_blank">tapahtuu erityisesti kansallisella tasolla</a>, ei EU-tasolla.</p><p>Ehkä EU-rahoitukseen liittyy jo liikaakin byrokratiaa. Toistakin kantaa löytyy: europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati juuri <a href="http://www.verkkouutiset.fi/talous/nils%20torvalds%20EFSI-51548" target="_blank">tukirahoihin liittyvän byrokratian lisäämistä</a> väärinkäytösten estämiseksi. Tukibyrokratian tarkoitus on kuitenkin hyvä: huolehtia siitä, että veronmaksajien rahat käytetään lain mukaisesti.</p><p><strong>Myytti 3: Suomi jää aina tappiolle EU:ssa</strong></p><p>Kolmas yleinen myytti on se, että Suomi jäisi aina tappiolle EU:ssa, ja että juuri Suomi uhraisi kansalliset etunsa. Varmaan joka ikisessä EU-maassa luullaan, että juuri oma maa jää aina tappille. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kunkin maan poliitikot syyttävät aiheettomasti unionia vastoinkäymisistään ja itse aiheuttamistaan ongelmista, minkä pääministeri Juha Sipiläkin <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2705190/Sipila+Jasenmaat+ulkoistavat+ongelmiaan+liian+herkasti+Brysseliin" target="_blank">juuri avoimesti tunnusti</a>. Voitot pistetään omaan piikkiin, häviöistä syytetään muita. Todellisuudessa sekä voitot että häviöt ovat seurauksia rakentavasta yhteistyöstä, jossa jokainen on välillä kummallakin puolella.</p><p>Totuus on se, että EU:n ministerineuvostossa pyritään tekemään päätökset yhteisymmärryksessä. Yleensä päästään sellaiseen tulokseen, ettei yksikään jäsenmaa tunne tarvetta äänestää vastaan. Lisäksi tärkeimpiä kansallisia etuja, kuten useita ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä koskevat päätökset on tehtävä yksimielisesti, eli jokaisella maalla on veto-oikeus.</p><p>Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen <a href="http://www.votewatch.eu/blog/wp-content/uploads/2012/07/votewatch-annual-report-july-2012-final-7-july.pdf" target="_blank">ajanjaksolla 1.7.2009-30.6.2012</a> ministerineuvoston päätöksistä 10 %:ssa edellytettiin yksimielisyyttä. Loput 90 % olivat määräenemmistöpäätöksiä, mutta niistäkin kaksi kolmasosaa tehtiin yhteisymmärryksessä ja vain kolmasosassa äänestettiin.</p><p>Suomi oli voittaneen kannan puolella yli 95 %:ssa niistä päätöksistä, joista äänestettiin. Esimerkiksi Saksa oli häviävänä osapuolena yli 15 %:ssa äänestyksistä, Suomi siis vain alle 5 %:ssa. Jos katsotaan kirjallisia lausuntoja, jotka ovat vastaan äänestämistä lievempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä, Suomi sijoittuu EU-maiden keskikastiin. Kirjallisia lausuntoja Suomi jätti 4 %:ssa määräenemmistöpäätöksistä, eli saman verran kuin esimerkiksi Ranska.</p><p>Voi tietysti olla tilanteita, joissa katsotaan, ettei pienen maan kannata edes äänestää muodon vuoksi vastaan. Kirjallisen lausunnon antamatta jättämiselle on vaikea keksiä vastaavaa perustetta. Tilasto joka tapauksessa osoittaa vääräksi väitteen, että Suomi ottaisi kovin usein pahasti takkiin EU:ssa. Selkeästi Suomi on mukana hyväksymässä päätöksiä ja saa yleensä tyydyttävän tuloksen.</p><p><strong>Myyttien levittelyyn ei pidä myöntyä</strong></p><p>Euroopan unionia koskevaa keskustelua vaivaa se, että unioniin myönteisestikin suhtautuvat ovat omaksuneet EU-änkyröiden levittämiä myyttejä. Jokaisen olisi hyvä suhteuttaa EU-käsityksensä tosiasioihin. Britannian EU-kansanäänestystä edeltänyt kampanjointi käytiin väärien käsitysten vallitessa, <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon" target="_blank">kuten äskettäin kirjoitin</a>.</p><p>Suomessa EU-keskustelun valtavirta on käännettävä ihmeellisistä mielikuvista tosipohjaiseen suuntaan. Unioniin myönteisesti suhtautuvien on herättävä mukaan keskusteluun nyt. Britanniassa EU:n kannattajat eivät heränneet ajoissa. Nyt siellä on katkeria <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467427726658" target="_blank">kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia</a>, joissa vaaditaan eroamisen perumista. Ovat vähän myöhässä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusteluissa esiintyy usein kolme EU-myyttiä: että EU:ssa olisi demokratiavaje, että EU vain lisäisi turhaa sääntelyä ja byrokratiaa, ja että Suomi jäisi jatkuvasti tappiolle EU-päätöksissä. Miten on?

Myytti 1: demokratiavaje

Jatkuvasti toitotetaan, että EU:ssa on demokratiavaje. Tämä tuntuu olevan useimmin vastaan tuleva EU-kriittinen väite: että EU toimisi jotenkin epädemokraattisemmin kuin jäsenvaltiot. Kuitenkin EU:ssa laeista päättävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden demokraattiset hallitukset ministerineuvostossa. Komission valintatapa vastaa hyvin sitä, miten hallitukset valitaan Suomessa ja muissa jäsenmaissa. Parlamentti nimittää komission ja voi erottaa sen antamalla epäluottamuslauseen.

EU:n keskeisissä instituutioissa ei yksinkertaisesti ole demokratiavajetta - ainakaan enempää kuin missään jäsenmaassakaan -, mutta silti tämä ajatus on tarttunut jopa EU:n puolestapuhujien sanastoon. Käsittelin tähän myyttiin sisältyviä väitteitä jo yksityiskohtaisesti aiemmassa kirjoituksessani, jossa totesin, että EU on toimiva demokratia.

Myytti 2: turha byrokratia ja sääntely

Hyvin usein väitetään, että EU:sta tulisi enimmäkseen turhaa byrokratiaa ja liian pikkutarkkaa sääntelyä. Tämä on tolkutonta historian unohtamista. Todellinen byrokratia- ja sääntelyhelvetti löytyy 1970-luvun Euroopasta. EU on 1980-luvulta lähtien keskittynyt nimenomaisesti turhan byrokratian ja sääntelyn vähentämiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen avulla on saatu kumottua valtava määrä pikkutarkkaa yritystoiminnan sääntelyä jäsenmaista. Vai miksi luulette, että valtion roolin pienentämistä vaatinut Britannian pääministeri Margaret Thatcher ajoi voimakkaasti sisämarkkinoita eteenpäin 1980-luvulla?

Kun EU-maista on kumottu 28 maan kansallista pikkutarkkaa sääntelyä, on tilalle toki osittain tullut ylikansallista sääntelyä, joka on yhteneväistä kaikissa maissa. Silti eurooppalaisella yrittäjällä on EU:n ansiosta vastassaan nyt paljon vähemmän byrokratiaa, käsittämättömiä kieltoja ja rajoituksia, kartelleja, valtiollisia monopoleja ja epäreiluja valtiontukijärjestelmiä kuin 1970-luvulla.

On tosin joitakin aloja, joilla juuri EU:n kautta on lisätty byrokratiaa. Yksi niistä ovat erilaiset ympäristönsuojeluun ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat. Näissä tapauksissa pidän byrokratian lisäämistä pääosin hyvänä asiana, kuten pitää Suomen kansakin. Enemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista kannattaa jopa EU:n ympäristönormien tiukentamista nykyisestä.

EU:n byrokratia on tiukkaa myös silloin kun joku saa EU:lta ilmaista rahaa. Kyse voi olla köyhän alueen paikallisviranomaisesta, joka saa aluekehitysrahaa kansan elintasoa parantavaan hankkeeseen. Kyse voi olla tutkimusrahoitusta saavasta yliopistosta tai kansainväliseen toimintaan avustusta hakevasta nuorisojärjestöstä. Usein kyse on tukea hakevasta maatalousyrittäjästä. Kaikkien pitää kertoa tarkasti toiminnastaan.

Tämän tarkkuuden ansiosta joka vuosi paljastuu suuri määrä rahojen väärinkäyttöä. Usein tämä nähdään kielteisessä valossa niin, että rahoja käytetään paljon väärin. Toisaalta kyse on siitä, että väärinkäytöksiä saadaan tehokkaasti paljastettua ja väärinkäytettyjä rahoja voidaan periä takaisin. EU-rahojen väärinkäyttö tapahtuu erityisesti kansallisella tasolla, ei EU-tasolla.

Ehkä EU-rahoitukseen liittyy jo liikaakin byrokratiaa. Toistakin kantaa löytyy: europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati juuri tukirahoihin liittyvän byrokratian lisäämistä väärinkäytösten estämiseksi. Tukibyrokratian tarkoitus on kuitenkin hyvä: huolehtia siitä, että veronmaksajien rahat käytetään lain mukaisesti.

Myytti 3: Suomi jää aina tappiolle EU:ssa

Kolmas yleinen myytti on se, että Suomi jäisi aina tappiolle EU:ssa, ja että juuri Suomi uhraisi kansalliset etunsa. Varmaan joka ikisessä EU-maassa luullaan, että juuri oma maa jää aina tappille. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kunkin maan poliitikot syyttävät aiheettomasti unionia vastoinkäymisistään ja itse aiheuttamistaan ongelmista, minkä pääministeri Juha Sipiläkin juuri avoimesti tunnusti. Voitot pistetään omaan piikkiin, häviöistä syytetään muita. Todellisuudessa sekä voitot että häviöt ovat seurauksia rakentavasta yhteistyöstä, jossa jokainen on välillä kummallakin puolella.

Totuus on se, että EU:n ministerineuvostossa pyritään tekemään päätökset yhteisymmärryksessä. Yleensä päästään sellaiseen tulokseen, ettei yksikään jäsenmaa tunne tarvetta äänestää vastaan. Lisäksi tärkeimpiä kansallisia etuja, kuten useita ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä koskevat päätökset on tehtävä yksimielisesti, eli jokaisella maalla on veto-oikeus.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ajanjaksolla 1.7.2009-30.6.2012 ministerineuvoston päätöksistä 10 %:ssa edellytettiin yksimielisyyttä. Loput 90 % olivat määräenemmistöpäätöksiä, mutta niistäkin kaksi kolmasosaa tehtiin yhteisymmärryksessä ja vain kolmasosassa äänestettiin.

Suomi oli voittaneen kannan puolella yli 95 %:ssa niistä päätöksistä, joista äänestettiin. Esimerkiksi Saksa oli häviävänä osapuolena yli 15 %:ssa äänestyksistä, Suomi siis vain alle 5 %:ssa. Jos katsotaan kirjallisia lausuntoja, jotka ovat vastaan äänestämistä lievempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä, Suomi sijoittuu EU-maiden keskikastiin. Kirjallisia lausuntoja Suomi jätti 4 %:ssa määräenemmistöpäätöksistä, eli saman verran kuin esimerkiksi Ranska.

Voi tietysti olla tilanteita, joissa katsotaan, ettei pienen maan kannata edes äänestää muodon vuoksi vastaan. Kirjallisen lausunnon antamatta jättämiselle on vaikea keksiä vastaavaa perustetta. Tilasto joka tapauksessa osoittaa vääräksi väitteen, että Suomi ottaisi kovin usein pahasti takkiin EU:ssa. Selkeästi Suomi on mukana hyväksymässä päätöksiä ja saa yleensä tyydyttävän tuloksen.

Myyttien levittelyyn ei pidä myöntyä

Euroopan unionia koskevaa keskustelua vaivaa se, että unioniin myönteisestikin suhtautuvat ovat omaksuneet EU-änkyröiden levittämiä myyttejä. Jokaisen olisi hyvä suhteuttaa EU-käsityksensä tosiasioihin. Britannian EU-kansanäänestystä edeltänyt kampanjointi käytiin väärien käsitysten vallitessa, kuten äskettäin kirjoitin.

Suomessa EU-keskustelun valtavirta on käännettävä ihmeellisistä mielikuvista tosipohjaiseen suuntaan. Unioniin myönteisesti suhtautuvien on herättävä mukaan keskusteluun nyt. Britanniassa EU:n kannattajat eivät heränneet ajoissa. Nyt siellä on katkeria kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia, joissa vaaditaan eroamisen perumista. Ovat vähän myöhässä.

 

]]>
216 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus#comments Kotimaa Demokratia EU-politiikka Talous Tue, 05 Jul 2016 09:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus
EU on toimiva demokratia http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia <p>Euroopan unionin päätöksentekoa haukutaan usein kuivuneilla mantroilla, jotka ovat parhaimmillaan vanhentuneita ja pahimmillaan täysin epäreiluja. Euroopan unionin päätöksentekoa ei pidä verrata johonkin haavekuvaan, vaan unionin jäsenmaiden omiin kansallisiin käytäntöihin. Kun näin tehdään, osoittautuu, että EU:ssa päätöksenteko toimii nykyisellään verrattain hyvin.</p><p><strong>Väite: &quot;Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa&quot;</strong></p><p>Usein sanotaan, että <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-parliament/index_fi.htm" target="_blank">Euroopan parlamentti</a> olisi jotenkin merkityksetön. Ei ole. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on täysin tasavertainen lainsäädäntöelin <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/council-eu/index_fi.htm" target="_blank">ministerineuvoston</a> kanssa. Molempien pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä, jotta se tulisi voimaan.</p><p>Poikkeuksen muodostavat muun muassa eräät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Niistä päättää ministerineuvosto (tai pääministerien muodostama <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-council/index_fi.htm" target="_blank">Eurooppa-neuvosto</a>), koska jäsenmaat ovat tehneet demokraattisen päätöksen olla antamatta näillä aloilla valtaa Euroopan parlamentille.</p><p>Käytännössä unionissa on siis kaksikamarinen lainsäädäntöelin, joka koostuu parlamentista ja ministerineuvostosta. Lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus on EU:n jäsenmaissakin yleistä. Ministerineuvoston esikuva on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jonka jäsenet ovat osavaltioiden ministereitä.</p><p>EU:n lainsäädäntömenettelyä syytetään joskus sekavaksi. Se voi tuntua siltä maassa, jossa on yksikamarinen eduskunta. EU:ssa toimitaan kuitenkin hyvin samalla tavoin kuin niissä jäsenmaissa, joissa on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Kun kamarien toisistaan poikkeavat näkökannat pitää sovittaa yhteen, menettely monimutkaistuu väistämättä yksikamarisuuteen verrattuna.</p><p><strong>Väite: &quot;parlamentilla ei ole lakialoiteoikeutta&quot;</strong></p><p>Usein valitetaan siitä, ettei Euroopan parlamentilla ole lakialoiteoikeutta. Ei olekaan, mutta entä jäsenmaissa? Kansanedustajien aloiteoikeus on kaikkialla täysin muodollinen. Todellinen aloiteoikeus on hallituksilla. Suomessakin käytännössä kaikki lait hyväksytään hallituksen esitysten, ei kansanedustajien lakialoitteiden pohjalta. EU:n käytäntö, jossa viralliset lakiesitykset antaa komissio, ei poikkea mitenkään jäsenmaiden kansallisista käytännöistä.</p><p>Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole virallista lakialoiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa omasta aloitteestaan lausumia, jotka usein sisältävät lainsäädännön muutostavoitteita. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ole vastaavaa aktiivista roolia.</p><p>Unionissa on myös <a href="http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/welcome?lg=fi" target="_blank">kansalaisaloite</a> käytössä, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin Suomeen verrattuna. Toisaalta osassa jäsenmaita <a href="http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2011/20110046" target="_blank">ei ole kansalaisaloitetta</a> ollenkaan.</p><p><strong>Väite: &quot;komissio on epädemokraattinen&quot;</strong></p><p><a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-commission/index_fi.htm" target="_blank">EU-komissiota</a> syytetään usein epädemokraattisuudesta. Komission on kuitenkin nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentti nimittää komission ja voi myös erottaa sen. Jo vuonna 1999 Jacques Santerin komissio erosi, kun kävi selväksi, että parlamentti antaisi sille pian epäluottamuslauseen. Kyse on siis todellisesta vallasta, ei vain muodollisuudesta.</p><p>Kunkin maan hallitus tekee ehdotuksen oman maansa komissaariksi. Parlamentti nimittää komission, ja voi hylätä komissaarilistan, jos sen sisältö ei miellytä. Ennen komissaariksi valintaansa jokaisen ehdokkaan on käytävä läpi <a href="http://www.europarl.europa.eu/hearings-2014/fi" target="_blank">julkinen kuulemistilaisuus</a> parlamentin jonkin valiokunnan edessä. Sekä vuoden <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Barroso_Commission#Commissioner_hearings" target="_blank">2004</a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Barroso_Commission#Second_term_.E2.80.93_College" target="_blank">2009</a> että <a href="http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=314572&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI" target="_blank">2014</a> EU-vaalien jälkeen parlamentti vaikutti konkreettisesti komission kokoonpanoon kieltäytymällä hyväksymästä mielestään sopimattomia tai epäpäteviä komissaariehdokkaita. Parlamentti myös vaati menestyksekkäästi, että vähintään kolmasosan komissaareista oli oltava naisia.</p><p>Suomessa eduskunta valitsee pääministerin, mutta muiden ministerien valinnasta päättävät käytännössä kunkin puolueen puoluejohtajat tai puoluevaltuustot. Mitään julkisia kuulemistilaisuuksia ei järjestetä. Esimerkiksi Britanniassa ministerien valinta on vielä Suomeakin epämääräisempää. Kuningatar nimittää pääministerin, joka valitsee muut ministerit oman mielensä mukaan.</p><p>Komission valinta on suoralla kansanvaalilla valitun parlamentin ja jäsenmaiden demokraattisten hallitusten yhteispelin tulosta. Miten komissio siis voisi olla epädemokraattinen?</p><p>Toki komissio voisi olla nykyistä demokraattisempikin, jos esimerkiksi komission puheenjohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole missään jäsenmaassakaan (Ranska pääsee lähimmäksi). Komissio on ainakin yhtä demokraattinen kuin jäsenmaiden hallitukset.</p><p><strong>Väite: &quot;EU-hallinto on liian iso&quot;</strong></p><p>Joskus valitetaan, että EU-komissio on liian iso, koska jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari, joita on yhteensä 28. Kuitenkin monissa EU-maissa on yli 20 ministerin hallituksia, esimerkiksi <a href="http://www.regeringen.se/sveriges-regering/" target="_blank">Ruotsissa on 24 ministeriä</a>. Turhasta byrokratiasta unionia syyttävässä Britanniassa on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Second_Cameron_ministry#List_of_Ministers" target="_blank">jopa satakunta ministeritason tehtävää</a> (varsinaiset hallituksessa istuvat ministerit ja apulaisministerit).</p><p>Entä onko unionissa sitten tolkuton määrä virkamiehiä? <a href="http://europa.eu/about-eu/facts-figures/administration/index_fi.htm" target="_blank">Ei ole</a>. EU:n palkkalistoilla on 55 000 ihmistä, eli 0,011 % unionin asukkaista. Vertailun vuoksi Helsingin palkkalistoilla on 40 000 ihmistä, eli 6,66 % kaupungin asukkaista. Budjetista hallintoon (palkat, rakennukset ja hallintopalvelut) menee 6 %, mikä on käsittääkseni varsin järkevä lukema mille tahansa organisaatiolle. Unionin budjetti on pieni, vain noin 2,5-kertainen Suomen valtion budjettiin nähden, eli varsin vähän yli 500 miljoonan asukkaan yhteisöltä.</p><p><strong>Väite: &quot;EU:n virkamiehillä on liikaa valtaa&quot;</strong></p><p>EU:n virkamiehillä on toki valtaa, mutta niin on kaikkien jäsenmaidenkin virkamiehillä. Enpä keksi millä perusteella voisi väittää, että Brysselin byrokraateilla olisi suhteellisesti enemmän valtaa kuin Lontoon, Pariisin tai Helsingin byrokraateilla.</p><p>Britanniassa haukutaan &quot;vaaleilla valitsemattomia Brysselin byrokraatteja&quot;, mutta eihän virkamiehiä valita vaaleilla missään EU-maassa. Sitä paitsi juuri Britannia on kuuluisa siitä, että virkamieskunta siellä on epäpuoluepoliittinen ja riippumaton, eli <a href="https://www.youtube.com/watch?v=gmOvEwtDycs&amp;t=1m50s" target="_blank">äänestystulokset eivät vaikuta sen kokoonpanoon</a>. Yleensä tämä nähdään hyvänä asiana. Suomessakaan kansa ei varsinaisesti tällä hetkellä ihannoi poliittisia virkanimityksiä.</p><p>Euroopan unionissa lienee mantereen puolueettomin virkamiesten valintamenettely. Kuka tahansa EU-maan kansalainen, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto, <a href="http://europa.eu/epso/apply/how_apply/permanent/index_fi.htm" target="_blank">voi hakea virkamieheksi</a>. Kolmivaiheisen kokeen läpäisseet saavat viran.</p><p>Varmaan EU:ssakin hyvävelijärjestelmä tulee vastaan virkamieskunnan ylemmille tasoille kohottaessa, mutta alimman portaan viran saamiseen oikeuttava EU:n laajuinen hakujärjestelmä näyttää Suomesta katsottuna taivaallisen tasapuoliselta ja reilulta.</p><p><strong>Väite: &quot;komissio vain keksii lisää byrokratiaa&quot;</strong></p><p>Keksiikö komissio vain lisää byrokratiaa ihmisten kiusaksi? Perinteisesti komissiosta on toki saanut alkunsa moni pikkutarkka säännös. Mutta onko tilanne yksittäisissä jäsenmaissa muka ollut jotenkin parempi? Suuri osa EU-sääntelystä koskee sisämarkkinoita, ja jäsenmaat ovat perinteisesti halunneet tämän alan olevan tarkasti säänneltyä.</p><p>Kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely olisi hyvin monimutkaista ilman Euroopan unioniakin - jopa vielä monimutkaisempaa, koska valtiot sopisivat asioista keskinäisillä sopimuksilla, joiden yhteensovittaminen olisi painajainen. Kansainväliset kauppasopimusneuvottelut ovat tunnetusti hyvin monimutkaisia ja tuottavat sellaisia järkäleitä kuin EU:n ja Kanadan välinen <a href="http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/september/tradoc_152806.pdf" target="_blank">1 600-sivuinen CETA-sopimus</a>.</p><p>EU:ssa sääntely tapahtuu sentään keskitetysti ja on jo sen ansiosta yksinkertaisempaa. Vai miltä kuulostaisi 28 keskenään erilaista 1 600-sivuista kauppasopimusta yksittäisten EU-maiden ja Kanadan välillä?</p><p>EU:n perinteinen pikkutarkka sääntely on pitkälti seurausta jäsenmaiden kansallisista käytännöistä. Ajat sitä paitsi muuttuvat. Nyt halutaan vähentää sääntelyä ja byrokratiaa. Tehtävä on otettu vakavasti, kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osoitti äskettäin <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465704650742" target="_blank">kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa</a>.</p><p>Vuosina 2014-2016 Barroson ja Junckerin komissiot <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2014.153.01.0003.01.FIN" target="_blank">ovat peruuttaneet</a> yhteensä 150 <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2015.080.01.0017.01.FIN" target="_blank">aiemmin</a> tehtyä <a href="http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_annex_iv_fi.pdf" target="_blank">lakiehdotusta</a>. Suomessa normien purkamisesta on puhuttu paljon, mutta mitään vastaavia peruutuslistoja ei ole näkynyt. Kun komissio vuosina 2009-2014 esitti työohjelmassaan keskimäärin 130 uutta aloitetta vuosittain, Junckerin komission to do -listalla on ollut viime ja kuluvana vuonna <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-15-5920_fi.htm" target="_blank">ytimekkäästi 23 aloitetta</a>.</p><p>EU:n norminpurkutalkoot näkyvät muuten jo Suomen eduskunnan työssä. Eduskunnassa käsiteltyjen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/tilastojajaraportteja/Documents/T2_vireilletulleet_edk_2007_2015_fi.pdf" target="_blank">EU-asioiden määrä</a> oli vuonna 2015 pienempi (118) kuin kertaakaan aikavälillä 2007-2014 (190-277). Sipilän hallitus ehti vuoden 2015 valtiopäivillä antaa 150 lakiesitystä. Se on saman verran kuin mitä Kataisen hallitus antoi vaalikauden ensimmäisenä vuonna 2011.</p><p><strong>Väite: &quot;EU:ssa lobbarit jyräävät&quot;</strong></p><p>Entä sitten lobbareiden, eli yritysten ja järjestöjen edunvalvojien valta EU:ssa? Se on toki merkittävää, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Niin on tosin kaikissa jäsenmaissakin. EU:lla on <a href="http://ec.europa.eu/transparencyregister/public/homePage.do?locale=fi#fi" target="_blank">lobbarirekisteri</a>, joka on tosin vapaaehtoinen, mutta melko laajasti käytetty. Suomessa <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/jos-eu-on-lopero--niin-suomi-on-surkimus/RigHzP4T" target="_blank">ei ole minkäänlaista lobbarirekisteriä</a>. Eduskunnassa lobbareita kutsutaan hämäävästi &quot;asiantuntijoiksi&quot;.</p><p>EU:ssa on myös <a href="http://alter-eu.org/revolving-doors/faq#n237" target="_blank">säännöt</a> siitä, että virkamiehet eivät saa siirtyä viroistaan suoraan lobbareiksi, vaan heillä on vuoden karenssi. Suomessa ei ole minkäänlaista karenssia, vaan esimerkiksi Jyri Häkämies siirtyi elinkeinoministerin paikalta suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon. Vastaava siirtymä olisi EU-tasolla laitonta korruptiota.</p><p>On vaikea nähdä, miten EU:n päätöksenteko olisi jotenkin enemmän lobbareiden hallussa kuin tyypillisen jäsenmaan kansallinen päätöksenteko. Suomessa varsinkin työmarkkinajärjestöjen valta on laajalti tunnettua. Tekijänoikeuslakien valmistelu <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1367637318382" target="_blank">on Suomessa ollut lobbarien temmellyskenttä</a>, kuten moni muukin ala. Lobbauskysymys koskee kaikkia länsimaisia demokratioita, Euroopan unionia muiden joukossa.</p><p>Itse asiassa Euroopan parlamentti on osoittanut, että siltä löytyy uskallusta haastaa hyvin suuren rahan tukema lobbaustoiminta. EU:n kemikaalilainsäädännössä paineet olivat teollisuuden puolelta kovat, mutta silti syntyi melko kuluttajaystävällinen tulos. Parlamentti <a href="http://blogi.piraattipuolue.fi/2012/07/04/lehdistotiedote-acta-sopimus-kaatui-euroopan-parlamentissa/" target="_blank">kaatoi &quot;väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen&quot;, ACTA:n</a>, vaikka komissio ajoi sitä monien teollisuusalojen voimakkaalla tuella.</p><p>Enpä muista Suomesta yhtään tapausta, jossa eduskunta olisi kaatanut hallituksen ajaman ja teollisuuden voimakkaasti lobbaaman lakiesityksen. Suomen hallitushan kannatti ACTA-sopimuksenkin hyväksymistä viimeiseen asti.</p><p><strong>Yhteenveto: EU on toimiva demokratia</strong></p><p>Euroopan unioni on toimiva demokratia. Sen päätöksenteossa jotkin asiat ovat paremmin kuin jäsenmaissa keskimäärin, jotkin ehkä huonommin. Siinä on samantyyppisiä ongelmia kuin kaikissa jäsenmaissa. Rehellisesti asiaa tarkasteleva ei kuitenkaan voi millään päätyä tulokseen, että Euroopan unionin päätöksenteko olisi jäsenmaiden keskiarvoa epädemokraattisempaa tai huonompaa.</p><p>EU:n asema jäsenmaiden <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465704607501" target="_blank">kansansuosiota kalastelevien poliitikkojen sylkykuppina</a> on ansaitsematon.</p><p>&nbsp;</p> Euroopan unionin päätöksentekoa haukutaan usein kuivuneilla mantroilla, jotka ovat parhaimmillaan vanhentuneita ja pahimmillaan täysin epäreiluja. Euroopan unionin päätöksentekoa ei pidä verrata johonkin haavekuvaan, vaan unionin jäsenmaiden omiin kansallisiin käytäntöihin. Kun näin tehdään, osoittautuu, että EU:ssa päätöksenteko toimii nykyisellään verrattain hyvin.

Väite: "Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa"

Usein sanotaan, että Euroopan parlamentti olisi jotenkin merkityksetön. Ei ole. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on täysin tasavertainen lainsäädäntöelin ministerineuvoston kanssa. Molempien pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä, jotta se tulisi voimaan.

Poikkeuksen muodostavat muun muassa eräät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Niistä päättää ministerineuvosto (tai pääministerien muodostama Eurooppa-neuvosto), koska jäsenmaat ovat tehneet demokraattisen päätöksen olla antamatta näillä aloilla valtaa Euroopan parlamentille.

Käytännössä unionissa on siis kaksikamarinen lainsäädäntöelin, joka koostuu parlamentista ja ministerineuvostosta. Lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus on EU:n jäsenmaissakin yleistä. Ministerineuvoston esikuva on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jonka jäsenet ovat osavaltioiden ministereitä.

EU:n lainsäädäntömenettelyä syytetään joskus sekavaksi. Se voi tuntua siltä maassa, jossa on yksikamarinen eduskunta. EU:ssa toimitaan kuitenkin hyvin samalla tavoin kuin niissä jäsenmaissa, joissa on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Kun kamarien toisistaan poikkeavat näkökannat pitää sovittaa yhteen, menettely monimutkaistuu väistämättä yksikamarisuuteen verrattuna.

Väite: "parlamentilla ei ole lakialoiteoikeutta"

Usein valitetaan siitä, ettei Euroopan parlamentilla ole lakialoiteoikeutta. Ei olekaan, mutta entä jäsenmaissa? Kansanedustajien aloiteoikeus on kaikkialla täysin muodollinen. Todellinen aloiteoikeus on hallituksilla. Suomessakin käytännössä kaikki lait hyväksytään hallituksen esitysten, ei kansanedustajien lakialoitteiden pohjalta. EU:n käytäntö, jossa viralliset lakiesitykset antaa komissio, ei poikkea mitenkään jäsenmaiden kansallisista käytännöistä.

Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole virallista lakialoiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa omasta aloitteestaan lausumia, jotka usein sisältävät lainsäädännön muutostavoitteita. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ole vastaavaa aktiivista roolia.

Unionissa on myös kansalaisaloite käytössä, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin Suomeen verrattuna. Toisaalta osassa jäsenmaita ei ole kansalaisaloitetta ollenkaan.

Väite: "komissio on epädemokraattinen"

EU-komissiota syytetään usein epädemokraattisuudesta. Komission on kuitenkin nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentti nimittää komission ja voi myös erottaa sen. Jo vuonna 1999 Jacques Santerin komissio erosi, kun kävi selväksi, että parlamentti antaisi sille pian epäluottamuslauseen. Kyse on siis todellisesta vallasta, ei vain muodollisuudesta.

Kunkin maan hallitus tekee ehdotuksen oman maansa komissaariksi. Parlamentti nimittää komission, ja voi hylätä komissaarilistan, jos sen sisältö ei miellytä. Ennen komissaariksi valintaansa jokaisen ehdokkaan on käytävä läpi julkinen kuulemistilaisuus parlamentin jonkin valiokunnan edessä. Sekä vuoden 2004, 2009 että 2014 EU-vaalien jälkeen parlamentti vaikutti konkreettisesti komission kokoonpanoon kieltäytymällä hyväksymästä mielestään sopimattomia tai epäpäteviä komissaariehdokkaita. Parlamentti myös vaati menestyksekkäästi, että vähintään kolmasosan komissaareista oli oltava naisia.

Suomessa eduskunta valitsee pääministerin, mutta muiden ministerien valinnasta päättävät käytännössä kunkin puolueen puoluejohtajat tai puoluevaltuustot. Mitään julkisia kuulemistilaisuuksia ei järjestetä. Esimerkiksi Britanniassa ministerien valinta on vielä Suomeakin epämääräisempää. Kuningatar nimittää pääministerin, joka valitsee muut ministerit oman mielensä mukaan.

Komission valinta on suoralla kansanvaalilla valitun parlamentin ja jäsenmaiden demokraattisten hallitusten yhteispelin tulosta. Miten komissio siis voisi olla epädemokraattinen?

Toki komissio voisi olla nykyistä demokraattisempikin, jos esimerkiksi komission puheenjohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole missään jäsenmaassakaan (Ranska pääsee lähimmäksi). Komissio on ainakin yhtä demokraattinen kuin jäsenmaiden hallitukset.

Väite: "EU-hallinto on liian iso"

Joskus valitetaan, että EU-komissio on liian iso, koska jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari, joita on yhteensä 28. Kuitenkin monissa EU-maissa on yli 20 ministerin hallituksia, esimerkiksi Ruotsissa on 24 ministeriä. Turhasta byrokratiasta unionia syyttävässä Britanniassa on jopa satakunta ministeritason tehtävää (varsinaiset hallituksessa istuvat ministerit ja apulaisministerit).

Entä onko unionissa sitten tolkuton määrä virkamiehiä? Ei ole. EU:n palkkalistoilla on 55 000 ihmistä, eli 0,011 % unionin asukkaista. Vertailun vuoksi Helsingin palkkalistoilla on 40 000 ihmistä, eli 6,66 % kaupungin asukkaista. Budjetista hallintoon (palkat, rakennukset ja hallintopalvelut) menee 6 %, mikä on käsittääkseni varsin järkevä lukema mille tahansa organisaatiolle. Unionin budjetti on pieni, vain noin 2,5-kertainen Suomen valtion budjettiin nähden, eli varsin vähän yli 500 miljoonan asukkaan yhteisöltä.

Väite: "EU:n virkamiehillä on liikaa valtaa"

EU:n virkamiehillä on toki valtaa, mutta niin on kaikkien jäsenmaidenkin virkamiehillä. Enpä keksi millä perusteella voisi väittää, että Brysselin byrokraateilla olisi suhteellisesti enemmän valtaa kuin Lontoon, Pariisin tai Helsingin byrokraateilla.

Britanniassa haukutaan "vaaleilla valitsemattomia Brysselin byrokraatteja", mutta eihän virkamiehiä valita vaaleilla missään EU-maassa. Sitä paitsi juuri Britannia on kuuluisa siitä, että virkamieskunta siellä on epäpuoluepoliittinen ja riippumaton, eli äänestystulokset eivät vaikuta sen kokoonpanoon. Yleensä tämä nähdään hyvänä asiana. Suomessakaan kansa ei varsinaisesti tällä hetkellä ihannoi poliittisia virkanimityksiä.

Euroopan unionissa lienee mantereen puolueettomin virkamiesten valintamenettely. Kuka tahansa EU-maan kansalainen, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto, voi hakea virkamieheksi. Kolmivaiheisen kokeen läpäisseet saavat viran.

Varmaan EU:ssakin hyvävelijärjestelmä tulee vastaan virkamieskunnan ylemmille tasoille kohottaessa, mutta alimman portaan viran saamiseen oikeuttava EU:n laajuinen hakujärjestelmä näyttää Suomesta katsottuna taivaallisen tasapuoliselta ja reilulta.

Väite: "komissio vain keksii lisää byrokratiaa"

Keksiikö komissio vain lisää byrokratiaa ihmisten kiusaksi? Perinteisesti komissiosta on toki saanut alkunsa moni pikkutarkka säännös. Mutta onko tilanne yksittäisissä jäsenmaissa muka ollut jotenkin parempi? Suuri osa EU-sääntelystä koskee sisämarkkinoita, ja jäsenmaat ovat perinteisesti halunneet tämän alan olevan tarkasti säänneltyä.

Kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely olisi hyvin monimutkaista ilman Euroopan unioniakin - jopa vielä monimutkaisempaa, koska valtiot sopisivat asioista keskinäisillä sopimuksilla, joiden yhteensovittaminen olisi painajainen. Kansainväliset kauppasopimusneuvottelut ovat tunnetusti hyvin monimutkaisia ja tuottavat sellaisia järkäleitä kuin EU:n ja Kanadan välinen 1 600-sivuinen CETA-sopimus.

EU:ssa sääntely tapahtuu sentään keskitetysti ja on jo sen ansiosta yksinkertaisempaa. Vai miltä kuulostaisi 28 keskenään erilaista 1 600-sivuista kauppasopimusta yksittäisten EU-maiden ja Kanadan välillä?

EU:n perinteinen pikkutarkka sääntely on pitkälti seurausta jäsenmaiden kansallisista käytännöistä. Ajat sitä paitsi muuttuvat. Nyt halutaan vähentää sääntelyä ja byrokratiaa. Tehtävä on otettu vakavasti, kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osoitti äskettäin kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.

Vuosina 2014-2016 Barroson ja Junckerin komissiot ovat peruuttaneet yhteensä 150 aiemmin tehtyä lakiehdotusta. Suomessa normien purkamisesta on puhuttu paljon, mutta mitään vastaavia peruutuslistoja ei ole näkynyt. Kun komissio vuosina 2009-2014 esitti työohjelmassaan keskimäärin 130 uutta aloitetta vuosittain, Junckerin komission to do -listalla on ollut viime ja kuluvana vuonna ytimekkäästi 23 aloitetta.

EU:n norminpurkutalkoot näkyvät muuten jo Suomen eduskunnan työssä. Eduskunnassa käsiteltyjen EU-asioiden määrä oli vuonna 2015 pienempi (118) kuin kertaakaan aikavälillä 2007-2014 (190-277). Sipilän hallitus ehti vuoden 2015 valtiopäivillä antaa 150 lakiesitystä. Se on saman verran kuin mitä Kataisen hallitus antoi vaalikauden ensimmäisenä vuonna 2011.

Väite: "EU:ssa lobbarit jyräävät"

Entä sitten lobbareiden, eli yritysten ja järjestöjen edunvalvojien valta EU:ssa? Se on toki merkittävää, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Niin on tosin kaikissa jäsenmaissakin. EU:lla on lobbarirekisteri, joka on tosin vapaaehtoinen, mutta melko laajasti käytetty. Suomessa ei ole minkäänlaista lobbarirekisteriä. Eduskunnassa lobbareita kutsutaan hämäävästi "asiantuntijoiksi".

EU:ssa on myös säännöt siitä, että virkamiehet eivät saa siirtyä viroistaan suoraan lobbareiksi, vaan heillä on vuoden karenssi. Suomessa ei ole minkäänlaista karenssia, vaan esimerkiksi Jyri Häkämies siirtyi elinkeinoministerin paikalta suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon. Vastaava siirtymä olisi EU-tasolla laitonta korruptiota.

On vaikea nähdä, miten EU:n päätöksenteko olisi jotenkin enemmän lobbareiden hallussa kuin tyypillisen jäsenmaan kansallinen päätöksenteko. Suomessa varsinkin työmarkkinajärjestöjen valta on laajalti tunnettua. Tekijänoikeuslakien valmistelu on Suomessa ollut lobbarien temmellyskenttä, kuten moni muukin ala. Lobbauskysymys koskee kaikkia länsimaisia demokratioita, Euroopan unionia muiden joukossa.

Itse asiassa Euroopan parlamentti on osoittanut, että siltä löytyy uskallusta haastaa hyvin suuren rahan tukema lobbaustoiminta. EU:n kemikaalilainsäädännössä paineet olivat teollisuuden puolelta kovat, mutta silti syntyi melko kuluttajaystävällinen tulos. Parlamentti kaatoi "väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen", ACTA:n, vaikka komissio ajoi sitä monien teollisuusalojen voimakkaalla tuella.

Enpä muista Suomesta yhtään tapausta, jossa eduskunta olisi kaatanut hallituksen ajaman ja teollisuuden voimakkaasti lobbaaman lakiesityksen. Suomen hallitushan kannatti ACTA-sopimuksenkin hyväksymistä viimeiseen asti.

Yhteenveto: EU on toimiva demokratia

Euroopan unioni on toimiva demokratia. Sen päätöksenteossa jotkin asiat ovat paremmin kuin jäsenmaissa keskimäärin, jotkin ehkä huonommin. Siinä on samantyyppisiä ongelmia kuin kaikissa jäsenmaissa. Rehellisesti asiaa tarkasteleva ei kuitenkaan voi millään päätyä tulokseen, että Euroopan unionin päätöksenteko olisi jäsenmaiden keskiarvoa epädemokraattisempaa tai huonompaa.

EU:n asema jäsenmaiden kansansuosiota kalastelevien poliitikkojen sylkykuppina on ansaitsematon.

 

]]>
86 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia#comments Kotimaa Avoimuus Demokratia EU-politiikka Hallinto Thu, 16 Jun 2016 08:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia
Saksan punainenristi antaa kriisiapua Kreikkaan. http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198024-kreikka-mielessain-aina-vain <p>&nbsp;Aleksateri Stubbin kommentti &quot;EU,n kärsivällisyys lopussa Kreikan tukemisen suhteen&quot;, kylmää. Nyt siellä tukea tarvitaan! Ei tavallisen kansan kuristamista.</p> <p>2014 1% kreikkalaista omisti koko Kreikan varallisuudesta 56.9 %.</p> <p>Tähän kaivoon syydettiin meidänkin verovaroja Kataisen ja Urpilaisen toimesta korruptiota sietävien ja tukevien Kreikan hallitusten kautta vuosikymmenen.</p> <p>Nyt kreikkalaisista vain 35% oli kyllä äänestäjiä.</p> <p>Tässä voi käyttää mielokuvitusta.</p> <p>Me täällä somessa vaahdotaan yleistäen miten keikkalaiset ovat eläneet meidän kustannuksellamme. Pistäkääs vähän ajatellen!</p> <p>En usko että EU,n johtavat politikot olivat niin tyhmiä, etteivät ymmärtäneet miksi Kreikan &quot;uudistuminen&quot; ei onnistu ja aina vain tarvittiin tukea tuen perään.</p> <p>Uskon polittiseen kollegialisuuteen, Kreikan politiikalla oli sama ideologia muiden EU,maiden kanssa.&quot;Kaveria ei jätetä&quot;!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nyt eläkeläiset alkaa olla esim. ilman lääkkeitään. No, mitä meistä mummoista mutta lapsetkin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kreikka on ottanut vastaan näitä Afrikan pakolaisia kaaoksensa keskelle. Meillä on kanttia nirsoilla siinäkin asiassa.</p> <p>Olemmako me yhtä kylmää kansaa ku Suomen kesä?<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Aleksateri Stubbin kommentti "EU,n kärsivällisyys lopussa Kreikan tukemisen suhteen", kylmää. Nyt siellä tukea tarvitaan! Ei tavallisen kansan kuristamista.

2014 1% kreikkalaista omisti koko Kreikan varallisuudesta 56.9 %.

Tähän kaivoon syydettiin meidänkin verovaroja Kataisen ja Urpilaisen toimesta korruptiota sietävien ja tukevien Kreikan hallitusten kautta vuosikymmenen.

Nyt kreikkalaisista vain 35% oli kyllä äänestäjiä.

Tässä voi käyttää mielokuvitusta.

Me täällä somessa vaahdotaan yleistäen miten keikkalaiset ovat eläneet meidän kustannuksellamme. Pistäkääs vähän ajatellen!

En usko että EU,n johtavat politikot olivat niin tyhmiä, etteivät ymmärtäneet miksi Kreikan "uudistuminen" ei onnistu ja aina vain tarvittiin tukea tuen perään.

Uskon polittiseen kollegialisuuteen, Kreikan politiikalla oli sama ideologia muiden EU,maiden kanssa."Kaveria ei jätetä"!

 

Nyt eläkeläiset alkaa olla esim. ilman lääkkeitään. No, mitä meistä mummoista mutta lapsetkin.

 

Kreikka on ottanut vastaan näitä Afrikan pakolaisia kaaoksensa keskelle. Meillä on kanttia nirsoilla siinäkin asiassa.

Olemmako me yhtä kylmää kansaa ku Suomen kesä?
 

]]>
5 http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198024-kreikka-mielessain-aina-vain#comments EU-politiikka Kreikka Wed, 08 Jul 2015 06:46:03 +0000 Elle Marketta Lazarov http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198024-kreikka-mielessain-aina-vain
UNESCO ja PersKeKo http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195553-unesco-ja-perskeko <p>Seuraava yhteydenotto tuli yllättävästä suunnasta, UNESCO:n pääsihteeri Irina Bokova soitti vuorostaan Alexander Stubbille.</p><p>- Pahoittelen, että menen vähän väärässä järjestyksessä, enkä soita Juha Sipilälle, Bokova sanoi. - Jotenkin vain pelkään insinöörejä, vaikka tiedän, että juuri nyt minun pitäisi puhua juuri insinöörin kanssa.</p><p>- Ei se mitään, Stubb vastasi. - Juhalla on paljon muutakin mietittävää, on ihan reilua vähän hajauttaa näitä tehtäviä. Mikä sinun mieltäsi painaa?</p><p>- EU:sta otettiin meihin yhteyttä hyvin erikoisella asialla. Kuten varmasti tiedät, kuuluu Suomenlinna meidän noteeraamiimme maailmanperintökohteisiin, joiden suojelua varten me muun muassa olemme olemassa.</p><p>- Joo, Suomenlinnaa on täälläkin pohdittu viime aikoina aika paljon, Stubb sanoi.</p><p>- Ahaa, Bokova sanoi. - Liittyykö siihen pohdintaan jotain meillekin merkityksellistä?</p><p>- Ööh, en tiedä, Stubb vastasi huolestuneena. Olikohan hän sanonut jotain liikaa. - Kerro sinä ensin, mitä asiasi koskee.</p><p>- EU tarjosi meille erittäin mielenkiintoista projektia, ja lupasi rahoittaa sen kokonaisuudessaan. Saimme jopa 25 miljoonan euron budjetin, jolla rakentaisimme aivan uudenlaisen kulttuuriperinnön säilömistavan. He suorastaan vaativat, että käyttäisimme koko tuon summan Suomenlinnan pilottiprojektiin.</p><p>- Mielenkiintoista, Stubb sanoi. - Minkälaisesta projektista tässä on kyse.</p><p>- Niin pähkähullulta kuin se kuulostaakin, kuulemma meidän pitää rakentaa virtuaalinen Suomenlinna, johon tallennetaan kaikki vähänkään kulttuurihistoriallisesti merkittävä noilta saarilta. Meille luvattiin lisäksi käyttöön kaksikymmentä hämmentävää videokameraa, jotka joku Peter Hajba on kehittänyt. Ne kytketään ihmisen päähän, ja niillä voi kuvata materiaalia aivan kuin olisi kuvaajan pään sisällä, kuva on kolmiulotteista, ja nappikuulokkeista kuuluu binauraalista ääntä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi takaapäin kuuluvat äänet todellakin tuntuvat kuuluvan katselijan takapuolelta. Kuvaajien on aloitettava työnsä ihan lähipäivinä, sillä meille annettiin kolmen kuukauden aikaraja kuvausprojektille. Olen tietoinen jo olemassaolevasta virtuaali-Suomenlinnasta, mutta EU oli ehdoton: Suomenlinnasta tämä pitää silti tehdä.</p><p>- Kolmen kuukauden? Stubb varmisti. - Aika nopea aikataulu... Tämä on hyvä tietää.</p><p>-----</p><p>Niinpä muutamana kesäkuisena ja heinäkuisena viikkona Suomenlinnassa pyöri kummallinen kuvausryhmä. Kirjaimellisesti pyöri, sillä kuvaukset toteutettiin niin, että kuvaaja astui aina yhden askeleen johonkin suuntaan ja kääntyi sitten täyden kierroksen ympäri ennen seuraavaa askelta. Kamerat eivät tosin olleet kiinni kuvaajien päissä, vaan heidän vyötärölleen oli kytketty omituinen vekotin, jossa kepin päässä keikkui styroxinen ihmisen pää, jonka silmien kohdille oli upotettu kaksi kameraa ja korvien sisälle kaksi mikrofonia.</p><p>Hallitusneuvottelut oli juuri saatu toteutettua, mutta kansalta meni koko ruljanssi jotenkin ohi, koska media oli aivan liian kiinnostunut pyörivistä kamerapäistä. UNESCO kertoi auliisti medialle projektistaan, Museovirasto pyysi päästä hankkeeseen mukaan, ja sai heti UNESCO:lta luvan. Henkilökunta kieltäytyi pitämästä kesälomia, koska projekti oli niin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen, ettei kukaan halunnut menettää siitä hetkeäkään. Videoita ihmeteltiin virkamiesvoimin sekä tavallisilla 3D-laseilla että Oculus Rift -virtuaalilaseilla, ja kun UNESCO laittoi pätkiä YouTubeen, pääsivät kansalaisetkin leikkiin mukaan.</p><p>Samoihin aikoihin rakennusteollisuus aloitti ennätysmäärän uusia hankkeita Helsingissä, myös vanhaa korjattiin uuden rakentamisen rinnalla ennätystahtiin, rakennustiheyttä tiivistettiin ja Vihreät juhlivat kun parkkipaikkanormi kuopattiin kokonaan. Aivan kuin alalla olisi tiedetty jo jotain tulevasta.</p><p>-----</p><p>- Miksi ihmeessä Helsinkiä rakennetaan kuin viimeistä päivää? Timo Soini ihmetteli.</p><p>- Naapuriin on tulossa hillittömän hintaisia rakennuksia, jotka tulevat nostamaan Helsinginkin hintatasoa valtavasti, ja samalla rakennuskustannuksetkin tulevat nousemaan, Stubb selitti. Nyt kannattaa rakentaa paljon halvalla varastoon.</p><p>- Mistä ne sen tietävät? Sipilä ihmetteli.</p><p>- No pakkohan niille oli kertoa, sillähän saatiin jo nyt Suomen talous voimakkaaseen nousuun, Stubb vastasi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seuraava yhteydenotto tuli yllättävästä suunnasta, UNESCO:n pääsihteeri Irina Bokova soitti vuorostaan Alexander Stubbille.

- Pahoittelen, että menen vähän väärässä järjestyksessä, enkä soita Juha Sipilälle, Bokova sanoi. - Jotenkin vain pelkään insinöörejä, vaikka tiedän, että juuri nyt minun pitäisi puhua juuri insinöörin kanssa.

- Ei se mitään, Stubb vastasi. - Juhalla on paljon muutakin mietittävää, on ihan reilua vähän hajauttaa näitä tehtäviä. Mikä sinun mieltäsi painaa?

- EU:sta otettiin meihin yhteyttä hyvin erikoisella asialla. Kuten varmasti tiedät, kuuluu Suomenlinna meidän noteeraamiimme maailmanperintökohteisiin, joiden suojelua varten me muun muassa olemme olemassa.

- Joo, Suomenlinnaa on täälläkin pohdittu viime aikoina aika paljon, Stubb sanoi.

- Ahaa, Bokova sanoi. - Liittyykö siihen pohdintaan jotain meillekin merkityksellistä?

- Ööh, en tiedä, Stubb vastasi huolestuneena. Olikohan hän sanonut jotain liikaa. - Kerro sinä ensin, mitä asiasi koskee.

- EU tarjosi meille erittäin mielenkiintoista projektia, ja lupasi rahoittaa sen kokonaisuudessaan. Saimme jopa 25 miljoonan euron budjetin, jolla rakentaisimme aivan uudenlaisen kulttuuriperinnön säilömistavan. He suorastaan vaativat, että käyttäisimme koko tuon summan Suomenlinnan pilottiprojektiin.

- Mielenkiintoista, Stubb sanoi. - Minkälaisesta projektista tässä on kyse.

- Niin pähkähullulta kuin se kuulostaakin, kuulemma meidän pitää rakentaa virtuaalinen Suomenlinna, johon tallennetaan kaikki vähänkään kulttuurihistoriallisesti merkittävä noilta saarilta. Meille luvattiin lisäksi käyttöön kaksikymmentä hämmentävää videokameraa, jotka joku Peter Hajba on kehittänyt. Ne kytketään ihmisen päähän, ja niillä voi kuvata materiaalia aivan kuin olisi kuvaajan pään sisällä, kuva on kolmiulotteista, ja nappikuulokkeista kuuluu binauraalista ääntä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi takaapäin kuuluvat äänet todellakin tuntuvat kuuluvan katselijan takapuolelta. Kuvaajien on aloitettava työnsä ihan lähipäivinä, sillä meille annettiin kolmen kuukauden aikaraja kuvausprojektille. Olen tietoinen jo olemassaolevasta virtuaali-Suomenlinnasta, mutta EU oli ehdoton: Suomenlinnasta tämä pitää silti tehdä.

- Kolmen kuukauden? Stubb varmisti. - Aika nopea aikataulu... Tämä on hyvä tietää.

-----

Niinpä muutamana kesäkuisena ja heinäkuisena viikkona Suomenlinnassa pyöri kummallinen kuvausryhmä. Kirjaimellisesti pyöri, sillä kuvaukset toteutettiin niin, että kuvaaja astui aina yhden askeleen johonkin suuntaan ja kääntyi sitten täyden kierroksen ympäri ennen seuraavaa askelta. Kamerat eivät tosin olleet kiinni kuvaajien päissä, vaan heidän vyötärölleen oli kytketty omituinen vekotin, jossa kepin päässä keikkui styroxinen ihmisen pää, jonka silmien kohdille oli upotettu kaksi kameraa ja korvien sisälle kaksi mikrofonia.

Hallitusneuvottelut oli juuri saatu toteutettua, mutta kansalta meni koko ruljanssi jotenkin ohi, koska media oli aivan liian kiinnostunut pyörivistä kamerapäistä. UNESCO kertoi auliisti medialle projektistaan, Museovirasto pyysi päästä hankkeeseen mukaan, ja sai heti UNESCO:lta luvan. Henkilökunta kieltäytyi pitämästä kesälomia, koska projekti oli niin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen, ettei kukaan halunnut menettää siitä hetkeäkään. Videoita ihmeteltiin virkamiesvoimin sekä tavallisilla 3D-laseilla että Oculus Rift -virtuaalilaseilla, ja kun UNESCO laittoi pätkiä YouTubeen, pääsivät kansalaisetkin leikkiin mukaan.

Samoihin aikoihin rakennusteollisuus aloitti ennätysmäärän uusia hankkeita Helsingissä, myös vanhaa korjattiin uuden rakentamisen rinnalla ennätystahtiin, rakennustiheyttä tiivistettiin ja Vihreät juhlivat kun parkkipaikkanormi kuopattiin kokonaan. Aivan kuin alalla olisi tiedetty jo jotain tulevasta.

-----

- Miksi ihmeessä Helsinkiä rakennetaan kuin viimeistä päivää? Timo Soini ihmetteli.

- Naapuriin on tulossa hillittömän hintaisia rakennuksia, jotka tulevat nostamaan Helsinginkin hintatasoa valtavasti, ja samalla rakennuskustannuksetkin tulevat nousemaan, Stubb selitti. Nyt kannattaa rakentaa paljon halvalla varastoon.

- Mistä ne sen tietävät? Sipilä ihmetteli.

- No pakkohan niille oli kertoa, sillähän saatiin jo nyt Suomen talous voimakkaaseen nousuun, Stubb vastasi.

]]>
8 http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195553-unesco-ja-perskeko#comments EU-politiikka Järjestötoiminta Kulttuuripolitiikka Vaihtoehtoinen tulevaisuus Virtuaalinen Wed, 20 May 2015 19:20:48 +0000 Mikaela Peth http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195553-unesco-ja-perskeko