Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Kaikki blogit puheenaiheesta Feminismi

Seksi rikolliseksi

Eduskunnan naisverkosto vaatii, että nykyään pitäisi naiselta saada semmoinen suostumus seksiin, ennen kuin aletaan römpöstelemään. 

Intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi – jälkikirjoitus

Julkaisin joulukuussa tässä blogissa neliosaisen kirjoitussarjan ”intersektionaalinen feminismi ja antikapitalismi” (ensimmäinen osa). Kirjoituksista ei syntynyt paljoakaan keskustelua, mutta enpä sellaista odottanutkaan. Sellainen itersektionalismin kritiikki, jossa toivotaan intersektionalismilta selvempää kannanottoa kapitalismiin, leviää yleensä vain antikapitalistien, mutta ei feministien kesken.

Lupa seksiin

Lupa seksiin tulee vastaisuudessa hakea käräjäoikeudelta. Tätä varten tarvitaan sosiaalitoimen- ja lääkärinlausunnot. Syiksi kelpaavat lapsen hankinta, hääyö, hääpäivän vietto tai terveydelliset syyt, kuten rentoutuminen tai parisuhteen hoito. 
Jälkimmäiseen tarvitaan myös terapeutin lausunto.

Huom! Lupa seksiin myönnetään vain, jos kumpikin osapuoli on halukas aktiin. 

Macho-Venäjä muuttuu netissä

Viime vuosina Venäjä on yrittänyt olla jonkinlainen murentuvan maskuliinisuuden viimeinen reservaatti. Homopropaganda on kielletty lailla, länsimaiden sukupuolineutraalisuudella pelotellaan ja Vladimir Putin pullistelee valokuvissa ilman paitaa. Mutta vanhat sukupuolihierarkiat ja mieheyden mallit eivät välttämättä säilytä asemiaan internetissä.

Tammikuussa netissä levisi video, jossa Uljanovskin siviili-ilmailuopiston vähäpukeiset miesopiskelijat tanssivat Benny Benassin Satisfaction-kappaleen tahtiin puolialastomina Tom of Finlandin sarjakuvahahmoina.

Feminismi tasa-arvon tiellä

Tasa-arvosta puhutaan Suomessa aktiivisesti. Siitä puhuttiin presidentinvaaleissa, aktiivimallia käsittelevissä keskusteluissa ja niin edelleen, mikä on hienoa. Tasa-arvoa pitää edistää ja puolustaa, niin kansaivälisesti kuin kansallisestikkin. Sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin tai kansalaisuuteen katsomatta. Meillä kaikilla pitää olla lähtökohtaisesti oikeus ihmisarvoiseen elämään ja mahdollisuus menestyä katsomatta, mihin yhteiskuntaluokkaan ihminen kuuluu. Suomessa tämä onnistuu hyvin, kansainvälisesti katsottuna tilanne on ikävempi.

3F - Blackface

Kuten kaikki jenkkifeministien keksimä hömppä, myös blackface-loukkaantuminen on tehnyt pari vuotta tuloaan Suomeen toimien jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka moderni feminismi on juhlapuheista huolimatta umpirasistinen aate. Siinä valkoihoisuudesta yritetään tehdä halveksuttavaa luomalla apartheidin tyylisesti omat säännöt eri etnisyyksille.

Intersektionaalisuus ja antikapitalismi Suomessa

Suomalaisen feminismin keskeisin areena on verkkoalustat. Liike on hajautettu, eikä sillä ole mitään yhtä kaikkien, tai edes enemmistön tukemaa järjestöä. Viime vuonna perustettua feminististä puoluetta tukee sitäkin vain vähemmistö feministeistä. Alle vuoden ikäiseksi puolueeksi se kuitenkin pärjäsi ihan kohtalaisesti kunnallisvaaleissa, ja monet Suomen tunnetuimmat feministit ovat sen aktiiveja tai tukijoita. Puolueen merkitys feministiselle keskustelulle tulee olemaan merkittävä, vaikka se ei koskaan pääsisi eduskuntaan asti.

Miksi intersektionaalisuus pärjää erinomaisesti ilman antikapitalismia?

Kapitalismilla ei ole yhtä ideologiaa vain kaksi, liberalismi ja konservatismi. Molemmissa on paljon sisäisiä keskenään kiisteleviä oppisuuntia, mutta liberalismin suuri linja on päästä eroon kaikista perinnöllisistä etuoikeuksista ja muista kilpailun hidasteista, ja luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Konservatismilla ei ole mitään suurta linjaa, se on sekalainen kokoelma toimijoita jotka yrittävät hidastaa tai estää yhteiskunnan kehittymistä, tai kääntää kehityksen suunnan taaksepäin 1).

Miksi kapitalismikritiikki on korvautunut luokkasyrjinnän kritiikillä?

Patricia Hill Collinsin ja Sirma Bilgen Intersectionality on Polity-kustantamon Key concepts-sarjassa ilmestynyt johdantoteos intersektionaalisuuteen. Kirja liittää intersektionaalisuuden jatkumoon, joka alkaa 60-luvun liikkeistä, Combahee River -kollektiivista ja Angela Davisista, mutta se ei käsittele 30-luvun Yhdysvaltojen mustia kommunistinaisia. Anarkismia ei kirjassa mainita lainkaan. Marxilaisuuteen viitataan pääosin intersektionaalisuudesta irrallisena liikkeenä, jonka edustajat kritisoivat identiteettipolitiikkaa 1).

Toimituksen poiminnat

Sivut

Julkaise syötteitä