Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 08 Apr 2017 13:02:19 +0300 fi Miksi äänestää piraattia? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235340-miksi-aanestaa-piraattia <p><a href="https://piraattipuolue.fi/kuntavaalit-2017/">Piraatteja on ehdolla</a> suurista kaupungeista Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Läpimeno on realistista niissä kaikissa. Ehdokkaita on 21 muussakin kunnassa. Mutta miksi äänestää piraattia? Viisi syytä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1. Piraattien läpimurto on kovaa realismia</strong></p><p>Eduskunnan ulkopuolisten, &quot;muiden&quot; puolueiden gallup-kannatus on vuoden 2015 lopulta lähtien <a href="http://data.yle.fi/dokumentit/Uutiset/YLE_puoluekannatus_06_2803_2017.pdf">pysynyt poikkeuksellisen korkealla</a>, reilun kahden prosentin tasolla. Äskettäin Yle mittasi &quot;muille&quot; korkeamman lukeman kuin koskaan viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. <a href="http://www.youtube.com/watch?v=DDOXNmV7Auw" target="_blank">Gallupin tekijät ovat kertoneet</a>, että piraatit on selkeästi suurin &quot;muista&quot;.</p><p>Erään gallupin mukaan piraatit <a href="https://www.e-pages.dk/turunsanomat/2069/article/554581/4/1/render/?token=cb65839359237e8473ab7beb5f329b36"><u>olisivat menossa läpi Turussa</u></a>. Ja tältä näyttää tilanne, jos katsotaan kuntavaalien läpimenokynnystä ja verrataan sitä toteutuneeseen kannatukseen eduskuntavaaleissa:</p><p><strong>Helsinki:</strong> Läpimenoon tarvitaan 1,2 %, kannatus 2015 oli 1,4 %.</p><p><strong>Espoo:</strong> Läpimenoon tarvitaan 1,3 %, kannatus 2015 oli 1,6 %.</p><p><strong>Tampere, Vantaa, Jyväskylä, Turku, Oulu:</strong> Läpimenoon tarvitaan 1,5 %, kannatus 2015 oli 1,7 % Tampereella, 1,4 % Vantaalla ja Jyväskylässä sekä 1,2 % Turussa ja Oulussa.</p><p><strong>Piraateilla on erinomaiset mahdollisuudet päästä läpi seitsemän suuren kaupungin valtuustoon. Kamppailu on kuitenkin tiukka, ja läpimurto edellyttää sitä, että jokainen piraattihenkinen oikeasti vaivautuu äänestämään.</strong> Viimeinen mahdollisuus siihen on huomenna, sunnuntaina 9.4., klo 9-20 <a href="https://vrk.navici.com/"><u>oman äänestysalueesi äänestyspaikassa</u></a>.</p><p>Läpimenon mahdollisuuksia lisäävät vaaliliitot <a href="https://liberaalipuolue.fi/"><u>Liberaalipuolueen</u></a> kanssa kaikissa muissa mainituissa kaupungeissa paitsi Tampereella.</p><p><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122445-vankilassa-aanestetaan-vaikka-alasti"><u>Alastomat eristyssellivangitkin äänestävät</u></a>, joten sinunkin pitää. Äänesi ei ole ainakaan huonompi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>2. Piraatit voivat menestyä myös eduskunnassa - mutta sinne mennään kunnanvaltuustojen kautta</strong></p><p>Islannin piraatit <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Icelandic_parliamentary_election,_2016">kolminkertaistivat kannatuksensa</a> viime syksyn vaaleissa ja ovat nyt yksi suurimmista puolueista maan parlamentissa. Islannin esimerkki osoittaa, että piraatit voivat menestyä myös valtakunnan tasolla.</p><p>Suomessakin piraateilla on mahdollisuus mennä läpi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Se edellyttää kuitenkin läpimenoa ensin kunnissa. Eduskuntaan noustaan kuntapolitiikan kautta. Niin politiikka toimii Suomessa.</p><p>Piraateilla on muuten <a href="https://www.kuntaliitto.fi/kuntalehti/ehdokkaita-yhteensa-33618-piraateilla-ja-elainsuojelijoilla-nuorimmat">nuorimmat ehdokkaat</a>. Se ei ole pahitteeksi, sillä <a href="http://ajatuspajalinja.fi/nuoret-aliedustettuina-parlamenteissa-%e2%80%92-ruotsissa-nahtiin-viime-kuntavaaleissa-nuorten-lapimurto/"><u>nuoret ovat aliedustettuina sekä eduskunnassa että kunnanvaltuustoissa</u></a>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3. Yksikin voi saada paljon aikaan</strong></p><p>Entä jos yksi piraatti pääsee kuntasi valtuustoon? Onko yhdellä vaikutusvaltaa? Kyllä on, ja piraateilla on siitä erinomainen esimerkki.</p><p>Piraattien ainoa europarlamentaarikko, Saksan piraattien <a href="https://juliareda.eu/en/">Julia Reda</a>, on valittu jo kahtena vuonna <a href="http://www.politico.eu/list/the-40-meps-who-matter-in-2017-the-ranking-ep40/julia-reda/"><u>40 tärkeimmän europarlamentaarikon joukkoon Politico-lehden listauksessa</u></a>.</p><p>Euroopan parlamentti <a href="https://juliareda.eu/copyright-evaluation-report/"><u>hyväksyi Redan johdolla valmistellun raportin</u></a> siitä, miten tekijänoikeuksia pitäisi EU:ssa uudistaa. Raporttiin tuli hyviä suosituksia, kuten &quot;reilun käytön&quot; (fair use) oikeuksien lisääminen. Reda taistelee tällä hetkellä sen puolesta, että EU:n meneillään olevassa tekijänoikeusuudistuksessa <a href="https://juliareda.eu/eu-copyright-reform/"><u>säilyisi jokin järki</u></a>. Reda <a href="https://juliareda.eu/2016/12/eu-budget-extends-security-audit/"><u>sai myös läpi parin miljoonan euron rahoituksen avoimen lähdekoodin käyttöä edistävään hankkeeseen</u></a>.</p><p>Redan arvostus yli puoluerajojen näkyy myös siinä, että hänen kollegansa <a href="http://www.mepawards.eu/page/2016-winners"><u>äänestivät hänet vuoden europarlamentaarikoksi</u></a> tietoyhteiskuntapolitiikan kategoriassa.</p><p>Jo yksi piraattivaltuutettu voi näyttää mallia uudesta, avoimemmasta poliittisesta kulttuurista, vaatia läpinäkyvyyttä päätöksenteolta ja paljastaa suljettujen ovien takaiset suhmuroinnit. Ja vaikka mitä muuta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>4. Piraattien periaatteet ovat rautaa</strong></p><p>Piraatteja kannattaa äänestää, jos <a href="https://piraattipuolue.fi/politiikka/puolueohjelma/#periaateohjelma"><u>löytää hyviä asioita piraattien periaateohjelmasta</u></a>. Se kertoo, mitä puolueemme ytimeltään on. Olemme vapaamielinen, edistysmielinen, liberaali puolue. Olemme tietoyhteiskuntapuolue. Olemme päätöksenteon avoimuutta vaativa puolue. Olemme järkipuolue. Emme aja minkään eturyhmän asiaa faktoista piittaamatta.</p><p>Periaatteet voivat tuntua tietysti joidenkin mielestä unelmahötöltä. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, koska valtuutettu tai kansanedustaja ilman periaatteita kääntyy helposti sen mukaan mistä milloinkin tuulee. Periaatteellinen poliitikko ei juokse &quot;kansa raivostui&quot; -otsikoiden perässä.</p><p>Tärkeäksi nousee tällöin se, mitä ne periaatteet ovat. Vaikkapa kristillisdemokraattien periaatteet liittyvät heidän tulkintaansa Jumalan laista. Piraattipuolue on puolestaan nostanut vaaliteemakseen faktoihin perustuvan politiikan.</p><p>Nuorisojärjestö Piraattinuoret ilmaisee asian ytimekkäästi <a href="http://pinu.fi/yhdistys/poliittinen-ohjelma/"><u>poliittisessa ohjelmassaan</u></a>: &quot;Piraattinuoret ajaa tutkimukseen perustuvaa politiikkaa. Polittisissa päätöksissä tulee hyödyntää tieteellisiä tutkimustuloksia ja tehdä niiden mukaisia päätöksiä. On luovuttava toiveajattelun, henkilökohtaisten uskomuksien ja jäykkien ideologisten periaatteiden käytöstä politiikassa.&quot;</p><p>Periaate on siis se, ettei hyväksytä faktat sivuuttavia ideologisia periaatteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>5. Periaatteitamme voi toteuttaa myös käytännössä</strong></p><p>Periaatteiden pitää toki näkyä myös kouriintuntuvina ratkaisuina politiikan päivittäisissä kysymyksissä. Ehdokkaamme ovatkin tarttuneet tähän haasteeseen.</p><p>Puolueen varapuheenjohtaja, helsinkiläinen ehdokas <a href="http://petrushelsinki.net/"><u>Petrus Pennanen</u></a> kirjoitti äskettäin miten piraattien arvot näkyisivät kouluissa. <a href="http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234951-annetaan-oppilaiden-innostua"><u>Oppilaiden annettaisiin innostua!</u></a> Ja nörttipuolueemme <a href="http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234161-lopetetaan-julkisen-sektorin-it-sekoilut"><u>lopettaa tietenkin myös julkisen sektorin IT-sekoilut</u></a>.</p><p>Piraateille avoimuus on tekoja, ei vain puhetta. Ensimmäisenä puolueena täytimme &nbsp;<a href="https://piraattipuolue.fi/2017/03/24/kaikki-piraattipuolueen-ehdokkaat-ovat-tayttaneet-vaalirahoituksen-ennakkoilmoituksen/"><u>vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset sataprosenttisesti</u></a>, eikä ainakaan mikään eduskuntapuolue ole vieläkään pystynyt samaan. Vaalirahoituksemme on muita avoimempaa.</p><p>Rovaniemeläinen ehdokkaamme Olli Markkanen kirjoitti hiljattain, <a href="http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234396-onko-avoimuus-ja-demokratia-mielestasi-vain-poliitikkojen-vappupuheita"><u>miten avoimuus toteutuisi käytännössä myös päätöksenteossa</u></a>, kuten myös <a href="http://miikahamynen.fi/2017/03/25/laajempi-avoimuus-ratkaisuna-vallankayton-keskittymiseen/"><u>jyväskyläläiset ehdokkaat Miika Hämynen ja Arto Lampila</u></a>.</p><p>Piraatit toimivat edelleen myös järkevämmän tekijänoikeuslain puolesta. Taistelumme kiristyskirjeitä vastaan saa painoarvonsa puolueemme vaalimenestyksestä. <a href="http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235045-kiristyskirjeisiin-vastaaminen-ei-kannata-oikeastaan-ikina"><u>Taistelun kärjessä on espoolainen ehdokkaamme Janne Paalijärvi</u></a>.</p><p>Kansalaiset pitää myös osallistaa päätöksentekoon, <a href="http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233874-ei-ihme-jos-ei-kiinnosta"><u>kuten Jyväskylässä ehdolla oleva puheenjohtajamme Jonna Purojärvi hiljattain kirjoitti</u></a>. Vanhat puolueet eivät sitä halua tehdä.</p><p>Ja <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235065-mita-sotelle-pitaisi-tehda"><u>piraattinäkökulma sote-uudistukseen</u></a> on se, että kunnat pitää vapauttaa kokeilemaan eri malleja, eikä kahlita ylhäältä päin sote-pakkopaitaan, kuten itse juuri kirjoitin.</p><p><a href="http://ahtoapajalahti.fi/kuntavaalit/"><u>Olen ehdolla Helsingissä numerolla 1031</u></a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Piraatteja on ehdolla suurista kaupungeista Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Läpimeno on realistista niissä kaikissa. Ehdokkaita on 21 muussakin kunnassa. Mutta miksi äänestää piraattia? Viisi syytä.

 

1. Piraattien läpimurto on kovaa realismia

Eduskunnan ulkopuolisten, "muiden" puolueiden gallup-kannatus on vuoden 2015 lopulta lähtien pysynyt poikkeuksellisen korkealla, reilun kahden prosentin tasolla. Äskettäin Yle mittasi "muille" korkeamman lukeman kuin koskaan viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Gallupin tekijät ovat kertoneet, että piraatit on selkeästi suurin "muista".

Erään gallupin mukaan piraatit olisivat menossa läpi Turussa. Ja tältä näyttää tilanne, jos katsotaan kuntavaalien läpimenokynnystä ja verrataan sitä toteutuneeseen kannatukseen eduskuntavaaleissa:

Helsinki: Läpimenoon tarvitaan 1,2 %, kannatus 2015 oli 1,4 %.

Espoo: Läpimenoon tarvitaan 1,3 %, kannatus 2015 oli 1,6 %.

Tampere, Vantaa, Jyväskylä, Turku, Oulu: Läpimenoon tarvitaan 1,5 %, kannatus 2015 oli 1,7 % Tampereella, 1,4 % Vantaalla ja Jyväskylässä sekä 1,2 % Turussa ja Oulussa.

Piraateilla on erinomaiset mahdollisuudet päästä läpi seitsemän suuren kaupungin valtuustoon. Kamppailu on kuitenkin tiukka, ja läpimurto edellyttää sitä, että jokainen piraattihenkinen oikeasti vaivautuu äänestämään. Viimeinen mahdollisuus siihen on huomenna, sunnuntaina 9.4., klo 9-20 oman äänestysalueesi äänestyspaikassa.

Läpimenon mahdollisuuksia lisäävät vaaliliitot Liberaalipuolueen kanssa kaikissa muissa mainituissa kaupungeissa paitsi Tampereella.

Alastomat eristyssellivangitkin äänestävät, joten sinunkin pitää. Äänesi ei ole ainakaan huonompi.

 

2. Piraatit voivat menestyä myös eduskunnassa - mutta sinne mennään kunnanvaltuustojen kautta

Islannin piraatit kolminkertaistivat kannatuksensa viime syksyn vaaleissa ja ovat nyt yksi suurimmista puolueista maan parlamentissa. Islannin esimerkki osoittaa, että piraatit voivat menestyä myös valtakunnan tasolla.

Suomessakin piraateilla on mahdollisuus mennä läpi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Se edellyttää kuitenkin läpimenoa ensin kunnissa. Eduskuntaan noustaan kuntapolitiikan kautta. Niin politiikka toimii Suomessa.

Piraateilla on muuten nuorimmat ehdokkaat. Se ei ole pahitteeksi, sillä nuoret ovat aliedustettuina sekä eduskunnassa että kunnanvaltuustoissa.

 

3. Yksikin voi saada paljon aikaan

Entä jos yksi piraatti pääsee kuntasi valtuustoon? Onko yhdellä vaikutusvaltaa? Kyllä on, ja piraateilla on siitä erinomainen esimerkki.

Piraattien ainoa europarlamentaarikko, Saksan piraattien Julia Reda, on valittu jo kahtena vuonna 40 tärkeimmän europarlamentaarikon joukkoon Politico-lehden listauksessa.

Euroopan parlamentti hyväksyi Redan johdolla valmistellun raportin siitä, miten tekijänoikeuksia pitäisi EU:ssa uudistaa. Raporttiin tuli hyviä suosituksia, kuten "reilun käytön" (fair use) oikeuksien lisääminen. Reda taistelee tällä hetkellä sen puolesta, että EU:n meneillään olevassa tekijänoikeusuudistuksessa säilyisi jokin järki. Reda sai myös läpi parin miljoonan euron rahoituksen avoimen lähdekoodin käyttöä edistävään hankkeeseen.

Redan arvostus yli puoluerajojen näkyy myös siinä, että hänen kollegansa äänestivät hänet vuoden europarlamentaarikoksi tietoyhteiskuntapolitiikan kategoriassa.

Jo yksi piraattivaltuutettu voi näyttää mallia uudesta, avoimemmasta poliittisesta kulttuurista, vaatia läpinäkyvyyttä päätöksenteolta ja paljastaa suljettujen ovien takaiset suhmuroinnit. Ja vaikka mitä muuta.

 

4. Piraattien periaatteet ovat rautaa

Piraatteja kannattaa äänestää, jos löytää hyviä asioita piraattien periaateohjelmasta. Se kertoo, mitä puolueemme ytimeltään on. Olemme vapaamielinen, edistysmielinen, liberaali puolue. Olemme tietoyhteiskuntapuolue. Olemme päätöksenteon avoimuutta vaativa puolue. Olemme järkipuolue. Emme aja minkään eturyhmän asiaa faktoista piittaamatta.

Periaatteet voivat tuntua tietysti joidenkin mielestä unelmahötöltä. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, koska valtuutettu tai kansanedustaja ilman periaatteita kääntyy helposti sen mukaan mistä milloinkin tuulee. Periaatteellinen poliitikko ei juokse "kansa raivostui" -otsikoiden perässä.

Tärkeäksi nousee tällöin se, mitä ne periaatteet ovat. Vaikkapa kristillisdemokraattien periaatteet liittyvät heidän tulkintaansa Jumalan laista. Piraattipuolue on puolestaan nostanut vaaliteemakseen faktoihin perustuvan politiikan.

Nuorisojärjestö Piraattinuoret ilmaisee asian ytimekkäästi poliittisessa ohjelmassaan: "Piraattinuoret ajaa tutkimukseen perustuvaa politiikkaa. Polittisissa päätöksissä tulee hyödyntää tieteellisiä tutkimustuloksia ja tehdä niiden mukaisia päätöksiä. On luovuttava toiveajattelun, henkilökohtaisten uskomuksien ja jäykkien ideologisten periaatteiden käytöstä politiikassa."

Periaate on siis se, ettei hyväksytä faktat sivuuttavia ideologisia periaatteita.

 

5. Periaatteitamme voi toteuttaa myös käytännössä

Periaatteiden pitää toki näkyä myös kouriintuntuvina ratkaisuina politiikan päivittäisissä kysymyksissä. Ehdokkaamme ovatkin tarttuneet tähän haasteeseen.

Puolueen varapuheenjohtaja, helsinkiläinen ehdokas Petrus Pennanen kirjoitti äskettäin miten piraattien arvot näkyisivät kouluissa. Oppilaiden annettaisiin innostua! Ja nörttipuolueemme lopettaa tietenkin myös julkisen sektorin IT-sekoilut.

Piraateille avoimuus on tekoja, ei vain puhetta. Ensimmäisenä puolueena täytimme  vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset sataprosenttisesti, eikä ainakaan mikään eduskuntapuolue ole vieläkään pystynyt samaan. Vaalirahoituksemme on muita avoimempaa.

Rovaniemeläinen ehdokkaamme Olli Markkanen kirjoitti hiljattain, miten avoimuus toteutuisi käytännössä myös päätöksenteossa, kuten myös jyväskyläläiset ehdokkaat Miika Hämynen ja Arto Lampila.

Piraatit toimivat edelleen myös järkevämmän tekijänoikeuslain puolesta. Taistelumme kiristyskirjeitä vastaan saa painoarvonsa puolueemme vaalimenestyksestä. Taistelun kärjessä on espoolainen ehdokkaamme Janne Paalijärvi.

Kansalaiset pitää myös osallistaa päätöksentekoon, kuten Jyväskylässä ehdolla oleva puheenjohtajamme Jonna Purojärvi hiljattain kirjoitti. Vanhat puolueet eivät sitä halua tehdä.

Ja piraattinäkökulma sote-uudistukseen on se, että kunnat pitää vapauttaa kokeilemaan eri malleja, eikä kahlita ylhäältä päin sote-pakkopaitaan, kuten itse juuri kirjoitin.

Olen ehdolla Helsingissä numerolla 1031.

]]>
4 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235340-miksi-aanestaa-piraattia#comments Kuntavaalit Piraattipuolue Sat, 08 Apr 2017 10:02:19 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235340-miksi-aanestaa-piraattia
Mitä sotelle pitäisi tehdä? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235065-mita-sotelle-pitaisi-tehda <p>Pian valittavat uudet kunnanvaltuustot astuvat keskelle <a href="http://alueuudistus.fi/etusivu"><u>sosiaali- ja terveysalan eli sote-uudistuksen ja siihen liittyvän maakuntauudistuksen</u></a> siirtymävaihetta. Puhetta on paljon, mutta selkeitä näkymiä vähemmän. Mitkä ovat uudistuksen pääkohdat?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Maakuntademokratia hyvä, maakuntien määrä huono</strong></p><p>On sinänsä hyvä, että kuntayhtymät ja muut hallintohimmelit korvataan selkeämmällä ja kansanvaltaisemmalla järjestelmällä, jossa valitaan vaaleilla maakuntavaltuustot.</p><p>Sote-uudistuksen yhteydessäkin on esitetty <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005114079.html"><u>sekavia kaavioita</u></a> tulevasta mallista. Kansalaisen kannalta on kuitenkin olennaisinta, että päätösvalta kaikista paikallispalveluista on jatkossa suoralla kansanvaalilla valitulla taholla: joko kunnanvaltuustolla tai maakuntavaltuustolla.</p><p>Sote-uudistuksen periaate maakuntademokratiasta on hyvä, mutta maakuntia on tulossa <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kartta-tallainen-on-soten-uusi-maakuntajako/5968202">peräti 18</a> eli liikaa. Nämä maakunnat ovat asukasluvultaan kovin eri kokoisia, eivätkä kaikki suoriudu yksin maakuntien tehtävistä.</p><p>Järkevämpää olisi ollut muodostaa jaottelu Manner-Suomen <a href="http://vaalit.fi/fi/index/vaalit/eduskuntavaalit/vaalipiirit.html">kahdentoista eduskuntavaalien vaalipiirin</a> pohjalta. Nyt toteutettavassa mallissa eduskuntavaaleissa on eri vaalipiirit kuin maakuntavaaleissa, mikä on melko sekavaa.</p><p>Tämän <a href="http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/paatoksenteko/keskusta-valtaisi-maakuntavaltuustot/"><u>kepu-kuppauksen</u></a> kohteeksi joudumme siksi, ettei perussuomalaiset uskaltanut puolustaa sinänsä kannattamaansa kahdentoista alueen mallia, koska pelkäsi kannatuksen menettämistä maakunnissa. Kokoomuksellekin olisi tämä malli kelvannut.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilman verotusoikeutta ei ole paikallista itsehallintoa</strong></p><p>Kunnilta lähtee sote-uudistuksen yhteydessä suuri osa verotuloista. Maakunnat eivät saa verotusoikeutta, vaan valtio jakaa niille rahat. Tämä on käytännössä vallankaappaus maakuntarahoja pyörittävien valtion virkamiesten hyväksi.</p><p>Vallankaappausta on ajanut innokkaimmin kokoomus, joka puolustaa hajautettua päätösvaltaa markkinoilla, mutta kannattaa keskittämistä julkishallinnossa. Syynä on se, että valtiovarainministeriö on järjestään kokoomuslaisella budjettikurilinjalla. Oli se hyvä linja tai ei, liiallinen vallankeskitys ei ole yhteiskunnalle hyväksi.</p><p>Maakuntien pitäisi edustaa paikallisdemokratiaa, mutta ilman verotusoikeutta ne ovat täydellisen riippuvaisia valtion rahoituksesta. Yhdysvaltain itsenäisyystaistelun tunnuslause, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ei_verotusta_ilman_edustusta"><u>&quot;ei verotusta ilman edustusta&quot;</u></a>, toimii myös toisin päin: &quot;ei edustusta ilman verotusta&quot;.</p><p>Jos ylipäänsä halutaan säilyttää perinteinen suomalainen malli vahvasta paikallishallinnosta, maakunnille on sote-uudistuksen yhteydessä annettava verotusoikeus. Tämä ei tarkoita verotuksen kokonaismäärän kasvua, koska kuntien verotulot pienenevät samalla huomattavasti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valinnanvapaus ja säästöt</strong></p><p>Sote-uudistuksen pitäisi tuoda sellaiset säästöt, että lähitulevaisuudessa julkiset sosiaali- ja terveysmenot olisivat joka vuosi noin kolme miljardia euroa pienemmät kuin ilman uudistusta.</p><p>Samalla kuitenkin väestö ikääntyy ja hinnat nousevat. Tällainen säästö edellyttäisi valtavaa palveluiden tuottamisen tehokkuuden kasvua. Tehokkaampaa palvelutuotantoa tavoitellaan sillä, että palveluita pyörittävät osakeyhtiöt: joko maakunnan omistamat yritykset tai yksityiset yritykset. Samalla odotetaan myös nykyistä parempaa palvelutasoa.</p><p>Tämä on mahdoton yhtälö. Joko saadaan nykyistä palvelutasoa samalla hinnalla, huonompaa palvelutasoa halvemmalla, tai parempaa palvelutasoa kalliimmalla. Suomessa <a href="http://www.who.int/gho/health_financing/total_expenditure/en/"><u>terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen</u></a> on jo ennestään pieni. Se tuskin muuttuu olennaisesti pienemmäksi sote-uudistuksella.</p><p>Julkisissa terveysmenoissa saadaan säästöjä käytännössä vain siten, että suurempi osa kustannuksista siirretään suoraan palvelujen käyttäjien maksettavaksi palvelumaksuina. Ideana kai on, että vastineeksi nousevista hinnoista ihmiset saavat parempaa palvelua ja enemmän valinnanvaraa.</p><p>Samalla toivotaan, etteivät pienituloisten terveydenhoitomaksut kasva ainakaan suhteessa enempää kuin parempituloisten. Saa nähdä toteutuvatko toiveet.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sote-uudistus on kunnille pakkopaita</strong></p><p>Sote-uudistuksen huonoin puoli on sen toteuttaminen pakolla ylhäältä päin. Suomessa on kaiken kokoisia kuntia, joissa asiat hoidetaan hyvin. Sote-uudistuksen yhteydessä <a href="https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/ulkoistukset%20sote%20kunnat%20terveyspalveluyhti%C3%B6t-47079"><u>ollaan kieltämässä</u></a> kuntien omaehtoiset ratkaisut.</p><p>Näin ei pitäisi olla. Maakuntahallinnon tulisi perustua vapaaehtoisuuteen siten, että kunkin alueen kunnat sopisivat palveluiden järjestämisestä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehtona tulisi olla ainoastaan se, että isoista rahoista päättävät tahot valitaan suoralla kansanvaalilla.</p><p>Entiset virkamiehet Juhani Kivelä ja Jaakko Numminen <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/maakuntahallinto-terveydenhoidon-uudistus-toteutettava-asteittain/?shared=963301-bf5ece49-4"><u>ehdottivat äskettäin Suomen Kuvalehdessä</u></a> (SK 12/2017, s. 67), että sote- ja maakuntauudistus pitäisi toteuttaa asteittain, kuten aikoinaan peruskoulu-uudistus. Ensin uusi malli tulisi käyttöön Pohjois-Suomessa, ja se levitettäisiin hiljalleen etelään.</p><p>Ehdotus on hyvä. Sen kautta voitaisiin joka alueella myös tehdä hieman erilainen uudistus, joka ottaisi huomioon paikalliset tarpeet.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pääkaupunkiseutu tuskin hyötyy</strong></p><p>Vaikka valtakunnallisesti maakuntamalli on perusteltu, Helsinki tai ylipäänsä Pääkaupunkiseutu tuskin hyötyy siitä. Pääkaupunkiseudun vahvat kunnat voisivat hoitaa palvelut itsekseen tai keskenään.</p><p>Nyt valitussa mallissa Pääkaupunkiseudun kunnat ja päättäjät joutuvat sekaantumaan aiempaa enemmän muun Uudenmaan asioihin. Tämä taitaa olla muun Uudenmaan näkökulmasta enemmän uhka kuin mahdollisuus.</p><p>Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat olleet kummallisen syrjäänvetäytyviä koko uudistushankkeen ajan. Kun kaupungit viimein avasivat suunsa viime syksynä, saatiin kuulla <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222397-pk-seudulle-uusi-sotehimmeli-demokratiasta-viis"><u>käsittämätön ehdotus</u></a> Pääkaupunkiseudun oman erillisen sote-himmelin perustamisesta maakuntahallinnon alle.</p><p>Ehdotuksesta ei juuri ole sittemmin kuultu. Maakunta- ja sote-uudistuksen soveltamista Uudellamaalla tulisi kuitenkin vielä miettiä. Uudistus voidaan ensin toteuttaa muualla maassa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pian valittavat uudet kunnanvaltuustot astuvat keskelle sosiaali- ja terveysalan eli sote-uudistuksen ja siihen liittyvän maakuntauudistuksen siirtymävaihetta. Puhetta on paljon, mutta selkeitä näkymiä vähemmän. Mitkä ovat uudistuksen pääkohdat?

 

Maakuntademokratia hyvä, maakuntien määrä huono

On sinänsä hyvä, että kuntayhtymät ja muut hallintohimmelit korvataan selkeämmällä ja kansanvaltaisemmalla järjestelmällä, jossa valitaan vaaleilla maakuntavaltuustot.

Sote-uudistuksen yhteydessäkin on esitetty sekavia kaavioita tulevasta mallista. Kansalaisen kannalta on kuitenkin olennaisinta, että päätösvalta kaikista paikallispalveluista on jatkossa suoralla kansanvaalilla valitulla taholla: joko kunnanvaltuustolla tai maakuntavaltuustolla.

Sote-uudistuksen periaate maakuntademokratiasta on hyvä, mutta maakuntia on tulossa peräti 18 eli liikaa. Nämä maakunnat ovat asukasluvultaan kovin eri kokoisia, eivätkä kaikki suoriudu yksin maakuntien tehtävistä.

Järkevämpää olisi ollut muodostaa jaottelu Manner-Suomen kahdentoista eduskuntavaalien vaalipiirin pohjalta. Nyt toteutettavassa mallissa eduskuntavaaleissa on eri vaalipiirit kuin maakuntavaaleissa, mikä on melko sekavaa.

Tämän kepu-kuppauksen kohteeksi joudumme siksi, ettei perussuomalaiset uskaltanut puolustaa sinänsä kannattamaansa kahdentoista alueen mallia, koska pelkäsi kannatuksen menettämistä maakunnissa. Kokoomuksellekin olisi tämä malli kelvannut.

 

Ilman verotusoikeutta ei ole paikallista itsehallintoa

Kunnilta lähtee sote-uudistuksen yhteydessä suuri osa verotuloista. Maakunnat eivät saa verotusoikeutta, vaan valtio jakaa niille rahat. Tämä on käytännössä vallankaappaus maakuntarahoja pyörittävien valtion virkamiesten hyväksi.

Vallankaappausta on ajanut innokkaimmin kokoomus, joka puolustaa hajautettua päätösvaltaa markkinoilla, mutta kannattaa keskittämistä julkishallinnossa. Syynä on se, että valtiovarainministeriö on järjestään kokoomuslaisella budjettikurilinjalla. Oli se hyvä linja tai ei, liiallinen vallankeskitys ei ole yhteiskunnalle hyväksi.

Maakuntien pitäisi edustaa paikallisdemokratiaa, mutta ilman verotusoikeutta ne ovat täydellisen riippuvaisia valtion rahoituksesta. Yhdysvaltain itsenäisyystaistelun tunnuslause, "ei verotusta ilman edustusta", toimii myös toisin päin: "ei edustusta ilman verotusta".

Jos ylipäänsä halutaan säilyttää perinteinen suomalainen malli vahvasta paikallishallinnosta, maakunnille on sote-uudistuksen yhteydessä annettava verotusoikeus. Tämä ei tarkoita verotuksen kokonaismäärän kasvua, koska kuntien verotulot pienenevät samalla huomattavasti.

 

Valinnanvapaus ja säästöt

Sote-uudistuksen pitäisi tuoda sellaiset säästöt, että lähitulevaisuudessa julkiset sosiaali- ja terveysmenot olisivat joka vuosi noin kolme miljardia euroa pienemmät kuin ilman uudistusta.

Samalla kuitenkin väestö ikääntyy ja hinnat nousevat. Tällainen säästö edellyttäisi valtavaa palveluiden tuottamisen tehokkuuden kasvua. Tehokkaampaa palvelutuotantoa tavoitellaan sillä, että palveluita pyörittävät osakeyhtiöt: joko maakunnan omistamat yritykset tai yksityiset yritykset. Samalla odotetaan myös nykyistä parempaa palvelutasoa.

Tämä on mahdoton yhtälö. Joko saadaan nykyistä palvelutasoa samalla hinnalla, huonompaa palvelutasoa halvemmalla, tai parempaa palvelutasoa kalliimmalla. Suomessa terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen on jo ennestään pieni. Se tuskin muuttuu olennaisesti pienemmäksi sote-uudistuksella.

Julkisissa terveysmenoissa saadaan säästöjä käytännössä vain siten, että suurempi osa kustannuksista siirretään suoraan palvelujen käyttäjien maksettavaksi palvelumaksuina. Ideana kai on, että vastineeksi nousevista hinnoista ihmiset saavat parempaa palvelua ja enemmän valinnanvaraa.

Samalla toivotaan, etteivät pienituloisten terveydenhoitomaksut kasva ainakaan suhteessa enempää kuin parempituloisten. Saa nähdä toteutuvatko toiveet.

 

Sote-uudistus on kunnille pakkopaita

Sote-uudistuksen huonoin puoli on sen toteuttaminen pakolla ylhäältä päin. Suomessa on kaiken kokoisia kuntia, joissa asiat hoidetaan hyvin. Sote-uudistuksen yhteydessä ollaan kieltämässä kuntien omaehtoiset ratkaisut.

Näin ei pitäisi olla. Maakuntahallinnon tulisi perustua vapaaehtoisuuteen siten, että kunkin alueen kunnat sopisivat palveluiden järjestämisestä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehtona tulisi olla ainoastaan se, että isoista rahoista päättävät tahot valitaan suoralla kansanvaalilla.

Entiset virkamiehet Juhani Kivelä ja Jaakko Numminen ehdottivat äskettäin Suomen Kuvalehdessä (SK 12/2017, s. 67), että sote- ja maakuntauudistus pitäisi toteuttaa asteittain, kuten aikoinaan peruskoulu-uudistus. Ensin uusi malli tulisi käyttöön Pohjois-Suomessa, ja se levitettäisiin hiljalleen etelään.

Ehdotus on hyvä. Sen kautta voitaisiin joka alueella myös tehdä hieman erilainen uudistus, joka ottaisi huomioon paikalliset tarpeet.

 

Pääkaupunkiseutu tuskin hyötyy

Vaikka valtakunnallisesti maakuntamalli on perusteltu, Helsinki tai ylipäänsä Pääkaupunkiseutu tuskin hyötyy siitä. Pääkaupunkiseudun vahvat kunnat voisivat hoitaa palvelut itsekseen tai keskenään.

Nyt valitussa mallissa Pääkaupunkiseudun kunnat ja päättäjät joutuvat sekaantumaan aiempaa enemmän muun Uudenmaan asioihin. Tämä taitaa olla muun Uudenmaan näkökulmasta enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat olleet kummallisen syrjäänvetäytyviä koko uudistushankkeen ajan. Kun kaupungit viimein avasivat suunsa viime syksynä, saatiin kuulla käsittämätön ehdotus Pääkaupunkiseudun oman erillisen sote-himmelin perustamisesta maakuntahallinnon alle.

Ehdotuksesta ei juuri ole sittemmin kuultu. Maakunta- ja sote-uudistuksen soveltamista Uudellamaalla tulisi kuitenkin vielä miettiä. Uudistus voidaan ensin toteuttaa muualla maassa.

 

]]>
3 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235065-mita-sotelle-pitaisi-tehda#comments Demokratia Kunnat Maakunnat Peruspalvelut Wed, 05 Apr 2017 09:54:54 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235065-mita-sotelle-pitaisi-tehda
Kaatoiko populismi Guggenheimin? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227265-kaatoiko-populismi-guggenheimin <p>Helsinkiin ehdotettu Guggenheim-taidemuseo <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004888519.html" target="_blank">kaatui kaupunginvaltuuston päätöksellä</a> toistaiseksi. Guggenheim-säätiön <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004888967.html" target="_blank">yhdysvaltalaisen edustajan mielestä</a> &quot;globalisaation vastustus&quot; selittää ehdotuksen hylkäämisen. Tuliko Guggenheimista siis osa samaa jatkumoa Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton kanssa - kansallismielinen populismi päihitti kansainvälisen yhteistyön?</p><p>Yhdysvalloista katsoen voi näyttää tältä. Puuttumaan jää suomalainen näkökulma.</p><p><strong>Talvivaara, länsimetro ja Guggenheim</strong></p><p>Nähdäkseni Guggenheimin kaatumisen taustalla oli kotimainen uskonpuute päättäjien kykyyn arvioida kalliiden julkisten investointien järkevyyttä. Runsaasti <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nain-suurten-rakennusten-budjetit-pettivat-lansimetron-hinta-paisui-lahes-300-miljoonaa/5082444" target="_blank">kalliita pieleenmenoja</a> on ilmennyt viime vuosina tietojärjestelmähankkeista Talvivaaraan. Helsinkiläisten enemmistö ei halunnut länsimetron lisälaskujen päälle Guggenheim-laskua.</p><p>Toki populistipuolella keskusteluun vedettiin myös hämyinen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_politics" target="_blank">identiteettipolitiikka</a> antiamerikkalaisuuksineen.</p><p>Vasemmisto äänesti varsin yksimielisesti vastaan, kuten myös perussuomalaiset. Vihreät hajosi vastaan äänestäneeseen aktivistisiipeen - Leo Stranius, Emma Kari, Otso Kivekäs, Outi Alanko-Kahiluoto - ja puolesta äänestäneeseen kulttuurisiipeen - Hannu Oskala, Jukka Relander, Irina Krohn. Kokoomus hajosi vastaavasti puoltaneeseen liberaalisiipeen - Laura Rissanen, Jaana Pelkonen - ja vastaan äänestäneisiin kansalliskonservatiiveihin - Wille Rydman, Harry Bogomoloff. Tämä tyypittely on tosin aika karkea.</p><p>Äänestysjakaumaa katsoessa ymmärtää, että Guggenheimin kaatumista selitettäessä viitataan globalisaation vastustamiseen. Mutta se, miksi juuri tämän hankkeen kohdalla tämä retoriikka tuli esille näin voimakkaasti, ja miksi valtuuston enemmistö kääntyi hanketta vastaan, johtuu ensisijaisesti muista syistä.</p><p>Länsimetron ja yleiskaavakiistelyn myötä oli syntynyt ilmapiiri, että joku hanke pitää näyttävästi torpata ennen ensi kevään kunnallisvaaleja. Se oli nyt Guggenheim, mutta olisi voinut olla jokin muukin.</p><p><strong>Pullantuoksu puuttui</strong></p><p>Jossain mielessä voisi humoristisesti sanoa, että Guggenheimin kaataminen oli vihervasemmistopopulistien kosto keskuspuistosta, Malmin lentokentästä ja kaikesta Sipilän hallituksen tekemästä, sekä konservatiivipopulistien kosto kaupunkibulevardeista ja homoavioliitoista.</p><p>Tämä on kuitenkin aika kevyttä sanailua.</p><p>Ei suomalaisilla ollut juuri mitään käsitystä Guggenheimista ennen vuotta 2011. Yleissivistyneemmät ehkä tiesivät tällaisen museoketjun olemassaolosta, joku oli ehkä käynytkin. Viiden vuoden aikana Guggenheim-kampanja on onnistunut ihan oma-aloitteisesti tahraamaan koko brändin Suomessa täysin. Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?</p><p>Kampanjalta oli virhe lähteä liikkeelle <a href="http://www.guggenheimhki.fi/guggenheim-helsingin-tukisaatio/" target="_blank">pankkiiri-, miljonäärimesenaatti- ja viestintätoimistovetoisesti</a>. Jotenkin näiden hyvin verkostoituneiden takapirujen junailu tuo mieleen ihan muuta kuin pullantuoksuisen kulttuuriprojektin. Suomessa kaikista hankkeista pitää tulla mieleen kotikutoisuus ja mummonmökki. Tästä ei nyt sitä vaikutelmaa tullut.</p><p>Guggenheim oli kulttuurialan Alexander Stubb. Liian valkoiset hampaat, liian siloiteltu imago. Suomeen sopimaton. Tämä imago oli kuitenkin omatekoinen, ei väistämättömyys. Sen nyt ymmärtää, ettei yhdysvaltalaisessa säätiössä välttämättä ymmärretä näitä asioita, mutta suomalaiset promoottorit eivät näemmä myöskään ymmärtäneet.</p><p>Oliko Guggenheimin kaatuminen jälleen yksi esimerkki populismin noususta? Ehkä, osittain, mutta populismin vastustaminen ei ollut yksinään riittävä syy kannattaa kyseistä hanketta.</p><p><strong>Media ja Guggenheim</strong></p><p>Guggenheim-kiista tarjoaa mahdollisuuden myös median kriittiseen tarkasteluun.</p><p>Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Nelosen omistavan Sanoma Oyj:n hallituksessa istuu yhtiön suuromistajiin kuuluva Rafaela Seppälä. Hän istuu myös suomalaisen Guggenheimin tukisäätiön hallituksessa.</p><p>Salaliittoja epäilevän sopii nyt kaivaa esille Sanoman medioiden Guggenheim-jutut viime vuosien ajalta. Näkyykö vääristymiä johonkin suuntaan? Minä en ainakaan ole viime viikkoina huomannut mitään.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsinkiin ehdotettu Guggenheim-taidemuseo kaatui kaupunginvaltuuston päätöksellä toistaiseksi. Guggenheim-säätiön yhdysvaltalaisen edustajan mielestä "globalisaation vastustus" selittää ehdotuksen hylkäämisen. Tuliko Guggenheimista siis osa samaa jatkumoa Brexitin ja Donald Trumpin vaalivoiton kanssa - kansallismielinen populismi päihitti kansainvälisen yhteistyön?

Yhdysvalloista katsoen voi näyttää tältä. Puuttumaan jää suomalainen näkökulma.

Talvivaara, länsimetro ja Guggenheim

Nähdäkseni Guggenheimin kaatumisen taustalla oli kotimainen uskonpuute päättäjien kykyyn arvioida kalliiden julkisten investointien järkevyyttä. Runsaasti kalliita pieleenmenoja on ilmennyt viime vuosina tietojärjestelmähankkeista Talvivaaraan. Helsinkiläisten enemmistö ei halunnut länsimetron lisälaskujen päälle Guggenheim-laskua.

Toki populistipuolella keskusteluun vedettiin myös hämyinen identiteettipolitiikka antiamerikkalaisuuksineen.

Vasemmisto äänesti varsin yksimielisesti vastaan, kuten myös perussuomalaiset. Vihreät hajosi vastaan äänestäneeseen aktivistisiipeen - Leo Stranius, Emma Kari, Otso Kivekäs, Outi Alanko-Kahiluoto - ja puolesta äänestäneeseen kulttuurisiipeen - Hannu Oskala, Jukka Relander, Irina Krohn. Kokoomus hajosi vastaavasti puoltaneeseen liberaalisiipeen - Laura Rissanen, Jaana Pelkonen - ja vastaan äänestäneisiin kansalliskonservatiiveihin - Wille Rydman, Harry Bogomoloff. Tämä tyypittely on tosin aika karkea.

Äänestysjakaumaa katsoessa ymmärtää, että Guggenheimin kaatumista selitettäessä viitataan globalisaation vastustamiseen. Mutta se, miksi juuri tämän hankkeen kohdalla tämä retoriikka tuli esille näin voimakkaasti, ja miksi valtuuston enemmistö kääntyi hanketta vastaan, johtuu ensisijaisesti muista syistä.

Länsimetron ja yleiskaavakiistelyn myötä oli syntynyt ilmapiiri, että joku hanke pitää näyttävästi torpata ennen ensi kevään kunnallisvaaleja. Se oli nyt Guggenheim, mutta olisi voinut olla jokin muukin.

Pullantuoksu puuttui

Jossain mielessä voisi humoristisesti sanoa, että Guggenheimin kaataminen oli vihervasemmistopopulistien kosto keskuspuistosta, Malmin lentokentästä ja kaikesta Sipilän hallituksen tekemästä, sekä konservatiivipopulistien kosto kaupunkibulevardeista ja homoavioliitoista.

Tämä on kuitenkin aika kevyttä sanailua.

Ei suomalaisilla ollut juuri mitään käsitystä Guggenheimista ennen vuotta 2011. Yleissivistyneemmät ehkä tiesivät tällaisen museoketjun olemassaolosta, joku oli ehkä käynytkin. Viiden vuoden aikana Guggenheim-kampanja on onnistunut ihan oma-aloitteisesti tahraamaan koko brändin Suomessa täysin. Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Kampanjalta oli virhe lähteä liikkeelle pankkiiri-, miljonäärimesenaatti- ja viestintätoimistovetoisesti. Jotenkin näiden hyvin verkostoituneiden takapirujen junailu tuo mieleen ihan muuta kuin pullantuoksuisen kulttuuriprojektin. Suomessa kaikista hankkeista pitää tulla mieleen kotikutoisuus ja mummonmökki. Tästä ei nyt sitä vaikutelmaa tullut.

Guggenheim oli kulttuurialan Alexander Stubb. Liian valkoiset hampaat, liian siloiteltu imago. Suomeen sopimaton. Tämä imago oli kuitenkin omatekoinen, ei väistämättömyys. Sen nyt ymmärtää, ettei yhdysvaltalaisessa säätiössä välttämättä ymmärretä näitä asioita, mutta suomalaiset promoottorit eivät näemmä myöskään ymmärtäneet.

Oliko Guggenheimin kaatuminen jälleen yksi esimerkki populismin noususta? Ehkä, osittain, mutta populismin vastustaminen ei ollut yksinään riittävä syy kannattaa kyseistä hanketta.

Media ja Guggenheim

Guggenheim-kiista tarjoaa mahdollisuuden myös median kriittiseen tarkasteluun.

Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Nelosen omistavan Sanoma Oyj:n hallituksessa istuu yhtiön suuromistajiin kuuluva Rafaela Seppälä. Hän istuu myös suomalaisen Guggenheimin tukisäätiön hallituksessa.

Salaliittoja epäilevän sopii nyt kaivaa esille Sanoman medioiden Guggenheim-jutut viime vuosien ajalta. Näkyykö vääristymiä johonkin suuntaan? Minä en ainakaan ole viime viikkoina huomannut mitään.

 

]]>
11 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227265-kaatoiko-populismi-guggenheimin#comments Helsinki Politiikka Taide Sat, 03 Dec 2016 10:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227265-kaatoiko-populismi-guggenheimin
Rötösherra Helsingin johtoon? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223584-rotosherra-helsingin-johtoon <p>Perussuomalaiset haluaa <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1475113252516" target="_blank">Helsingin Sanomien mukaan</a> nostaa edustajakseen Helsingin kaupunginhallitukseen oikean rötösherran - sellaisen, josta puolueen henkinen isoisä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%B6t%C3%B6sherrajahti" target="_blank">Veikko Vennamo varoitti</a>. Ehdokas Markku Saarikangas <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/destia-juttu--toimitusjohtajan-syytteet-hylattiin/2051206" target="_blank">on tuomittu</a> vuonna 2012 ehdolliseen vankeuteen törkeästä kirjanpitorikoksesta ja velallisen epärehellisyydestä. Hänellä ei myöskään ole juurikaan kokemusta kuntapolitiikasta.</p><p>Se, että perussuomalaiset esittää tällaista henkilöä, ei ole mikään varsinainen yllätys. Odotukseni ovat puolueen suhteen matalalla. Tämä on vain yksi uusi osa perussuomalaisten sekoilujen saagaan.</p><p>Kaupunginhallituksen jäsenet valitsee kuitenkin lopulta kaupunginvaltuusto. Voivatko muut puolueet hyväksyä näin hiljattain näin vakavasti rötöstelleen kaupunginhallitukseen? Ei hirveästi herätä luottamusta, että talousrikoksista tuomittu hoitelisi kaupungin raha-asioita.</p><p>Saarikangas selittelee: &quot;En koe sen [tuomion] olevan esteenä tehtävään vaan päinvastoin. Jossain määrin voi olla meriittikin, että on ollut vaikeuksia ja selvinnyt niistä.&quot; Eli omat talousrikokset ovat &quot;vaikeuksia&quot;, joista &quot;selvitään&quot;. Ja jopa &quot;meriitti&quot;. Jo on otsaa. Minusta hänen valintansa olisi ennemmin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kleptokratia" target="_blank">kleptokratiaa</a> kuin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Meritokratia" target="_blank">meritokratiaa</a>.</p><p>Se, että on joskus syyllistynyt rikokseen, ei toki tarkoita, ettei voisi aikanaan toimia luotettavasti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Jos Saarikankaan tuomio olisi vuodelta 2002, en nostaisi asiaa esille - mutta kun se on vuodelta 2012.</p><p>Olisiko likaa toivottu, että odotettaisiin edes tuomion poistuvan rikosrekisteristä, ennen kuin rikoksen tekijä valitaan kaupunginhallitukseen? Saarinkankaan tuomio on kesältä 2012, joten hänen tekonsa <a href="http://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/rekisterit/rikosrekisteri.html" target="_blank">poistuu rikosrekisteristä luultavasti</a> ensi vuoden kesällä.</p><p>Nyt siis ollaan valitsemassa kaupunginhallitukseen henkilöä, joka on rikosrekisterissä. Ei voi kuin ihmetellä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset haluaa Helsingin Sanomien mukaan nostaa edustajakseen Helsingin kaupunginhallitukseen oikean rötösherran - sellaisen, josta puolueen henkinen isoisä Veikko Vennamo varoitti. Ehdokas Markku Saarikangas on tuomittu vuonna 2012 ehdolliseen vankeuteen törkeästä kirjanpitorikoksesta ja velallisen epärehellisyydestä. Hänellä ei myöskään ole juurikaan kokemusta kuntapolitiikasta.

Se, että perussuomalaiset esittää tällaista henkilöä, ei ole mikään varsinainen yllätys. Odotukseni ovat puolueen suhteen matalalla. Tämä on vain yksi uusi osa perussuomalaisten sekoilujen saagaan.

Kaupunginhallituksen jäsenet valitsee kuitenkin lopulta kaupunginvaltuusto. Voivatko muut puolueet hyväksyä näin hiljattain näin vakavasti rötöstelleen kaupunginhallitukseen? Ei hirveästi herätä luottamusta, että talousrikoksista tuomittu hoitelisi kaupungin raha-asioita.

Saarikangas selittelee: "En koe sen [tuomion] olevan esteenä tehtävään vaan päinvastoin. Jossain määrin voi olla meriittikin, että on ollut vaikeuksia ja selvinnyt niistä." Eli omat talousrikokset ovat "vaikeuksia", joista "selvitään". Ja jopa "meriitti". Jo on otsaa. Minusta hänen valintansa olisi ennemmin kleptokratiaa kuin meritokratiaa.

Se, että on joskus syyllistynyt rikokseen, ei toki tarkoita, ettei voisi aikanaan toimia luotettavasti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Jos Saarikankaan tuomio olisi vuodelta 2002, en nostaisi asiaa esille - mutta kun se on vuodelta 2012.

Olisiko likaa toivottu, että odotettaisiin edes tuomion poistuvan rikosrekisteristä, ennen kuin rikoksen tekijä valitaan kaupunginhallitukseen? Saarinkankaan tuomio on kesältä 2012, joten hänen tekonsa poistuu rikosrekisteristä luultavasti ensi vuoden kesällä.

Nyt siis ollaan valitsemassa kaupunginhallitukseen henkilöä, joka on rikosrekisterissä. Ei voi kuin ihmetellä.

 

]]>
28 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223584-rotosherra-helsingin-johtoon#comments Helsinki Kunnat Laki Politiikka Rikollisuus Thu, 29 Sep 2016 10:50:27 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223584-rotosherra-helsingin-johtoon
Yhdistymisvapaudesta http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223232-yhdistymisvapaudesta <p>Koskeeko yhdistymisvapaus Suomen Vastarintaliikettä (SVL), ja miltä näyttää sen näkökulmasta <a href="http://www.rasismirikoslakiin.fi/" target="_blank">Huominen ilman pelkoa -kampanja</a>? Pohdin ensin, voidaanko kansallissosialistinen SVL lakkauttaa nykylain perusteella, ja mitä lakkauttamisesta seuraisi. Pohdin myös, voiko Eläinten vapautusrintaman lakkauttaa vastaavilla perusteilla. Sen jälkeen pohdin lainsäädännön muutostarpeita Huominen ilman pelkoa -kampanjan tavoitteiden pohjalta.</p><p><strong>Voidaanko SVL lakkauttaa?</strong></p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503" target="_blank">Yhdistyslain</a> 43 &sect;:n mukaan tuomioistuin voi viranomaisten vaatimuksesta lakkauttaa yhdistyksen, jos se &quot;toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja&quot;. Sillä ei ole väliä, onko yhdistys rekisteröity vai ei. Lainkohtaa tulkitessaan tuomioistuimen on otettava huomioon <a href="http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731" target="_blank">perustuslaki</a> ja muut Suomen ihmisoikeussitoumukset.</p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063" target="_blank">Euroopan ihmisoikeussopimuksen</a> artiklassa 11 todetaan, että yhdistymisvapautta voidaan rajoittaa &quot;kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi&quot;, kunhan rajoitukset ovat &quot;välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa&quot;.</p><p>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) <a href="http://www.echr.coe.int/Documents/FS_Political_parties_ENG.pdf" target="_blank">on esimerkiksi todennut</a>, ettei Turkki rikkonut ihmisoikeuksia lakkauttaessaan sharia-lakia ajaneen, voimakeinojen käyttöön valmiina pidetyn puolueen. EIT totesi myös luvalliseksi sen, että Espanja lakkautti terroristijärjestö ETA:an kytköksissä olleen puolueen.</p><p>Tapauksessa <a href="http://hudoc.echr.coe.int/eng?i=001-122183" target="_blank">Vona vastaan Unkari</a> EIT totesi, ettei Unkari rikkonut ihmisoikeuksia päättäessään lakkauttaa äärioikeistolaisen järjestön, joka mielenosoituksissaan lietsoi vihaa maan romanivähemmistöä kohtaan. <a href="http://hudoc.echr.coe.int/app/conversion/pdf?library=ECHR&amp;id=003-4430086-5326345&amp;filename=Vona%20v.%20Hungary%20-%20dissolution%20of%20an%20association%20involved%20in%20anti-Roma%20rallies%20and%20paramilitary%20parading.pdf">EIT painotti</a>, ettei järjestön ole välttämättä tarvinnut edes syyllistyä väkivaltaan. Järjestö voidaan kieltää jo sillä perusteella, että uhka sen syyllistymisestä väkivaltaan on ilmeinen.</p><p>EIT korostaa, että puolue (tai muu järjestö), jonka &quot;johtajat yllyttävät väkivaltaan&quot;, joka &quot;pyrkii tuhoamaan demokratian&quot; tai &quot;romuttamaan demokratiassa tunnustetut oikeudet ja vapaudet&quot;, ei nauti yhdistymisvapauden suojaa.</p><p>Nykylain puitteissa SVL voitaneen siis lakkauttaa. On tosin mahdollista, että siitä seuraa lopulta EIT:een päättyvä oikeustaistelu.</p><p><strong>Mitä SVL:n lakkauttamisesta seuraisi?</strong></p><p>Kun yhdistys on määrätty lakkautettavaksi, sen toimintaa ei saa jatkaa. Henkilölle, joka jatkaa lakkautetun yhdistyksen toimintaa, voidaan yhdistyslain 62 &sect;:n nojalla tuomita sakkoja &quot;laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisesta&quot;.</p><p>Jos SVL lakkautettaisiin, se ei saisi jatkaa järjestötoimintaansa. Esimerkiksi tapahtumien järjestäjät voitaisiin ottaa kiinni ja heitä voitaisiin sakottaa. Nähdäkseni kuka tahansa kansalainen voisi SVL:n tapahtuman nähdessään soittaa hätänumeroon, ja ilmoittaa, että paikalla harjoitetaan laitonta yhdistystoimintaa. Poliisi sitten reagoisi tähän parhaaksi katsomallaan tavalla.</p><p>Lakkauttamisen yhteydessä yhdistyksen varat voidaan myös julistaa menetetyiksi valtiolle.</p><p>Yhdistyslain 44 &sect;:n nojalla yhdistys voidaan määrätä väliaikaiseen toimintakieltoon heti lakkauttamisasian tullessa vireille.</p><p><strong>Voisiko jonkin muunkin järjestön lakkauttaa?</strong></p><p>Keskusteluissa on mainittu myös <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4inten_vapautusrintama#El.C3.A4inten_vapautusrintama_Suomessa" target="_blank">Eläinten vapautusrintama (EVR)</a>, joka kesällä <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1474342189906" target="_blank">syyllistyi ihmishenkiä vaarantaneeseen tuhopolttoon</a>. EVR:n toimintatapa <a href="http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/09/18/suomi-vuonna-2016/" target="_blank">muistuttaa SVL:ää</a> siinä, että se tekee rikoksia, ja <a href="https://takku.net/article.php/2016061000495676" target="_blank">kehuskelee niillä sitten Internetissä</a>.</p><p>Ongelmaksi voi tosin muodostua se, että <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1474433668985" target="_blank">EVR ei ole &quot;yhdistys&quot;</a>: &quot;Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorva kertoo, ettei Eläinten vapautusrintaman toiminta ole koskaan ollut koordinoitua. Kyse ei varsinaisesti ole ryhmästä tai organisaatiosta vaan ennemminkin kattokäsitteestä ideologiselle toiminta-ajatukselle.&quot;</p><p>EVR siis on brändi, jota itsenäiset suoraa toimintaa harjoittavat solut käyttävät. Sillä ei ole edes verkkosivuja. SVL on selkeästi yhdistys, mutta en tiedä onko EVR laskettavissa yhdistykseksi. Jos se ei ole yhdistys, ei sitä voi lakkauttaakaan.</p><p><strong>Huominen ilman pelkoa -kampanja</strong></p><p>Viime aikoina uutisioitu Huominen ilman pelkoa -kampanja <a href="http://www.rasismirikoslakiin.fi/wp-content/uploads/2016/09/LA_Yanar_J%C3%A4rjest%C3%A4ytynyt_rasismi_rikoslakiin.pdf" target="_blank">pyrkii seuraaviin lakimuutoksiin</a>:</p><ul><li>lisätä rikoslakiin rikosnimike &quot;rotusyrjinnän edistäminen&quot;</li><li>lisätä yhdistyslakiin säännös, että yhdistyksen tarkoitus ei saa loukata ihmisarvoa eikä edistää syrjintää tai kiihottaa siihen</li><li>lisätä yhdistyslakiin säännös, jonka mukaan &quot;yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä tai yhteisö, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on kielletty&quot;.</li></ul><p>Käsittelen seuraavaksi ehdotettuja muutoksia yksi kerrallaan.</p><p><strong>&quot;Rotusyrjinnän edistäminen&quot;</strong></p><p>Kampanjan ehdotus on, että rikoslakiin lisättäisiin kohta, jonka mukaan rotusyrjintää edistävän tai siihen yllyttävän yhteenliittymän toimintaan osallistuminen olisi rangaistavaa sakolla tai enintään kahden vuoden vankeudella. Käytetty rotusyrjinnän määritelmä on otettu YK:n rotusyrjintäsopimuksesta. Määritelmä on melko selkeä, eikä jätä paljoakaan tulkinnanvaraa. Lainkohtaa soveltaessaan tuomioistuimen tulisi punnita asiaa myös sanan- ja yhdistymisvapauden näkökulmasta.</p><p>&quot;Yhteenliittymän&quot; määritelmä on vastaava kuin <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001" target="_blank">rikoslain</a> 6 luvun 5 &sect;:ssä oleva &quot;järjestäytyneen rikollisryhmän&quot; määritelmä. &quot;Toimintaan osallistuminen&quot; on määritelty samoin kuin rikoslain 17 luvun 1 a &sect;:ssä &quot;järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen&quot;.</p><p>Ongelmallista on tässä se, että toistaiseksi Suomessa on ollut hyvin vaikea saada ketään tuomituksi &quot;järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta&quot;. Tuomioistuimet ovat todenneet, etteivät <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015061819888470_uu.shtml" target="_blank">Cannonball MC:n</a> ja <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1374632102871" target="_blank">Helvetin enkeleiden</a> paikallisjärjestöt ole &quot;järjestäytyneitä rikollisryhmiä&quot;. Riittävä rikosoikeudellinen näyttökynnys ei ole ylittynyt.</p><p>Tältä pohjalta olen epäileväinen sen suhteen, saataisiinko ehdotetun lainkohdan avulla tuomittua edes ketään SVL:n johtohahmoa.</p><p>Lakiehdotuksessa tosin perustellaan melko vakuuttavasti, että Suomella on ihmisoikeussopimusten perusteella velvollisuus kieltää rotusyrjintää edistävä ja siihen yllyttävä toiminta. Ehdotettua kahden vuoden enimmäisrangaistusta pidän kuitenkin melko kovana.</p><p>Mielestäni olisi tarkoituksenmukaisinta keskittyä yhdistyslakiin, eli mahdollisiin yhdistyksen lakkauttamisperusteisiin ja siihen, miten lakkautuspäätöksen noudattamista voidaan valvoa. Yhdistyksen lakkauttamiseen riittää vähäisempi näyttö kuin rikostuomioon.</p><p>Kampanjan muut ehdotukset keskittyvätkin yhdistyslakiin, mutta niissäkin on omat ongelmansa.</p><p><strong>Yhdistyksen kielletyt tarkoitukset</strong></p><p>Jokainen ymmärtänee miksi on ongelmallista, että nykyään yhdistys voidaan lakkauttaa, jos se toimii &quot;hyvien tapojen vastaisesti&quot;. &quot;Hyvät tavat&quot; ovat kovin epämääräinen käsite. Tätä lainkohtaa viranomaiset ovatkin jo käyttäneet väärin. Suomen kannabisyhdistystä estettiin sen perusteella rekisteröitymästä parinkymmenen vuoden ajan. Vasta pari vuotta sitten <a href="http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1388650074586.html" target="_blank">korkein hallinto-oikeus totesi</a>, ettei kannabiksen käytön dekriminalisoinnin tavoittelu ole &quot;hyvien tapojen vastaista&quot;.</p><p>Tämän lainkohdan takia muuten Piraattipuolueen sääntöjäkin sorvattiin vuonna 2008 kieli keskellä suuta. Sääntöihin ei pantu vaatimusta teosten nettikopioionnin laillistamisesta, koska pelättiin Patentti- ja rekisterihallituksen tulkitsevan sen &quot;hyvien tapojen vastaiseksi&quot;.</p><p>Olisin valmis kannattamaan ehdotusta, jossa yhdistyslaista poistettaisiin maininta &quot;hyvistä tavoista&quot; ja korvattaisiin se yksiselitteisemmällä listalla siitä, minkälaiset yhdistykset ovat kiellettyjä. Valitettavasti Huominen ilman pelkoa -kampanjalla ei ole tällaista ehdotusta.</p><p>Kampanjan ehdotuksessa &quot;hyvät tavat&quot; säilyisivät laissa, minkä lisäksi kiellettyjä olisivat yhdistykset, joiden tarkoitus loukkaa ihmisarvoa tai &quot;edistää etniseen tai kansalliseen alkuperään, ihonväriin, syntyperään, sukupuoleen, ikään, uskontoon, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää tai kiihottaa siihen&quot;.</p><p>Tämä rimpsu on hyvin tulkinnanvarainen ja ongelmallinen. Voitaisiinko esimerkiksi homoliittoja vastustavan Aito avioliitto -kampanjan katsoa yllyttävän seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään?</p><p>Entäpä sukupuolisyrjintä? Suomessahan on yhdistyksiä, jotka hyväksyvät jäseniksi vain tiettyä sukupuolta olevia. Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni hyväksyy jäsenikseen vain naisia. Olisiko sen tarkoitus uuden lain myötä sukupuolisyrjintää edistävä ja siten kielletty?</p><p>&quot;Ikäsyrjintä&quot; vasta ongelmallinen olisikin. Sanonpa vain, että mielestäni tähtisadetikkujen kieltäminen alle 18-vuotiailta on perusteetonta ikäsyrjintää.</p><p>Tätä ehdotusta en voi kannattaa.</p><p><strong>Rotusyrjintää edistävien yhdistysten kielto</strong></p><p>Hieman päällekkäinen edellä käsitellyn kanssa on kampanjan ehdotus yhdistyslakiin lisättävästä kohdasta, jonka mukaan &quot;yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä tai yhteisö, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on kielletty&quot;. Tämä ehdotus on &quot;yhdistysten&quot; osalta toteuttamiskelpoinen. Suomi on sitoutunut kieltämään rotusyrjintään yllyttävän toiminnan, ja rotusyrjinnälle on selkeä määritelmä YK:n rotusyrjintäsopimuksessa.</p><p>Muotoilua &quot;ryhmä tai yhteisö&quot; pidän kuitenkin liian epämääräisenä. Olisi syytä pitää yhdistyslaki vain yhdistyksiä koskevana.</p><p>Henkilö, joka jatkaisi tämän lainkohdan perusteella kielletyn yhdistyksen toimintaa, syyllistyisi &quot;laittoman yhdistystoiminnan harjoittamiseen&quot;. Näin ollen kampanjan ehdotus rikoslakiin lisättävästä rotusyrjinnän edistämisen kiellosta olisi mielestäni jokseenkin turha.</p><p>Yhdistyslakiin kannattaisi tehdä muutos, jossa &quot;hyvien tapojen vastaisuus&quot; poistettaisiin yhdistyksen lakkauttamisperusteista. Tämä korvattaisiin selkeällä, määritelmiltään tarkkarajaisella luettelolla siitä, millaiset yhdistykset ovat kiellettyjä. Kiellettyjen yhdistysten toiminnan jatkaminen pysyisi rangaistavana nykyiseen tapaan.</p><p>Samalla &quot;laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisen&quot; tunnusmerkistöä voitaisiin tarvittaesssa tarkentaa.</p><p>Huominen ilman pelkoa -kampanjan lakiehdotuksia ei pidä toteuttaa sellaisinaan. Niiden pohjalta voidaan kuitenkin lähteä valmistelemaan tarkkarajaisempia lakimuutoksia, jotka ajaisivat suunnilleen saman asian.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koskeeko yhdistymisvapaus Suomen Vastarintaliikettä (SVL), ja miltä näyttää sen näkökulmasta Huominen ilman pelkoa -kampanja? Pohdin ensin, voidaanko kansallissosialistinen SVL lakkauttaa nykylain perusteella, ja mitä lakkauttamisesta seuraisi. Pohdin myös, voiko Eläinten vapautusrintaman lakkauttaa vastaavilla perusteilla. Sen jälkeen pohdin lainsäädännön muutostarpeita Huominen ilman pelkoa -kampanjan tavoitteiden pohjalta.

Voidaanko SVL lakkauttaa?

Yhdistyslain 43 §:n mukaan tuomioistuin voi viranomaisten vaatimuksesta lakkauttaa yhdistyksen, jos se "toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja". Sillä ei ole väliä, onko yhdistys rekisteröity vai ei. Lainkohtaa tulkitessaan tuomioistuimen on otettava huomioon perustuslaki ja muut Suomen ihmisoikeussitoumukset.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklassa 11 todetaan, että yhdistymisvapautta voidaan rajoittaa "kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi", kunhan rajoitukset ovat "välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa".

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on esimerkiksi todennut, ettei Turkki rikkonut ihmisoikeuksia lakkauttaessaan sharia-lakia ajaneen, voimakeinojen käyttöön valmiina pidetyn puolueen. EIT totesi myös luvalliseksi sen, että Espanja lakkautti terroristijärjestö ETA:an kytköksissä olleen puolueen.

Tapauksessa Vona vastaan Unkari EIT totesi, ettei Unkari rikkonut ihmisoikeuksia päättäessään lakkauttaa äärioikeistolaisen järjestön, joka mielenosoituksissaan lietsoi vihaa maan romanivähemmistöä kohtaan. EIT painotti, ettei järjestön ole välttämättä tarvinnut edes syyllistyä väkivaltaan. Järjestö voidaan kieltää jo sillä perusteella, että uhka sen syyllistymisestä väkivaltaan on ilmeinen.

EIT korostaa, että puolue (tai muu järjestö), jonka "johtajat yllyttävät väkivaltaan", joka "pyrkii tuhoamaan demokratian" tai "romuttamaan demokratiassa tunnustetut oikeudet ja vapaudet", ei nauti yhdistymisvapauden suojaa.

Nykylain puitteissa SVL voitaneen siis lakkauttaa. On tosin mahdollista, että siitä seuraa lopulta EIT:een päättyvä oikeustaistelu.

Mitä SVL:n lakkauttamisesta seuraisi?

Kun yhdistys on määrätty lakkautettavaksi, sen toimintaa ei saa jatkaa. Henkilölle, joka jatkaa lakkautetun yhdistyksen toimintaa, voidaan yhdistyslain 62 §:n nojalla tuomita sakkoja "laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisesta".

Jos SVL lakkautettaisiin, se ei saisi jatkaa järjestötoimintaansa. Esimerkiksi tapahtumien järjestäjät voitaisiin ottaa kiinni ja heitä voitaisiin sakottaa. Nähdäkseni kuka tahansa kansalainen voisi SVL:n tapahtuman nähdessään soittaa hätänumeroon, ja ilmoittaa, että paikalla harjoitetaan laitonta yhdistystoimintaa. Poliisi sitten reagoisi tähän parhaaksi katsomallaan tavalla.

Lakkauttamisen yhteydessä yhdistyksen varat voidaan myös julistaa menetetyiksi valtiolle.

Yhdistyslain 44 §:n nojalla yhdistys voidaan määrätä väliaikaiseen toimintakieltoon heti lakkauttamisasian tullessa vireille.

Voisiko jonkin muunkin järjestön lakkauttaa?

Keskusteluissa on mainittu myös Eläinten vapautusrintama (EVR), joka kesällä syyllistyi ihmishenkiä vaarantaneeseen tuhopolttoon. EVR:n toimintatapa muistuttaa SVL:ää siinä, että se tekee rikoksia, ja kehuskelee niillä sitten Internetissä.

Ongelmaksi voi tosin muodostua se, että EVR ei ole "yhdistys": "Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorva kertoo, ettei Eläinten vapautusrintaman toiminta ole koskaan ollut koordinoitua. Kyse ei varsinaisesti ole ryhmästä tai organisaatiosta vaan ennemminkin kattokäsitteestä ideologiselle toiminta-ajatukselle."

EVR siis on brändi, jota itsenäiset suoraa toimintaa harjoittavat solut käyttävät. Sillä ei ole edes verkkosivuja. SVL on selkeästi yhdistys, mutta en tiedä onko EVR laskettavissa yhdistykseksi. Jos se ei ole yhdistys, ei sitä voi lakkauttaakaan.

Huominen ilman pelkoa -kampanja

Viime aikoina uutisioitu Huominen ilman pelkoa -kampanja pyrkii seuraaviin lakimuutoksiin:

  • lisätä rikoslakiin rikosnimike "rotusyrjinnän edistäminen"
  • lisätä yhdistyslakiin säännös, että yhdistyksen tarkoitus ei saa loukata ihmisarvoa eikä edistää syrjintää tai kiihottaa siihen
  • lisätä yhdistyslakiin säännös, jonka mukaan "yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä tai yhteisö, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on kielletty".

Käsittelen seuraavaksi ehdotettuja muutoksia yksi kerrallaan.

"Rotusyrjinnän edistäminen"

Kampanjan ehdotus on, että rikoslakiin lisättäisiin kohta, jonka mukaan rotusyrjintää edistävän tai siihen yllyttävän yhteenliittymän toimintaan osallistuminen olisi rangaistavaa sakolla tai enintään kahden vuoden vankeudella. Käytetty rotusyrjinnän määritelmä on otettu YK:n rotusyrjintäsopimuksesta. Määritelmä on melko selkeä, eikä jätä paljoakaan tulkinnanvaraa. Lainkohtaa soveltaessaan tuomioistuimen tulisi punnita asiaa myös sanan- ja yhdistymisvapauden näkökulmasta.

"Yhteenliittymän" määritelmä on vastaava kuin rikoslain 6 luvun 5 §:ssä oleva "järjestäytyneen rikollisryhmän" määritelmä. "Toimintaan osallistuminen" on määritelty samoin kuin rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä "järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen".

Ongelmallista on tässä se, että toistaiseksi Suomessa on ollut hyvin vaikea saada ketään tuomituksi "järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta". Tuomioistuimet ovat todenneet, etteivät Cannonball MC:n ja Helvetin enkeleiden paikallisjärjestöt ole "järjestäytyneitä rikollisryhmiä". Riittävä rikosoikeudellinen näyttökynnys ei ole ylittynyt.

Tältä pohjalta olen epäileväinen sen suhteen, saataisiinko ehdotetun lainkohdan avulla tuomittua edes ketään SVL:n johtohahmoa.

Lakiehdotuksessa tosin perustellaan melko vakuuttavasti, että Suomella on ihmisoikeussopimusten perusteella velvollisuus kieltää rotusyrjintää edistävä ja siihen yllyttävä toiminta. Ehdotettua kahden vuoden enimmäisrangaistusta pidän kuitenkin melko kovana.

Mielestäni olisi tarkoituksenmukaisinta keskittyä yhdistyslakiin, eli mahdollisiin yhdistyksen lakkauttamisperusteisiin ja siihen, miten lakkautuspäätöksen noudattamista voidaan valvoa. Yhdistyksen lakkauttamiseen riittää vähäisempi näyttö kuin rikostuomioon.

Kampanjan muut ehdotukset keskittyvätkin yhdistyslakiin, mutta niissäkin on omat ongelmansa.

Yhdistyksen kielletyt tarkoitukset

Jokainen ymmärtänee miksi on ongelmallista, että nykyään yhdistys voidaan lakkauttaa, jos se toimii "hyvien tapojen vastaisesti". "Hyvät tavat" ovat kovin epämääräinen käsite. Tätä lainkohtaa viranomaiset ovatkin jo käyttäneet väärin. Suomen kannabisyhdistystä estettiin sen perusteella rekisteröitymästä parinkymmenen vuoden ajan. Vasta pari vuotta sitten korkein hallinto-oikeus totesi, ettei kannabiksen käytön dekriminalisoinnin tavoittelu ole "hyvien tapojen vastaista".

Tämän lainkohdan takia muuten Piraattipuolueen sääntöjäkin sorvattiin vuonna 2008 kieli keskellä suuta. Sääntöihin ei pantu vaatimusta teosten nettikopioionnin laillistamisesta, koska pelättiin Patentti- ja rekisterihallituksen tulkitsevan sen "hyvien tapojen vastaiseksi".

Olisin valmis kannattamaan ehdotusta, jossa yhdistyslaista poistettaisiin maininta "hyvistä tavoista" ja korvattaisiin se yksiselitteisemmällä listalla siitä, minkälaiset yhdistykset ovat kiellettyjä. Valitettavasti Huominen ilman pelkoa -kampanjalla ei ole tällaista ehdotusta.

Kampanjan ehdotuksessa "hyvät tavat" säilyisivät laissa, minkä lisäksi kiellettyjä olisivat yhdistykset, joiden tarkoitus loukkaa ihmisarvoa tai "edistää etniseen tai kansalliseen alkuperään, ihonväriin, syntyperään, sukupuoleen, ikään, uskontoon, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää tai kiihottaa siihen".

Tämä rimpsu on hyvin tulkinnanvarainen ja ongelmallinen. Voitaisiinko esimerkiksi homoliittoja vastustavan Aito avioliitto -kampanjan katsoa yllyttävän seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään?

Entäpä sukupuolisyrjintä? Suomessahan on yhdistyksiä, jotka hyväksyvät jäseniksi vain tiettyä sukupuolta olevia. Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni hyväksyy jäsenikseen vain naisia. Olisiko sen tarkoitus uuden lain myötä sukupuolisyrjintää edistävä ja siten kielletty?

"Ikäsyrjintä" vasta ongelmallinen olisikin. Sanonpa vain, että mielestäni tähtisadetikkujen kieltäminen alle 18-vuotiailta on perusteetonta ikäsyrjintää.

Tätä ehdotusta en voi kannattaa.

Rotusyrjintää edistävien yhdistysten kielto

Hieman päällekkäinen edellä käsitellyn kanssa on kampanjan ehdotus yhdistyslakiin lisättävästä kohdasta, jonka mukaan "yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä tai yhteisö, joka edistää rotusyrjintää tai yllyttää siihen, on kielletty". Tämä ehdotus on "yhdistysten" osalta toteuttamiskelpoinen. Suomi on sitoutunut kieltämään rotusyrjintään yllyttävän toiminnan, ja rotusyrjinnälle on selkeä määritelmä YK:n rotusyrjintäsopimuksessa.

Muotoilua "ryhmä tai yhteisö" pidän kuitenkin liian epämääräisenä. Olisi syytä pitää yhdistyslaki vain yhdistyksiä koskevana.

Henkilö, joka jatkaisi tämän lainkohdan perusteella kielletyn yhdistyksen toimintaa, syyllistyisi "laittoman yhdistystoiminnan harjoittamiseen". Näin ollen kampanjan ehdotus rikoslakiin lisättävästä rotusyrjinnän edistämisen kiellosta olisi mielestäni jokseenkin turha.

Yhdistyslakiin kannattaisi tehdä muutos, jossa "hyvien tapojen vastaisuus" poistettaisiin yhdistyksen lakkauttamisperusteista. Tämä korvattaisiin selkeällä, määritelmiltään tarkkarajaisella luettelolla siitä, millaiset yhdistykset ovat kiellettyjä. Kiellettyjen yhdistysten toiminnan jatkaminen pysyisi rangaistavana nykyiseen tapaan.

Samalla "laittoman yhdistystoiminnan harjoittamisen" tunnusmerkistöä voitaisiin tarvittaesssa tarkentaa.

Huominen ilman pelkoa -kampanjan lakiehdotuksia ei pidä toteuttaa sellaisinaan. Niiden pohjalta voidaan kuitenkin lähteä valmistelemaan tarkkarajaisempia lakimuutoksia, jotka ajaisivat suunnilleen saman asian.

 

]]>
11 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223232-yhdistymisvapaudesta#comments Laki Perusoikeudet Yhdistymisvapaus Fri, 23 Sep 2016 08:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223232-yhdistymisvapaudesta
Mitä EU tekee pannulapuille? http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille <p>Yle uutisoi verkkosivuillaan, että <a href="http://yle.fi/uutiset/patalappu_joutui_eun_hampaisiin__ei_ole_suojavaruste_vaan_koriste/9155390" target="_blank">&quot;patalappu joutui EU:n hampaisiin&quot;</a>. Juttu on huonoa ja asenteellista journalismia, mikä ei ole ihme, koska sellaista kaikki suomalaisen valtamedian EU-journalismi tuppaa olemaan. Perataanpa nyt uutista vähän auki.</p> <p>Kyse on <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/02/12-safer-personal-protective-equipment-gas-appliances-and-cableways/" target="_blank">henkilönsuojaimia koskevasta EU-asetuksesta</a>, jonka yhteydessä on puhuttu uunikintaista. Uunikintaat ovat Ylen toimittajan käsissä muuttuneet pannulapuiksi. En ole pystynyt varmistamaan pannulappujen kuulumista asetuksen piiriin, joten puhun tässä uunikintaista.</p> <p><strong>EU-maiden hallitukset hyväksyivät uunikinnassääntelyn yksimielisesti</strong></p> <p>Ensinnäkin, &quot;EU&quot; ei kiellä tai vaadi mitään. Kyseessä oleva <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0425" target="_blank">asetus</a> on <a href="http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:8-K3OWLalM8J:www.tekstiililehti.fi/binary/file/-/id/12/fid/471/+&amp;cd=8&amp;hl=fi&amp;ct=clnk&amp;gl=fi" target="_blank">hyväksytty yksimielisesti ministerineuvostossa</a>. Jokaisen EU-maan hallitus - myös Suomen - on siis katsonut omalta osaltaan, että on hyväksyttävää tiukentaa uunikintaiden turvallisuuden sääntelyä. Muutos on hyväksytty myös parlamentissa, eli suorilla kansanvaaleilla valitut päättäjät ovat kannattaneet muutosta.</p> <p>Pinnan alla oli kuitenkin myös kritiikkiä. Britannian hallitus <a href="http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-5558-2016-ADD-1/en/pdf" target="_blank">jätti päätökseen lausuman</a>, jossa se kritisoi uunikintaiden sisällyttämistä asetukseen. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_30+2014.aspx" target="_blank">Eduskunta hyväksyi taannoin</a> Suomen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kirjelma/Documents/u_30+2014.pdf" target="_blank">hallituksen kannan</a>, jossa pidettiin uunikintaiden sääntelyn tiukentamista tarpeettomana. Asiaa ei kuitenkaan pidetty &quot;kynnyskysymyksenä&quot;. Mainittakoon, että Suomi kritisoi myös aietta ottaa tiskikäsineet tiukemman sääntelyn piiriin, ja tästä onkin jossain vaiheessa luovuttu. Tiskikäsineet eivät sisälly asetukseen. Ilmeisesti Suomi ja Britannia eivät kuitenkaan saaneet tukea uunikintaita koskevalle kannalleen.</p> <p>Kuten Ylen uutisessakin mainitaan, asetus ei koske sellaisia pannulappuja tai muitakaan vastaavia tuotteita, joiden ei väitetä suojaavan kuumuudelta. Nämä katsotaan koriste-esineiksi.</p> <p><strong>Asetuksella puretaan normeja ja suojataan kuuloa</strong></p> <p>Toiseksi, asetus koskee kaikenlaisia suojavälineitä pelastusliiveistä kuulosuojaimiin. Sen idea on, että jos väittää tuotteen suojaavan joltakin, pitää myös pystyä todistamaan, että se oikeasti suojaa. Tämä todistetaan CE-merkinnällä, jonka saa tietyillä ehdoilla. Näin on ollut aiemminkin, mutta jokaisella jäsenmaalla on ollut omaa sääntelyä. Nyt sananmukaisesti puretaan 28 normia, eli kansallisten säännösten tilalle tulee yksi EU-asetus.</p> <p><strong>Teollisuus toivottaa asetuksen tervetulleeksi</strong></p> <p>Kolmanneksi, en löytänyt mistään viitteitä, että mikään teollisuudenala olisi vastustanut asetusta, päin vastoin. Euroopan urheiluvälineteollisuuden järjestö FESI <a href="http://http://www.fesi-sport.org/content/press-release-fesi-welcomes-new-eu-regulation-personal-protective-equipment" target="_blank">&quot;toivottaa uuden EU-asetuksen tervetulleeksi&quot;</a>, ja Britteinsaarten johtava turvavälinevalmistaja Arco <a href="http://www.arco.co.uk/103/content/downloads/literature/18873%20PPE%20Directive%20V4%2029.4.pdf" target="_blank">suorastaan &quot;lämpimästi tervetulleeksi&quot;</a>.</p> <p>Turvavälinevalmistajien järjestö ESF on antanut asiasta <a href="http://www.european-safety-federation.org/library/position-papers/file/position-on-proposal-ppe-regulation?id=3" target="_blank">melko teknisen lausuntonsa</a>, jossa ei mainita uunikintaista mitään.</p> <p>Euroopan tekstiiliteollisuuden järjestö <a href="http://www.euratex.eu/" target="_blank">Euratex</a> ei ainakaan nettisivuillaan ole ilmaissut vastustavansa asetusta. Tekstiiliteollisuus on ollut asetuksen valmistelussa tiiviisti mukana: marraskuussa 2014 se oli järjestämässä aiheesta <a href="http://www.textile-platform.eu/ppe-conference2014" target="_blank">laajaa konferenssia</a>. Paikalla oli myös <a href="http://ttp://www.textile-platform.eu/download/event-documentation/thematic-events-seminars/ppe-conference-2014/1.2%20Luis%20Filipe%20Giro_EC.pdf" target="_blank">Euroopan komission edustaja kertomassa</a> suunnitteilla olevasta uudesta sääntelystä. Jo tällöin tekstiiliteollisuudelle kerrottiin, että muun muassa uunikintaat ovat tulossa sääntelyn piiriin. Ainakaan <a href="http://euratex.eu/fileadmin/user_upload/images/press_releases/presse_2014/PPE_Conference_2014_press_release_-_final.pdf" target="_blank">konferenssin lehdistötiedotteessa</a> ei kritisoida ehdotusta.</p> <p>Myöskään Euroopan tekstiilipalveluyritysten järjestön <a href="http://www.etsa-europe.org/" target="_blank">Etsan</a> verkkosivuilta ei löydy mitään kritiikkiä asetuksesta. Etsan puheenjohtaja <a href="http://www.textile-services.eu/_common/file.cfm?id=39A07CCFEEAB79DF1E1F015D0C7DA1C2" target="_blank">on muuten</a> suomalainen Juha Laurio. Häneltä voinee tietysti kysyä tarkemmin. Tai siis voisi, jos Suomessa tehtäisiin kunnollista EU-journalismia.</p> <p><strong>Perussuomalaisten kansanedustajakin haluaa tiukempaa valvontaa</strong></p> <p>Miksi EU:ssa ylipäänsä tarvitaan uutta sääntelyä henkilönsuojaimista? Ongelma niiden laadussa tuntuu olevan ajankohtainen, sillä perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_86+2016.aspx" target="_blank"> kyseli maaliskuussa hallitukselta</a>: &quot;Mitä hallitus aikoo tehdä, että huonolaatuisten ja puutteellisilla tiedoilla myytävien henkilönsuojainten myyjiä rangaistaan jatkossa yhteisösakolla?&quot;</p> <p>Tolppasen huolen oli herättänyt työsuojeluhallinnon toteuttama tutkimus, jossa 40 %:ssa tarkasteluun otettujen, Suomessa myytävien henkilösuojainten asiapapereista oli puutteita. On siis selvää, ettei olemassaolevaa sääntelyä ole valvottu riittävästi. EU on uudella asetuksella ystävällisesti vastannut Tolppasen huoleen, joten toivottavasti Perussuomalaiset muistaa kiittää tästä unionia.</p> <p><strong>Miksi uunikintaita pitää säännellä?</strong></p> <p>Miksi sitten juuri uunikintaat tulevat tiukemman sääntelyn piiriin? <a href="https://euronautti.wordpress.com/2014/08/27/varo-nappejasi-uunikintaat-ja-kumihanskat/" target="_blank">EU-komission mukaan</a> kotona tapahtuvien palovammojen hoitokustannukset ovat EU:ssa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Sääntelyllä pyritään vähentämään näitä kustannuksia. Tarkoitus on, ettei EU:n sisämarkkinoille pääsisi huonolaatuisia uunikintaita, jotka lisäävät palovammojen riskejä. Tämä on yleistasoinen selitys.</p> <p>Tarkalleen ottaen uunikintaiden sääntely juontaa ilmeisesti juurensa komission <a href="http://ec.europa.eu/growth/sectors/mechanical-engineering/personal-protective-equipment/" target="_blank">henkilönsuojaintyöryhmän</a> työskentelyyn. Työryhmässä olivat komission lisäksi edustettuna jäsenmaiden virkamiehet, alan teollisuus ja kuluttajansuojasta huolehtivat tahot. Suomen osalta työryhmän <a href="http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/9822/attachments/1/translations" target="_blank">yhteyshenkilönä</a> toimi Pirje Lankinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.</p> <ul><li><a href="http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/16001/attachments/1/translations/" target="_blank">Työryhmän kokouksessa</a> 5.-6.12.2002 Tanskan edustaja halusi poistaa erottelun henkilönsuojainten ammatti- ja yksityiskäytön välillä. Yksityishenkilöt tarvitsivat tämän mielestä saman suojan kuin ammattilaiset. Ruotsin ja Alankomaiden edustajat tukivat ehdotusta. Ranskan edustaja mainitsi erityiseksi ongelmaksi sen, etteivät kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat kuuluneet tuolloin &quot;henkilönsuojainten&quot; piiriin.</li></ul> <ul><li>Työryhmän kokouksessa 5.11.2008 Luxemburgin edustaja esitti, että rajanveto ammattikäytön ja yksityiskäytön välillä poistetaan. Ranskan edustaja ihmetteli, miksi kotikäyttöön tarkoitetuilla välineillä ei ole samaa suojaa kuin ammattikäytöllä: &quot;Pitsaa kotona paistavat ansaitsevat saman suojan kuin ravintoloiden työntekijät.&quot; Ruotsin edustaja tuki Ranskan näkökantaa.</li></ul> <ul><li>Työryhmän kokouksessa 24.10.2012 komission edustaja esitteli ehdotettavia muutoksia: &quot;[asetuksen] piiriin sisällytetään kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat ja tiskikäsineet&quot;. Työryhmän reaktio: &quot;ei vastustusta&quot;. Myöhemmin tiskikäsineet on jätetty asetuksesta pois, mutta uunikintaat pysyivät.</li></ul> <p>Logiikka on ilmeisesti ollut se, että kun &quot;ammattikäyttöön&quot; tarkoitetut uunikintaat - mitä sitten lienevätkin - ovat periaatteessa olleet jo sääntelyn piirissä, niin kotikäyttöön tarkoitettujenkin pitäisi olla, koska uunikintaiden kohdalla ammatti- ja kotikäytön erottelu on melko keinotekoista.</p> <p>Tässä vaiheessa aikani loppuu. Se, miksi Ranskan edustaja kiinnitti huomiota juuri uunikintaisiin, jää toistaiseksi hämäräksi. Ehkä tätä selvittelyä voisi jatkaa joku, joka saa siitä palkkaa - vaikkapa toimittaja.</p> <p><strong>Kohujournalismia</strong></p> <p>Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että uunikinnaskohu, joka Ylen toimittajan käsissä on vaihtunut patalappukohuksi, on lähtöisin Britannian iltapäivälehdistöstä. <a href="http://www.express.co.uk/news/uk/636541/Oven-gloves-EU" target="_blank">Sunday Express</a> ja <a href="http://www.mirror.co.uk/money/your-oven-gloves-illegal-prices-7218897" target="_blank">Mirror</a> meuhkasivat asiasta tammikuussa, <a href="http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/12111880/Government-feels-heat-on-EU-oven-glove-ruling.html" target="_blank">kuten teki myös</a> Britannian <a href="http://www.politico.eu/blogs/spence-on-media/2016/06/telegraph-backs-brexit-guardian-says-remain/" target="_blank">EU-eroa ajanut The Daily Telegraph</a>.</p> <p>Oli EU:sta mitä mieltä tahansa, voinee kuitenkin olla kanssani samaa mieltä siitä, että Ylen uutinen on varsin tarkoitushakuinen. Se on tarkoitettu keräämään klikkejä EU-vastaisuutta lietsovalla otsikoinnilla ja kärjekkäällä ilmaisulla.</p> <p>Asiallinen uutinen asetuksesta olisi voinut:</p> <ul><li>kertoa, että kyse on kaikenlaisia suojavälineitä koskevasta asetuksesta</li><li>kytkeä uudistuksen aiempaan <a href="https://www.suomenuutiset.fi/tolppanen-haluaa-kauppiaat-vastuuseen-huonoista-suojaimista/" target="_blank">Suomessakin käytyyn keskusteluun</a> henkilönsuojainten turvallisuudesta</li><li>kysyä alan teollisuuden mielipidettä asiaan</li><li>todeta Suomen hallituksen kriittisen kannan uunikintaiden sääntelyn tiukentamiseen</li><li>kysyä joltakin virkamiestaholta, miksi Suomi ei saanut tukea omalle linjalleen ja miksi uunikintaat haluttiin yleisesti sisällyttää asetuksen piiriin</li><li>huomauttaa, että kyse on norminpurusta: lukuisat kansalliset normit puretaan ja korvataan yhdellä EU-asetuksella.</li></ul> <p>Asiallinen uutinen olisi voitu otsikoida vaikkapa: &quot;EU parantaa kuulosuojainten turvallisuuden valvontaa&quot;.</p> <p>Ehkä on turhaa ottaa uunikintaat saman sääntelyn piiriin kuin kuulosuojaimet. Ei ole kuitenkaan turhaa yhtenäistää eurooppalaisia käytäntöjä turva- ja suojavälineiden laadunvalvonnassa. Asiallinen uutinen olisi käsitellyt myös asian laajempia yhteyksiä. Yle päätyi tällä kertaa asiattomalle linjalle.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lisälukemista:</strong><br /><a href="http://eurooppanuoret.fi/2016/09/blogi-yleisradio-valitsemassa-eu-populismin-tien/" target="_blank">Eurooppanuoret: Yleisradio valitsemassa EU-populismin tien</a><br /><a href="http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kuluttajaturvallisuus/Henkilonsuojaimia-koskevat-saadokset-muuttuvat/" target="_blank">Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Henkilönsuojaimia koskevat säännökset muuttuvat</a><br /><a href="http://yle.fi/uutiset/kun_eu_kieltaa_ei_aina_kannata_uskoa/6825703" target="_blank">Yle: Kun EU kieltää, aina ei kannata uskoa</a><br /><a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/boris-johnson-keksi-toimittajana-hassuja-eu-juttuja-britit-eivat-saa-kayttaa-teepusseja-kahteen-kertaan/?shared=927646-def3cbe6-4" target="_blank">Suomen Kuvalehti: Boris Johnson keksi toimittajana hassuja EU-juttuja: Britit eivät saa käyttää teepusseja kahteen kertaan</a></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Aiemmin käsittelemiäni EU-myyttejä:</strong><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus" target="_blank">Kolme EU-myyttiä - tässä totuus</a><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197448-kieltaako-eu-lomakuvat" target="_blank">Kieltääkö EU lomakuvat?</a><br /><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153156-eu-ei-saantele-vessanponttoja" target="_blank">EU ei sääntele vessanpönttöjä</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi verkkosivuillaan, että "patalappu joutui EU:n hampaisiin". Juttu on huonoa ja asenteellista journalismia, mikä ei ole ihme, koska sellaista kaikki suomalaisen valtamedian EU-journalismi tuppaa olemaan. Perataanpa nyt uutista vähän auki.

Kyse on henkilönsuojaimia koskevasta EU-asetuksesta, jonka yhteydessä on puhuttu uunikintaista. Uunikintaat ovat Ylen toimittajan käsissä muuttuneet pannulapuiksi. En ole pystynyt varmistamaan pannulappujen kuulumista asetuksen piiriin, joten puhun tässä uunikintaista.

EU-maiden hallitukset hyväksyivät uunikinnassääntelyn yksimielisesti

Ensinnäkin, "EU" ei kiellä tai vaadi mitään. Kyseessä oleva asetus on hyväksytty yksimielisesti ministerineuvostossa. Jokaisen EU-maan hallitus - myös Suomen - on siis katsonut omalta osaltaan, että on hyväksyttävää tiukentaa uunikintaiden turvallisuuden sääntelyä. Muutos on hyväksytty myös parlamentissa, eli suorilla kansanvaaleilla valitut päättäjät ovat kannattaneet muutosta.

Pinnan alla oli kuitenkin myös kritiikkiä. Britannian hallitus jätti päätökseen lausuman, jossa se kritisoi uunikintaiden sisällyttämistä asetukseen. Eduskunta hyväksyi taannoin Suomen hallituksen kannan, jossa pidettiin uunikintaiden sääntelyn tiukentamista tarpeettomana. Asiaa ei kuitenkaan pidetty "kynnyskysymyksenä". Mainittakoon, että Suomi kritisoi myös aietta ottaa tiskikäsineet tiukemman sääntelyn piiriin, ja tästä onkin jossain vaiheessa luovuttu. Tiskikäsineet eivät sisälly asetukseen. Ilmeisesti Suomi ja Britannia eivät kuitenkaan saaneet tukea uunikintaita koskevalle kannalleen.

Kuten Ylen uutisessakin mainitaan, asetus ei koske sellaisia pannulappuja tai muitakaan vastaavia tuotteita, joiden ei väitetä suojaavan kuumuudelta. Nämä katsotaan koriste-esineiksi.

Asetuksella puretaan normeja ja suojataan kuuloa

Toiseksi, asetus koskee kaikenlaisia suojavälineitä pelastusliiveistä kuulosuojaimiin. Sen idea on, että jos väittää tuotteen suojaavan joltakin, pitää myös pystyä todistamaan, että se oikeasti suojaa. Tämä todistetaan CE-merkinnällä, jonka saa tietyillä ehdoilla. Näin on ollut aiemminkin, mutta jokaisella jäsenmaalla on ollut omaa sääntelyä. Nyt sananmukaisesti puretaan 28 normia, eli kansallisten säännösten tilalle tulee yksi EU-asetus.

Teollisuus toivottaa asetuksen tervetulleeksi

Kolmanneksi, en löytänyt mistään viitteitä, että mikään teollisuudenala olisi vastustanut asetusta, päin vastoin. Euroopan urheiluvälineteollisuuden järjestö FESI "toivottaa uuden EU-asetuksen tervetulleeksi", ja Britteinsaarten johtava turvavälinevalmistaja Arco suorastaan "lämpimästi tervetulleeksi".

Turvavälinevalmistajien järjestö ESF on antanut asiasta melko teknisen lausuntonsa, jossa ei mainita uunikintaista mitään.

Euroopan tekstiiliteollisuuden järjestö Euratex ei ainakaan nettisivuillaan ole ilmaissut vastustavansa asetusta. Tekstiiliteollisuus on ollut asetuksen valmistelussa tiiviisti mukana: marraskuussa 2014 se oli järjestämässä aiheesta laajaa konferenssia. Paikalla oli myös Euroopan komission edustaja kertomassa suunnitteilla olevasta uudesta sääntelystä. Jo tällöin tekstiiliteollisuudelle kerrottiin, että muun muassa uunikintaat ovat tulossa sääntelyn piiriin. Ainakaan konferenssin lehdistötiedotteessa ei kritisoida ehdotusta.

Myöskään Euroopan tekstiilipalveluyritysten järjestön Etsan verkkosivuilta ei löydy mitään kritiikkiä asetuksesta. Etsan puheenjohtaja on muuten suomalainen Juha Laurio. Häneltä voinee tietysti kysyä tarkemmin. Tai siis voisi, jos Suomessa tehtäisiin kunnollista EU-journalismia.

Perussuomalaisten kansanedustajakin haluaa tiukempaa valvontaa

Miksi EU:ssa ylipäänsä tarvitaan uutta sääntelyä henkilönsuojaimista? Ongelma niiden laadussa tuntuu olevan ajankohtainen, sillä perussuomalaisten kansanedustaja Maria Tolppanen kyseli maaliskuussa hallitukselta: "Mitä hallitus aikoo tehdä, että huonolaatuisten ja puutteellisilla tiedoilla myytävien henkilönsuojainten myyjiä rangaistaan jatkossa yhteisösakolla?"

Tolppasen huolen oli herättänyt työsuojeluhallinnon toteuttama tutkimus, jossa 40 %:ssa tarkasteluun otettujen, Suomessa myytävien henkilösuojainten asiapapereista oli puutteita. On siis selvää, ettei olemassaolevaa sääntelyä ole valvottu riittävästi. EU on uudella asetuksella ystävällisesti vastannut Tolppasen huoleen, joten toivottavasti Perussuomalaiset muistaa kiittää tästä unionia.

Miksi uunikintaita pitää säännellä?

Miksi sitten juuri uunikintaat tulevat tiukemman sääntelyn piiriin? EU-komission mukaan kotona tapahtuvien palovammojen hoitokustannukset ovat EU:ssa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Sääntelyllä pyritään vähentämään näitä kustannuksia. Tarkoitus on, ettei EU:n sisämarkkinoille pääsisi huonolaatuisia uunikintaita, jotka lisäävät palovammojen riskejä. Tämä on yleistasoinen selitys.

Tarkalleen ottaen uunikintaiden sääntely juontaa ilmeisesti juurensa komission henkilönsuojaintyöryhmän työskentelyyn. Työryhmässä olivat komission lisäksi edustettuna jäsenmaiden virkamiehet, alan teollisuus ja kuluttajansuojasta huolehtivat tahot. Suomen osalta työryhmän yhteyshenkilönä toimi Pirje Lankinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

  • Työryhmän kokouksessa 5.-6.12.2002 Tanskan edustaja halusi poistaa erottelun henkilönsuojainten ammatti- ja yksityiskäytön välillä. Yksityishenkilöt tarvitsivat tämän mielestä saman suojan kuin ammattilaiset. Ruotsin ja Alankomaiden edustajat tukivat ehdotusta. Ranskan edustaja mainitsi erityiseksi ongelmaksi sen, etteivät kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat kuuluneet tuolloin "henkilönsuojainten" piiriin.
  • Työryhmän kokouksessa 5.11.2008 Luxemburgin edustaja esitti, että rajanveto ammattikäytön ja yksityiskäytön välillä poistetaan. Ranskan edustaja ihmetteli, miksi kotikäyttöön tarkoitetuilla välineillä ei ole samaa suojaa kuin ammattikäytöllä: "Pitsaa kotona paistavat ansaitsevat saman suojan kuin ravintoloiden työntekijät." Ruotsin edustaja tuki Ranskan näkökantaa.
  • Työryhmän kokouksessa 24.10.2012 komission edustaja esitteli ehdotettavia muutoksia: "[asetuksen] piiriin sisällytetään kotikäyttöön tarkoitetut uunikintaat ja tiskikäsineet". Työryhmän reaktio: "ei vastustusta". Myöhemmin tiskikäsineet on jätetty asetuksesta pois, mutta uunikintaat pysyivät.

Logiikka on ilmeisesti ollut se, että kun "ammattikäyttöön" tarkoitetut uunikintaat - mitä sitten lienevätkin - ovat periaatteessa olleet jo sääntelyn piirissä, niin kotikäyttöön tarkoitettujenkin pitäisi olla, koska uunikintaiden kohdalla ammatti- ja kotikäytön erottelu on melko keinotekoista.

Tässä vaiheessa aikani loppuu. Se, miksi Ranskan edustaja kiinnitti huomiota juuri uunikintaisiin, jää toistaiseksi hämäräksi. Ehkä tätä selvittelyä voisi jatkaa joku, joka saa siitä palkkaa - vaikkapa toimittaja.

Kohujournalismia

Tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että uunikinnaskohu, joka Ylen toimittajan käsissä on vaihtunut patalappukohuksi, on lähtöisin Britannian iltapäivälehdistöstä. Sunday Express ja Mirror meuhkasivat asiasta tammikuussa, kuten teki myös Britannian EU-eroa ajanut The Daily Telegraph.

Oli EU:sta mitä mieltä tahansa, voinee kuitenkin olla kanssani samaa mieltä siitä, että Ylen uutinen on varsin tarkoitushakuinen. Se on tarkoitettu keräämään klikkejä EU-vastaisuutta lietsovalla otsikoinnilla ja kärjekkäällä ilmaisulla.

Asiallinen uutinen asetuksesta olisi voinut:

  • kertoa, että kyse on kaikenlaisia suojavälineitä koskevasta asetuksesta
  • kytkeä uudistuksen aiempaan Suomessakin käytyyn keskusteluun henkilönsuojainten turvallisuudesta
  • kysyä alan teollisuuden mielipidettä asiaan
  • todeta Suomen hallituksen kriittisen kannan uunikintaiden sääntelyn tiukentamiseen
  • kysyä joltakin virkamiestaholta, miksi Suomi ei saanut tukea omalle linjalleen ja miksi uunikintaat haluttiin yleisesti sisällyttää asetuksen piiriin
  • huomauttaa, että kyse on norminpurusta: lukuisat kansalliset normit puretaan ja korvataan yhdellä EU-asetuksella.

Asiallinen uutinen olisi voitu otsikoida vaikkapa: "EU parantaa kuulosuojainten turvallisuuden valvontaa".

Ehkä on turhaa ottaa uunikintaat saman sääntelyn piiriin kuin kuulosuojaimet. Ei ole kuitenkaan turhaa yhtenäistää eurooppalaisia käytäntöjä turva- ja suojavälineiden laadunvalvonnassa. Asiallinen uutinen olisi käsitellyt myös asian laajempia yhteyksiä. Yle päätyi tällä kertaa asiattomalle linjalle.

 

Lisälukemista:
Eurooppanuoret: Yleisradio valitsemassa EU-populismin tien
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Henkilönsuojaimia koskevat säännökset muuttuvat
Yle: Kun EU kieltää, aina ei kannata uskoa
Suomen Kuvalehti: Boris Johnson keksi toimittajana hassuja EU-juttuja: Britit eivät saa käyttää teepusseja kahteen kertaan

 

Aiemmin käsittelemiäni EU-myyttejä:
Kolme EU-myyttiä - tässä totuus
Kieltääkö EU lomakuvat?
EU ei sääntele vessanpönttöjä
 

]]>
11 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille#comments EU-politiikka Laki Media Talous Mon, 12 Sep 2016 08:30:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222648-mita-eu-tekee-pannulapuille
PK-seudulle uusi sotehimmeli - demokratiasta viis http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222397-pk-seudulle-uusi-sotehimmeli-demokratiasta-viis <p>Pääkaupunkiseudulla ei haluta lisätä paikallisdemokratiaa. Se käy selväksi Helsingin kaupunginhallituksen <a href="http://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2016-009036/khs-2016-30/" target="_blank">hyväksymästä ehdotuksesta</a>, jossa esitetään Pääkaupunkiseudulle uutta sosiaali- ja terveysasioiden hallintohimmeliä.</p><p>Muu maa <a href="http://yle.fi/uutiset/sote-sopu_itsehallintoalueita_18_palvelut_jarjestetaan_15_alueella/8438777" target="_blank">on siirtymässä maakuntahallintoon</a>. Se tarkoittaa sitä, että nykyisistä sekavista ja vain hyvin välillisesti demokraattisista kuntayhtymistä enimmäkseen luovutaan. Ne ovat pyörittäneet suurta osaa kuntien rahoista, mutta niiden hallinto on ollut kunnanvaltuutettujen valitsemien luottamushenkilöiden käsissä. Jatkossa kuntalainen tietää, että kun on kyse paikallisista peruspalveluista, hän voi vaikuttaa joko kunnanvaltuustoon tai maakuntavaltuustoon. Molemmat valitaan suoralla kansanvaalilla.</p><p>Pääkaupunkiseudulle ei lisädemokratia kelpaa. Pääkaupunkiseudun kaupungit <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1473049149247" target="_blank">haluavat perustaa uuden organisaation</a>, joka vastaisi suuresta osasta sosiaali- ja terveysasioita maakunnan sijaan. Uudella organisaatiolla ei olisi suoralla kansanvaalilla valittuja päättäjiä, vaan &quot;kaupungit nimeävät edustajansa toimielimeen&quot;. Kyse olisi käytännössä perinteisen epädemokraattisesta kuntayhtymästä, <a href="http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&amp;pid=11&amp;aid=2494" target="_blank">haukutusta hallintohimmelistä</a>.</p><p>Ehdotus jättää epäselväksi, mikä ylipäänsä olisi maakuntahallinnon rooli Pääkaupunkiseudulla. Koko Uusimaahan on saamassa oman maakuntavaltuuston. Ehdotuksen mukaan &quot;Pääkaupunkiseudun kaupunkien nykyisiä tehtäviä ei siirretä uudistuksessa perustettavalle maakunnalle&quot;. Erikoissairaanhoito, joka nyt hoidetaan sekavalla hallintohimmelillä, siirtyisi sentään maakunnalle. Perusterveydenhuolto ja tavanomaiset sosiaalipalvelut annettaisiin uudelle hallintohimmelille.</p><p>Ilmeisesti ehdotuksessa tarkoitetaan, että pääkaupunkiseutulaiset saisivat kyllä äänestää maakuntavaaleissa. Maakuntavaltuusto vain päättäisi Pääkaupunkiseudun osalta eri asioista kuin muun Uudenmaan osalta. Maakuntavaalit olisivat Pääkaupunkiseudun asukkaille melko merkityksettömät höpövaalit.</p><p>Tässä on ilmeinen ongelma. Muille Uudenmaan kunnille tuskin kelpaa se, että Pääkaupunkiseudulta valitut valtuutetut pääsisivät päättämään heidän <a href="http://alueuudistus.fi/etusivu" target="_blank">sote</a>-ratkaisuistaan ilman vastavuoroisuutta.</p><p>Olen sote-keskustelun aikana ihmetellytkin, että Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat olleet niin hiljaa. Nyt selvisi syy. Koska hallitus on epämääräisesti lupaillut erillisratkaisua Pääkaupunkiseudulle, lätkäytetään sellainen pöytään viime hetkellä. Hallituksen pitänee nyt joko hyväksyä PK-seudun erillismalli sellaisenaan tai aloittaa lisäneuvottelut, jotka taas kerran viivästyttävät koko sote-ratkaisua.</p><p>Pääkaupunkiseudun asukkaille ehdotus tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että maakuntauudistuksen tuoma hallinnon selkeytyminen ja demokratisoituminen jäisi toteutumatta.</p><p>Ymmärrän sinänsä Pääkaupunkiseudun kaupunkien haluja erillisratkaisuun. Helsinki on jo yksin asukasluvultaan suurempi kuin yksikään maakunta Uuttamaata lukuun ottamatta. Uusien hallintohimmeleiden rakentelu paikallisdemokratian kustannuksella ei ole kuitenkaan hyväksyttävä ratkaisu.</p><p>Olisi olemassa yksi hyvin yksinkertainen ratkaisu, jossa selvittäisiin ilman uusia hallintohimmeleitä. Annetaan Helsingin, Espoon ja Vantaan tuottaa oma perusterveydenhuoltonsa ja sosiaalipalvelunsa kaupungin tasolla kuten ennenkin. Jätetään yhteinen hallintohimmeli perustamatta. Maan hallituksella ei pitäisi olla mitään syytä olla suostumatta tähän. Antaahan se sote-palveluiden järjestämisoikeudet jopa Vantaan kokoisille <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakunnat" target="_blank">maakunnille</a>.</p><p>Toinen vaihtoehto olisi, ettei vaadita erillisratkaisua, vaan siirretään tehtävät maakunnalle kuten muuallakin. Pääkaupunkiseudun esityksessä mainittu pääsyy vastustaa maakuntamallia on se, etteivät seudun kaupungit halua rahoittaa muun Suomen sote-kuluja yhtään nykyistä enempää.</p><p>En kuitenkaan ymmärrä, miksei PK-seutu voi ottaa vastuuta muusta Uudestamaasta. Uudenmaan ja muun Suomen välillä uudistus voitaisiin varmasti toteuttaa &quot;rahoitusvastuun osalta neutraalisti muuhun Suomeen nähden&quot;, <a href="http://dev.hel.fi/paatokset/media/att/a7/a718e6e44acf46aa025bde3502496a2cb5f0788d.pdf" target="_blank">kuten esityksessä vaaditaan</a>. Kun PK-seutu kuitenkin muodostaa asukasmäärältään kaksi kolmasosaa Uudestamaasta, olisi sen hallitseva rooli maakunnassa selvä ja asema suhteellisen turvattu.</p><p>Pääkaupunkiseudulle mahdollisesti tulevan sote-erillisratkaisun tulisi säilyttää uudistuksen keskeinen idea selkeämmästä paikallisdemokratiasta. Pääkaupunkiseudun kaupunkien tuore ehdotus ei sitä tee.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääkaupunkiseudulla ei haluta lisätä paikallisdemokratiaa. Se käy selväksi Helsingin kaupunginhallituksen hyväksymästä ehdotuksesta, jossa esitetään Pääkaupunkiseudulle uutta sosiaali- ja terveysasioiden hallintohimmeliä.

Muu maa on siirtymässä maakuntahallintoon. Se tarkoittaa sitä, että nykyisistä sekavista ja vain hyvin välillisesti demokraattisista kuntayhtymistä enimmäkseen luovutaan. Ne ovat pyörittäneet suurta osaa kuntien rahoista, mutta niiden hallinto on ollut kunnanvaltuutettujen valitsemien luottamushenkilöiden käsissä. Jatkossa kuntalainen tietää, että kun on kyse paikallisista peruspalveluista, hän voi vaikuttaa joko kunnanvaltuustoon tai maakuntavaltuustoon. Molemmat valitaan suoralla kansanvaalilla.

Pääkaupunkiseudulle ei lisädemokratia kelpaa. Pääkaupunkiseudun kaupungit haluavat perustaa uuden organisaation, joka vastaisi suuresta osasta sosiaali- ja terveysasioita maakunnan sijaan. Uudella organisaatiolla ei olisi suoralla kansanvaalilla valittuja päättäjiä, vaan "kaupungit nimeävät edustajansa toimielimeen". Kyse olisi käytännössä perinteisen epädemokraattisesta kuntayhtymästä, haukutusta hallintohimmelistä.

Ehdotus jättää epäselväksi, mikä ylipäänsä olisi maakuntahallinnon rooli Pääkaupunkiseudulla. Koko Uusimaahan on saamassa oman maakuntavaltuuston. Ehdotuksen mukaan "Pääkaupunkiseudun kaupunkien nykyisiä tehtäviä ei siirretä uudistuksessa perustettavalle maakunnalle". Erikoissairaanhoito, joka nyt hoidetaan sekavalla hallintohimmelillä, siirtyisi sentään maakunnalle. Perusterveydenhuolto ja tavanomaiset sosiaalipalvelut annettaisiin uudelle hallintohimmelille.

Ilmeisesti ehdotuksessa tarkoitetaan, että pääkaupunkiseutulaiset saisivat kyllä äänestää maakuntavaaleissa. Maakuntavaltuusto vain päättäisi Pääkaupunkiseudun osalta eri asioista kuin muun Uudenmaan osalta. Maakuntavaalit olisivat Pääkaupunkiseudun asukkaille melko merkityksettömät höpövaalit.

Tässä on ilmeinen ongelma. Muille Uudenmaan kunnille tuskin kelpaa se, että Pääkaupunkiseudulta valitut valtuutetut pääsisivät päättämään heidän sote-ratkaisuistaan ilman vastavuoroisuutta.

Olen sote-keskustelun aikana ihmetellytkin, että Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat olleet niin hiljaa. Nyt selvisi syy. Koska hallitus on epämääräisesti lupaillut erillisratkaisua Pääkaupunkiseudulle, lätkäytetään sellainen pöytään viime hetkellä. Hallituksen pitänee nyt joko hyväksyä PK-seudun erillismalli sellaisenaan tai aloittaa lisäneuvottelut, jotka taas kerran viivästyttävät koko sote-ratkaisua.

Pääkaupunkiseudun asukkaille ehdotus tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että maakuntauudistuksen tuoma hallinnon selkeytyminen ja demokratisoituminen jäisi toteutumatta.

Ymmärrän sinänsä Pääkaupunkiseudun kaupunkien haluja erillisratkaisuun. Helsinki on jo yksin asukasluvultaan suurempi kuin yksikään maakunta Uuttamaata lukuun ottamatta. Uusien hallintohimmeleiden rakentelu paikallisdemokratian kustannuksella ei ole kuitenkaan hyväksyttävä ratkaisu.

Olisi olemassa yksi hyvin yksinkertainen ratkaisu, jossa selvittäisiin ilman uusia hallintohimmeleitä. Annetaan Helsingin, Espoon ja Vantaan tuottaa oma perusterveydenhuoltonsa ja sosiaalipalvelunsa kaupungin tasolla kuten ennenkin. Jätetään yhteinen hallintohimmeli perustamatta. Maan hallituksella ei pitäisi olla mitään syytä olla suostumatta tähän. Antaahan se sote-palveluiden järjestämisoikeudet jopa Vantaan kokoisille maakunnille.

Toinen vaihtoehto olisi, ettei vaadita erillisratkaisua, vaan siirretään tehtävät maakunnalle kuten muuallakin. Pääkaupunkiseudun esityksessä mainittu pääsyy vastustaa maakuntamallia on se, etteivät seudun kaupungit halua rahoittaa muun Suomen sote-kuluja yhtään nykyistä enempää.

En kuitenkaan ymmärrä, miksei PK-seutu voi ottaa vastuuta muusta Uudestamaasta. Uudenmaan ja muun Suomen välillä uudistus voitaisiin varmasti toteuttaa "rahoitusvastuun osalta neutraalisti muuhun Suomeen nähden", kuten esityksessä vaaditaan. Kun PK-seutu kuitenkin muodostaa asukasmäärältään kaksi kolmasosaa Uudestamaasta, olisi sen hallitseva rooli maakunnassa selvä ja asema suhteellisen turvattu.

Pääkaupunkiseudulle mahdollisesti tulevan sote-erillisratkaisun tulisi säilyttää uudistuksen keskeinen idea selkeämmästä paikallisdemokratiasta. Pääkaupunkiseudun kaupunkien tuore ehdotus ei sitä tee.

 

]]>
1 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222397-pk-seudulle-uusi-sotehimmeli-demokratiasta-viis#comments Demokratia Helsinki Pääkaupunkiseutu Sosiaali- ja terveyspolitiikka Wed, 07 Sep 2016 08:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222397-pk-seudulle-uusi-sotehimmeli-demokratiasta-viis
Kolme EU-myyttiä - tässä totuus http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus <p>Keskusteluissa esiintyy usein kolme EU-myyttiä: että EU:ssa olisi demokratiavaje, että EU vain lisäisi turhaa sääntelyä ja byrokratiaa, ja että Suomi jäisi jatkuvasti tappiolle EU-päätöksissä. Miten on?</p><p><strong>Myytti 1: demokratiavaje</strong></p><p>Jatkuvasti toitotetaan, että EU:ssa on demokratiavaje. Tämä tuntuu olevan useimmin vastaan tuleva EU-kriittinen väite: että EU toimisi jotenkin epädemokraattisemmin kuin jäsenvaltiot. Kuitenkin EU:ssa laeista päättävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden demokraattiset hallitukset ministerineuvostossa. Komission valintatapa vastaa hyvin sitä, miten hallitukset valitaan Suomessa ja muissa jäsenmaissa. Parlamentti nimittää komission ja voi erottaa sen antamalla epäluottamuslauseen.</p><p>EU:n keskeisissä instituutioissa ei yksinkertaisesti ole demokratiavajetta - ainakaan enempää kuin missään jäsenmaassakaan -, mutta silti tämä ajatus on tarttunut jopa EU:n puolestapuhujien sanastoon. Käsittelin tähän myyttiin sisältyviä väitteitä jo yksityiskohtaisesti <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia" target="_blank">aiemmassa kirjoituksessani</a>, jossa totesin, että EU on toimiva demokratia.</p><p><strong>Myytti 2: turha byrokratia ja sääntely</strong></p><p>Hyvin usein väitetään, että EU:sta tulisi enimmäkseen turhaa byrokratiaa ja liian pikkutarkkaa sääntelyä. Tämä on tolkutonta historian unohtamista. Todellinen byrokratia- ja sääntelyhelvetti löytyy 1970-luvun Euroopasta. EU on 1980-luvulta lähtien keskittynyt nimenomaisesti turhan byrokratian ja sääntelyn vähentämiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen avulla on saatu kumottua valtava määrä pikkutarkkaa yritystoiminnan sääntelyä jäsenmaista. Vai miksi luulette, että valtion roolin pienentämistä vaatinut Britannian pääministeri Margaret Thatcher <a href="http://ukandeu.ac.uk/margaret-thatcher-the-critical-architect-of-european-integration/" target="_blank">ajoi voimakkaasti sisämarkkinoita eteenpäin 1980-luvulla</a>?</p><p>Kun EU-maista on kumottu 28 maan kansallista pikkutarkkaa sääntelyä, on tilalle toki osittain tullut ylikansallista sääntelyä, joka on yhteneväistä kaikissa maissa. Silti eurooppalaisella yrittäjällä on EU:n ansiosta vastassaan nyt paljon vähemmän byrokratiaa, käsittämättömiä kieltoja ja rajoituksia, kartelleja, valtiollisia monopoleja ja epäreiluja valtiontukijärjestelmiä kuin 1970-luvulla.</p><p>On tosin joitakin aloja, joilla juuri EU:n kautta on lisätty byrokratiaa. Yksi niistä ovat erilaiset ympäristönsuojeluun ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat. Näissä tapauksissa pidän byrokratian lisäämistä pääosin hyvänä asiana, kuten pitää Suomen kansakin. Enemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1400740735032" target="_blank">kannattaa jopa EU:n ympäristönormien tiukentamista nykyisestä</a>.</p><p>EU:n byrokratia on tiukkaa myös silloin kun joku saa EU:lta ilmaista rahaa. Kyse voi olla köyhän alueen paikallisviranomaisesta, joka saa aluekehitysrahaa kansan elintasoa parantavaan hankkeeseen. Kyse voi olla tutkimusrahoitusta saavasta yliopistosta tai kansainväliseen toimintaan avustusta hakevasta nuorisojärjestöstä. Usein kyse on tukea hakevasta maatalousyrittäjästä. Kaikkien pitää kertoa tarkasti toiminnastaan.</p><p>Tämän tarkkuuden ansiosta joka vuosi paljastuu suuri määrä rahojen väärinkäyttöä. Usein tämä nähdään kielteisessä valossa niin, että rahoja käytetään paljon väärin. Toisaalta kyse on siitä, että väärinkäytöksiä saadaan tehokkaasti paljastettua ja väärinkäytettyjä rahoja voidaan periä takaisin. EU-rahojen väärinkäyttö <a href="http://blogit.iltalehti.fi/sirpa-pietikainen/2012/11/07/jasenmaat-hukkaavat-eurooppalaisten-veronmaksajien-varoja/" target="_blank">tapahtuu erityisesti kansallisella tasolla</a>, ei EU-tasolla.</p><p>Ehkä EU-rahoitukseen liittyy jo liikaakin byrokratiaa. Toistakin kantaa löytyy: europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati juuri <a href="http://www.verkkouutiset.fi/talous/nils%20torvalds%20EFSI-51548" target="_blank">tukirahoihin liittyvän byrokratian lisäämistä</a> väärinkäytösten estämiseksi. Tukibyrokratian tarkoitus on kuitenkin hyvä: huolehtia siitä, että veronmaksajien rahat käytetään lain mukaisesti.</p><p><strong>Myytti 3: Suomi jää aina tappiolle EU:ssa</strong></p><p>Kolmas yleinen myytti on se, että Suomi jäisi aina tappiolle EU:ssa, ja että juuri Suomi uhraisi kansalliset etunsa. Varmaan joka ikisessä EU-maassa luullaan, että juuri oma maa jää aina tappille. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kunkin maan poliitikot syyttävät aiheettomasti unionia vastoinkäymisistään ja itse aiheuttamistaan ongelmista, minkä pääministeri Juha Sipiläkin <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2705190/Sipila+Jasenmaat+ulkoistavat+ongelmiaan+liian+herkasti+Brysseliin" target="_blank">juuri avoimesti tunnusti</a>. Voitot pistetään omaan piikkiin, häviöistä syytetään muita. Todellisuudessa sekä voitot että häviöt ovat seurauksia rakentavasta yhteistyöstä, jossa jokainen on välillä kummallakin puolella.</p><p>Totuus on se, että EU:n ministerineuvostossa pyritään tekemään päätökset yhteisymmärryksessä. Yleensä päästään sellaiseen tulokseen, ettei yksikään jäsenmaa tunne tarvetta äänestää vastaan. Lisäksi tärkeimpiä kansallisia etuja, kuten useita ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä koskevat päätökset on tehtävä yksimielisesti, eli jokaisella maalla on veto-oikeus.</p><p>Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen <a href="http://www.votewatch.eu/blog/wp-content/uploads/2012/07/votewatch-annual-report-july-2012-final-7-july.pdf" target="_blank">ajanjaksolla 1.7.2009-30.6.2012</a> ministerineuvoston päätöksistä 10 %:ssa edellytettiin yksimielisyyttä. Loput 90 % olivat määräenemmistöpäätöksiä, mutta niistäkin kaksi kolmasosaa tehtiin yhteisymmärryksessä ja vain kolmasosassa äänestettiin.</p><p>Suomi oli voittaneen kannan puolella yli 95 %:ssa niistä päätöksistä, joista äänestettiin. Esimerkiksi Saksa oli häviävänä osapuolena yli 15 %:ssa äänestyksistä, Suomi siis vain alle 5 %:ssa. Jos katsotaan kirjallisia lausuntoja, jotka ovat vastaan äänestämistä lievempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä, Suomi sijoittuu EU-maiden keskikastiin. Kirjallisia lausuntoja Suomi jätti 4 %:ssa määräenemmistöpäätöksistä, eli saman verran kuin esimerkiksi Ranska.</p><p>Voi tietysti olla tilanteita, joissa katsotaan, ettei pienen maan kannata edes äänestää muodon vuoksi vastaan. Kirjallisen lausunnon antamatta jättämiselle on vaikea keksiä vastaavaa perustetta. Tilasto joka tapauksessa osoittaa vääräksi väitteen, että Suomi ottaisi kovin usein pahasti takkiin EU:ssa. Selkeästi Suomi on mukana hyväksymässä päätöksiä ja saa yleensä tyydyttävän tuloksen.</p><p><strong>Myyttien levittelyyn ei pidä myöntyä</strong></p><p>Euroopan unionia koskevaa keskustelua vaivaa se, että unioniin myönteisestikin suhtautuvat ovat omaksuneet EU-änkyröiden levittämiä myyttejä. Jokaisen olisi hyvä suhteuttaa EU-käsityksensä tosiasioihin. Britannian EU-kansanäänestystä edeltänyt kampanjointi käytiin väärien käsitysten vallitessa, <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon" target="_blank">kuten äskettäin kirjoitin</a>.</p><p>Suomessa EU-keskustelun valtavirta on käännettävä ihmeellisistä mielikuvista tosipohjaiseen suuntaan. Unioniin myönteisesti suhtautuvien on herättävä mukaan keskusteluun nyt. Britanniassa EU:n kannattajat eivät heränneet ajoissa. Nyt siellä on katkeria <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1467427726658" target="_blank">kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia</a>, joissa vaaditaan eroamisen perumista. Ovat vähän myöhässä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusteluissa esiintyy usein kolme EU-myyttiä: että EU:ssa olisi demokratiavaje, että EU vain lisäisi turhaa sääntelyä ja byrokratiaa, ja että Suomi jäisi jatkuvasti tappiolle EU-päätöksissä. Miten on?

Myytti 1: demokratiavaje

Jatkuvasti toitotetaan, että EU:ssa on demokratiavaje. Tämä tuntuu olevan useimmin vastaan tuleva EU-kriittinen väite: että EU toimisi jotenkin epädemokraattisemmin kuin jäsenvaltiot. Kuitenkin EU:ssa laeista päättävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden demokraattiset hallitukset ministerineuvostossa. Komission valintatapa vastaa hyvin sitä, miten hallitukset valitaan Suomessa ja muissa jäsenmaissa. Parlamentti nimittää komission ja voi erottaa sen antamalla epäluottamuslauseen.

EU:n keskeisissä instituutioissa ei yksinkertaisesti ole demokratiavajetta - ainakaan enempää kuin missään jäsenmaassakaan -, mutta silti tämä ajatus on tarttunut jopa EU:n puolestapuhujien sanastoon. Käsittelin tähän myyttiin sisältyviä väitteitä jo yksityiskohtaisesti aiemmassa kirjoituksessani, jossa totesin, että EU on toimiva demokratia.

Myytti 2: turha byrokratia ja sääntely

Hyvin usein väitetään, että EU:sta tulisi enimmäkseen turhaa byrokratiaa ja liian pikkutarkkaa sääntelyä. Tämä on tolkutonta historian unohtamista. Todellinen byrokratia- ja sääntelyhelvetti löytyy 1970-luvun Euroopasta. EU on 1980-luvulta lähtien keskittynyt nimenomaisesti turhan byrokratian ja sääntelyn vähentämiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen avulla on saatu kumottua valtava määrä pikkutarkkaa yritystoiminnan sääntelyä jäsenmaista. Vai miksi luulette, että valtion roolin pienentämistä vaatinut Britannian pääministeri Margaret Thatcher ajoi voimakkaasti sisämarkkinoita eteenpäin 1980-luvulla?

Kun EU-maista on kumottu 28 maan kansallista pikkutarkkaa sääntelyä, on tilalle toki osittain tullut ylikansallista sääntelyä, joka on yhteneväistä kaikissa maissa. Silti eurooppalaisella yrittäjällä on EU:n ansiosta vastassaan nyt paljon vähemmän byrokratiaa, käsittämättömiä kieltoja ja rajoituksia, kartelleja, valtiollisia monopoleja ja epäreiluja valtiontukijärjestelmiä kuin 1970-luvulla.

On tosin joitakin aloja, joilla juuri EU:n kautta on lisätty byrokratiaa. Yksi niistä ovat erilaiset ympäristönsuojeluun ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat. Näissä tapauksissa pidän byrokratian lisäämistä pääosin hyvänä asiana, kuten pitää Suomen kansakin. Enemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista kannattaa jopa EU:n ympäristönormien tiukentamista nykyisestä.

EU:n byrokratia on tiukkaa myös silloin kun joku saa EU:lta ilmaista rahaa. Kyse voi olla köyhän alueen paikallisviranomaisesta, joka saa aluekehitysrahaa kansan elintasoa parantavaan hankkeeseen. Kyse voi olla tutkimusrahoitusta saavasta yliopistosta tai kansainväliseen toimintaan avustusta hakevasta nuorisojärjestöstä. Usein kyse on tukea hakevasta maatalousyrittäjästä. Kaikkien pitää kertoa tarkasti toiminnastaan.

Tämän tarkkuuden ansiosta joka vuosi paljastuu suuri määrä rahojen väärinkäyttöä. Usein tämä nähdään kielteisessä valossa niin, että rahoja käytetään paljon väärin. Toisaalta kyse on siitä, että väärinkäytöksiä saadaan tehokkaasti paljastettua ja väärinkäytettyjä rahoja voidaan periä takaisin. EU-rahojen väärinkäyttö tapahtuu erityisesti kansallisella tasolla, ei EU-tasolla.

Ehkä EU-rahoitukseen liittyy jo liikaakin byrokratiaa. Toistakin kantaa löytyy: europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati juuri tukirahoihin liittyvän byrokratian lisäämistä väärinkäytösten estämiseksi. Tukibyrokratian tarkoitus on kuitenkin hyvä: huolehtia siitä, että veronmaksajien rahat käytetään lain mukaisesti.

Myytti 3: Suomi jää aina tappiolle EU:ssa

Kolmas yleinen myytti on se, että Suomi jäisi aina tappiolle EU:ssa, ja että juuri Suomi uhraisi kansalliset etunsa. Varmaan joka ikisessä EU-maassa luullaan, että juuri oma maa jää aina tappille. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kunkin maan poliitikot syyttävät aiheettomasti unionia vastoinkäymisistään ja itse aiheuttamistaan ongelmista, minkä pääministeri Juha Sipiläkin juuri avoimesti tunnusti. Voitot pistetään omaan piikkiin, häviöistä syytetään muita. Todellisuudessa sekä voitot että häviöt ovat seurauksia rakentavasta yhteistyöstä, jossa jokainen on välillä kummallakin puolella.

Totuus on se, että EU:n ministerineuvostossa pyritään tekemään päätökset yhteisymmärryksessä. Yleensä päästään sellaiseen tulokseen, ettei yksikään jäsenmaa tunne tarvetta äänestää vastaan. Lisäksi tärkeimpiä kansallisia etuja, kuten useita ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä koskevat päätökset on tehtävä yksimielisesti, eli jokaisella maalla on veto-oikeus.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ajanjaksolla 1.7.2009-30.6.2012 ministerineuvoston päätöksistä 10 %:ssa edellytettiin yksimielisyyttä. Loput 90 % olivat määräenemmistöpäätöksiä, mutta niistäkin kaksi kolmasosaa tehtiin yhteisymmärryksessä ja vain kolmasosassa äänestettiin.

Suomi oli voittaneen kannan puolella yli 95 %:ssa niistä päätöksistä, joista äänestettiin. Esimerkiksi Saksa oli häviävänä osapuolena yli 15 %:ssa äänestyksistä, Suomi siis vain alle 5 %:ssa. Jos katsotaan kirjallisia lausuntoja, jotka ovat vastaan äänestämistä lievempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä, Suomi sijoittuu EU-maiden keskikastiin. Kirjallisia lausuntoja Suomi jätti 4 %:ssa määräenemmistöpäätöksistä, eli saman verran kuin esimerkiksi Ranska.

Voi tietysti olla tilanteita, joissa katsotaan, ettei pienen maan kannata edes äänestää muodon vuoksi vastaan. Kirjallisen lausunnon antamatta jättämiselle on vaikea keksiä vastaavaa perustetta. Tilasto joka tapauksessa osoittaa vääräksi väitteen, että Suomi ottaisi kovin usein pahasti takkiin EU:ssa. Selkeästi Suomi on mukana hyväksymässä päätöksiä ja saa yleensä tyydyttävän tuloksen.

Myyttien levittelyyn ei pidä myöntyä

Euroopan unionia koskevaa keskustelua vaivaa se, että unioniin myönteisestikin suhtautuvat ovat omaksuneet EU-änkyröiden levittämiä myyttejä. Jokaisen olisi hyvä suhteuttaa EU-käsityksensä tosiasioihin. Britannian EU-kansanäänestystä edeltänyt kampanjointi käytiin väärien käsitysten vallitessa, kuten äskettäin kirjoitin.

Suomessa EU-keskustelun valtavirta on käännettävä ihmeellisistä mielikuvista tosipohjaiseen suuntaan. Unioniin myönteisesti suhtautuvien on herättävä mukaan keskusteluun nyt. Britanniassa EU:n kannattajat eivät heränneet ajoissa. Nyt siellä on katkeria kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia, joissa vaaditaan eroamisen perumista. Ovat vähän myöhässä.

 

]]>
216 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus#comments Kotimaa Demokratia EU-politiikka Talous Tue, 05 Jul 2016 09:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219601-kolme-eu-myyttia-tassa-totuus
Britannian EU-ero: valheiden kautta voittoon http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon <p>EU:sta eroamista haluavien voittoon päättynyt <a href="http://yle.fi/uutiset/tulos_varmistui_britit_haluavat_jattaa_eun/8983074" target="_blank">Britannian kansanäänestys</a> käytiin väärien käsitysten vallitessa. Tuoreen kyselyn mukaan 40 % briteistä <a href="https://www.ipsos-mori.com/researchpublications/researcharchive/3742/The-Perils-of-Perception-and-the-EU.aspx" target="_blank">ei tiedä</a>, että Euroopan parlamentin jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Tämä ei ole ihme, sillä Britanniassa media, poliitikot ja muut yhteiskunnalliset keskustelijat ovat vuosikymmenet meuhkanneet &quot;vaaleilla valitsemattomista&quot; (unelected) Brysselin byrokraateista. Tämä siitä huolimatta, että ylintä päätösvaltaa EU:ssa käyttävät vaaleilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden kansanvaltaiset hallitukset.</p><p>Kansanäänestyksen tulos oli hyvin tiukka, 52-48 eroa vaativien hyväksi. Käytännössä kansa jakautui kahtia. Voiton takaa löytyy valheita, kansankiihotusta, yli 50-vuotiaiden änkyröintiä ja kyynisen eliitin laskelmointia. Mitä tulos merkitsee Euroopan unionille?</p><p><strong>Erokampanjan talousvalheet</strong></p><p>EU:n vastainen kampanja käytti hyväkseen ihmisten kyvyttömyyttä suhteuttaa suuria lukuja, eli rakensi koko kampanjan <a href="http://www.itv.com/news/update/2016-06-09/fact-check-eu-membership-costs-britain-350-million-a-week/" target="_blank">pääargumentin</a> sen varaan, montako miljoonaa puntaa Britannia maksaa unionille viikossa. Tätä lukua ei suhteutettu mihinkään.</p><p>Kyse on <a href="https://www.chathamhouse.org/sites/files/chathamhouse/publications/research/2016-05-09-britain-eu-sovereignty-myth- niblett-final.pdf" target="_blank">1,2 %:sta Britannian julkisista menoista</a>. Britannia maksaa isomman osuuden julkisista menoistaan kehitysapuna Euroopan ulkopuolelle: nettomaksu EU:lle on 8,8 miljardia puntaa vuodessa, <a href="http://www.theweek.co.uk/63394/where-exactly-does-britains-122bn-foreign-aid-go" target="_blank">kehitysapu 12,2 miljardia puntaa</a>. Tämä 1,2 % eurooppalaisille kumppaneille on siis ilmeisesti liikaa ja monien mielestä riittävä syy erota EU:sta. Erokampanja jätti kätevästi myös mainitsematta, että vaikka Britannia eroaisi EU:sta, siltä todennäköisesti vaaditaan jonkinlaista maksua vastineeksi pääsystä EU:n sisämarkkinoille.</p><p>Arvostetun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Chatham_House" target="_blank">Chatham House</a> -tutkimuslaitoksen raportissa <a href="https://www.chathamhouse.org/sites/files/chathamhouse/publications/research/2016-05-09-britain-eu-sovereignty-myth- niblett-final.pdf" target="_blank"><em>Britain, the EU and the Sovereignty Myth</em></a> todetaan ytimekkäästi (s. 16-17) se, miksi EU:sta eroaminen on Britannialle taloudellisesti huono juttu. Britannian vienti EU:hun muodostaa paljon suuremman osuuden maan kansantaloudesta kuin muiden EU-maiden vienti Britanniaan niiden yhteenlasketusta kansantaloudesta. Britannialla on EU:sta erottuaan tulevissa neuvotteluissa selkeä altavastaajan asema, eikä muilla EU-mailla ole erityistä intressiä tehdä merkittäviä myönnytyksiä. Mikäli Britannia haluaa jatkossakin pääsyn sisämarkkinoille, sen pitää edelleen hyväksyä EU-sääntely suurimmalta osin, mutta sillä ei ole päätösvaltaa sääntöjen muotoilussa.</p><p><strong>Kummallisia maahanmuuttoluuloja</strong></p><p>Suomesta katsottuna kummalliselta vaikuttaa myös EU:sta eroamisen kannattajien toinen pääargumentti eli maahanmuutto, sillä vastustus kohdistui nimenomaan EU:n sisäiseen maahanmuuttoon. Kieltämättä Britannia on ollut suuren maahanmuuton kohde Keski- ja Itä-Euroopan EU-maista, mutta kyse on ollut lähinnä työperäisestä maahanmuutosta. Näiden maahanmuuttajien on laskettu olevan nettoveronmaksajia, eli he ovat maksaneet enemmän veroja Britanniaan kuin saaneet sosiaalitukia sieltä (Chatham Housen raportti, s. 13).</p><p>Britit <a href="https://www.ipsos-mori.com/researchpublications/researcharchive/3742/The-Perils-of-Perception-and-the-EU.aspx" target="_blank">keskimäärin luulevat</a>, että maan väestöstä 15 % on EU-maista tulleita maahanmuuttajia, kun oikea osuus on 5 %. Britannian EU-eron kannattajien arvaus oli keskimäärin vielä isompi eli 20 %. Britit keskimäärin myös arvaavat, että EU:sta tulevat maahanmuuttajat muodostavat neljäsosan kaikista maahanmuuttajista (oikea osuus on 37 %). Tästä voisi päätellä, että britit keskimäärin luulevat 60 %:n Britannian väestöstä olevan ensimmäisen polven maahanmuuttajia, kun oikea luku <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Foreign-born_population_of_the_United_Kingdom" target="_blank">on reilu 10 %</a>.</p><p>Muiden kuin EU-kansalaisten maahanmuuttoa Britannia on voinut koko ajan rajoittaa miten haluaa, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Tältä osin ero EU:sta ei muuta asioita mitenkään.</p><p>Ei liene yllättävää, että britit myös yliarvioivat Itä- ja Keski-Euroopasta tulevan ja aliarvioivat Länsi-Euroopasta tulevan maahanmuuton määrää. Lisäksi joka seitsemäs britti luulee, että 30 % maasta maksettavista lapsilisistä maksetaan muissa EU-maissa asuville, ja joka neljäs luulee tämän luvun olevan 3 %. Oikea luku on 0,3 %</p><p>Samantyyppinen valheellinen retoriikka on myös saanut britit keskimäärin luulemaan, että EU:n budjetista 27 % menee hallintokuluihin, kun todellinen luku on 6 %. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että Britannian EU-eroa vaatineen kampanjan levittämien valheiden ja vihanlietsonnan määrästä huolimatta sentään puolet briteistä oli EU:ssa pysymisen kannalla.</p><p><strong>Täysivaltaisuusmyytti</strong></p><p>Se, mitä kansalle ei Britanniassa eikä oikein Suomessakaan kerrota, on, että ilman unioniakin tarvitaan joka tapauksessa huomattavasti Euroopan maiden välistä yhteistyötä monissa kysymyksissä. Ilman unionia ne ratkaistaisiin nykyistä sekavammissa ja suljetuissa kansainvälisissä neuvotteluissa, byrokraattisemmin ja epädemokraattisemmin. Tämähän on juuri se tapa, jolla kansainvälisiä asioita ratkottiin ennen unionia ja muutoinkin ratkotaan unionin ulkopuolella.</p><p>Unionin käymiä ACTA-, CETA- ja TTIP-sopimusneuvotteluja on sinänsä aiheellisesti syytetty avoimuuden puutteesta. Huomaamatta jää, että aikaisemmin kauppasopimusneuvotteluissa ei ole ollut minkäänlaista avoimuutta. Jos ACTA-sopimusta olisi neuvoteltu perinteisesti erikseen yksittäisten maiden välillä, se olisi hyväksytty. Ainoastaan Euroopan parlamentin olemassaolo demokraattisena ja kansalaisyhteiskunnan mielipidettä heijastavana elimenä mahdollisti ACTA-sopimuksen kaatumisen. Esimerkiksi Suomen hallitus oli jo hyväksynyt sopimuksen.</p><p>Chatham Housen raportissa puhutaankin &quot;täysivaltaisuusmyytistä&quot;. Erokampanja esitti asian niin, että EU on Britannian täyttä toimintavapautta rajoittava päätekijä. Oikeasti päätekijät ovat Britannian riippuvuus kansainvälisestä kaupasta, turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö ja kehittyvien maiden nousu. Britannia on esimerkiksi halunnut avata palvelualojen markkinoita. EU:ssa tavoite on edennyt, joskin hitaasti. EU:n ulkopuoliset kehittyvät maat sen sijaan ovat palvelualojensa suhteen hyvin protektionistisia. Tämä tietysti haittaa Britannian talouden kasvumahdollisuuksia. EU:n ulkopuolella Britannia on vielä aiempaakin heikommassa asemassa neuvotellessaan vapaammasta kaupasta.</p><p>Nykyisessä keskinäisriippuvaisessa maailmassa valtion täysivaltaisuus on hyvin teoreettista. Olennainen kysymys on, minkälaista kansainvälistä yhteistyötä maan kannattaa tehdä voidakseen kehittää elintasoaan ja varmistaa turvallisuutensa. On hyvin vaikea nähdä järkiperusteita sille, että Britannialla menisi tässä suhteessa paremmin EU:n ulkopuolella kuin sisällä.</p><p><strong>Epädemokraattinen Britannia haukkuu &quot;epädemokraattista&quot; EU:ta</strong></p><p>On surkuhupaisaa, että juuri Britanniassa meuhkataan EU:n epädemokraattisuudesta, kun maan oma vaalijärjestelmä <a href="http://www.electoral-reform.org.uk/sites/default/files/files/publication/2015%20General%20Election%20Report%20web.pdf" target="_blank">on aivan karmea</a>. Yhden hengen vaalipiirit johtavat siihen, että valtava määrä ääniä menee hukkaan. Britannian EU-vastainen itsenäisyyspuolue, liberaalidemokraatit ja vihreät saivat vuoden 2015 parlamenttivaaleissa yhteensä 24,3 % äänistä, mutta vain 1,6 % paikoista parlamentin alahuoneeseen.</p><p>Itsenäisyyspuolue tarvitsi 3,8 miljoonaa ääntä saadakseen yhden paikan parlamenttiin, kun taas konservatiivipuolueelle irtosi yksi paikka kutakin 34 000 ääntä kohti. Parlamentin ylähuoneessa taas istuu elinikäisen aatelisarvon saaneita virkamiehiä, poliitikkoja ja liike-elämän vaikuttajia, sekä tietenkin piispoja ja perinnöllistä aatelistoa.</p><p>Viimeviikkoisessa kirjoituksessani oioin lukuisia unionin hallintoon liittyviä väärinkäsityksiä, joita juurikin EU-vastaiset voimat ovat levittäneet. Vertasin myös EU:n toimintaa sen jäsenmaiden käytäntöihin ja totesin, että <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia" target="_blank">EU on verrattain toimiva demokratia</a>.</p><p><strong>Yli 50-vuotiaat ratkaisivat tuloksen</strong></p><p>Äänestystuloksen ratkaisivat erityisesti eläkeläiset, vähän koulutetut ja maaseudulla asuvat. <a href="https://twitter.com/JoeTwyman/status/746100793581903873/photo/1" target="_blank">Äänestyspäivänä tehdyssä kyselyssä</a> yliopistokoulutuksen saaneista 71 % kannatti EU:ssa pysymistä, vähemmän koulutetuista 45 %. Saman kyselyn mukaan alle 50-vuotiaat kannattivat selvin luvuin EU:ssa pysymistä, yli 50-vuotiaat eroamista.</p><p>Suurten ikäluokkien suurilukuisuus ja äänestysinto ratkaisivat. Nuoria todella rankaistiin heidän perinteisesti laimeammasta äänestysaktiivisuudestaan. Britannian äänestystulos osoittaa, miksi jokaisen on tärkeää äänestää silloin kun se mahdollisuus tarjotaan. Sinänsä kansanäänestyksen aktiivisuus nousi korkeaksi, jopa korkeammaksi kuin parlamenttivaaleissa.</p><p>Huomionarvoista on myös se, että Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät unioniin jäämisen puolesta. Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisestä rajasta tuleekin kovin hankala EU:n ulkoraja, jota on vaikea valvoa. Britannian EU-ero lisännee jännitteitä alueella, jossa on historiaa terrorismiksi asti kärjistyneistä etnisistä, uskonnollisista ja poliittisista kiistoista. Skotlannissa saatetaan päätyä uuteen itsenäistymistä koskevaan kansanäänestykseen. Britannia saattaa kokea myös oman sisäisen hajoamisensa.</p><p>Juuri kun Eurooppaan on ollut syntymässä rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta, joka olisi paras turva niin sotaa kuin taloudellista harvainvaltaakin vastaan, brittieläkeläiset haistattivat pitkät rauhanomaiselle yhteistyölle. Surullistahan tämä on.</p><p><strong>Ylhäältä johdettu erokampanja</strong></p><p>Eron kannattajat yrittivät antaa kuvan, että erokampanja olisi ruohonjuuritason kansannousu. Sitä se ei ollut. Britannian EU-kansanäänestykseen liittyvässä kampanjassa valta oli eri puolueiden poliitikoilla, jotka johtivat sekä eroa että pysymistä kannattavaa kampanjaa. Kumpikin kampanja käytti hyödykseen suurta mediavaltaansa ihmisten propagoimiseksi, ja erityisesti eroa vaativa kampanja kunnostautui vääristelevässä, valheellisessa ja vihamielistä ilmapiiriä lietsovassa propagandaviestinnässä.</p><p>Kampanjassa onkin pureskeltavaa kaikille suoraa demokratiaa ihannoiville. Suoran demokratian, kuten kansanäänestysten, väitetään usein lisäävän kansalaisten valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Teknisestihän näin toki on, kun kansalaiset saavat äänestää suoraan konkreettisesta asiakysymyksestä. Mutta kenellä itse asiassa oli valta?</p><p>Kansalaiset eivät tehneet päätöstään ihanteen mukaisesti järkiperäisen julkisen keskustelun tuloksena, vaan tunteita lietsovan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteettipolitiikka" target="_blank">identiteettipolitiikan</a> ilmapiirissä ja täysin olemattomin ja väärin tiedoin siitä, miten EU toimii ja mitä se Britannialle merkitsee.</p><p>Valehtelun ja vihanlietsonnan kyllästämien, toiveajatteluun ja Britannian siirtomaasuuruuden ihannointiin uppoutuneiden kärttyisten eläkeläisten äänestyskäyttäytymisen ymmärtää. Sen ymmärtää myös pääministeri Margaret Thatcherin 1980-luvulla katkeroittamien entisten kaivos- ja telakkatyöläisten kohdalla. Samoin on ymmärrettävää, että se osa nuorista ja vähän vanhemmistakin, joka ei ole kunnolla pärjännyt yhteiskunnassa, ja jonka sukupolven nämä samat kärttyiset eläkeläiset ovat pettäneet, etsii turhautumiselleen ja vihalleen kohdetta. He ovat löytäneet vihalleen kohteen EU:sta ja maahanmuutosta, kun tämä viholliskuva on heille tarjottimella tuotu.</p><p>Mutta miksi merkittävä osa Britannian konservatiivisesta poliittisesta ja taloudellisesta eliitistäkin kannatti EU:sta eroamista? Miksi he ovat syöttäneet Britannian vähäosaisille vihakertomusta ja kansallismielistä pajunköyttä?</p><p><strong>Kyyninen eliitti ajoi eroa</strong></p><p>Yksinäinen Britannia on jatkossa heikko neuvotellessaan yhdessä koko EU:n kanssa. Luultavasti EU-eroa kannattaneen eliitin ideana onkin, että Britannia pyrkii jatkossa kahdenkeskisiin sopimuksiin yksittäisten EU-maiden kanssa ja ohittaa EU:n. Tämä merkitsee siis juuri sellaista hajota ja hallitse -politiikkaa, jota Vladimir Putinin johtama Venäjä harjoittaa tällä hetkellä EU-maihin nähden.</p><p>Ajatteluun kuuluu myös se, että Britannian EU-ero rohkaisisi euroskeptikkoja muissakin maissa, jolloin EU kokonaisuutena heikkenisi, yhteisrintama rakoilisi ja yhä useampi maa olisi yhä useammissa asioissa valmis tekemään Britannian kanssa kahdenkeskisiä sopimuksia. Tämä edelleen murentaisi unionia ja kasvattaisi Britannian vaikutusvaltaa. Kyse on siis hyvin kyynisestä kansallismielisestä politikoinnista, jossa liittolaismaiden kanssa tehtävää yhteistyötä katsotaan vain hyödyn näkökulmasta, ei itseisarvona.</p><p>Tavallisten kansalaisten vain täytyisi ymmärtää, etteivät kansainvälisten suuryritysten vallankäyttö, globalisaation paineet ja rajatylittävät ongelmat häviä yhtään mihinkään, vaikka EU heikkenisikin. Kansainvälinen talousjärjestelmä on joka tapauksessa ylikansallisesti järjestäytynyt. Vain EU:n kaltainen ylikansalliseen demokraattiseen päätöksentekoon perustuva yhteisö kykenee, edes periaatteessa, toimimaan vastapainona. Tällä hetkellä tämä näkyy hyvin <a href="http://www.digitoday.fi/data/2016/04/14/eun-tietosuoja-asiamiehet-hylkasivat-usa-sopimuksen--jatkuuko- massavakoilu/20164030/66" target="_blank">EU:n neuvotellessa tietosuojasta</a> yhdysvaltalaisten jättiyritysten kanssa.</p><p>Britannian konservatiivieliitin EU-kriitikot eivät aja eroa unionista saadakseen kansalle lisää valtaa, vaan suojatakseen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Lontoon_City" target="_blank">Lontoon Cityä</a> ja siihen kytkeytyneitä veroparatiisteja EU:ssa kasvavalta veronkierron vastaiselta ilmapiiriltä. He haluavat myös päästä eroon kiusallisista työntekijöiden oikeuksista, joihin EU:n puitteissa on sitouduttu.</p><p>He painottavat ylikansallisuuden sijaan hallitustenvälisyyttä pitääkseen vallan kapean eliitin käsissä. He pyrkivät estämään todellisen demokraattisen kansalaisyhteiskunnan syntymisen Euroopassa, jotta hallituseliitit yhdessä teollisuuspamppujen kanssa voisivat neuvotella suljettujen ovien takana. Näin juuri kävisi, jos EU purkautuisi.</p><p><strong>Rauhanliiton merkitys</strong></p><p>Aloittelevana historiantutkijana en voi liikaa painottaa sitä, että Euroopan unioni on pohjimmiltaan rauhanjärjestö. Euroopan unionin presidentti <a href="https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/2012/eu-lecture_en.html" target="_blank">Herman Van Rompuy kertoi</a> vastaanottaessaan unionin saaman Nobelin rauhanpalkinnon, miten hän selittäisi unionin idean Alfred Nobelille: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Y4hyyqoOuY0" target="_blank">&quot;ei vain rauhankongressi, vaan pysyvä rauhankongressi&quot;</a>.</p><p>Rompuy osui asian ytimeen. Pysyvät kansainväliset instituutiot ovat ehdottoman tärkeitä rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi. Ensimmäinen ja toinen maailmansota johtuivat pitkälti riittävän tukevien kansainvälisten yhteistyörakenteiden puuttumisesta.</p><p>Sotien jälkeen tämä ymmärrettiin, ja siksi 1940-1950-luvuilla perustettiin YK, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (nykyinen EU), Euroopan neuvosto, WEU, Maailmanpankki, Maailman valuuttarahsto, GATT-sopimusjärjestelmä, OEEC (nyk. OECD) ja Nato. Ne perustettiin, koska tiedettiin, että ilman tällaisia yhteistyörakenteita läntinen maailma ajautuisi taas kaaokseen ja kurjuuteen. Mikään ei ole tältä osin muuttunut.</p><p>Britannian EU-ero ei yhteistyöjärjestelmää vielä romahduta, mutta heikentää niitä jonkin verran ja lisää siten epävakautta.</p><p><strong>Unionin tulevaisuus</strong></p><p>En usko, että Britannian EU-erosta syntyy dominoefektiä, joka hajottaa koko unionin. Britanniassa yliarvoidaan Manner-Euroopassa olevan EU-kriittisyyden määrää ja laatua. Vaikka esimerkiksi Puolaan on tunnetusti saatu EU-änkyrä hallitus, maassa on samaan aikaan nähty <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001174292.html" target="_blank">satojen tuhansien ihmisten EU-myönteisiä mielenosoituksia</a>, joissa Euroopan liput ovat liehuneet. Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat myös EU:ssa nettosaajia, eli monet kansan elintasoa parantavat hankkeet rahoitetaan siellä eurooppalaisten yhteisillä rahoilla.</p><p>Britannian kansanäänestystä koskevassa keskustelussa oli myös silmäänpistävää se, että kaikki osapuolet pitivät euroa suurena virheenä ja kiittelivät, ettei Britannia ole osa sitä. Vaikka euromaissakin toki arvostellaan euroa, ei mitään eroamishankkeita juuri nyt ole vireillä. Euromaiden talouskin on pitkälti kasvu-uralla. Suomihan on tässä ollut poikkeus, mutta nyt täälläkin lähti talouskasvu käyntiin. Todennäköisesti seuraavina vuosina euron asema yhteisvaluuttana vain vakiintuu entisestään eikä suinkaan heikkene.</p><p>Sen sijaan on selvää, että rasistiset ja Vladimir Putinin Venäjän kaltaista autoritaarista hallintoa haikailevat voimat nostavat yhä enemmän päätään Euroopassa. Seuraavien vuosien aikana leijonanosa eurooppalaisesta julkisesta keskustelusta pyörii edelleen maahanmuutto- ja EU-änkyröiden vaatimusten ympärillä. Tämä käy tolkun ihmisten hermoille, ja eteenpäin menemisen sijaan politiikka jää polkemaan paikalleen.</p><p>Britannian EU-ero jättää Euroopan yhä alttiimmaksi Vladimir Putinin Venäjän sekä Kiinan ja Turkin kaltaisten autoritaaristen nousevien suurvaltojen hajota ja hallitse -politiikalle.</p><p><strong>Cameronin epäonnistuminen</strong></p><p>Kun Britannia viimeksi äänesti unionissa pysymisestä vuonna 1975, maa oli jo silloisen EEC:n jäsen. Liittyminen tapahtui ilman kansanäänestystä, mutta hajallaan olleen työväenpuolueen pääministeri Harold Wilson halusi yhdistää puolueensa rivit ja järjesti kansanäänestyksen. Brittihistorioitsija Vernon Bogdanor <a href="http://www.gresham.ac.uk/lectures-and-events/the-growth-of-euroscepticism" target="_blank">arvioi taannoin</a>: &quot;[Pääministeri David] Cameronin tavoitteena on toistaa Harold Wilsonin menestys vuosina 1974-1975, jolloin myös hän neuvotteli jäsenyysehdot uudelleen ja järjesti kansanäänestyksen, jossa kaksi kolmasosaa kannatti Euroopassa pysymistä.&quot;</p><p>Cameron epäonnistui surkeasti. Hänen puolueensa on hajalla, ja Britanniakin saattaa hajota. Ei ihme, että hän <a href="http://yle.fi/uutiset/britannian_paaministeri_david_cameron_eroaa/8983155" target="_blank">on ilmoittanut eroavansa</a>.</p><p><a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1466734831403" target="_blank">Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa</a> kiteytettiin asia hyvin: &quot;Kansallisten päättäjien ikiaikainen nautintaoikeus on ollut se, että he voivat syytellä unionia omista epäonnistumisistaan luottaen, että väitteitä ei jakseta tarkistaa. Tämän toiminnan seurauksista tuli nyt opetus Britanniasta. EU-vastaisten voimien populistinen ruokkiminen tuottaa pieniä voittoja. Mutta kun syötettävä vahvistuu, se syö ruokkijansa. Cameron sai mitä tilasi.&quot;</p><p>Eipä sillä, <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197448-kieltaako-eu-lomakuvat" target="_blank">myös Helsingin Sanomat on uutisoinut</a> brittilehdistön levittämiä EU-myyttejä väitteitä tarkistamatta, <a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153156-eu-ei-saantele-vessanponttoja" target="_blank">kuten muutkin suomalaislehdet</a>.</p><p><strong>Karhunpalvelus Suomelle</strong></p><p>Suomen turvallisuustilannetta Britannian EU-ero heikentää. Britannia voi jatkossa omien kapeiden etujensa puitteissa poiketa EU-maiden rintamasta suhteissaan Venäjään. Suomi joutuu yhä hankalampaan koloon. Koska Britannia on Suomen tärkeä kauppakumppani, Venäjä saa yhden pelimerkin lisää Suomen kiristämisessä.</p><p>Suomella ei ole sellaista neuvotteluvoimaa, jolla Britannia voi toivoa kykenevänsä pelaamaan EU:n ulkopuolella. Suomi vastaa asukasluvultaan, ja ennen pitkää taloutensa kooltakin, yhtä kiinalaista miljoonakaupunkia. Euroopan unioniin kuuluminen on kehittyvien maiden vaurastuessa ja voimistuessa Suomelle yhä vain tärkeämpää.</p><p>Britanniakin heikentyy ennen pitkää EU:n ulkopuolella. Ennen lopullista heikentymistään se ehtii kuitenkin harjoittaa Euroopan kansoille haitallista hajota ja hallitse -politiikkaa, ja pelailla omia pelejään Euroopan vaikutusvallan ja turvallisuustilanteen kustannuksella.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouni_Apajalahti" target="_blank">Sotaveteraani-isoisäni</a> puhui vielä viimeisinä vuosinaan, ettei ikinä anna anteeksi Britannialle sitä, että maa julisti Suomelle sodan itsenäisyyspäivänä 6.12.1941. Britannian EU-ero on vähintäänkin suurin maan Suomelle tekemä karhunpalvelus tuon päivän jälkeen. Näissä merkeissä muistan päivämäärän 23.6.2016.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU:sta eroamista haluavien voittoon päättynyt Britannian kansanäänestys käytiin väärien käsitysten vallitessa. Tuoreen kyselyn mukaan 40 % briteistä ei tiedä, että Euroopan parlamentin jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Tämä ei ole ihme, sillä Britanniassa media, poliitikot ja muut yhteiskunnalliset keskustelijat ovat vuosikymmenet meuhkanneet "vaaleilla valitsemattomista" (unelected) Brysselin byrokraateista. Tämä siitä huolimatta, että ylintä päätösvaltaa EU:ssa käyttävät vaaleilla valittu parlamentti ja jäsenmaiden kansanvaltaiset hallitukset.

Kansanäänestyksen tulos oli hyvin tiukka, 52-48 eroa vaativien hyväksi. Käytännössä kansa jakautui kahtia. Voiton takaa löytyy valheita, kansankiihotusta, yli 50-vuotiaiden änkyröintiä ja kyynisen eliitin laskelmointia. Mitä tulos merkitsee Euroopan unionille?

Erokampanjan talousvalheet

EU:n vastainen kampanja käytti hyväkseen ihmisten kyvyttömyyttä suhteuttaa suuria lukuja, eli rakensi koko kampanjan pääargumentin sen varaan, montako miljoonaa puntaa Britannia maksaa unionille viikossa. Tätä lukua ei suhteutettu mihinkään.

Kyse on 1,2 %:sta Britannian julkisista menoista. Britannia maksaa isomman osuuden julkisista menoistaan kehitysapuna Euroopan ulkopuolelle: nettomaksu EU:lle on 8,8 miljardia puntaa vuodessa, kehitysapu 12,2 miljardia puntaa. Tämä 1,2 % eurooppalaisille kumppaneille on siis ilmeisesti liikaa ja monien mielestä riittävä syy erota EU:sta. Erokampanja jätti kätevästi myös mainitsematta, että vaikka Britannia eroaisi EU:sta, siltä todennäköisesti vaaditaan jonkinlaista maksua vastineeksi pääsystä EU:n sisämarkkinoille.

Arvostetun Chatham House -tutkimuslaitoksen raportissa Britain, the EU and the Sovereignty Myth todetaan ytimekkäästi (s. 16-17) se, miksi EU:sta eroaminen on Britannialle taloudellisesti huono juttu. Britannian vienti EU:hun muodostaa paljon suuremman osuuden maan kansantaloudesta kuin muiden EU-maiden vienti Britanniaan niiden yhteenlasketusta kansantaloudesta. Britannialla on EU:sta erottuaan tulevissa neuvotteluissa selkeä altavastaajan asema, eikä muilla EU-mailla ole erityistä intressiä tehdä merkittäviä myönnytyksiä. Mikäli Britannia haluaa jatkossakin pääsyn sisämarkkinoille, sen pitää edelleen hyväksyä EU-sääntely suurimmalta osin, mutta sillä ei ole päätösvaltaa sääntöjen muotoilussa.

Kummallisia maahanmuuttoluuloja

Suomesta katsottuna kummalliselta vaikuttaa myös EU:sta eroamisen kannattajien toinen pääargumentti eli maahanmuutto, sillä vastustus kohdistui nimenomaan EU:n sisäiseen maahanmuuttoon. Kieltämättä Britannia on ollut suuren maahanmuuton kohde Keski- ja Itä-Euroopan EU-maista, mutta kyse on ollut lähinnä työperäisestä maahanmuutosta. Näiden maahanmuuttajien on laskettu olevan nettoveronmaksajia, eli he ovat maksaneet enemmän veroja Britanniaan kuin saaneet sosiaalitukia sieltä (Chatham Housen raportti, s. 13).

Britit keskimäärin luulevat, että maan väestöstä 15 % on EU-maista tulleita maahanmuuttajia, kun oikea osuus on 5 %. Britannian EU-eron kannattajien arvaus oli keskimäärin vielä isompi eli 20 %. Britit keskimäärin myös arvaavat, että EU:sta tulevat maahanmuuttajat muodostavat neljäsosan kaikista maahanmuuttajista (oikea osuus on 37 %). Tästä voisi päätellä, että britit keskimäärin luulevat 60 %:n Britannian väestöstä olevan ensimmäisen polven maahanmuuttajia, kun oikea luku on reilu 10 %.

Muiden kuin EU-kansalaisten maahanmuuttoa Britannia on voinut koko ajan rajoittaa miten haluaa, koska maa ei kuulu Schengen-alueeseen. Tältä osin ero EU:sta ei muuta asioita mitenkään.

Ei liene yllättävää, että britit myös yliarvioivat Itä- ja Keski-Euroopasta tulevan ja aliarvioivat Länsi-Euroopasta tulevan maahanmuuton määrää. Lisäksi joka seitsemäs britti luulee, että 30 % maasta maksettavista lapsilisistä maksetaan muissa EU-maissa asuville, ja joka neljäs luulee tämän luvun olevan 3 %. Oikea luku on 0,3 %

Samantyyppinen valheellinen retoriikka on myös saanut britit keskimäärin luulemaan, että EU:n budjetista 27 % menee hallintokuluihin, kun todellinen luku on 6 %. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että Britannian EU-eroa vaatineen kampanjan levittämien valheiden ja vihanlietsonnan määrästä huolimatta sentään puolet briteistä oli EU:ssa pysymisen kannalla.

Täysivaltaisuusmyytti

Se, mitä kansalle ei Britanniassa eikä oikein Suomessakaan kerrota, on, että ilman unioniakin tarvitaan joka tapauksessa huomattavasti Euroopan maiden välistä yhteistyötä monissa kysymyksissä. Ilman unionia ne ratkaistaisiin nykyistä sekavammissa ja suljetuissa kansainvälisissä neuvotteluissa, byrokraattisemmin ja epädemokraattisemmin. Tämähän on juuri se tapa, jolla kansainvälisiä asioita ratkottiin ennen unionia ja muutoinkin ratkotaan unionin ulkopuolella.

Unionin käymiä ACTA-, CETA- ja TTIP-sopimusneuvotteluja on sinänsä aiheellisesti syytetty avoimuuden puutteesta. Huomaamatta jää, että aikaisemmin kauppasopimusneuvotteluissa ei ole ollut minkäänlaista avoimuutta. Jos ACTA-sopimusta olisi neuvoteltu perinteisesti erikseen yksittäisten maiden välillä, se olisi hyväksytty. Ainoastaan Euroopan parlamentin olemassaolo demokraattisena ja kansalaisyhteiskunnan mielipidettä heijastavana elimenä mahdollisti ACTA-sopimuksen kaatumisen. Esimerkiksi Suomen hallitus oli jo hyväksynyt sopimuksen.

Chatham Housen raportissa puhutaankin "täysivaltaisuusmyytistä". Erokampanja esitti asian niin, että EU on Britannian täyttä toimintavapautta rajoittava päätekijä. Oikeasti päätekijät ovat Britannian riippuvuus kansainvälisestä kaupasta, turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö ja kehittyvien maiden nousu. Britannia on esimerkiksi halunnut avata palvelualojen markkinoita. EU:ssa tavoite on edennyt, joskin hitaasti. EU:n ulkopuoliset kehittyvät maat sen sijaan ovat palvelualojensa suhteen hyvin protektionistisia. Tämä tietysti haittaa Britannian talouden kasvumahdollisuuksia. EU:n ulkopuolella Britannia on vielä aiempaakin heikommassa asemassa neuvotellessaan vapaammasta kaupasta.

Nykyisessä keskinäisriippuvaisessa maailmassa valtion täysivaltaisuus on hyvin teoreettista. Olennainen kysymys on, minkälaista kansainvälistä yhteistyötä maan kannattaa tehdä voidakseen kehittää elintasoaan ja varmistaa turvallisuutensa. On hyvin vaikea nähdä järkiperusteita sille, että Britannialla menisi tässä suhteessa paremmin EU:n ulkopuolella kuin sisällä.

Epädemokraattinen Britannia haukkuu "epädemokraattista" EU:ta

On surkuhupaisaa, että juuri Britanniassa meuhkataan EU:n epädemokraattisuudesta, kun maan oma vaalijärjestelmä on aivan karmea. Yhden hengen vaalipiirit johtavat siihen, että valtava määrä ääniä menee hukkaan. Britannian EU-vastainen itsenäisyyspuolue, liberaalidemokraatit ja vihreät saivat vuoden 2015 parlamenttivaaleissa yhteensä 24,3 % äänistä, mutta vain 1,6 % paikoista parlamentin alahuoneeseen.

Itsenäisyyspuolue tarvitsi 3,8 miljoonaa ääntä saadakseen yhden paikan parlamenttiin, kun taas konservatiivipuolueelle irtosi yksi paikka kutakin 34 000 ääntä kohti. Parlamentin ylähuoneessa taas istuu elinikäisen aatelisarvon saaneita virkamiehiä, poliitikkoja ja liike-elämän vaikuttajia, sekä tietenkin piispoja ja perinnöllistä aatelistoa.

Viimeviikkoisessa kirjoituksessani oioin lukuisia unionin hallintoon liittyviä väärinkäsityksiä, joita juurikin EU-vastaiset voimat ovat levittäneet. Vertasin myös EU:n toimintaa sen jäsenmaiden käytäntöihin ja totesin, että EU on verrattain toimiva demokratia.

Yli 50-vuotiaat ratkaisivat tuloksen

Äänestystuloksen ratkaisivat erityisesti eläkeläiset, vähän koulutetut ja maaseudulla asuvat. Äänestyspäivänä tehdyssä kyselyssä yliopistokoulutuksen saaneista 71 % kannatti EU:ssa pysymistä, vähemmän koulutetuista 45 %. Saman kyselyn mukaan alle 50-vuotiaat kannattivat selvin luvuin EU:ssa pysymistä, yli 50-vuotiaat eroamista.

Suurten ikäluokkien suurilukuisuus ja äänestysinto ratkaisivat. Nuoria todella rankaistiin heidän perinteisesti laimeammasta äänestysaktiivisuudestaan. Britannian äänestystulos osoittaa, miksi jokaisen on tärkeää äänestää silloin kun se mahdollisuus tarjotaan. Sinänsä kansanäänestyksen aktiivisuus nousi korkeaksi, jopa korkeammaksi kuin parlamenttivaaleissa.

Huomionarvoista on myös se, että Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät unioniin jäämisen puolesta. Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisestä rajasta tuleekin kovin hankala EU:n ulkoraja, jota on vaikea valvoa. Britannian EU-ero lisännee jännitteitä alueella, jossa on historiaa terrorismiksi asti kärjistyneistä etnisistä, uskonnollisista ja poliittisista kiistoista. Skotlannissa saatetaan päätyä uuteen itsenäistymistä koskevaan kansanäänestykseen. Britannia saattaa kokea myös oman sisäisen hajoamisensa.

Juuri kun Eurooppaan on ollut syntymässä rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta, joka olisi paras turva niin sotaa kuin taloudellista harvainvaltaakin vastaan, brittieläkeläiset haistattivat pitkät rauhanomaiselle yhteistyölle. Surullistahan tämä on.

Ylhäältä johdettu erokampanja

Eron kannattajat yrittivät antaa kuvan, että erokampanja olisi ruohonjuuritason kansannousu. Sitä se ei ollut. Britannian EU-kansanäänestykseen liittyvässä kampanjassa valta oli eri puolueiden poliitikoilla, jotka johtivat sekä eroa että pysymistä kannattavaa kampanjaa. Kumpikin kampanja käytti hyödykseen suurta mediavaltaansa ihmisten propagoimiseksi, ja erityisesti eroa vaativa kampanja kunnostautui vääristelevässä, valheellisessa ja vihamielistä ilmapiiriä lietsovassa propagandaviestinnässä.

Kampanjassa onkin pureskeltavaa kaikille suoraa demokratiaa ihannoiville. Suoran demokratian, kuten kansanäänestysten, väitetään usein lisäävän kansalaisten valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Teknisestihän näin toki on, kun kansalaiset saavat äänestää suoraan konkreettisesta asiakysymyksestä. Mutta kenellä itse asiassa oli valta?

Kansalaiset eivät tehneet päätöstään ihanteen mukaisesti järkiperäisen julkisen keskustelun tuloksena, vaan tunteita lietsovan identiteettipolitiikan ilmapiirissä ja täysin olemattomin ja väärin tiedoin siitä, miten EU toimii ja mitä se Britannialle merkitsee.

Valehtelun ja vihanlietsonnan kyllästämien, toiveajatteluun ja Britannian siirtomaasuuruuden ihannointiin uppoutuneiden kärttyisten eläkeläisten äänestyskäyttäytymisen ymmärtää. Sen ymmärtää myös pääministeri Margaret Thatcherin 1980-luvulla katkeroittamien entisten kaivos- ja telakkatyöläisten kohdalla. Samoin on ymmärrettävää, että se osa nuorista ja vähän vanhemmistakin, joka ei ole kunnolla pärjännyt yhteiskunnassa, ja jonka sukupolven nämä samat kärttyiset eläkeläiset ovat pettäneet, etsii turhautumiselleen ja vihalleen kohdetta. He ovat löytäneet vihalleen kohteen EU:sta ja maahanmuutosta, kun tämä viholliskuva on heille tarjottimella tuotu.

Mutta miksi merkittävä osa Britannian konservatiivisesta poliittisesta ja taloudellisesta eliitistäkin kannatti EU:sta eroamista? Miksi he ovat syöttäneet Britannian vähäosaisille vihakertomusta ja kansallismielistä pajunköyttä?

Kyyninen eliitti ajoi eroa

Yksinäinen Britannia on jatkossa heikko neuvotellessaan yhdessä koko EU:n kanssa. Luultavasti EU-eroa kannattaneen eliitin ideana onkin, että Britannia pyrkii jatkossa kahdenkeskisiin sopimuksiin yksittäisten EU-maiden kanssa ja ohittaa EU:n. Tämä merkitsee siis juuri sellaista hajota ja hallitse -politiikkaa, jota Vladimir Putinin johtama Venäjä harjoittaa tällä hetkellä EU-maihin nähden.

Ajatteluun kuuluu myös se, että Britannian EU-ero rohkaisisi euroskeptikkoja muissakin maissa, jolloin EU kokonaisuutena heikkenisi, yhteisrintama rakoilisi ja yhä useampi maa olisi yhä useammissa asioissa valmis tekemään Britannian kanssa kahdenkeskisiä sopimuksia. Tämä edelleen murentaisi unionia ja kasvattaisi Britannian vaikutusvaltaa. Kyse on siis hyvin kyynisestä kansallismielisestä politikoinnista, jossa liittolaismaiden kanssa tehtävää yhteistyötä katsotaan vain hyödyn näkökulmasta, ei itseisarvona.

Tavallisten kansalaisten vain täytyisi ymmärtää, etteivät kansainvälisten suuryritysten vallankäyttö, globalisaation paineet ja rajatylittävät ongelmat häviä yhtään mihinkään, vaikka EU heikkenisikin. Kansainvälinen talousjärjestelmä on joka tapauksessa ylikansallisesti järjestäytynyt. Vain EU:n kaltainen ylikansalliseen demokraattiseen päätöksentekoon perustuva yhteisö kykenee, edes periaatteessa, toimimaan vastapainona. Tällä hetkellä tämä näkyy hyvin EU:n neuvotellessa tietosuojasta yhdysvaltalaisten jättiyritysten kanssa.

Britannian konservatiivieliitin EU-kriitikot eivät aja eroa unionista saadakseen kansalle lisää valtaa, vaan suojatakseen Lontoon Cityä ja siihen kytkeytyneitä veroparatiisteja EU:ssa kasvavalta veronkierron vastaiselta ilmapiiriltä. He haluavat myös päästä eroon kiusallisista työntekijöiden oikeuksista, joihin EU:n puitteissa on sitouduttu.

He painottavat ylikansallisuuden sijaan hallitustenvälisyyttä pitääkseen vallan kapean eliitin käsissä. He pyrkivät estämään todellisen demokraattisen kansalaisyhteiskunnan syntymisen Euroopassa, jotta hallituseliitit yhdessä teollisuuspamppujen kanssa voisivat neuvotella suljettujen ovien takana. Näin juuri kävisi, jos EU purkautuisi.

Rauhanliiton merkitys

Aloittelevana historiantutkijana en voi liikaa painottaa sitä, että Euroopan unioni on pohjimmiltaan rauhanjärjestö. Euroopan unionin presidentti Herman Van Rompuy kertoi vastaanottaessaan unionin saaman Nobelin rauhanpalkinnon, miten hän selittäisi unionin idean Alfred Nobelille: "ei vain rauhankongressi, vaan pysyvä rauhankongressi".

Rompuy osui asian ytimeen. Pysyvät kansainväliset instituutiot ovat ehdottoman tärkeitä rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi. Ensimmäinen ja toinen maailmansota johtuivat pitkälti riittävän tukevien kansainvälisten yhteistyörakenteiden puuttumisesta.

Sotien jälkeen tämä ymmärrettiin, ja siksi 1940-1950-luvuilla perustettiin YK, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (nykyinen EU), Euroopan neuvosto, WEU, Maailmanpankki, Maailman valuuttarahsto, GATT-sopimusjärjestelmä, OEEC (nyk. OECD) ja Nato. Ne perustettiin, koska tiedettiin, että ilman tällaisia yhteistyörakenteita läntinen maailma ajautuisi taas kaaokseen ja kurjuuteen. Mikään ei ole tältä osin muuttunut.

Britannian EU-ero ei yhteistyöjärjestelmää vielä romahduta, mutta heikentää niitä jonkin verran ja lisää siten epävakautta.

Unionin tulevaisuus

En usko, että Britannian EU-erosta syntyy dominoefektiä, joka hajottaa koko unionin. Britanniassa yliarvoidaan Manner-Euroopassa olevan EU-kriittisyyden määrää ja laatua. Vaikka esimerkiksi Puolaan on tunnetusti saatu EU-änkyrä hallitus, maassa on samaan aikaan nähty satojen tuhansien ihmisten EU-myönteisiä mielenosoituksia, joissa Euroopan liput ovat liehuneet. Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat myös EU:ssa nettosaajia, eli monet kansan elintasoa parantavat hankkeet rahoitetaan siellä eurooppalaisten yhteisillä rahoilla.

Britannian kansanäänestystä koskevassa keskustelussa oli myös silmäänpistävää se, että kaikki osapuolet pitivät euroa suurena virheenä ja kiittelivät, ettei Britannia ole osa sitä. Vaikka euromaissakin toki arvostellaan euroa, ei mitään eroamishankkeita juuri nyt ole vireillä. Euromaiden talouskin on pitkälti kasvu-uralla. Suomihan on tässä ollut poikkeus, mutta nyt täälläkin lähti talouskasvu käyntiin. Todennäköisesti seuraavina vuosina euron asema yhteisvaluuttana vain vakiintuu entisestään eikä suinkaan heikkene.

Sen sijaan on selvää, että rasistiset ja Vladimir Putinin Venäjän kaltaista autoritaarista hallintoa haikailevat voimat nostavat yhä enemmän päätään Euroopassa. Seuraavien vuosien aikana leijonanosa eurooppalaisesta julkisesta keskustelusta pyörii edelleen maahanmuutto- ja EU-änkyröiden vaatimusten ympärillä. Tämä käy tolkun ihmisten hermoille, ja eteenpäin menemisen sijaan politiikka jää polkemaan paikalleen.

Britannian EU-ero jättää Euroopan yhä alttiimmaksi Vladimir Putinin Venäjän sekä Kiinan ja Turkin kaltaisten autoritaaristen nousevien suurvaltojen hajota ja hallitse -politiikalle.

Cameronin epäonnistuminen

Kun Britannia viimeksi äänesti unionissa pysymisestä vuonna 1975, maa oli jo silloisen EEC:n jäsen. Liittyminen tapahtui ilman kansanäänestystä, mutta hajallaan olleen työväenpuolueen pääministeri Harold Wilson halusi yhdistää puolueensa rivit ja järjesti kansanäänestyksen. Brittihistorioitsija Vernon Bogdanor arvioi taannoin: "[Pääministeri David] Cameronin tavoitteena on toistaa Harold Wilsonin menestys vuosina 1974-1975, jolloin myös hän neuvotteli jäsenyysehdot uudelleen ja järjesti kansanäänestyksen, jossa kaksi kolmasosaa kannatti Euroopassa pysymistä."

Cameron epäonnistui surkeasti. Hänen puolueensa on hajalla, ja Britanniakin saattaa hajota. Ei ihme, että hän on ilmoittanut eroavansa.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kiteytettiin asia hyvin: "Kansallisten päättäjien ikiaikainen nautintaoikeus on ollut se, että he voivat syytellä unionia omista epäonnistumisistaan luottaen, että väitteitä ei jakseta tarkistaa. Tämän toiminnan seurauksista tuli nyt opetus Britanniasta. EU-vastaisten voimien populistinen ruokkiminen tuottaa pieniä voittoja. Mutta kun syötettävä vahvistuu, se syö ruokkijansa. Cameron sai mitä tilasi."

Eipä sillä, myös Helsingin Sanomat on uutisoinut brittilehdistön levittämiä EU-myyttejä väitteitä tarkistamatta, kuten muutkin suomalaislehdet.

Karhunpalvelus Suomelle

Suomen turvallisuustilannetta Britannian EU-ero heikentää. Britannia voi jatkossa omien kapeiden etujensa puitteissa poiketa EU-maiden rintamasta suhteissaan Venäjään. Suomi joutuu yhä hankalampaan koloon. Koska Britannia on Suomen tärkeä kauppakumppani, Venäjä saa yhden pelimerkin lisää Suomen kiristämisessä.

Suomella ei ole sellaista neuvotteluvoimaa, jolla Britannia voi toivoa kykenevänsä pelaamaan EU:n ulkopuolella. Suomi vastaa asukasluvultaan, ja ennen pitkää taloutensa kooltakin, yhtä kiinalaista miljoonakaupunkia. Euroopan unioniin kuuluminen on kehittyvien maiden vaurastuessa ja voimistuessa Suomelle yhä vain tärkeämpää.

Britanniakin heikentyy ennen pitkää EU:n ulkopuolella. Ennen lopullista heikentymistään se ehtii kuitenkin harjoittaa Euroopan kansoille haitallista hajota ja hallitse -politiikkaa, ja pelailla omia pelejään Euroopan vaikutusvallan ja turvallisuustilanteen kustannuksella.

Sotaveteraani-isoisäni puhui vielä viimeisinä vuosinaan, ettei ikinä anna anteeksi Britannialle sitä, että maa julisti Suomelle sodan itsenäisyyspäivänä 6.12.1941. Britannian EU-ero on vähintäänkin suurin maan Suomelle tekemä karhunpalvelus tuon päivän jälkeen. Näissä merkeissä muistan päivämäärän 23.6.2016.

 

]]>
22 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon#comments Demokratia EU-olitiikka Media Talous Ulkopolitiikka Fri, 24 Jun 2016 11:24:30 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon
EU on toimiva demokratia http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia <p>Euroopan unionin päätöksentekoa haukutaan usein kuivuneilla mantroilla, jotka ovat parhaimmillaan vanhentuneita ja pahimmillaan täysin epäreiluja. Euroopan unionin päätöksentekoa ei pidä verrata johonkin haavekuvaan, vaan unionin jäsenmaiden omiin kansallisiin käytäntöihin. Kun näin tehdään, osoittautuu, että EU:ssa päätöksenteko toimii nykyisellään verrattain hyvin.</p><p><strong>Väite: &quot;Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa&quot;</strong></p><p>Usein sanotaan, että <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-parliament/index_fi.htm" target="_blank">Euroopan parlamentti</a> olisi jotenkin merkityksetön. Ei ole. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on täysin tasavertainen lainsäädäntöelin <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/council-eu/index_fi.htm" target="_blank">ministerineuvoston</a> kanssa. Molempien pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä, jotta se tulisi voimaan.</p><p>Poikkeuksen muodostavat muun muassa eräät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Niistä päättää ministerineuvosto (tai pääministerien muodostama <a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-council/index_fi.htm" target="_blank">Eurooppa-neuvosto</a>), koska jäsenmaat ovat tehneet demokraattisen päätöksen olla antamatta näillä aloilla valtaa Euroopan parlamentille.</p><p>Käytännössä unionissa on siis kaksikamarinen lainsäädäntöelin, joka koostuu parlamentista ja ministerineuvostosta. Lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus on EU:n jäsenmaissakin yleistä. Ministerineuvoston esikuva on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jonka jäsenet ovat osavaltioiden ministereitä.</p><p>EU:n lainsäädäntömenettelyä syytetään joskus sekavaksi. Se voi tuntua siltä maassa, jossa on yksikamarinen eduskunta. EU:ssa toimitaan kuitenkin hyvin samalla tavoin kuin niissä jäsenmaissa, joissa on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Kun kamarien toisistaan poikkeavat näkökannat pitää sovittaa yhteen, menettely monimutkaistuu väistämättä yksikamarisuuteen verrattuna.</p><p><strong>Väite: &quot;parlamentilla ei ole lakialoiteoikeutta&quot;</strong></p><p>Usein valitetaan siitä, ettei Euroopan parlamentilla ole lakialoiteoikeutta. Ei olekaan, mutta entä jäsenmaissa? Kansanedustajien aloiteoikeus on kaikkialla täysin muodollinen. Todellinen aloiteoikeus on hallituksilla. Suomessakin käytännössä kaikki lait hyväksytään hallituksen esitysten, ei kansanedustajien lakialoitteiden pohjalta. EU:n käytäntö, jossa viralliset lakiesitykset antaa komissio, ei poikkea mitenkään jäsenmaiden kansallisista käytännöistä.</p><p>Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole virallista lakialoiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa omasta aloitteestaan lausumia, jotka usein sisältävät lainsäädännön muutostavoitteita. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ole vastaavaa aktiivista roolia.</p><p>Unionissa on myös <a href="http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/welcome?lg=fi" target="_blank">kansalaisaloite</a> käytössä, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin Suomeen verrattuna. Toisaalta osassa jäsenmaita <a href="http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2011/20110046" target="_blank">ei ole kansalaisaloitetta</a> ollenkaan.</p><p><strong>Väite: &quot;komissio on epädemokraattinen&quot;</strong></p><p><a href="http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/european-commission/index_fi.htm" target="_blank">EU-komissiota</a> syytetään usein epädemokraattisuudesta. Komission on kuitenkin nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentti nimittää komission ja voi myös erottaa sen. Jo vuonna 1999 Jacques Santerin komissio erosi, kun kävi selväksi, että parlamentti antaisi sille pian epäluottamuslauseen. Kyse on siis todellisesta vallasta, ei vain muodollisuudesta.</p><p>Kunkin maan hallitus tekee ehdotuksen oman maansa komissaariksi. Parlamentti nimittää komission, ja voi hylätä komissaarilistan, jos sen sisältö ei miellytä. Ennen komissaariksi valintaansa jokaisen ehdokkaan on käytävä läpi <a href="http://www.europarl.europa.eu/hearings-2014/fi" target="_blank">julkinen kuulemistilaisuus</a> parlamentin jonkin valiokunnan edessä. Sekä vuoden <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Barroso_Commission#Commissioner_hearings" target="_blank">2004</a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Barroso_Commission#Second_term_.E2.80.93_College" target="_blank">2009</a> että <a href="http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=314572&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI" target="_blank">2014</a> EU-vaalien jälkeen parlamentti vaikutti konkreettisesti komission kokoonpanoon kieltäytymällä hyväksymästä mielestään sopimattomia tai epäpäteviä komissaariehdokkaita. Parlamentti myös vaati menestyksekkäästi, että vähintään kolmasosan komissaareista oli oltava naisia.</p><p>Suomessa eduskunta valitsee pääministerin, mutta muiden ministerien valinnasta päättävät käytännössä kunkin puolueen puoluejohtajat tai puoluevaltuustot. Mitään julkisia kuulemistilaisuuksia ei järjestetä. Esimerkiksi Britanniassa ministerien valinta on vielä Suomeakin epämääräisempää. Kuningatar nimittää pääministerin, joka valitsee muut ministerit oman mielensä mukaan.</p><p>Komission valinta on suoralla kansanvaalilla valitun parlamentin ja jäsenmaiden demokraattisten hallitusten yhteispelin tulosta. Miten komissio siis voisi olla epädemokraattinen?</p><p>Toki komissio voisi olla nykyistä demokraattisempikin, jos esimerkiksi komission puheenjohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole missään jäsenmaassakaan (Ranska pääsee lähimmäksi). Komissio on ainakin yhtä demokraattinen kuin jäsenmaiden hallitukset.</p><p><strong>Väite: &quot;EU-hallinto on liian iso&quot;</strong></p><p>Joskus valitetaan, että EU-komissio on liian iso, koska jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari, joita on yhteensä 28. Kuitenkin monissa EU-maissa on yli 20 ministerin hallituksia, esimerkiksi <a href="http://www.regeringen.se/sveriges-regering/" target="_blank">Ruotsissa on 24 ministeriä</a>. Turhasta byrokratiasta unionia syyttävässä Britanniassa on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Second_Cameron_ministry#List_of_Ministers" target="_blank">jopa satakunta ministeritason tehtävää</a> (varsinaiset hallituksessa istuvat ministerit ja apulaisministerit).</p><p>Entä onko unionissa sitten tolkuton määrä virkamiehiä? <a href="http://europa.eu/about-eu/facts-figures/administration/index_fi.htm" target="_blank">Ei ole</a>. EU:n palkkalistoilla on 55 000 ihmistä, eli 0,011 % unionin asukkaista. Vertailun vuoksi Helsingin palkkalistoilla on 40 000 ihmistä, eli 6,66 % kaupungin asukkaista. Budjetista hallintoon (palkat, rakennukset ja hallintopalvelut) menee 6 %, mikä on käsittääkseni varsin järkevä lukema mille tahansa organisaatiolle. Unionin budjetti on pieni, vain noin 2,5-kertainen Suomen valtion budjettiin nähden, eli varsin vähän yli 500 miljoonan asukkaan yhteisöltä.</p><p><strong>Väite: &quot;EU:n virkamiehillä on liikaa valtaa&quot;</strong></p><p>EU:n virkamiehillä on toki valtaa, mutta niin on kaikkien jäsenmaidenkin virkamiehillä. Enpä keksi millä perusteella voisi väittää, että Brysselin byrokraateilla olisi suhteellisesti enemmän valtaa kuin Lontoon, Pariisin tai Helsingin byrokraateilla.</p><p>Britanniassa haukutaan &quot;vaaleilla valitsemattomia Brysselin byrokraatteja&quot;, mutta eihän virkamiehiä valita vaaleilla missään EU-maassa. Sitä paitsi juuri Britannia on kuuluisa siitä, että virkamieskunta siellä on epäpuoluepoliittinen ja riippumaton, eli <a href="https://www.youtube.com/watch?v=gmOvEwtDycs&amp;t=1m50s" target="_blank">äänestystulokset eivät vaikuta sen kokoonpanoon</a>. Yleensä tämä nähdään hyvänä asiana. Suomessakaan kansa ei varsinaisesti tällä hetkellä ihannoi poliittisia virkanimityksiä.</p><p>Euroopan unionissa lienee mantereen puolueettomin virkamiesten valintamenettely. Kuka tahansa EU-maan kansalainen, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto, <a href="http://europa.eu/epso/apply/how_apply/permanent/index_fi.htm" target="_blank">voi hakea virkamieheksi</a>. Kolmivaiheisen kokeen läpäisseet saavat viran.</p><p>Varmaan EU:ssakin hyvävelijärjestelmä tulee vastaan virkamieskunnan ylemmille tasoille kohottaessa, mutta alimman portaan viran saamiseen oikeuttava EU:n laajuinen hakujärjestelmä näyttää Suomesta katsottuna taivaallisen tasapuoliselta ja reilulta.</p><p><strong>Väite: &quot;komissio vain keksii lisää byrokratiaa&quot;</strong></p><p>Keksiikö komissio vain lisää byrokratiaa ihmisten kiusaksi? Perinteisesti komissiosta on toki saanut alkunsa moni pikkutarkka säännös. Mutta onko tilanne yksittäisissä jäsenmaissa muka ollut jotenkin parempi? Suuri osa EU-sääntelystä koskee sisämarkkinoita, ja jäsenmaat ovat perinteisesti halunneet tämän alan olevan tarkasti säänneltyä.</p><p>Kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely olisi hyvin monimutkaista ilman Euroopan unioniakin - jopa vielä monimutkaisempaa, koska valtiot sopisivat asioista keskinäisillä sopimuksilla, joiden yhteensovittaminen olisi painajainen. Kansainväliset kauppasopimusneuvottelut ovat tunnetusti hyvin monimutkaisia ja tuottavat sellaisia järkäleitä kuin EU:n ja Kanadan välinen <a href="http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/september/tradoc_152806.pdf" target="_blank">1 600-sivuinen CETA-sopimus</a>.</p><p>EU:ssa sääntely tapahtuu sentään keskitetysti ja on jo sen ansiosta yksinkertaisempaa. Vai miltä kuulostaisi 28 keskenään erilaista 1 600-sivuista kauppasopimusta yksittäisten EU-maiden ja Kanadan välillä?</p><p>EU:n perinteinen pikkutarkka sääntely on pitkälti seurausta jäsenmaiden kansallisista käytännöistä. Ajat sitä paitsi muuttuvat. Nyt halutaan vähentää sääntelyä ja byrokratiaa. Tehtävä on otettu vakavasti, kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osoitti äskettäin <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465704650742" target="_blank">kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa</a>.</p><p>Vuosina 2014-2016 Barroson ja Junckerin komissiot <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2014.153.01.0003.01.FIN" target="_blank">ovat peruuttaneet</a> yhteensä 150 <a href="http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2015.080.01.0017.01.FIN" target="_blank">aiemmin</a> tehtyä <a href="http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_annex_iv_fi.pdf" target="_blank">lakiehdotusta</a>. Suomessa normien purkamisesta on puhuttu paljon, mutta mitään vastaavia peruutuslistoja ei ole näkynyt. Kun komissio vuosina 2009-2014 esitti työohjelmassaan keskimäärin 130 uutta aloitetta vuosittain, Junckerin komission to do -listalla on ollut viime ja kuluvana vuonna <a href="http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-15-5920_fi.htm" target="_blank">ytimekkäästi 23 aloitetta</a>.</p><p>EU:n norminpurkutalkoot näkyvät muuten jo Suomen eduskunnan työssä. Eduskunnassa käsiteltyjen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/tilastojajaraportteja/Documents/T2_vireilletulleet_edk_2007_2015_fi.pdf" target="_blank">EU-asioiden määrä</a> oli vuonna 2015 pienempi (118) kuin kertaakaan aikavälillä 2007-2014 (190-277). Sipilän hallitus ehti vuoden 2015 valtiopäivillä antaa 150 lakiesitystä. Se on saman verran kuin mitä Kataisen hallitus antoi vaalikauden ensimmäisenä vuonna 2011.</p><p><strong>Väite: &quot;EU:ssa lobbarit jyräävät&quot;</strong></p><p>Entä sitten lobbareiden, eli yritysten ja järjestöjen edunvalvojien valta EU:ssa? Se on toki merkittävää, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Niin on tosin kaikissa jäsenmaissakin. EU:lla on <a href="http://ec.europa.eu/transparencyregister/public/homePage.do?locale=fi#fi" target="_blank">lobbarirekisteri</a>, joka on tosin vapaaehtoinen, mutta melko laajasti käytetty. Suomessa <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/jos-eu-on-lopero--niin-suomi-on-surkimus/RigHzP4T" target="_blank">ei ole minkäänlaista lobbarirekisteriä</a>. Eduskunnassa lobbareita kutsutaan hämäävästi &quot;asiantuntijoiksi&quot;.</p><p>EU:ssa on myös <a href="http://alter-eu.org/revolving-doors/faq#n237" target="_blank">säännöt</a> siitä, että virkamiehet eivät saa siirtyä viroistaan suoraan lobbareiksi, vaan heillä on vuoden karenssi. Suomessa ei ole minkäänlaista karenssia, vaan esimerkiksi Jyri Häkämies siirtyi elinkeinoministerin paikalta suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon. Vastaava siirtymä olisi EU-tasolla laitonta korruptiota.</p><p>On vaikea nähdä, miten EU:n päätöksenteko olisi jotenkin enemmän lobbareiden hallussa kuin tyypillisen jäsenmaan kansallinen päätöksenteko. Suomessa varsinkin työmarkkinajärjestöjen valta on laajalti tunnettua. Tekijänoikeuslakien valmistelu <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1367637318382" target="_blank">on Suomessa ollut lobbarien temmellyskenttä</a>, kuten moni muukin ala. Lobbauskysymys koskee kaikkia länsimaisia demokratioita, Euroopan unionia muiden joukossa.</p><p>Itse asiassa Euroopan parlamentti on osoittanut, että siltä löytyy uskallusta haastaa hyvin suuren rahan tukema lobbaustoiminta. EU:n kemikaalilainsäädännössä paineet olivat teollisuuden puolelta kovat, mutta silti syntyi melko kuluttajaystävällinen tulos. Parlamentti <a href="http://blogi.piraattipuolue.fi/2012/07/04/lehdistotiedote-acta-sopimus-kaatui-euroopan-parlamentissa/" target="_blank">kaatoi &quot;väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen&quot;, ACTA:n</a>, vaikka komissio ajoi sitä monien teollisuusalojen voimakkaalla tuella.</p><p>Enpä muista Suomesta yhtään tapausta, jossa eduskunta olisi kaatanut hallituksen ajaman ja teollisuuden voimakkaasti lobbaaman lakiesityksen. Suomen hallitushan kannatti ACTA-sopimuksenkin hyväksymistä viimeiseen asti.</p><p><strong>Yhteenveto: EU on toimiva demokratia</strong></p><p>Euroopan unioni on toimiva demokratia. Sen päätöksenteossa jotkin asiat ovat paremmin kuin jäsenmaissa keskimäärin, jotkin ehkä huonommin. Siinä on samantyyppisiä ongelmia kuin kaikissa jäsenmaissa. Rehellisesti asiaa tarkasteleva ei kuitenkaan voi millään päätyä tulokseen, että Euroopan unionin päätöksenteko olisi jäsenmaiden keskiarvoa epädemokraattisempaa tai huonompaa.</p><p>EU:n asema jäsenmaiden <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1465704607501" target="_blank">kansansuosiota kalastelevien poliitikkojen sylkykuppina</a> on ansaitsematon.</p><p>&nbsp;</p> Euroopan unionin päätöksentekoa haukutaan usein kuivuneilla mantroilla, jotka ovat parhaimmillaan vanhentuneita ja pahimmillaan täysin epäreiluja. Euroopan unionin päätöksentekoa ei pidä verrata johonkin haavekuvaan, vaan unionin jäsenmaiden omiin kansallisiin käytäntöihin. Kun näin tehdään, osoittautuu, että EU:ssa päätöksenteko toimii nykyisellään verrattain hyvin.

Väite: "Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa"

Usein sanotaan, että Euroopan parlamentti olisi jotenkin merkityksetön. Ei ole. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on täysin tasavertainen lainsäädäntöelin ministerineuvoston kanssa. Molempien pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä, jotta se tulisi voimaan.

Poikkeuksen muodostavat muun muassa eräät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Niistä päättää ministerineuvosto (tai pääministerien muodostama Eurooppa-neuvosto), koska jäsenmaat ovat tehneet demokraattisen päätöksen olla antamatta näillä aloilla valtaa Euroopan parlamentille.

Käytännössä unionissa on siis kaksikamarinen lainsäädäntöelin, joka koostuu parlamentista ja ministerineuvostosta. Lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus on EU:n jäsenmaissakin yleistä. Ministerineuvoston esikuva on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jonka jäsenet ovat osavaltioiden ministereitä.

EU:n lainsäädäntömenettelyä syytetään joskus sekavaksi. Se voi tuntua siltä maassa, jossa on yksikamarinen eduskunta. EU:ssa toimitaan kuitenkin hyvin samalla tavoin kuin niissä jäsenmaissa, joissa on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Kun kamarien toisistaan poikkeavat näkökannat pitää sovittaa yhteen, menettely monimutkaistuu väistämättä yksikamarisuuteen verrattuna.

Väite: "parlamentilla ei ole lakialoiteoikeutta"

Usein valitetaan siitä, ettei Euroopan parlamentilla ole lakialoiteoikeutta. Ei olekaan, mutta entä jäsenmaissa? Kansanedustajien aloiteoikeus on kaikkialla täysin muodollinen. Todellinen aloiteoikeus on hallituksilla. Suomessakin käytännössä kaikki lait hyväksytään hallituksen esitysten, ei kansanedustajien lakialoitteiden pohjalta. EU:n käytäntö, jossa viralliset lakiesitykset antaa komissio, ei poikkea mitenkään jäsenmaiden kansallisista käytännöistä.

Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole virallista lakialoiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa omasta aloitteestaan lausumia, jotka usein sisältävät lainsäädännön muutostavoitteita. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ole vastaavaa aktiivista roolia.

Unionissa on myös kansalaisaloite käytössä, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin Suomeen verrattuna. Toisaalta osassa jäsenmaita ei ole kansalaisaloitetta ollenkaan.

Väite: "komissio on epädemokraattinen"

EU-komissiota syytetään usein epädemokraattisuudesta. Komission on kuitenkin nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentti nimittää komission ja voi myös erottaa sen. Jo vuonna 1999 Jacques Santerin komissio erosi, kun kävi selväksi, että parlamentti antaisi sille pian epäluottamuslauseen. Kyse on siis todellisesta vallasta, ei vain muodollisuudesta.

Kunkin maan hallitus tekee ehdotuksen oman maansa komissaariksi. Parlamentti nimittää komission, ja voi hylätä komissaarilistan, jos sen sisältö ei miellytä. Ennen komissaariksi valintaansa jokaisen ehdokkaan on käytävä läpi julkinen kuulemistilaisuus parlamentin jonkin valiokunnan edessä. Sekä vuoden 2004, 2009 että 2014 EU-vaalien jälkeen parlamentti vaikutti konkreettisesti komission kokoonpanoon kieltäytymällä hyväksymästä mielestään sopimattomia tai epäpäteviä komissaariehdokkaita. Parlamentti myös vaati menestyksekkäästi, että vähintään kolmasosan komissaareista oli oltava naisia.

Suomessa eduskunta valitsee pääministerin, mutta muiden ministerien valinnasta päättävät käytännössä kunkin puolueen puoluejohtajat tai puoluevaltuustot. Mitään julkisia kuulemistilaisuuksia ei järjestetä. Esimerkiksi Britanniassa ministerien valinta on vielä Suomeakin epämääräisempää. Kuningatar nimittää pääministerin, joka valitsee muut ministerit oman mielensä mukaan.

Komission valinta on suoralla kansanvaalilla valitun parlamentin ja jäsenmaiden demokraattisten hallitusten yhteispelin tulosta. Miten komissio siis voisi olla epädemokraattinen?

Toki komissio voisi olla nykyistä demokraattisempikin, jos esimerkiksi komission puheenjohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole missään jäsenmaassakaan (Ranska pääsee lähimmäksi). Komissio on ainakin yhtä demokraattinen kuin jäsenmaiden hallitukset.

Väite: "EU-hallinto on liian iso"

Joskus valitetaan, että EU-komissio on liian iso, koska jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari, joita on yhteensä 28. Kuitenkin monissa EU-maissa on yli 20 ministerin hallituksia, esimerkiksi Ruotsissa on 24 ministeriä. Turhasta byrokratiasta unionia syyttävässä Britanniassa on jopa satakunta ministeritason tehtävää (varsinaiset hallituksessa istuvat ministerit ja apulaisministerit).

Entä onko unionissa sitten tolkuton määrä virkamiehiä? Ei ole. EU:n palkkalistoilla on 55 000 ihmistä, eli 0,011 % unionin asukkaista. Vertailun vuoksi Helsingin palkkalistoilla on 40 000 ihmistä, eli 6,66 % kaupungin asukkaista. Budjetista hallintoon (palkat, rakennukset ja hallintopalvelut) menee 6 %, mikä on käsittääkseni varsin järkevä lukema mille tahansa organisaatiolle. Unionin budjetti on pieni, vain noin 2,5-kertainen Suomen valtion budjettiin nähden, eli varsin vähän yli 500 miljoonan asukkaan yhteisöltä.

Väite: "EU:n virkamiehillä on liikaa valtaa"

EU:n virkamiehillä on toki valtaa, mutta niin on kaikkien jäsenmaidenkin virkamiehillä. Enpä keksi millä perusteella voisi väittää, että Brysselin byrokraateilla olisi suhteellisesti enemmän valtaa kuin Lontoon, Pariisin tai Helsingin byrokraateilla.

Britanniassa haukutaan "vaaleilla valitsemattomia Brysselin byrokraatteja", mutta eihän virkamiehiä valita vaaleilla missään EU-maassa. Sitä paitsi juuri Britannia on kuuluisa siitä, että virkamieskunta siellä on epäpuoluepoliittinen ja riippumaton, eli äänestystulokset eivät vaikuta sen kokoonpanoon. Yleensä tämä nähdään hyvänä asiana. Suomessakaan kansa ei varsinaisesti tällä hetkellä ihannoi poliittisia virkanimityksiä.

Euroopan unionissa lienee mantereen puolueettomin virkamiesten valintamenettely. Kuka tahansa EU-maan kansalainen, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto, voi hakea virkamieheksi. Kolmivaiheisen kokeen läpäisseet saavat viran.

Varmaan EU:ssakin hyvävelijärjestelmä tulee vastaan virkamieskunnan ylemmille tasoille kohottaessa, mutta alimman portaan viran saamiseen oikeuttava EU:n laajuinen hakujärjestelmä näyttää Suomesta katsottuna taivaallisen tasapuoliselta ja reilulta.

Väite: "komissio vain keksii lisää byrokratiaa"

Keksiikö komissio vain lisää byrokratiaa ihmisten kiusaksi? Perinteisesti komissiosta on toki saanut alkunsa moni pikkutarkka säännös. Mutta onko tilanne yksittäisissä jäsenmaissa muka ollut jotenkin parempi? Suuri osa EU-sääntelystä koskee sisämarkkinoita, ja jäsenmaat ovat perinteisesti halunneet tämän alan olevan tarkasti säänneltyä.

Kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely olisi hyvin monimutkaista ilman Euroopan unioniakin - jopa vielä monimutkaisempaa, koska valtiot sopisivat asioista keskinäisillä sopimuksilla, joiden yhteensovittaminen olisi painajainen. Kansainväliset kauppasopimusneuvottelut ovat tunnetusti hyvin monimutkaisia ja tuottavat sellaisia järkäleitä kuin EU:n ja Kanadan välinen 1 600-sivuinen CETA-sopimus.

EU:ssa sääntely tapahtuu sentään keskitetysti ja on jo sen ansiosta yksinkertaisempaa. Vai miltä kuulostaisi 28 keskenään erilaista 1 600-sivuista kauppasopimusta yksittäisten EU-maiden ja Kanadan välillä?

EU:n perinteinen pikkutarkka sääntely on pitkälti seurausta jäsenmaiden kansallisista käytännöistä. Ajat sitä paitsi muuttuvat. Nyt halutaan vähentää sääntelyä ja byrokratiaa. Tehtävä on otettu vakavasti, kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osoitti äskettäin kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.

Vuosina 2014-2016 Barroson ja Junckerin komissiot ovat peruuttaneet yhteensä 150 aiemmin tehtyä lakiehdotusta. Suomessa normien purkamisesta on puhuttu paljon, mutta mitään vastaavia peruutuslistoja ei ole näkynyt. Kun komissio vuosina 2009-2014 esitti työohjelmassaan keskimäärin 130 uutta aloitetta vuosittain, Junckerin komission to do -listalla on ollut viime ja kuluvana vuonna ytimekkäästi 23 aloitetta.

EU:n norminpurkutalkoot näkyvät muuten jo Suomen eduskunnan työssä. Eduskunnassa käsiteltyjen EU-asioiden määrä oli vuonna 2015 pienempi (118) kuin kertaakaan aikavälillä 2007-2014 (190-277). Sipilän hallitus ehti vuoden 2015 valtiopäivillä antaa 150 lakiesitystä. Se on saman verran kuin mitä Kataisen hallitus antoi vaalikauden ensimmäisenä vuonna 2011.

Väite: "EU:ssa lobbarit jyräävät"

Entä sitten lobbareiden, eli yritysten ja järjestöjen edunvalvojien valta EU:ssa? Se on toki merkittävää, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Niin on tosin kaikissa jäsenmaissakin. EU:lla on lobbarirekisteri, joka on tosin vapaaehtoinen, mutta melko laajasti käytetty. Suomessa ei ole minkäänlaista lobbarirekisteriä. Eduskunnassa lobbareita kutsutaan hämäävästi "asiantuntijoiksi".

EU:ssa on myös säännöt siitä, että virkamiehet eivät saa siirtyä viroistaan suoraan lobbareiksi, vaan heillä on vuoden karenssi. Suomessa ei ole minkäänlaista karenssia, vaan esimerkiksi Jyri Häkämies siirtyi elinkeinoministerin paikalta suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon. Vastaava siirtymä olisi EU-tasolla laitonta korruptiota.

On vaikea nähdä, miten EU:n päätöksenteko olisi jotenkin enemmän lobbareiden hallussa kuin tyypillisen jäsenmaan kansallinen päätöksenteko. Suomessa varsinkin työmarkkinajärjestöjen valta on laajalti tunnettua. Tekijänoikeuslakien valmistelu on Suomessa ollut lobbarien temmellyskenttä, kuten moni muukin ala. Lobbauskysymys koskee kaikkia länsimaisia demokratioita, Euroopan unionia muiden joukossa.

Itse asiassa Euroopan parlamentti on osoittanut, että siltä löytyy uskallusta haastaa hyvin suuren rahan tukema lobbaustoiminta. EU:n kemikaalilainsäädännössä paineet olivat teollisuuden puolelta kovat, mutta silti syntyi melko kuluttajaystävällinen tulos. Parlamentti kaatoi "väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen", ACTA:n, vaikka komissio ajoi sitä monien teollisuusalojen voimakkaalla tuella.

Enpä muista Suomesta yhtään tapausta, jossa eduskunta olisi kaatanut hallituksen ajaman ja teollisuuden voimakkaasti lobbaaman lakiesityksen. Suomen hallitushan kannatti ACTA-sopimuksenkin hyväksymistä viimeiseen asti.

Yhteenveto: EU on toimiva demokratia

Euroopan unioni on toimiva demokratia. Sen päätöksenteossa jotkin asiat ovat paremmin kuin jäsenmaissa keskimäärin, jotkin ehkä huonommin. Siinä on samantyyppisiä ongelmia kuin kaikissa jäsenmaissa. Rehellisesti asiaa tarkasteleva ei kuitenkaan voi millään päätyä tulokseen, että Euroopan unionin päätöksenteko olisi jäsenmaiden keskiarvoa epädemokraattisempaa tai huonompaa.

EU:n asema jäsenmaiden kansansuosiota kalastelevien poliitikkojen sylkykuppina on ansaitsematon.

 

]]>
86 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia#comments Kotimaa Avoimuus Demokratia EU-politiikka Hallinto Thu, 16 Jun 2016 08:00:00 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218537-eu-on-toimiva-demokratia