EU on toimiva demokratia
Euroopan unionin päätöksentekoa haukutaan usein kuivuneilla mantroilla, jotka ovat parhaimmillaan vanhentuneita ja pahimmillaan täysin epäreiluja. Euroopan unionin päätöksentekoa ei pidä verrata johonkin haavekuvaan, vaan unionin jäsenmaiden omiin kansallisiin käytäntöihin. Kun näin tehdään, osoittautuu, että EU:ssa päätöksenteko toimii nykyisellään verrattain hyvin.
Väite: "Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa"
Usein sanotaan, että Euroopan parlamentti olisi jotenkin merkityksetön. Ei ole. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on täysin tasavertainen lainsäädäntöelin ministerineuvoston kanssa. Molempien pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä, jotta se tulisi voimaan.
Poikkeuksen muodostavat muun muassa eräät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat. Niistä päättää ministerineuvosto (tai pääministerien muodostama Eurooppa-neuvosto), koska jäsenmaat ovat tehneet demokraattisen päätöksen olla antamatta näillä aloilla valtaa Euroopan parlamentille.
Käytännössä unionissa on siis kaksikamarinen lainsäädäntöelin, joka koostuu parlamentista ja ministerineuvostosta. Lainsäädäntöelimen kaksikamarisuus on EU:n jäsenmaissakin yleistä. Ministerineuvoston esikuva on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jonka jäsenet ovat osavaltioiden ministereitä.
EU:n lainsäädäntömenettelyä syytetään joskus sekavaksi. Se voi tuntua siltä maassa, jossa on yksikamarinen eduskunta. EU:ssa toimitaan kuitenkin hyvin samalla tavoin kuin niissä jäsenmaissa, joissa on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Kun kamarien toisistaan poikkeavat näkökannat pitää sovittaa yhteen, menettely monimutkaistuu väistämättä yksikamarisuuteen verrattuna.
Väite: "parlamentilla ei ole lakialoiteoikeutta"
Usein valitetaan siitä, ettei Euroopan parlamentilla ole lakialoiteoikeutta. Ei olekaan, mutta entä jäsenmaissa? Kansanedustajien aloiteoikeus on kaikkialla täysin muodollinen. Todellinen aloiteoikeus on hallituksilla. Suomessakin käytännössä kaikki lait hyväksytään hallituksen esitysten, ei kansanedustajien lakialoitteiden pohjalta. EU:n käytäntö, jossa viralliset lakiesitykset antaa komissio, ei poikkea mitenkään jäsenmaiden kansallisista käytännöistä.
Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole virallista lakialoiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa omasta aloitteestaan lausumia, jotka usein sisältävät lainsäädännön muutostavoitteita. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ole vastaavaa aktiivista roolia.
Unionissa on myös kansalaisaloite käytössä, mutta se ei ole toiminut kovin hyvin Suomeen verrattuna. Toisaalta osassa jäsenmaita ei ole kansalaisaloitetta ollenkaan.
Väite: "komissio on epädemokraattinen"
EU-komissiota syytetään usein epädemokraattisuudesta. Komission on kuitenkin nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentti nimittää komission ja voi myös erottaa sen. Jo vuonna 1999 Jacques Santerin komissio erosi, kun kävi selväksi, että parlamentti antaisi sille pian epäluottamuslauseen. Kyse on siis todellisesta vallasta, ei vain muodollisuudesta.
Kunkin maan hallitus tekee ehdotuksen oman maansa komissaariksi. Parlamentti nimittää komission, ja voi hylätä komissaarilistan, jos sen sisältö ei miellytä. Ennen komissaariksi valintaansa jokaisen ehdokkaan on käytävä läpi julkinen kuulemistilaisuus parlamentin jonkin valiokunnan edessä. Sekä vuoden 2004, 2009 että 2014 EU-vaalien jälkeen parlamentti vaikutti konkreettisesti komission kokoonpanoon kieltäytymällä hyväksymästä mielestään sopimattomia tai epäpäteviä komissaariehdokkaita. Parlamentti myös vaati menestyksekkäästi, että vähintään kolmasosan komissaareista oli oltava naisia.
Suomessa eduskunta valitsee pääministerin, mutta muiden ministerien valinnasta päättävät käytännössä kunkin puolueen puoluejohtajat tai puoluevaltuustot. Mitään julkisia kuulemistilaisuuksia ei järjestetä. Esimerkiksi Britanniassa ministerien valinta on vielä Suomeakin epämääräisempää. Kuningatar nimittää pääministerin, joka valitsee muut ministerit oman mielensä mukaan.
Komission valinta on suoralla kansanvaalilla valitun parlamentin ja jäsenmaiden demokraattisten hallitusten yhteispelin tulosta. Miten komissio siis voisi olla epädemokraattinen?
Toki komissio voisi olla nykyistä demokraattisempikin, jos esimerkiksi komission puheenjohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tällaista järjestelmää ei kuitenkaan ole missään jäsenmaassakaan (Ranska pääsee lähimmäksi). Komissio on ainakin yhtä demokraattinen kuin jäsenmaiden hallitukset.
Väite: "EU-hallinto on liian iso"
Joskus valitetaan, että EU-komissio on liian iso, koska jokaisella jäsenmaalla on oma komissaari, joita on yhteensä 28. Kuitenkin monissa EU-maissa on yli 20 ministerin hallituksia, esimerkiksi Ruotsissa on 24 ministeriä. Turhasta byrokratiasta unionia syyttävässä Britanniassa on jopa satakunta ministeritason tehtävää (varsinaiset hallituksessa istuvat ministerit ja apulaisministerit).
Entä onko unionissa sitten tolkuton määrä virkamiehiä? Ei ole. EU:n palkkalistoilla on 55 000 ihmistä, eli 0,011 % unionin asukkaista. Vertailun vuoksi Helsingin palkkalistoilla on 40 000 ihmistä, eli 6,66 % kaupungin asukkaista. Budjetista hallintoon (palkat, rakennukset ja hallintopalvelut) menee 6 %, mikä on käsittääkseni varsin järkevä lukema mille tahansa organisaatiolle. Unionin budjetti on pieni, vain noin 2,5-kertainen Suomen valtion budjettiin nähden, eli varsin vähän yli 500 miljoonan asukkaan yhteisöltä.
Väite: "EU:n virkamiehillä on liikaa valtaa"
EU:n virkamiehillä on toki valtaa, mutta niin on kaikkien jäsenmaidenkin virkamiehillä. Enpä keksi millä perusteella voisi väittää, että Brysselin byrokraateilla olisi suhteellisesti enemmän valtaa kuin Lontoon, Pariisin tai Helsingin byrokraateilla.
Britanniassa haukutaan "vaaleilla valitsemattomia Brysselin byrokraatteja", mutta eihän virkamiehiä valita vaaleilla missään EU-maassa. Sitä paitsi juuri Britannia on kuuluisa siitä, että virkamieskunta siellä on epäpuoluepoliittinen ja riippumaton, eli äänestystulokset eivät vaikuta sen kokoonpanoon. Yleensä tämä nähdään hyvänä asiana. Suomessakaan kansa ei varsinaisesti tällä hetkellä ihannoi poliittisia virkanimityksiä.
Euroopan unionissa lienee mantereen puolueettomin virkamiesten valintamenettely. Kuka tahansa EU-maan kansalainen, jolla on vähintään alempi korkeakoulututkinto, voi hakea virkamieheksi. Kolmivaiheisen kokeen läpäisseet saavat viran.
Varmaan EU:ssakin hyvävelijärjestelmä tulee vastaan virkamieskunnan ylemmille tasoille kohottaessa, mutta alimman portaan viran saamiseen oikeuttava EU:n laajuinen hakujärjestelmä näyttää Suomesta katsottuna taivaallisen tasapuoliselta ja reilulta.
Väite: "komissio vain keksii lisää byrokratiaa"
Keksiikö komissio vain lisää byrokratiaa ihmisten kiusaksi? Perinteisesti komissiosta on toki saanut alkunsa moni pikkutarkka säännös. Mutta onko tilanne yksittäisissä jäsenmaissa muka ollut jotenkin parempi? Suuri osa EU-sääntelystä koskee sisämarkkinoita, ja jäsenmaat ovat perinteisesti halunneet tämän alan olevan tarkasti säänneltyä.
Kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely olisi hyvin monimutkaista ilman Euroopan unioniakin – jopa vielä monimutkaisempaa, koska valtiot sopisivat asioista keskinäisillä sopimuksilla, joiden yhteensovittaminen olisi painajainen. Kansainväliset kauppasopimusneuvottelut ovat tunnetusti hyvin monimutkaisia ja tuottavat sellaisia järkäleitä kuin EU:n ja Kanadan välinen 1 600-sivuinen CETA-sopimus.
EU:ssa sääntely tapahtuu sentään keskitetysti ja on jo sen ansiosta yksinkertaisempaa. Vai miltä kuulostaisi 28 keskenään erilaista 1 600-sivuista kauppasopimusta yksittäisten EU-maiden ja Kanadan välillä?
EU:n perinteinen pikkutarkka sääntely on pitkälti seurausta jäsenmaiden kansallisista käytännöistä. Ajat sitä paitsi muuttuvat. Nyt halutaan vähentää sääntelyä ja byrokratiaa. Tehtävä on otettu vakavasti, kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osoitti äskettäin kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Vuosina 2014-2016 Barroson ja Junckerin komissiot ovat peruuttaneet yhteensä 150 aiemmin tehtyä lakiehdotusta. Suomessa normien purkamisesta on puhuttu paljon, mutta mitään vastaavia peruutuslistoja ei ole näkynyt. Kun komissio vuosina 2009-2014 esitti työohjelmassaan keskimäärin 130 uutta aloitetta vuosittain, Junckerin komission to do -listalla on ollut viime ja kuluvana vuonna ytimekkäästi 23 aloitetta.
EU:n norminpurkutalkoot näkyvät muuten jo Suomen eduskunnan työssä. Eduskunnassa käsiteltyjen EU-asioiden määrä oli vuonna 2015 pienempi (118) kuin kertaakaan aikavälillä 2007-2014 (190-277). Sipilän hallitus ehti vuoden 2015 valtiopäivillä antaa 150 lakiesitystä. Se on saman verran kuin mitä Kataisen hallitus antoi vaalikauden ensimmäisenä vuonna 2011.
Väite: "EU:ssa lobbarit jyräävät"
Entä sitten lobbareiden, eli yritysten ja järjestöjen edunvalvojien valta EU:ssa? Se on toki merkittävää, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Niin on tosin kaikissa jäsenmaissakin. EU:lla on lobbarirekisteri, joka on tosin vapaaehtoinen, mutta melko laajasti käytetty. Suomessa ei ole minkäänlaista lobbarirekisteriä. Eduskunnassa lobbareita kutsutaan hämäävästi "asiantuntijoiksi".
EU:ssa on myös säännöt siitä, että virkamiehet eivät saa siirtyä viroistaan suoraan lobbareiksi, vaan heillä on vuoden karenssi. Suomessa ei ole minkäänlaista karenssia, vaan esimerkiksi Jyri Häkämies siirtyi elinkeinoministerin paikalta suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon. Vastaava siirtymä olisi EU-tasolla laitonta korruptiota.
On vaikea nähdä, miten EU:n päätöksenteko olisi jotenkin enemmän lobbareiden hallussa kuin tyypillisen jäsenmaan kansallinen päätöksenteko. Suomessa varsinkin työmarkkinajärjestöjen valta on laajalti tunnettua. Tekijänoikeuslakien valmistelu on Suomessa ollut lobbarien temmellyskenttä, kuten moni muukin ala. Lobbauskysymys koskee kaikkia länsimaisia demokratioita, Euroopan unionia muiden joukossa.
Itse asiassa Euroopan parlamentti on osoittanut, että siltä löytyy uskallusta haastaa hyvin suuren rahan tukema lobbaustoiminta. EU:n kemikaalilainsäädännössä paineet olivat teollisuuden puolelta kovat, mutta silti syntyi melko kuluttajaystävällinen tulos. Parlamentti kaatoi "väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen", ACTA:n, vaikka komissio ajoi sitä monien teollisuusalojen voimakkaalla tuella.
Enpä muista Suomesta yhtään tapausta, jossa eduskunta olisi kaatanut hallituksen ajaman ja teollisuuden voimakkaasti lobbaaman lakiesityksen. Suomen hallitushan kannatti ACTA-sopimuksenkin hyväksymistä viimeiseen asti.
Yhteenveto: EU on toimiva demokratia
Euroopan unioni on toimiva demokratia. Sen päätöksenteossa jotkin asiat ovat paremmin kuin jäsenmaissa keskimäärin, jotkin ehkä huonommin. Siinä on samantyyppisiä ongelmia kuin kaikissa jäsenmaissa. Rehellisesti asiaa tarkasteleva ei kuitenkaan voi millään päätyä tulokseen, että Euroopan unionin päätöksenteko olisi jäsenmaiden keskiarvoa epädemokraattisempaa tai huonompaa.
EU:n asema jäsenmaiden kansansuosiota kalastelevien poliitikkojen sylkykuppina on ansaitsematon.
Kiitos, nyt varmistui, etten tule koskaan äänestämään piraattien ehdokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Minä äänestin viime eduskuntavaaleissa Apajalahtea. Tämä kaveri pääsee vielä pitkälle.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti aina komissaariksi saakka.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhyy, minulle kerrottiin asiallista, hyvin perusteltua faktatietoa EU:sta eikä irrallisia provosoivia anekdootteja. En äänestä!” 😀
Ilmoita asiaton viesti
@1. Mitenkä minulle tulee mieleen, kun sinä olit alusta asti ollut sitä mieltä, että puolueen nimi tulee muuttaa?
Katso nyt vähän Islantia ja sen gallup-kyselyiden ykkössijaa, siinähän lukee Piraattipuolue?
Tuntuu, että sinä et ole edes lukenut mitään puolueen ohjelmasta, koskaan?
Tämä puolueen nimi ei tule muuttumaan, kun kuitenkin syksyllä varmaan tulee julistus Islannista Piraattipuolueelta vaalijulistuksia ja myös ilmoituksia jopa meille saakka.
EDIT:
Kannattaisi vähän lukaista muissa sivustoissa, että miten Islannin Piraattipuolue sai noin mahtavan kannatuksen ja millä ohjelmilla. Media ei aina kerro kaikkia asioita vaan ne pitää kaivaa esille.
Ilmoita asiaton viesti
Koska yksi mahdollinen ehdokas tietää EUsta enemmän kuin sinä? Ahton ajatukset ei ole muiden, esimerkiksi minun, ajatuksia. Tämä on kyllä fiksua tekstiä. Hyvin perusteltua faktaa. Toki näkökulmasta voi olla montaa mieltä. Mielestäni Suomenkaan demokratia ei toimi tarpeeksi hyvin, vaikka suhteellisesti onkin selvästi parempi, kuin monessa muussa paikassa.
Ilmoita asiaton viesti
EU-vastaisuus kiteytyy käytännössä siihen, että siinä pyritään varjelemaan joitakin oletettuja Suomen kansalaisten etuoikeuksia Suomen alueella muihin unionin jäsenmaiden kansalaisiin verrattuna. Käytännössä kuitenkin kysymys on jäsenmaiden välisistä vastavuoroisuusperiaatteista. Ilman muiden jäsenmaiden kansalaisten tasavertaisia oikeuksia esimerkiksi työmarkkina-asioissa, suomalaisten on huonompi odottaa joustavuutta myöskään muiden jäsenmaiden työmarkkinoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en puhuisi oletetuista Suomen kansalaisten etuoikeuksista, vaan Suomen kansalaisten oikeudesta päättää omaa maataan oleellisesti koskevissa asioissa, esim. Venäjän-kaupassa ja maahanmuuttokysymyksissä, rakennusmääräyksissä, ruokaturvallisuudessa ym. Ei nämä ole mitään ”etuoikeuksia” – tai jos sinun mielestä ovat, kannatat totalitaarista systeemiä, joka on kaukana demokratiasta. Demokratia nimittäin ohenee samassa suhteessa kuin päätöksenteko etääntyy kansalaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Noita kysymyksiä ei Suomi yksin pysty ratkaisemaan. Kauppaa käyvät Venäjän kanssa muutkin kuin me. Et oikeasti voi luulla, että Suomen neuvotteluasema Venäjän kanssa paranisi EU:n ulkopuolella? Et oikeasti voi kuvitella, että Suomi pystyy eristäytymään muusta maailmasta esim. maahanmuuttokysymysten suhteen?
Ja samalla logiikalla minä voisin helsinkiläisenä sanoa, että Helsinkiä sorretaan, koska emme saa itse esim. päättää sellaisista arvoksymyksistä, joissa helsinkiläiset ovat muuta Suomea liberaalimpia. Miksi jollain konservatiivisella pohjanmaalaisella pitäisi olla esim. oikeus osallistua päätöksentekoon siitä, saavatko samaa sukupuolta olevat mennä Helsingissä naimisiin?
Eli pointtini on, että on monta tasoa joilla päätöksentekoa voidaan harjoittaa: paikallinen, kansallinen ja ylikansallinen. Kaikkia tarvitaan. Jotkut kysymykset ovat paikallisia, mutta varsin moniin liittyy ylikansallisia yhteensovittamistarpeita. EU on verrattain demokraattinen tapa hoitaa kansainvälisiä suhteita. Aiempiin tapoihin verrattuna huomattavan paljon parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Et ilmeisesti ole sisäistänyt valtiokäsitettä?
Tietysti kaikki joskus rakennettu on myös mahdollista purkaa eikä valtio ole mikään poikkeus. Siitä kai ollaan aika paljon eri mieltä kun EU:sta keskustellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on jo Suomi ja Ahvenanmaa, tarvitaanko vielä Helsinki kolmanneksi ?
Ilmoita asiaton viesti
#4
Niinpä.
Kirgisiassakin NL-vastaisuus kiteytyi siihen että siellä pyrittiin varjelemaan joitakin Kirgisian oletettuja oikeuksia?
Saa nauraa :^)
Ilmoita asiaton viesti
Pakolaiskriisissä tuli hyvin ilmi, että EU-komissio ei kyennyt ongelmaa ratkaisemaan, eikä sitä kukaan mukaan voi EU-sääntöjen takia ratkaista, joten se jäi sitten ratkaisematta.
Ilmoita asiaton viesti
EU ei kyennyt aluksi ratkaisemaan, koska EU-mailla ei ollut tahtoa yhteisiin ratkaisuihin, vaan kaikki lähtivät sooloilemaan ja ajoivat vain omaa etuaan kokonaisuudesta välittämättä. Mutta Turkin kanssa tehty sopimus oli ainakin osittainen väliaikainen ratkaisu, ja sen EU sai aikaan kun EU-mailta rupesi löytymään yhteistä tahtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se alkuperäinen ratkaisu olisi edes mitään ratkaissut – se ei olisi hidastanut muuttoliikettä Eurooppaan, päinvastoin, sehän olisi tarkoittanut, että kaikki olisi otettu vastaan, mutta jaettu jossain suhteessa maittain. Yhdessä EU-paperissa oli laskettu, että Suomeen mahtuisi 62 miljoonaa pakolaista jollain tasaisen jaon laskukaavalla. http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/e-library/doc…
Osittainen ratkaisu ei ole myöskään ratkaisu. Sama kriisi voi jatkua muita reittejä.
EU-maiden ”sooloilu” sen voisi ratkaista ainakin siinä mielessä, että hallitsematon siirtolaisuus loppuisi.
Mitään ratkaisua ei siis ole vielä nähty. Tänä vuonna Välimereen on esimerkiksi hukkunut jo 2868. http://data.unhcr.org/mediterranean/regional.php
Ilmoita asiaton viesti
Etsin tuosta paperista hakusanalla Finland, enkä löytänyt mainintaa Suomeen mahtuvasta 62 miljoonasta pakolaisesta. Voitko tarkentaa?
Millä tavalla ”sooloilu” ratkaisisi ongelman? Toistaiseksi ongelma on ollut se, että suurimmat paineet kasautuvat Etelä-Euroopan maihin.
Välimereen hukkuneiden ongelmaa voitaisiin vähentää edelleen lisäämällä yhteistoimia Välimeren valvonnassa, mutta viime kädessä ratkaisut pitäisi tehdä siellä Välimeren eteläisemmällä rannalla, ja EU-maiden kyky ja halu vaikuttaa niihin asioihin on rajattu.
Ilmoita asiaton viesti
Sivu 1-13:
”Density distribution
Table 9
Density distribution at threshold of 200
Finland
Population capacity calculated at density treshold 62,323,045″
Saattaa olla, että tuo 62 miljoonaa on kokonaisväkimäärä (sisältäen suomalaiset). Eli se on laskettu pinta-alan mukaan. Jos tuo rahoitettaisiin yhteisesti, niin miksipä ei sitten käyttäisi pinta-alaa merkitsevänä muuttujana?
—
Sooloilulla muuttoliikkeen olisi voinut saada lopetettua samoin, kuten se on nyt käytännössä Kreikan suunnalla loppunut: eli jos tulijat eivät pääse Kreikkaa pidemmälle, sieltä suunnasta ei pitäisi olla hirveästi houkutusta/painetta tulla meren ylikään. Onhan 2016-luvut paljon pienemmät kuin 2015 (itse asiassa vasta huhti-kesäkuussa on pienempi).
Edit: Muuttoliike on siis siirtynyt kai Libyan/Italian reitille.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa raportissa käsitellään erilaisia skenaarioita turvapaikanhakijoiden jakamisesta eri maihin. Siinä on käytetty erilaisia mittareita, joissa otetaan huomioon mm. väkiluku ja väestötiheys, ilmeisesti. Mainitsemasi taulukko on ns. raakadataa jonka tarkoitus ei ole mitenkään implikoida, että tuollaista määrää pakolaisia oltaisiin johonkin jakamassa. Siinä nyt vain näytetään, mikä olisi asukasmäärä eri valtioissa, jos niissä olisi tasaisesti jaettuna ihmisiä tietyllä tiheydellä. Näitä laskelmia on käyetty varsinaisten laskelmien pohjana.
Ne varsinaiset turvaaikanhakijataulukot löytyvät sivuilta 27, 30 ja 33, joissa eri malleilla Suomeen osoitettaisiin vuoteen 2008 verrattuna 1 200-4 300 turvapaikanhakijaa lisää, joten se niistä miljoonista.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuossa raportissa käsitellään erilaisia skenaarioita turvapaikanhakijoiden jakamisesta eri maihin.”
Tämänhän sanoin itsekin, enkä muuta väittänytkään.
Pointti oli se, että komission alkuperäisen ratkaisun mukaan ei ollut tarkoitus rajoittaa tulijamäärää mitenkään, ja se 62 miljoonan skenaario oli yksi, mihin oli varauduttu.
En usko, että kovin monen mielestä tuollainen ratkaisu on hyvä. Eli, että tulijat olisi vain jaettu jäsenmaiden kesken, eikä tulijamäärää olisi rajoitettu ollenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mukavia lakelmia. Jos Suomeen mahtuu 62 miljoonaa, Saharaan saataisiin mahtumaan 1,7 miljardia.
Ilmoita asiaton viesti
Se 62 miljoonaa ei kyllä ollut mikään skenaario siinä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö? Otsikon mukaan se on tutkimus vaihtoehdoista kansainvälistä suojelua saaneiden uudelleensijoittamiseen EU:ssa. Sana ”density” esiintyy tutkimuksessa 108 kertaa. Kyllä se tässä tutkimuksessa oli yksi skenaario.
Komission esityksessä ei ollut mitään tulijamäärän rajoittamisesta, ainoastaan uudelleensijoittamisesta EU-maiden kesken. Jos tulijamäärä jatkuisi miljoonissa, ei pelkkään BKT:hen voi tuijottaa, koska tila loppuu maista kesken.
—
Ja alkuperäinen pointtihan oli demokratian puute. Tässä oli ainoastaan yksi ratkaisuehdotus, mistä jo nähdään, että se ei ratkaise mitään. Silti kukaan muu ei kyennyt tekemään mitään muuta ehdotusta, koska EU:ssa ainoastaan komissiolla on ilmeisesti se valta.
Ilmoita asiaton viesti
Ne varsinaiset skenaariot olivat niiitä jotka mainitsin, joissa määrät olivat 1 000-5 000.
Siellä oli muuten, mikäli oikein huomasin, myös selainen taulukko jossa Suomen kohdalla on luku 300 miljoonaa. Tietenkään nämä luvut eivät ole mitään potentiaalisia sijoitusohjeita, vaan tiheyslaskelmat ovat pohjana niille varsinaisille sijoituslaskelmille, joissa asukastiheyttä ilmeisesti esitetään käytettäväksi osana pakolaisten sijoittamismäärien laskemista.
Kukaan ei ole niin höpsö, että kuvittelisi Suomen vastaanottavan tuosta vain 56 miljoonaa pakolaista. Ei edes komissio. Sinänsä on mahdollista, että ilmastonmuutos tuhooaa Afrikan elinolosuhteet niin pahasti, että sieltä lähtee kymmeniä tai satojakin miljoonia ihmisiä liikkeelle. Mutta se nyt on ihan sama siinä vaiheessa mitä komissio on laskeskellut.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan kuin EU:n korkein johto eli komissio ja sen puheenjohtaja eivät ole suorilla kansanvaaleilla valittuja, on EU:n demokraattisuudessa vielä vähän kehittämistä. Tulee lähinnä mieleen eräs toinen ylikansallinen unioni, jossa korkein johto myös valittiin suljettujen ovien takana.
Avoin ja aidosti demokraattinen valintaprosessi on yksi länsimaisen yhteiskunnan kulmakivistä, ja on häpeällistä että EU on tässä poikkeus. Ja ”mutta kun muuallakin” ei ole mikään hyväksyttävä tekosyy. Toivottavasti tähän tulisi muutos.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdessäkään EU:n jäsenmaassa ei valita hallitusta suoralla kansanvaalilla, eikä myöskään hallituksen päämiestä. Ranska tulee tosin lähelle, koska siellä presidentillä on paljon valtaa. Eli EU ei ole tässä mikään poikkeus.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on, mitä sitä turhaan äänestelemään, kansahan saattaisi vaikka äänestää ihan vääränlaisia ihmisiä komissioon. Monessa EU-maassahan valtionpäämies valitaan syntyperänsä perusteella yhdestä etuoikeutetusta suvusta eikä sekään ole millään tavalla ristiriidassa kyseisen valtion demokraattisuuden kanssa. Demokratia kun on loppupelissä aika laaja ja joustava käsite.
Ilmoita asiaton viesti
”EU on toimiva demokratia”
Harvoin, jos koskaan olen suurempaa valhetta nähnyt tai lukenut . Otsikko on total bullshit.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitukseni pointti on se, että mikäli EU:n jäsenmaita voi kutsua toimiviksi demokratioiksi, myös EU:ta voi kutsua toimivaksi demokratiaksi. Jos olet sitä mieltä, että EU:sta ei löydy yhtään toimivaa demokratiaa, niin mikäs siinä, mutta asetat kyllä aika epärealistisen korkeita tavoitteita yhteiskunnille.
Ilmoita asiaton viesti
Jos parlamenttivaalien äänestysprosentit pysyttelevät sitkeästi 40 % pinnassa ja trendi on lievästi laskeva, niin vaikea siinä on toimivasta demokratiasta puhua.
Ilmoita asiaton viesti
Monissa jäsenmaissa on huonoja äänestysprosentteja paitsi EU-vaaleissa, myös kansallisissa vaaleissa, etenin kunta- ja aluehallintovaaleissa ja myös kansanäänestyksissä. Yhdysvalloissa äänestysprosentit on vielä huonompia – käsittääkseni presidentinvaali on ainoa jossa päästään siellä tuon 40 %:n yli, eikä siinäkään aina kovin paljoa.
Kansanvaltaan kuuluu mielestäni valinnanvapaus. Jos ei halua itse osallistua, voi jättää osallistumisen muille.
Toki on ongelmallista, että äänestysprosentit ovat alhaisia, mutta tässäkään ongelmat eivät rajoitu yksistään EU:hun.
Veikkaisin, että EU-vaalien alhaiset äänestysprosentit johtuvat osittain kansalle syötetyistä valheista, joissa vähätellään Euroopan parlamentin merkitystä ja ylipäänsä käytetään unionia sylkykuppina.
Ilmoita asiaton viesti
Eu olisi toimiva demokratia jos sitä johdettaisiin kansanvallan periaatteella ja kansalaisia kuunnellen mutta se on eli joka ei edusta edustamaansa maanosaa vaan Eu edustaa lähinnä sen taloudellisia intressejä ja niiden etupiirejä. Kansanvallan kanssa Eu:lla ei ole mitään tekemistä.
”Miksi jollain konservatiivisella pohjanmaalaisella pitäisi olla esim. oikeus osallistua päätöksentekoon siitä, saavatko samaa sukupuolta olevat mennä Helsingissä naimisiin?”
Tämä on aika asenteellinen kysymys. Yksittäinen puskajussi pohjanmaalta ei sitä tee vaan eduskunnassa istuvat kansanedustajat enemmistöperiaatteella. Puskajussilla on aivan yhtäläinen oikeus osallistua päätöksentekoon kuin hänen kollegallaan Helsingistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Eu olisi toimiva demokratia jos sitä johdettaisiin kansanvallan periaatteella ja kansalaisia kuunnellen mutta se on eli joka ei edusta edustamaansa maanosaa vaan Eu edustaa lähinnä sen taloudellisia intressejä ja niiden etupiirejä. Kansanvallan kanssa Eu:lla ei ole mitään tekemistä.”
Jos ylläoleva pitää paikkansa, sitten saman voi sanoa myös Suomestatai minkä tahansa EU-maan kansallisesta hallinnosta. Kirjoitukseni tarkoitus oli osoittaa, ettei EU:lle pitäisi asettaa suurempia odotuksia kuin asettaa oman maansa hallinnolle.
Väite, ettei EU:lla olisi ”mitään tekemistä” kansanvallan kanssa, on yksinkertaisesti täysin väärä. EU:ssa laindääsäntövaltaa käyttävät suoralla kansanvaalilla valittu parlamentti sekä jäsenmaiden demokraattisten hallitusten edustajista koostuva ministerineuvosto.
”Puskajussilla on aivan yhtäläinen oikeus osallistua päätöksentekoon kuin hänen kollegallaan Helsingistä.”
Millä perusteella? Miksei hajauteta valtaa kunnille?
Ilmoita asiaton viesti
Mep jakaantuminen vaan menee maittein kokojen mukaan, esim Saksalla on enemmän MEP:jä kuin Suomessa. Usa:ssa valtasuhdetta on tasattu senaatilla jossa jokaisella osavaltiolla on tasan saman verran edustajia. Senaatinkin jäsenet valitaan vaaleilla joten tämäkin eroaa Euroopan unionin komissiosta joka nyt olisi lähinnä vastaava Euroopassa.
”Millä perusteella? Miksei hajauteta valtaa kunnille?” Miksei jos halutaan ettei Suomessa ole valtiollista parlamenttia. Joka tapauksessa Suomessa vallan käyttö presidentin, eduskunnassa ja hallituksen välillä on kieroutunut hallituksen hyväksi.
Suomessa nyt vain kunnat on erikokoisia, valtasuhteet ja vallankäyttö pienissä kunnissa jää hyvä veli-kerhojen varaan ja haltuun.
Parempi olisi valta jakaa NUTS 2 alue jaon mukaisesti jos kerran halutaa antaa valtaa alaspäin. Maakunnat tai kunnat eivät tuo tähän vallanjako kysymykseen ratkaisua.
Ilmoita asiaton viesti
Komissio ei ole senaattia vastaava elin EU:ssa, vaan ministerineuvosto. Ministerineuvostossa toimivat jäsenmaiden demokraattisten hallitusten ministerit. Kuten kirjoituksessani totean, EU:n ministerineuvoston esikuvana on Saksan parlamentin ylähuone liittoneuvosto, jossa jäseninä ovat osavaltioiden ministerit.
EU:ssakin voitaisiin toki siirtyä senaattimalliin, mutta tässäkään suhteessa tilanne ei ole EU:ssa sen huonompi kuin jäsenmaissakaan. Monissa jäsenmaissa on parlamenttien ylähuoneita, joita ei valita suoralla kansanvaalilla. Tällainen on esimerkiksi Ranskan senaatti, jonka jäsenet valitsevat paikallistason valtuutetut, sekä Britannian parlamentin ylähuone, jossa istuu aatelisarvon saaneita ja piispoja.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö ole huomannut, että kuntien päätäntävaltaa ollaan kokoajan kaventamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ahto on aivan oikeassa, että jos irtaudutaan suvereernien kansallisvaltioiden periaatteista sekä identiteetistä ja ajatellaan EU:ta kollektiivina, niin se on ihan toimiva demokratia. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että toisilla on enemmän valtaa kuin joillakin toisilla, ja että unioni haaskaa paljon rahaa tyhjänpäiväiseen byrokratiaan ja hullutteluun. Tai sitä, että EU ei suinkaan ole vielä valmis, eikä siitä tätä menoa sellaista tulekaan. Voimasuhteet ovat aina läsnä, joka antaa joidenkin valtioiden neuvottelijoille enemmän vipuvartta.
Tutkimukset osoittavat nuivan suhtautumisen lisääntyneen eurooppalaisten keskuudessa. Yhdysvaltalainen Pew-tutkimuslaitos teki EU:n suosiosta viime huhtikuussa kyselyn Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Hollannissa, Puolassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Kaikissa maissa haasteltiin noin tuhatta ihmistä. Vastaajista kielteisesti unioniin suhtautui 47 prosenttia. Tiiviimpää unionia ja lisää vallan siirtämistä Brysseliin kannatti vain 19 prosenttia, kun taas 42 prosenttia haluaisi lisää valtaa maiden kansallisille hallituksille. Vain 27 prosenttia vastaajista pitäisi tilanteen ennallaan. Tässä vaiheessa ei voi enää puhua mistään pienestä ja mölisevästä marginaalista.
Ilmoita asiaton viesti
Unioni haaskaa ehkä rahaa tyhjänpäiväiseen byrokratiaan, mutta niin tekevät jäsenvaltiotkin. EU:sta ei ole tarkoituskaan tulla valmista, eikä mikään kansallisvaltiokaan ole valmis. Molempia kannattaa kehittää.
EU-kielteisyys ei toki ole vain pienen mölisevän marginaalin asia, mutta EU-kielteiset argumentit jäävät valitettavan usein mölinän tasolle.
Esimerkiksi Britannian kansanäänestys tapahtuu aivan virheellisten kästiysten vallitessa. Tuoreen kyselyn mukaan britit yliarvioivat hallintokulujen osuuden EU:n budjetista, EU-maista tulevien maahanmuuttajien määrän ja Britanniasta ulkomaille maksettavien lapsilisien osuuden, ja toisaalta aliarvoivat muista EU-maista Britanniaan tulevien investointien määrän. Ja niin edelleen.
Lähde: https://www.rt.com/uk/346342-brexit-voters-ignoran…, https://www.ipsos-mori.com/researchpublications/re…
Ei ihme, että britit haluavat erota EU:sta, kun media ja poliitikot ovat siellä valheilla lietsoneet EU-vastaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen juuri keskustelin harrogatelaisen kaverini kanssa tuopin äärellä ja hän painotti sitä, että ainoat uutiset, jotka briteille EU:sta kantautuvat, ovat huonoja uutisia. Brysseli ja Strasbourg edustavat molemmat ihmiskunnan hulluuden linnakkeita, josta kaikki typeryys on lähtöisin. Ennen sille naurettiin, nyt siitä halutaan päästä eroon. He ovat olleet jo pitkään henkisesti EU:n ulkopuolella, koska noh, Iso-Britannia on saarivaltio.
Samaan aikaan brittien kokemukset muista eurooppalaisista ovat aika vaatimattomalla pohjalla. Jokainen on käynyt Lontoossa, Manchester ja Liverpool tunnetaan jalkapallosta, mutta siihen meidän mannereurooppalaisten tietämys yleensä sitten loppuukin. Harva osaa sijoittaa kartalle Leedsia, Harrogatea tai Darlingtonia samalla tavalla kuin Stuttgartin, Münchenin ja Kölnin. Saarivaltio on irrallinen kaikesta muusta, vaikka se lähellä onkin. Toisaalta eivät britit itsekään ole sen kummempia. Lontoolaiset lienevät ainoita, jotka ovat lomien lisäksi jollain tavalla kosketuksissa muuhun Eurooppaan ja kokevat sen meidän tavoin kodikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pienestä, mutta mölisevästä kyllä.
Huvittavaa, että alustaja on vastannut kaikkiin argumentteihin jo etukäteen, enkä minä keksi blogiavauksesta mitään vikaa. Asikainenkaan ei varmasti ajattele, että demokratia toimii vasta sitten, kun ”toisilla” ei enää ole enemmän valtaa kuin ”joillakin toisilla”.
Ilmoita asiaton viesti
En todellakaan. Minun mielestä Ahto Apajalahti on kirjoittanut tämän blogialustan parhaan EU-aiheisen kirjoituksen miesmuistiin. Minulla ei ainakaan tule mieleen paremmin perusteltua kirjoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
”Euroopan parlamentilla on liian vähän valtaa”
No ei ole, parlamentti päättää suurista kysymyksista kuten kurkkujen käyryyksistä, komissio taas näpertelee minne EU-maahan jaetaan miljoona maahanmuuttajaa tai maksetaanko yhteisvastuullisesti kriisimaiden velat pankeille. Demokratiaa olisi kysyä haluaako suomalaiset tai eurooppalaiset mitään liittovaltiota jota väkisin ja salassa kurkusta yritetään pakottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan parlamentti päättää eurooppalaisesta lainsäädännöstä, esimerkiksi TTIP-sopimuksesta. Varmaan Makkosenkin kotona joku ainakin suomea osaa, kyllä näistä asioista löytyy tieto kaikilla EU:n kielellä:
http://europa.eu/eu-law/decision-making/procedures…
Ilmoita asiaton viesti
Vihannesten laatuluokitusstandardit on säädetty elintarviketeollisuuden vaatimuksesta. EU-säännöt vastaavat jo ennen EU:ta olleita kansainvälisen kaupan säännöksiä. Kuten kirjoituksessani sanoin, jäsenmaat ovat halunneet säännellä sisämarkkinoita pikkutarkasti. Lähde: http://blogs.ec.europa.eu/ECintheUK/straight-cucum…
Eurooppaan tulee pakolaisia riippumatta siitä onko unionia olemassa vai ei.
Kriisimaiden tilanne vaikuttaa muihin maihin riippumatta siitä onko unionia olemassa vai ei.
Euroopan parlamentin vaaleissa kansalaisilla on mahdollisuus äänestää puolueita, jotka ”vastustavat liittovaltiokehitystä”, mitä tällä sitten tarkoitetaankaan. Parlamentissa onkin noin 160 EU-skeptikoksi laskettavaa parlamentaarikkoa.
Ilmoita asiaton viesti
”Eurooppaan tulee pakolaisia riippumatta siitä onko unionia olemassa vai ei.”
Eipä juoksisi pitkin Eurooppaa Suomeen asti ellei EU olisi avannut rajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta Suomi otti vastaan pakolaisia ennen eu-jäsenyyttä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Toki mutta kumiveneellä Välimeren ylittäneillä ei ole pakolais statusta oletusarvoisesti. Osa on selkeästi siirtolaisia tai muuten kurjia oloja pakenevia laittomia maahantulijoita.
Vain pieni osa tulijoista on edes tullut Syyriasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta Suomi otti vastaan pakolaisia ennen eu-jäsenyyttä. :)”
Pakolaisleireiltä valitsemalla ja huomattavasti pienempiä määriä. Poikkeus oli kun somaleja tulvi Neuvostoliitosta, en nyt muista minkä puolueen älynväläys oli ottaa nämä Suomeen mutta maan paras pilapiirtäjä sai potkut hesarista ja sensuuri alkoi islamin suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Se ei ole toimiva, eikä edes demokratia.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, mutta sitten myöskään yksikään EU:n jäsenmaista ei ole toimiva eikä demokratia, jos käytetään samoja kriteereitä kaikille eikä aseteta EU:lle korkeampia odotuksia kuin jäsenmaille.
Ilmoita asiaton viesti
Muistatko sellaisen kuin Hercules-maissi? Sen kasvattamista Euroopassa ei parlamentti hyväksynyt, mutta sitten asiasta päätettiin komissiossa, joka hyväksyi sen.
Mielestäni demokratiassa ylin päätösvalta pitää olla parlamentilla. Suomessa eduskunnalla, jonka mielestäni pitäisi päättää esim. valtionyhtiöihin liittyvät asiat. Kaikkein hienointahan olisi se, että Suomessa otettaisiin sitovat kansanäänestykset käyttöön eduskunnan rinnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Lissabonin sopimus ja nykyinen Euroopan unionin lainsäädäntöprosessi ovat olleet voimassa joulukuun 2009 alusta. Toistan linkin:
http://europa.eu/eu-law/decision-making/procedures…
Ilmoita asiaton viesti
Mun mielestä ei todellakaan ole kovin demokraattista, jos parlamentti hylkää, niin sitten viedään komissioon. Vaaleilla valitun parlamentin pitää aina olla ylin päättäjä.
Minkä takia sinulle on EU niin tärkeä asia? Me voidaan olla kansainvälisiä ja tehdä sopimuksia ilman EU:takin. Sellaisessa olisi vielä se etu, että jos yksittäisiä sopimuksia mietittäisiin kunnolla ennen niiden tekemistä, niin asia voisi kansaakin kiinnostaa. Nyt noin 40 % suomalaisista äänestää EU-vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt jaksa kolmatta kertaa linkittää. Jos parlamentti hylkää esimerkiksi TTIP-sopimuksen, se on sitten hylätty. Kokonaan.
Ilman muuta demokratiakehitys eli liittovaltiokehitys saisi edetä nykyisestäkin, ei siinä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi muuten EU niin kovasti haluaa sen TTIP-sopimuksen? ja neuvotteluja käydään kovasti?
Mites muuten veroparatiisit? Eikö Britanniakin hallinnoi Cayman-saaria? Silti Britannialle on annettu vaikka mitä helpotuksia..
Ilmoita asiaton viesti
Olisi käytännöllistä korvata sadat erilliset sopimukset yhdellä. Mutta ei sitä mihin hintaan tahansa haluta. Ilmeisesti Yhdysvaltojen neuvottelijoiden on vaikea luopua joistakin mahdottomista ehdoista, esimerkiksi välimiesoikeusasiassa.
Veroparatiisikäytäntöjen muuttaminen edellyttää tietenkin jo lähes määritelmällisesti unionitason yhteistyötä. Juuri eilen asia on edennyt:
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/06/18/…
Ilmoita asiaton viesti
Mun mielestä tälläisissä asioissa ei käytännöllisyys voi ratkaista. Se vaan on viranomaisten ja päättäjien tehtävä käydä neuvotteluja.
Vaikka en yleensä halua valtiota verrata yritykseen, niin joudutaanhan yrityksessäkin aina uudet asiat uudestaan miettimään ja sopimaan ja vielä laskemaan.
Olin viime kesänä Tieteiden talolla kuuntelemassa keskustelua veroparatiiseista. Sirpa Pietikäisellä oli paljon hienoja idealistisia ehdotuksia niiden torjumiseksi (tosin hän on Kokoomuksessa aika yksinäinen ehdotustensa kanssa). Lopulta Esko Seppänen sanoi, että EU-sopimukseen ei kuulu veroasiat. Joten jos me halutaan tehdä veroasioissa yhteistyötä muiden maiden kanssa, niin siihenkään ei EU:ta tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Menee jo naurettavaksi. Onko itselläsi paljonkin hyötyä nykyisistä veroparatiiseista?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan ymmärsit, että veroparatiiseista on monellekin suomalaiselle haittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsitkö sinä, että ilman eurooppalaista yhteistyötä minkäänlaista tietoa tai virka-apua ei paratiiseista tietenkään saada?
Ilmoita asiaton viesti
Eurooppalainen yhteistyö on eri asia kuin EU. Yhteistyötä voidaan tehdä vaikka miten paljon.
EU-sopimus ei tuo mitään lisäarvoa veroparatiiseista neuvotteluun. Minkään EU-maan viranomainen ei voi antaa verotietoja toiselle EU-maalle.
Ilmoita asiaton viesti
Hohhoijaa:
http://www.taloustaito.fi/Yhteiskunta/EUn-verotiet…
Ilmoita asiaton viesti
No, sepä on sitten hyvä. Elin ihan Esko Seppäsen sanomisen varassa.
Eikö tätä verotietojen vaihtoa olisi voitu tehdä ETA-sopimuksen avulla? Tai pelkästään jollain uudella verotietovaihto-sopimuksella?
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi muuten EU niin kovasti haluaa sen TTIP-sopimuksen? ja neuvotteluja käydään kovasti?”
”EU” haluaa sitä niin kovasti siksi, että Euroopan parlamentissa on oikeistoenemmistö (demarien tuella), Euroopan jäsenmaiden hallitukset ovat enimmäkseen oikeistoenemmistöisiä, ja tämän myötä myös EU-komissio on oikeistoenemmistöinen.
Oikeisto kannattaa vapaakaupan edistämistä. Ja aika suuri osa vissiin nykydemareistakin.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, ovatko Piraatit hyvinkin korkeiden tullimuurien kannalla? Oma kantani TTIP-neuvotteluihin on sama kuin ammattiyhdistysliikkeellä. Kantaa sopimukseenhan ei voi olla, kun ei ole neuvottelutulostakaan.
Ilmoita asiaton viesti
TTIP-sopimuksen ongelmahan on investointisuoja.
Mutta en kyllä lähtisi nyt purkamaan kaikkia tullejakaan, koska moni pieni yhtiö jää jalkoihin kun tänne pääsee vapaasti suuryhtiöt, joilla on paljon pääomaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä blogi ja kommentointi. Kiitos ja kumarrus.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Ahtolta, vaikka euroskeptinen olenkin. Oma kritiikkini EU:hun osuu pääosin muualle kuin pointteihisi. Joskus olen saanut vastaani virallista valistusta EU:sta ja se on ärsyttävää. Kriittinen ei halua kuulla kaunista aivopesua vaan rehellisiä tunnustuksia ongelmista ja mitä niille on tehty tai ollaan tekemässä.
Perustuslain (Lissabon) myötä parlamentti sai tosiaankin valtaa, mutta silti se on joskus jyrätty komission toimesta. Minulla ei ole tästä esimerkkejä, kun en niitä kerää tai nyt muista vanhoja. Tuota paljon ongelmallisempana pidän kuitenkin seuraavaa: komissio saattaa valmistella merkittäviäkin asioita, jotka ovat kansalaisten etujen vastaisia myös MEP:ien mielestä. Eli insinöörilogiikalla: prosessi tuottaa vakavia virheitä, jotka vasta lopputarkastajat (MEP:it) huomaavat. Prosessissa (komissiossa ja lainsäädännössä) on vakavia vikoja. Yksikin vakava virhe vie luottamuksen. Jos 600 lentoa vuodessa tekevä lentäjä pudottaa koneensa kerran vuodessa, kuka haluaa kyytiin? Kun luottamus on mennyt, herää epäilys kenen etuja komissio kulloinkin ajaa.
Vertailu jäsenmaiden demokraattisuuteen on hyvä, muttei täysin tyhjentävä. EU päätää 500 miljoonan ihmisen asioista, sen päättäjät ovat etäisiä kielellisesti, kulttuurisesti ja maantieteellisesti. Ovat myös taloudellisesti omassa kuplassaan. Äänestysinto EU-vaaleissa on matala ja, kuten yllä todettiin, EU:ta halutaan vähemmän kuin koskaan. Nämä ovat selviä merkkejä, että EU:n demokraattisuudelta vaaditaan enemmän kuin jäsenmaissa. Se lähtee takamatkalta ja jollain se tulisi kuroa.
Mitä tulee Suomen kansanvaltaisuuteen, siinä on selviä parannuskohteita. Valitettavasti fiksuina esiintyvät demarit, kokoomuslaiset ja keskustalaiset ovat tässä suhteessa kulttuurisesti toinen jalka itäblokissa ja vain toinen lännessä. He ovat se puolustusmuuri, joka pitää kansanvaltamme korjaustalkoot jäähyllä.
Keskeinen ongelma EU:ssa ovat tukirahat maatalouteen ja ns. koheesiorahat, joilla on rakennettu pitkät pätkät tarpeettomia moottoriteitä ja lentoasemia. Osa rahasta on hukattu korruptioon ja kavaltajien taidot vain kasvavat.
Vaikka mitään juuri mainituista ei olisikaan tai nuo olisivat pieniä ongelmia, koko järjestelmä on väärä. Rahan jakaminen ei lopu koskaan. Ei varsinkaan eurossa. Maat oppivat elämään tukien varassa, jotka ovat joillekin kuin Nokia oli meille. Heillä ne kultaiset päivät (tukitulojen osalta) vain jatkuvat ikuisesti. Silti maat ovat kuralla. Euro ajaa alueet häviäjiin ja voittajiin, kuten mikä tahansa valuutta missä tahansa. Laajalla alueella, kuten euroalueella, alueiden erot ovat todennäköisemmin suuremmat ja sitä kautta häviäjien joukko kasvaa. Siihen tarjotaan hoidoksi laastaria, tukirahaa pohjattomaan kaivoon.
Etelä-Italia teollistui kuulemma vauhdilla, kunnes Italia yhdistyi ja sai yhteisen valuutan. Voittajia tulevat olemaan Alppien ja Reinin ympäristö sekä muutamat muualla olevat metropolit.
Ilmoita asiaton viesti
En näe, miten epämääräinen ja yksilöimätön valitukseksi komission mogista viittaisi suurempiin ongelmiin kuin vastaava valitus vaikkapa Helsingin herrojen mogailusta.
Komissio ei ole toki esityksissään aivan yhtä sidottu poliittiseen ohjaukseen kuin jäsenmaiden hallitukset tyypillisesti, koska parlamentissa ei ole varsinaista hallituskoalitiota, vaan löyhempi yhteistyökoalitio. Vastaavasti sitten parlamentti ei ole yhtä sidottu mukisematta hyväksymään hallituksen esitykset kuin jäsenmaiden parlamentit tyypilliessti ovat. Tämän näen hyvänä asiana. Suomessahan eduskunta ei hallituksen esityksiä enää olennaisesti muuta vaikka olisi syytäkin. Parlamentti voi vaikkapa kaataa komission esitykset, kuten kävi ACTA-sopimuksen kanssa.
”EU päätää 500 miljoonan ihmisen asioista, sen päättäjät ovat etäisiä kielellisesti, kulttuurisesti ja maantieteellisesti.”
Intiassa liittovaltio päättää yli miljardin ihmisen asioista, ja kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus on siellä suurempaa kuin Euroopan sisällä. Intia on silti maailman suurin demokratia. Totta kai isoissa valtioliitoissa / liittovaltioissa ylätason hallinto tuntuu jokseenkin etäiseltä, näinhän on myös Yhdysvalloissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko projekti olisi hyödytön.
”Keskeinen ongelma EU:ssa ovat tukirahat maatalouteen ja ns. koheesiorahat, joilla on rakennettu pitkät pätkät tarpeettomia moottoriteitä ja lentoasemia.”
Kyllä niillä rahoilla on tehty myös hyviä hankkeita, jotka ovat parantaneet ihmisten elintasoa EU:n pienituloisimmilla alueilla. Mitä maataloustukiin ja siltarumpupolitikointiin noin muuten tuelee, EU-taso vain heijastelee jäsenmaiden kansallisia käytäntöjä. Väittäisin, että EU-rahojen käytön valvonta on tehokkaampaa kuin vastaavien kansallisen tason rahojen. Jälkimmäisissä puoluepolitikointia on enemmän ja korruptio jää piiloon.
Loppuosa on sitten eurokritiikkiä. EU voi olla myös ilman euroa. En kuitenkaan jaa pessimismiäsi. Eurossa on mahdollisuudet kannustaa maita uudistamaan rakenteitaan järkevästi. Nähdäkseni tämä näkyy Suomessakin. Ilman euroakin maat voivat kukin omalla suunnallaan velkaantua loputtomiin ja romahtaessaan viedä muita mukanaan. Euron kautta voidaan saada maat ajattelemaan yhteistä etua. Jos se nyt ei millään onnistu, niin sitten euro kannattaa hajottaa, tästä olen kyllä samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
”En näe, miten epämääräinen ja yksilöimätön valitukseksi komission mogista…”
No ACTA nyt ensimmäiseksi esimerkiksi, jos epämääräisyys niin häiritsee. Esiinnyt ikään kuin virheistä ei olisi esimerkkejä. Jos niitä itsekin tiedät, niin suotta toista kuvaa pidät yllä.
”…viittaisi suurempiin ongelmiin kuin vastaava valitus vaikkapa Helsingin herrojen mogailusta.”
Siitä voi olla itse kukin mitä mieltä tahansa. Ongelma on, että EU:n päätökset koskettavat puolta miljardia ihmistä. Johtoon kuitenkin valikoituu näitä ”piirisarjalaisia” jäsenmaista. Moni on vieläpä poliittista ydinjätettä.
”Vastaavasti sitten parlamentti ei ole yhtä sidottu mukisematta hyväksymään hallituksen esitykset kuin jäsenmaiden parlamentit tyypilliessti ovat. Tämän näen hyvänä asiana. Suomessahan eduskunta ei hallituksen esityksiä enää olennaisesti muuta vaikka olisi syytäkin.”
Olen samaa mieltä. Paitsi että valiokunnissa vaikutetaan. Kritisoidessani EU:ta ei pidä olettaa, että pitäisin Suomen päättäjiä erityisen tolkkuina. He ovat ennemminkin vanhoillisia, varovaisia ja epäanalyyttisia.
”Intiassa liittovaltio päättää yli miljardin ihmisen asioista”
Ilmeisesti tuot Intian esiin esimerkkinä monimuotoisen liittovaltion onnistumisesta? En saa kiinni siitä. Se, että monimuotoisia liittovaltioita on olemassa, ei tarkoita sitä, että Euroopassa tulisi sellainen olla.
”Totta kai isoissa valtioliitoissa / liittovaltioissa ylätason hallinto tuntuu jokseenkin etäiseltä, näinhän on myös Yhdysvalloissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko projekti olisi hyödytön.”
EU-kriittisyys ei tarkoita, että pitäisi EU:ta täysin hyödyttömänä. Näytät viittaavan sellaiseen. Moni kriitikko kannattaa yhteistyötä, mutta ajatuksena ns. valtioliiton pohjalta kuin liittovaltion.
USA:lla on liittovaltioksi etuja, joita EU:lla ei edes tule olemaan: varsin yhtenäinen maa-alue helpottaa liikkumista ja yhtenäinen amerikkalainen kulttuuri on tuttu kaikille. Kiitos siitä kuuluu yhteiselle kielelle, joka välittää amerikkalaista mallia. Lisäksi kansan valitsema presidentti hallitsee. He taisivat tajuta, ettei homma muuten saa oikeutusta.
”Kyllä niillä rahoilla on tehty myös hyviä hankkeita, jotka ovat parantaneet ihmisten elintasoa EU:n pienituloisimmilla alueilla.”
Väännät olkiukkoja näkemyksistäni. Harva EU-kriitikko ajattelee mustavalkoisesti, että EU olisi 100 % huono. Hyviäkin projekteja on. Pitää tosin huomata, että osa hyvistä on oikeastaan ”hyviä”. Järjestelmä ei löydä kaikkia epäonnistumisiaan. EU-raha on vapaata riistaa jäsenmaissa. Kaikki vetävät kotiin päin, koska ei ole lojaalisuutta Brysseliä ja muita jäsenmaita kohtaan. Eikä tule. Monissa maissa sitä ei ole edes omaa hallintoa kohtaan.
Häviävät alueet häviävät jatkossakin. Keski-Eurooppa voittaa. USA:ssa heikoimpien ja rikkaimpien osavaltioiden väliset erot BKT:ssa ovat samaa luokkaa kuin EU:ssa.
”Mitä maataloustukiin ja siltarumpupolitikointiin noin muuten tuelee, EU-taso vain heijastelee jäsenmaiden kansallisia käytäntöjä.”
Minulle on yhdentekevää, miten väärin kreikkalaiset maataloustukensa jakavat, jos sen itse maksavat. Nyt me maksamme. Demokratia päättäköön itse asioistaan. Toisekseen, pitää kysyä mikä on kansojen vapauden arvo. Sitä ei kukaan jaksa miettiä.
”Eurossa on mahdollisuudet kannustaa maita uudistamaan rakenteitaan järkevästi. Nähdäkseni tämä näkyy Suomessakin.”
Kaikki kurjuus ”kannustaa” uudistamaan rakenteita: lama, korotetut verot, yliarvostettu valuutta jne. ”Rakenteiden korjaus” voi tarkoittaa raadollisimmillaan sitä, että tärkeitä toimintoja ajetaan alas, joka entisestään heikentää alueen kilpailukykyä. Suomen parjatut työmarkkinoiden rakenteet ovat mainettaan paljon paremmassa kunnossa kansainvälisten vertailujen mukaan. Ei sillä, etteikö korjattavaakin olisi.
”Ilman euroakin maat voivat kukin omalla suunnallaan velkaantua loputtomiin ja romahtaessaan viedä muita mukanaan.”
He maksavat vastuuttomuudestaan korkeiden korkojen muodossa. Jos pankkiirit lopettavat lainoittamisen, he luultavasti tietävät, ettei maksukykyä uusille lainoille ole. Tässä markkinatalous toimisi jarruna.
”Euron kautta voidaan saada maat ajattelemaan yhteistä etua.”
Ainakaan idealistisessa mielessä ei kannata odottaa yhteisen edun ajattelemista. Ainoastaan, jos muut pakottavat niin ajattelemaan. Eli kun omassa valuutassa korot pakottivat ajattelemaan, niin eurossa vallansiirto demokraattisesti valitulta hallitukselta esim. Troikalle pakottaa ajattelemaan. Toinen on automaattinen tapa toinen ei.
Ilmoita asiaton viesti
”No ACTA nyt ensimmäiseksi esimerkiksi –”
Niin no ACTA kaatui Euroopan parlamentissa, kun taas Suomen hallitus oli sen omalta osaltaan jo hyväksynyt… Kuten olisi epäilemättä eduskuntakin, jos se olisi sinne asti mennyt.
”Johtoon kuitenkin valikoituu näitä ”piirisarjalaisia” jäsenmaista. Moni on vieläpä poliittista ydinjätettä.”
Komissaareina on runsas määrä entisiä pääministereitä ja muita raskaan sarjan poliitikkoja, että enpä oikein piirisarjalaisista tiedä.
”Minulle on yhdentekevää, miten väärin kreikkalaiset maataloustukensa jakavat, jos sen itse maksavat.”
Minulle ei, koska Kreikan talous vaikuttaa suoraan ja välillisesti Suomen talouteen riippumatta siitä onko yhteistä maatalouspolitiikkaa, euroa tai edes EU:ta.
Muihin pointteihin lienen jo oman näkemykseni tuonut riittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tämä keskustelu ollut tässä. Kannattaa lukea viestini huolella. Jankkaaminen ei edistä.
Piirisarja = jäsenmaa. Sana oli väheksyvä ilmaus jäsenmaiden poliitikoiden moraalista ja tasosta. Kun maa polttaa kotona, mennään Brysseliin. Suomalaisia siellä on alunperin siitä syystä nytkin.
”Minulle ei, koska Kreikan talous vaikuttaa suoraan ja välillisesti Suomen talouteen riippumatta siitä onko yhteistä maatalouspolitiikkaa, euroa tai edes EU:ta.”
Kreikan talouden merkitys Suomelle on vähäinen, jos lasketaan EU:t ja eurot pois. Sellaisia maita on maailma täynnä. Kaikki toki vaikuttavat kaikkeen, mutten samalla intohimolla seuraa Malin taloustilannetta kuin naapurimaidemme tai keskeisten kauppakumppaniemme.
Ilmoita asiaton viesti
Eli ”toimiva demokratia” on mitä tahansa, mitä kansan valitsemat ihmiset tekevät? Silloinhan mikä tahansa diktatuuri on ihan toimivaa demokratiaa, kunhan kansa on sen äänestänyt paikalleen.
Siinä sitä määritelmät sitten venyvät ja paukkuvat.
Lähtisin siitä, että komissio ei ole demokraattinen, sillä sitä ei ole demokraattisesti valittu. Lähes sama ongelma on toki tässä meidän mallissa, jossa ministerit valitaan äänestettyjen joukosta. On ilmeistä, että edustuksellinen demokratia on huono. Huomioisin kuitenkin, että jokaikinen hallituksen ministereistä on äänestetty ja ymmärtääkseni osin myös äänimääristä on kiinni, ketkä ministereiksi päätyvät.
Komissaareista ei yhtäkään ole äänestetty.
Se on ero. Merkittävä ero.
Se, että parlamentti voi komission erottaa, on uutta tietoa minulle. Kiitos siitä. En kuitenkaan ajattele, että komissio muuttuu demokraattisemmaksi sillä.
Se, että komissio ei ole kovin demokraattinen voi olla ongelma, mutta se nyt ainakin on ongelma, että siellä pönöttävät urapoliitikot, joiden saavutukset saattavat olla hyvinkin kyseenalaisia sen sijaan, että siellä olisi oikeasti kyvykkäitä ja tehokkaita ihmisiä.
Argumentoisinkin, että jos komission pitää olla epädemokraattinen, sen ei ehkä kannattaisi hirttäytyä näihin vitun tolloihin, jotka eivät osaa prosenttilaskuja.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli ”toimiva demokratia” on mitä tahansa, mitä kansan valitsemat ihmiset tekevät?”
Pointti oli, että jos EU:n jäsenmaita pitää toimivina demokratioina, myös EU on sellainen. Toki jos ei pidä EU:n jäsenmaita toimivina demokratioina, ei loogisesti pidä myöskään EU:ta sellaisena. Näin tiukoilla kriteereillä maailmassa ei taida olla yhtään toimivaa demokratiaa. En nyt ehkä ihan niin pessimistinen olisi.
”Huomioisin kuitenkin, että jokaikinen hallituksen ministereistä on äänestetty ja ymmärtääkseni osin myös äänimääristä on kiinni, ketkä ministereiksi päätyvät. Komissaareista ei yhtäkään ole äänestetty. Se on ero. Merkittävä ero.”
Perinteisesti Suomen hallituksissa on ollut ministereitä, jotka eivät ole olleet sillä hetkellä kansanedustajina. Hyvä esimerkki on Mauno Koivisto, joka toimi lukuisia kertoja pää- ja muunakin ministerinä olematta kertaakaan edes ehdolla eduskuntaan.
Se, että äänimäärä vaikuttaa ministeriksi päätyminen on puhtaasti puolueiden sisäisistä käytännöistä kiinni.
Lähes kaikki tämänhetkiset komissaarit ovat toimineet joko kansanedustajina omassa maassaan tai EU-parlamentin jäseninä. Monet ovat myös olleet kansallisten hallitustensa ministereitä. Komissaaria ehdottaan kukin jäsenmaan hallitus, ja komission nimittää EU-parlamentti. En näe tässä mitään ”merkittävää eroa” jäsenmaiden järjestelmiin nähden.
Ilmoita asiaton viesti
”Pointti oli, että jos EU:n jäsenmaita pitää toimivina demokratioina, myös EU on sellainen.”
Vertailusi oli sinänsä oiva, muttei tyhjentävä. EU on erilaisessa asemassa ja siten on hyvä kysyä pitäisikö EU-demokratiankin olla erilainen. Jos (ja kun) europopulistit eivät tätä ongelmaa halua myöntää, luottamus EU:hun jatkaa laskuaan. Federalistit ajavat itse EU:n hajalle.
Ilmoita asiaton viesti
”Huomioisin kuitenkin, että jokaikinen hallituksen ministereistä on äänestetty ja ymmärtääkseni osin myös äänimääristä on kiinni, ketkä ministereiksi päätyvät.”
Aivan käsittämätöntä höpöä. Kaikilla sitä äänioikeus onkin.
Miksi ministerin olisi ikinä pitänyt olla ehdokkaana mihinkään? Viime vuosilta tulevat mieleen esimerkiksi Antti Rinne, Anne Berner ja Carl Haglund, joita ei kukaan ollut äänestänyt ennen ministerinsalkkua.
Ilmoita asiaton viesti
”Aivan käsittämätöntä höpöä.”
Ai? Anne Berner äänestettiin eduskuntaan ennen ministerin salkkua.
Pääsääntö tietenkin on, että äänillä valittu kansanedustaja nousee ministeriksi. Perussuomalaisten ministereiksi päätyivät puheenjohtajat, jotka taas oli valittu puoluekokouksessa jäsenäänestyksessä. Nykyisessä hallituksessa jokainen ministeri on kansanedustaja.
Ilmoita asiaton viesti
Kappas, olet oikeassa. Anne Bernerin valinta ja toiminta on siis esimerkki juuri sellaisesta demokratiasta, johon koko Euroopan tulisi Antin ja Mikon mielestä pyrkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, heh:
– Siis EU on hyvä koska sillä on vähemmän byrokraatteja suhteessa johonkin.
– Eli nyt meillä on kaksipolvinen byrokratia ja se jolla on valta on todellisuudessa aivan kädetön ja kaveriporukka antaa toisilleen virkoja:
https://www.youtube.com/watch?v=8y2VrhjWj9E
Katsokaa myös muutama video eteenpäin.
Tällainen monipolvinen byrokratia ei vain toimi.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Jos meidän parlamentilla on jotain sanottavaa, voi tehdä jotain aloitteita, pyytäisin, että kuka tahansa eduskunnassa vaati lain, jonka mukaan ulkopuoliset eivät voi lahjo(itta)a miljardeja meidän rahoja vaan koska hän on omassa maassa valittu jonkun puolueen johtoon.
Tarkoitan tietenkin Merkeliä ja hänen ihmeellisiä lupauksia Turkin Erdoganille. Kaksi miljardia vai kolme, kas siinä pulma…
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Merkel ei tee yksin päätöksiä EU:n puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Käytännössä rakenteellinen alijäämä onkin lakiin kirjattu mittari, jonka perusteella toteutunutta alijäämää pyritään korjaamaan komission määrittämillä talousteoreettisilla malleilla. Nämä mallit perustuvat uusklassisiin ihanteisiin työn tarjonnan tarpeellisuudesta ja julkisen sektorin tehottomuudesta.
Mikäli jäsenmaa jää keskipitkän aikavälin tavoitteesta, finanssipoliittisen sopimuksen mukaan ”Euroopan komissio tekee ehdotuksen tätä koskevaksi lähentymisaikatauluksi”. Merkittävä poikkeaminen tältä ”sopeuttamisuralta” käynnistää ”korjausmekanismin”, joka on kirjattu fipo-lain myötä Suomen lainsäädäntöön komission ehdottamien periaatteiden pohjalta.
Lakiin on siis kirjattu henki, jonka mukaan työllistämisohjelmilla tai kokonaiskysynnällä ei ole suurtakaan merkitystä talouden kannalta.
Osviittaa komission määräysvallasta saatiin keväällä, kun Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb neuvottelivat hallitusohjelmasta. Komissio lähetti paimenkirjeen, jossa se vaati tulevalta hallitukselta toimenpiteitä alijäämän laskemiseksi, liian varhaisten eläkeputkien poistamista, kunta- ja sote-uudistusten kustannustehokkuutta, vähittäiskaupan avaamista kilpailulle sekä nuorten, vanhojen ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen edistämistä.
Kolme ässää ryhtyivät toimiin. Hallitusohjelmassa sovittiin miljardien leikkauksista, minkä lisäksi on asetettu erilliset euromääräiset menosäännöt, joita valtiontalous ja kuntatalous eivät saa 2019 ylittää. Lisäksi hallitus valmistelee sote-uudistusta sekä työttömyysturvan uudistusta, joka tiukentaa velvollisuutta ottaa vastaan työtä ja osallistua aktivointitoimenpiteisiin. Hallitus on myös esittänyt kauppojen aukioloaikojen sääntöjen kumoamista, minkä jälkeen ne voisivat olla auki 24/7.
Sipilä, Soini ja Stubb tekivät kiltisti kaiken, mitä komissio vaati. Komissio katsoi, että toimet olivat riittäviä. Syyskuussa julkaistun Julkisen talouden suunnitelman mukaan Suomi täyttää komission vaatimukset rakenteellisesta sopeutuksesta vuosina 2015 ja 2016 ”kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta”.
Suomi on saanut komissiolta puhtaat paperit kuitenkin ainoastaan kahden ensimmäisen vuoden osalta, sillä ”myöhempien vuosien osalta sopeutusvaatimuksia ei vielä ole määritelty”. Maailmantalouden heilahdukset ja niiden mukana muuttuvat komission arviot voivat johtaa vielä moniin uusiin julkistalouden ja palkkojen leikkauksiin.
Sinällään Juha Sipilä ei valehdellut sanoessaan, että komissio on hilkulla alkaa päättää leikkauksista Suomen puolesta. On kuitenkin ironista, että Sipilän hallitus sitoutuu ankaraan leikkauspolitiikkaan välttääkseen komission ankaran leikkauspolitiikan.
Tämän tragedian vastustaminen on vaikeaa, sillä nykyiset oppositiopuolueet, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit, olivat hyväksymässä finanssipoliittista sopimusta ja fipo-lakia. Joko oppositiopuolueet hyväksyivät talouskurin ja komission määräysvallan Kataisen hallituksessa tai eivät ymmärtäneet päätöstensä seurauksia.”
http://uusi.voima.fi/artikkeli/2015/leikkaa-leikka…
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Jos Brexit ja siihen liittyvä debatti (ennen ja jälkeen referendumin) on jotain onnistunut tuottamaan maailmaan, niin kehnoa EU-propagandaa.
Jos linkin tekstin olisi lukenut tietämättä kirjoittajaa, olisi sitä luullut virallisen EU:n propagandatoimiston tekstiksi, niin puisevasta ja confirmation biasista -kärsivästä raapustuksesta on kyse. (Confirmation bias eli vahvistusvinouma tarkoittaa sitä, että ollaan tietoisia vain omaa teesiä puolustavista tekijöistä, ei sitä vastaan puhuvista.) Usein puolueiden nuorisojärjestöjen tehtävänä on tuottaa puoluetta ”rohkeampia” ajatuksia, kuten kokoomusnuorten libertarismi tai nuorpersujen (ex-pomo) Sebastian Tynkkysen EU-vastaisuus. Eurooppanuori Apajalahti tyytyy sen sijaan raapustamaan ”EU-tiedottaa” A4-saasteen tyyliin. Ehkä tämä kertoo omaan kieltään EU:n tilanteesta ja sen vision houkuttelevaisuudesta nuorille, jotka eivät ole syntyneet byrokraatteina. Lisäksi minua hämmästyttää ja hämmentää kirjoittajan analyyttinen heikkous, kyvyttömyys tunnistaa erilaisia aspekteja ongelmassa.
1. EU:n ja demokratian välistä suhdetta tarkasteltaessa ensisijainen kysymys liittyy EU:n de facto ”perustuslakiin”, tapaan, jolla rahapolitiikka on isoloitu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Apajalahti käsittelee tekstissään vain MITEN kysymystä: miten ne päätökset, jotka ylipäänsä demokraattisen päätöksenteon alueelle tulevat, päätetään. Tällöin otetaan annettuna, hyväksytään vailla kriittistä tietoisuutta, demokratian piiriin oletetusti kuuluvat asiat.
Apajalahti on kyvytön näkemään, että kysymys siitä, millaisista asioista yleensä päätetään demokraattisesti, on yhtä tärkeä. Voi hyvin olla, että ”yritysdemokratiaa” janoavat 60-lukulaiset menivät liian pitkälle halutessaan tuoda demokraattisen päätöksenteon piiriin asioita, jotka (syystä tai toisesta) kuuluvat vapaan kilpailun piiriin. Toisaalta yhtä selvästi elämme nykyään ”vastatendenssin” maailmassa, jossa aiemmin ilmiselvästi demokratian piiriin kuuluvia asioita halutaan demokratian kentästä karkottaa. Libertarismi (tai uusliberalismi) on tässä yksi vaihtoehto, EU toinen.
Itse olin 1990-lopussa tyrmistynyt kuulleessani, että eurosta EI järjestetä kansaäänestystä, sillä EKP:n ”riippumattomuus” tarkoittaa vain ja ainoastaan rahapolitiikan päätöksenteon siirtämistä eliiteille, joita kukaan ei ole tehtäväänsä valinnut. Rahapolitiikallaan EKP on hyvin onnistunut estämään keynesiläisen suhdannepolitiikan. EKP:n päätös olla harjoittamatta ”setelirahoitusta” tarkoittaa, että suhdannepolitiikkaa harjoittavien valtioiden ainoa rahalähde ovat yksityiset liikepankit, joille rahanluontioikeutta on yhä enemmän siirretty. Yhä edelleen, komissio on ottanut tehtäväkseen estää suhdannepolitiikkaa myös budjettikurin keinoin. Jokainen, joka pohtii, mikä on demokraattisesti kontrolloidun talouspolitiikan merkitys, voi miettiä, mikä ero on Islannilla (talouskriisiin ajautunut EU:n ulkopuolinen valtio) ja Troikan (EU-komissio, EKP, IMF) raiskaamalla Kreikalla.
Kyllä, henkilökohtaisesti ajattelen, että em. talouspolitiikka, johon valtiot EU:n puitteissa ajetaan, on typerää. Moni on varmasti toista mieltä, ja kunnioitan toki tätäkin vakaumusta (/näitäkin vakaumuksia), mikäli perusteet ovat adekvaatteja. Tämä ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pointti, vaan se, että juuri tällaiset talouspoliittiset kysymykset ovat perinteisesti kuuluneet suvereenin demokraattisen valtion toiminnan ytimeen. Nyt ne ovat EU:n myötä siirretty demokraattisen kontrollin ulkopuolelle EKP:n teknokraattiseen ja uusliberalismiin sitoutuneiden virkamiesten hallintaan. Kirjoittajalle ei ilmeisesti tule edes mieleen, että tällaiset kysymykset sijoittuvat myös demokratia-rubriikin alle. Vaikea sanoa, onko kyse heikosta analyyttisestä kyvystä vai tietoisesta sumutuksesta.
2. On myös varsin selvää, että demokratia käytännössä ja demokratia teoriassa ovat kaksi hyvin erilaista aspektia. Apajalahti ei tätä ymmärrä, sillä hän ei näe ongelmaa tavassa, jolla EU-parlamentti on tökerö ja sen olemus on nöyryytetty, koska ”parlamentaarikot”, eivät kykene tekemään lakiehdotuksia. Tämä ei ole hänen mukaansa ongelma, sillä KÄYTÄNNÖSSÄ myös kansallisvaltioissa läpi menevät lait saavat alkunsa hallitukselta (mikä on väitteenä sinänsä totta).
Ensinnäkin ero on huomattava, jos mietimme, miten tilannetta voidaan muuttaa. Olemassa olevaa sattumanvarasta käytäntöä kun voi muuttaa huomattavasti helpommin kuin periaatteellista estettä.
On myös mietittävä, miksi tämä oikeus (lakialoitteisiin) on jokaiselle itsestään ylpeälle parlamentille tärkeä. Mm. sen takia, mitä Suomen perustuslaissa sanotaan:
– ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”
– ”Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.”
Kansanedustajilla on oltava oikeus mm. lakiehdotuksiin, koska kansa on valinnut eduskunnan edustamaan itseään, ei hallitusta, eikä ”riippumatonta” keskuspankkia. Eduskunnan kautta ensisijaisesti toteutuu kansanvalta, siksi eduskunnalla on oltava oikeus osallistua lainsäädäntöön laajasti. Ilman oikeutta lakialoitteisiin myös vaalilupausten rooli kävisi mielettömäksi: lupaan edustaa kansaa jarruttamalla komission ehdotuksia… Jokainen ymmärtää, ettei perustuslaissa voisi yllä mainitulla tavalla lukea pallinsa menettäneen ”parlamentin” ollessa todellisuutta, joka ei kykene edes tekemään lakiehdotuksia. Tämän aspektin huomiotta jättäminen vedoten nykykäytäntöön edustaa varsin nuivaa propagandaa.
Apajalahti insinuoi kirjoituksessaan myös, että parlamentarismilla, johon suuri osa eurooppalaisten valtioiden parlamenteista toimintansa nojaa, ei ole mitään oleellista eroa siihen, että EU-parlamenttikin kykenee erottamaan komission. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ensinnäkin suvereenien valtioiden vaaleissa kansalainen äänestäessään (osittain) tietää, miten hänen äänestyspäätöksensä vaikuttaa hallituksen kokoonpanoon esim. sen osalta, kenestä tule pääministeri eli hallituksen johtaja. Samaten ministerin valinnoissa suositaan paljon ääniä saaneita ja/tai kokeneita poliitikkoja. Tällaista mahdollisuutta ei komissaarien suhteen ole.
Myös erottamisen menetelmä on erilainen. Hallitus eroaa parlamentarismissa, jos se saa välikysymyksessä epäluottamuslauseen. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus on politiikastaan, politiikkansa SUBSTANSSISTA, jatkuvasti vastuussa parlamentille, joka edustaa kansaa. Kuten Wikipedia asian tiiviisti ilmaisee: ”A parliamentary system is a system of democratic governance of a state where the executive branch derives its democratic legitimacy from legislature (parliament) and is also held accountable to that legislature.” https://en.wikipedia.org/wiki/Parliamentary_system Komission legitiimisyys tai vastuullisuus (accountability) politiikastaan parlamentille ei seuraa pelkästään siitä, että parlamentti kykenee erillisessä prosessissa erottamaan komission. Parlamentarismissa hallitus on politiikastaan vastuussa parlamentille, koska parlamentti EDUSTAA KANSAA. Sen sijaan EU-parlamentti ei edusta mitään kansaa, joten se on voitu myös riisua oikeuksista.
Samaten ministerineuvoston (Euroopan unionin neuvosto) pointti on viedä mattoa parlamentaarisen kontrollin alta. Kirjoittaja on analyyttisesti täysin hukassa jankuttaessaan, miten ministerineuvoston poliitikot on vaaleissa valittu. Kyllä, luonnollisina henkilöinä he ovat sellaisia, että enemmistöön heistä sopii kuvaus ”vaaleissa valittu”. Oleellista on tietenkin heidän ROOLINSA, joka on erilainen ministerineuvoston jäsenenä kuin parlamentilleen vastuullisena valtioneuvoston jäsenenä. Juuri tämä ROOLIMUUTOKSEN kautta demokraattien kontrolli oleellisesti pienenee.
3. EU sinänsä valitettavasti vielä toistaiseksi nauttii monissa maissa yli 50 prosentin kannatusta. Siitä huolimatta kaikki askeleet KOHTI suurempaa integraatiota ovat olleet kansojen keskuudessa hyvin epäsuosittuja, selkeän enemmistön hylkimiä. EU:n ”projekti” on siis demokraattisen kannatuksen suhteen täysin legitimaatiota vailla. Ei siis ihme, että EU laajenee kriisien kautta; poikkeustilan hyödyllisyys demokratian tuhoajana havaittiin jo Rooman tasavallan kaudella.
Mikä on EU:n modus operandi tilanteessa, jossa kansat ovat kansanäänestyksissä integraatioaskeleet, kuten EU:n perustuslakisopimus (myöh. Lissabonin sopimus), tyrmänneet? Se, että kansojen äänestys mitätöidään (Ranska) tai ne laitetaan äänestämään yhä uudelleen, kunnes ”oikea” tulos on saavutettu (Irlanti). Jos EU kunnioittaisi demokratiaa, kunnioittaisi se toki kohdemaan lakien mukaisia referendumeja. Kuten ranskalainen julkisoikeuden professori Anne-Marie Le Pourhiet toteaa, tapa mitätöidä Ranskan referendumi perustuslakisopimuksesta oli Ranskan perustuslain vastainen, sillä uutta sopimusta (Lissabonin sopimus EU:n perustuslain sijaan) väitettiin hatusta vedetyin perustein oleellisesti muuttuneeksi, vaikka asiaa ei kansalta kysytty. Ilmiselvää on, että samalla kansalla, joka on sopimuksen sitovassa referendumissa hylännyt, on oikeus päättää, ovatko muutokset oleellisia vai eivät. (Le Traité de Lisbonne est un « Coup d’état », affirme une juriste française. La tribune du Professeur Anne-Marie Le Pourhiet , professeur de droit public, auteur de Droit constitutionnel (Economica, 2007), http://vadeker.net/…/geopo…/traite_lisbonne_coup_d_etat.html )
Pihvi asiassa on seuraava : EU:ta ajetaan määrätietoisesti suuntaan, jota EU:n kansalaiset eivät halua ja tämä tehdään tyystin demokratiasta välittämättä. Demokratian puutteesta puhumme jo pelkästään silloin, kun kansan selvitetty tahto ei projektia tue, puhumattakaan siitä, kun kansa on referendumeissa ilmaissut kielteisen kantansa asiaan. Viimeistään Irlannin ja Ranskan kohtelun jälkeen demokratia on EU:ssa ollut hieman kuin virtahepo olohuoneessa, jotain insestitapauksen kaltaista ydinperheen sisällä; jotain niin kiusallista, että siitä on parempi vaieta. Ehkä juuri tämä selittää eurooppanuori-Apajalahden byrokraattisen, täysin vailla entusiasmia olevan kirjoitustyylin, johon verrattuna kunnan kaavoituspäätökset on kirjoitettu suuremmalla kutsumuksella ja innolla. Tämä on EU:n demokratian ominaisuus, ei Apajalahden henkilökohtainen ominaisuus. Insestiin syyllistynyttä iskääkin kehutaan hieman varovaisesti 50-vuotispäivillä, vaikka saavutukset olisivat melkein EU:n vertaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Et näköjään kaipaa niinkään demokratiaa kuin entusiasmia, kutsumusta ja intoa. Ehkä karismaattista johtajaakin?
Missä mielessä europarlamentti ei edusta kansaa? Ein Volk, ein Will -mielessä?
Ilmoita asiaton viesti
Jari-Pekka, pieni vihje: Jos huomaat kirjoittavasti virkettä, joka sisältää sanan ”näköjään”, harkitse huolella, onko se julkaisun arvoinen. Yleensä tuon sanan taakse, kuten kohdallasi, piiloutuu puhtaan mielivaltaisia käsityksiä, jotka eivät perustu mihinkään sanottuun. Ei, mitään tällaista en sanonut, en tosissaan, enkä näköjään. Oma mielipiteeni asiasta on, että EU:n on hyvä palata maksimissaan puhtaaksi vapaakauppaliitoksi, eli vetäytyä, keskittyä olennaiseen. Tämä mahdollistaa sen kaltaisen demokraattisen entusiasmin, jota esim. Islannissa post-talousromahdus näimme.
Suomen eduskunta edustaa kansaa, sillä tämä on kirjattu perustuslakiin (ks. sitaatti yllä). Pointti oli, että EU-tasolla meidän olisi mahdotonta kuvitella, että tällaista kirjattaisiin mihinkään tilanteessa, jossa parlamentilla ei ole edes oikeutta ehdottaa lakeja. On FAKTA, ettei parlamentti edusta mitään kansaa. Itse pohdin lähinnä, miksi kukaan ei edes kehtaisi julkilausua valhetta, että se edustaisi. Valta kuuluu EU:ssa kansalle, jota edustaa parlamentti, jolla on oikeus vastustaa komission esityksiä… Tämä olisi jo naurettavaa. Toisaalta olihan Ranskan sitovan referenduminkin kumoaminen naurettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pakko on kysyä, kumpaa mielipiteistäsi kannatat? Montako kertaa ranskalaisten omasta mielestäsi olisi pitänyt äänestää?
Ilmoita asiaton viesti
Teema ei ole sinulle ilmeisestikään kovin tuttu. Tällaiset asiat voi tarkistaa vaikka Wikipediasta, mutta toki minäkin voin kertoa.
Koska ranskalaiset äänestivät ”väärin”, Lissabonin sopimuksen hyväksyi maan parlamentti sillä väitetyllä perusteella, että sopimukseen oli tehty oleellisia muutoksia. Prof. Pourhiet’n mukaan tämä edusti valtiovallan kaappausta, sillä samalla kansalla, joka on sopimuksen kaatanut, on toki oikeus määritellä, mitkä muutokset ovat oleellisia ja mitkä eivät.
Vastaus: 1 kerta olisi riittänyt. Kansa sanoi ei sitovassa referendumissa (toisin kuin Brexit, joka ei ollut sitova). Tämän olisi pitänyt riittää.
Ilmoita asiaton viesti