Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Brittien parlamenttiuudistus

Britanniassa käytiin juuri parlamenttivaalit, jotka osoittivat jälleen kerran maan vaalijärjestelmän epäoikeudenmukaisuuden. Konservatiivit saivat 36 % äänistä, mutta 47 % paikoista. Työväenpuolue sai 29 % äänistä, mutta 39,5 % paikoista. Liberaalidemokraatit saivat 23 % äänistä, mutta vaivaiset 9 % paikoista. Itsenäisyyspuolue jäi 3 %:n äänisaaliillaan kokonaan ilman paikkoja, vaikka useat pienemmän valtakunnallisen kannatuksen saaneet puolueet saivat useita paikkoja. Britannian järjestelmässä vaalipiirejä on 650 eli yhtä monta kuin paikkoja parlamentin alahuoneessa. Jokaisesta vaalipiiristä pääsee läpi vain eniten ääniä saanut ehdokas. Valtava määrä ääniä menee hukkaan.

Erityisesti liberaalidemokraatit on kärsinyt järjestelmästä, sillä se nauttii maanlaajuisesti varsin tasaista kannatusta, eli on vain harvoissa vaalipiireissä suurin puolue. Se onkin ajanut siirtymistä suhteelliseen vaalitapaan. Voittaneet konservatiivit kosiskelevat nyt liberaaleja yhteistyöhön saadakseen parlamentin enemmistön tuen taakseen. Liberaaleilla on hyvä tilaisuus vaatia vaalitavan uudistamista. Konservatiivien kannattajissa on kuitenkin paljon vannoutuneita nykyisen järjestelmän kannattajia, joten epäilen, ettei täysi suhteelliseen vaalitapaan siirtyminen onnistu alkavalla vaalikaudella.

Teenpä pienen ennusteen siitä, millainen uudistus alkavalla vaalikaudella voitaisiin tehdä. Ennuste on tehty pitäen mielessä tämänhetkiset poliittiset asetelmat ja maan valtiosäännöllinen perinne. Sen on siis tarkoitus olla realistinen, ei ihanne.

Alahuone
- 650 edustajaa, viiden vuoden vaalikausi kuten nykyisinkin
- maa jaettaisiin 350 yhden hengen vaalipiiriin, joista valittaisiin edustaja nykyiseen tapaan
- 300 edustajaa valittaisiin suhteellisella vaalitavalla monipaikkaisista vaalipiireistä
- puolueen saama paikkamäärä määräytyisi puhtaasti suhteellisessa vaalissa saadun kannatuksen perusteella, eli paikat jaettaisiin ensin yhden edustajan vaalipiireistä ja tasattaisiin osuus valtakunnallisen ääniosuuden mukaiseksi suhteellisista paikoista
- kukin äänestäjä äänestäisi siis oman pienen vaalipiirinsä yhtä ehdokasta ja suuremman vaalipiirin osalta puoluelistaa
- järjestelmä olisi suunnilleen samanlainen kuin Saksan liittopäivien tämänhetkinen valintatapa
- järjestelmä johtaisi paikkajakoon, joka vastaisi aika tarkasti kunkin puolueen saamaa osuutta suhteellisen vaalin äänistä.

Ylähuone
- anglikaanisen kirkon piispojen automaattiset paikat ja perinnöllisen aateliston keskuudestaan valitsemat paikat lakkautetaan
- nykyisten 733 elinikäisen / perinnöllisen / ex officio -paikan sijaan 650 nimitettyä paikkaa
- nimitykset tapahtuisivat samaan tapaan kuin nykyiset elinikäisten paikkojen nimitykset, jotka tekee erityinen nimittämislautakunta; paikan saannin perusteena olisivat poliittiset tai muut yhteiskunnalliset ansiot kuten nykyisinkin
- elinikäisyyden sijaan nimitykset tapahtuisivat 10 vuoden kaudeksi, joka voitaisiin uusia
- alahuone säilyisi valtaoikeuksiltaan selvästi ylähuonetta voimakkaampana ja hallitus olisi edelleen vastuussa vain alahuoneelle.

Veikkaan, että jokin yllä esitetyn suuntainen uudistus tapahtuu alkavalla vaalikaudella. Nyt sitten vain jännäämään, kuinka oikeaan veikkaus osuu. Järjestelmässä säilyisi kunkin alueen "oma edustaja", mitä monet tuntuvat yhden hengen vaalipiirien järjestelmän maissa arvostavan. Samalla kuitenkin myös suhteellisuus toteutuisi hyvin. Ehdotuksessani varmaankin kovin nielettävä pala olisi piispojen automaattisten paikkojen poistaminen. Osa konservatiivien kannattajista taitaa suhtautua erityisen sentamentaalisesti niihin. Toisaalta niistä ei ole mielletty olevan erityistä haittaa, koska piispapaikkojen määrä on sen verran pieni, ettei se käytännössä vaikuta äänestystuloksiin.

Vaali- ja parlamenttiuudistuksen lisäksi toinen mielenkiintoinen seurattava asia alkavalla vaalikaudella on valvontayhteiskuntakehitys Britanniassa. Viime aikoina kehitys on näyttänyt varsin synkältä. Liberaalit ja konservatiivit ovat vastustaneet valvontayhteiskuntaa. Konservatiivit tosin hieman valikoiden, sillä he kannattavat kovia otteita rikollisuuden ja terrorismin vastaisessa taistelussa. On mielenkiintoista seurata, jääkö valvontakehityksen vastustaminen oppositiomeuhkauksen tasolle vai tuleeko siitä osa uuden hallituksen politiikkaaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jouko Piho

On historian ironiaa, että parlamentarismin synnyinmaassa Isossa-Britanniassa on voimassa noin epäoikeudenmukainen vaalijärjestelmä, joka suosii suuria puolueita, mutta halveksii äänestäjien tahtoa. Vähän samantapaista epäoikeudenmukaisuutta on myös USAn vaalijärjestelmässä, jossa esim. presidentinvaaleissa eniten osavaltiossa ääniä saanut vie koko potin, mikä voi johtaa sellaiseen kummallisuuteen ja epädemokraattisuuteen, että vähemmän ääniä saanut ehdokas voittaa, kuten George W. Bush v. 2000.

Kuitenkin molemmat maat puhuvat suureen ääneen demokratiasta. Tosiasiat osoittavat kuitenkin, että USA ja Iso-Britannia eivät tiedä demokratiasta, kansan hallinnasta, yhtään mitään. Nuo valtiot tietävät sen sijaan hyvin paljon aristokratiasta (peritystä ylimystövallasta), meritokratiasta (koulutettujen vallasta), oligarkiasta (harvainvallasta) ja plutokratiasta (rahavallasta).

vai mitä? (nimimerkki)

Suomalainen "ylähuone" koostuu edustajista työmarkkinajärjestöistä, folktingetistä, valtionkirkoista, ympäristövirastosta, museovirastosta, äänekkäistä aktivisti-yhdistyksistä, jne..

Silurus (nimimerkki)

Olet kai tietoinen Simpsonin paradoksista?

Kyseistä ilmiötä soveltaen voidaan päätellä olevan mahdotonta tehdä vaalijärjestelmä, jossa maa on jaettu vaalipiireihin ja jossa jokaisen vaalipiirin tuloksien summa olisi sama kuin koko maan tuloksien summa.

Tätäkin suurempi ongelma on itse demokratia. Demokratia tarkoittaa sitä, että mitä tahansa yksinkertainen tai riittävä enemmistö päättää, on laki. Sovellettuna mihin tahansa teknologiseen ongelmaan asian järjettömyys pitäisi olla itsestään selvä: voiko suuri enemmistö voittaa shakkiottelussa enemmistöäänillä hallitsevan maailmanmestarin? Ei voi. Suuri enemmistö äänestäisi niitä triviaaleja ratkaisuja, jotka Kasparov on nähnyt ennalta noin 12 siirtoa aiemmin. Shakki koostuu 32 nappulasta, joiden toiminta tiedetään erittäin tarkkaan ennalta. Yhteiskunta koostuu miljoonista yksilöistä, joilla on oma tahto. Onko yhteiskunnan hallitseminen niin triviaali ongelma, että optimaalinen tapa hallita sitä ratkeaa demokratialla?

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Britannian (ja USAn) vaalijärjestelmä on todella typerä, ja on käytännössä demokratian irvikuva. Ei ole sinänsä ihme että konservatiivit (ja myös monet työväenpuolueen) kannattavat järjestelmää sen ilmiselvästä epädemokraattisuudesta huolimatta, sillä niiden valta supistuisi selvästi esimerkiksi Suomessa käytössä olevalla järjestelmällä, jolla maa jaettaisiin monipaikkaisiin vaalipiireihin ja D'Hondtin järjestelmä.

Tuolloin Britannian valtapuolueet joutuisivat luopumaan yksipuoluehallituksistaan, mikä toisi maan politiikkaan jatkuvuutta ja selkeää järkeä. Nyt voisi todellakin olla mahdollisuus muutokseen, kun liberaalit ovat melkein kuninkaantekijän asemassa.

Sääli vain ettei liberaalien paikkamäärä riitä siihen, että se voisi halutessaan tehdä liiton työväenpuolueen kanssa ja muodostaa siten enemmistöhallituksen. Se antaisi puolueelle selkeästi enemmän painoarvoa hallitusneuvotteluissa.

Toimituksen poiminnat

Sivut