Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Sekä ylioppilaskirjoituksia että pääsykokeita tarvitaan

Helsingin Sanomien yleisönosastolla käytiin äskettäin keskustelua siitä, pitäisikö joko ylioppilaskirjoitukset tai yliopstojen pääsykokeet poistaa. Keskustelun aloitti yliopistonlehtori Pekka Räihä, joka syytti ylioppilaskirjoituksia lukion jälkeisistä välivuosista (HS 23.5.). Ne vievät kuulemma liikaa lukiolaisten aikaa jatko-opiskeluvaihtoehtojen pohdiskelulta.

Räihän ehdottama ylioppilaskirjoituksista luopuminen kuitenkin lisäisi yliopistojen pääsykokeisiin liittyviä paineita. Lukiolaisten korkeakouluihin hakeutuminen luultavasti viivästyisi entisestään. Jos taas yliopistojen pääsykokeista luovuttaisiin, kaikki paineet kasautuisivat ylioppilaskirjoituksiin, kuten Räihä huomauttikin. Mikäli siirryttäisiin pelkkiin lukion päättötodistuksiin, lukion kurssiarvosanoihin kohdistuvat paineet kasvaisivat. Päättöarvosanojen tasavertaisuutta olisi myös vaikea varmistaa, kuten Ylioppilastutkintolautakunta huomautti Helsingin Sanomissa 28.5. julkaistussa kirjoituksessaan.

Nykymalli tasaa paineet sopivasti. Lukion kurssit kannattaa suorittaa hyvin, jotta saa hyvät pohjatiedot. Yliopistoihin pääsyyn vaikuttavat sekä ylioppilaskirjoitukset että pääsykoe. Jos vaikkapa pääsykoe ei mene aivan nappiin, tilannetta kompensoivat ylioppilaskirjoituksista saadut arvosanat.

Räihän mielestä lukiolaiset joutuvat liian aikaisin tekemään ylioppilaskirjoituksiin liittyviä valintoja opinnoissaan. Nykyinen lukio on kuitenkin joustava. Jos mielenkiinnon kohteet muuttuvat, voi aivan helposti muuttaa opintosuunnitelmaansa. Ylioppilaskirjoitusten kannalta tärkeimmät kurssit käydään vasta lukion loppupuolella. Tarvittaessa voi vaikka jäädä lukioon neljänneksi vuodeksi. Ylioppilaskokeita voi uusia jälkikäteen. Korkeakouluun voi hakea monelle eri alalle vaikka kuinka monta kertaa.

Yliopistojen pääsykokeet eivät ole mitenkään mahdottoman rankkoja. Usein puhutaan kalliista valmennuskursseista, mutta käsittääkseni niillä on suurempaa merkitystä lähinnä lääke-, oikeus- ja kauppatieteellisillä aloilla. Yleisempää on, että pääsykokeeseen on aivan kannattavaa osallistua ilman valmennuskurssiakin. Tyypillisesti pääsykoekirjoja on yksi, ja sekin suomenkielinen. Minusta ei ole liikaa vaadittu, että nuori aikuinen lukee lukiokirjojen lisäksi yhden kirjan yliopistoon päästäkseen.

Pääsykokeet ovat tarpeellisia myös siksi, että monia yliopistoaloja ei opiskella lukiossa lainkaan. Yliopisto-opiskelu on myös luonteeltaan erilaista: esimerkiksi kielten opiskelu pääaineena yliopistossa tarkoittaa kielitiedettä. Pääsykokeiden kautta yliopistoon pyrkivä saa jo pyrkimisvaiheessa todenmukaisen kuvan siitä millaista kyseisen alan opiskelu on yliopistossa.

Ylioppilaskirjoitusten ja yliopistojen pääsykokeiden kehittämisessä ja yhteensovittamisessa riittää varmasti tehtävää. Koulutuksen laatu tuskin paranisi saati korkeakouluihin siirtyminen nopeutuisi kumpienkaan lakkauttamisesta.

Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet saavat julkisessa keskustelussa ja nuorten ajatuksissa turhankin ylimaallisia mittasuhteita. Lukiolaisia auttaisi sen kertominen, ettei opiskelualan valinta useinkaan ole ratkaiseva tulevan työpaikan kannalta. Useimmat yliopistoalat pätevöittävät laajaan kirjoon erilaisia tehtäviä. Tässä olisi myös työnantajilla vielä opettelemista.

Myöskään välivuoden pitämisessä ei ole mitään vikaa. Nuoret aikuiset eivät ole opinto- ja työputkiin ohjattavaa karjaa vaan itseään etsiviä yksilöitä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Onpa hyvä kirjoitus. Jossakin vaiheessa karsintaa on pakko tehdä ja on hyvä, että siihen on Suomessa tällainen monen pilarin joustava henkilöiden taitoja painottava järjestelmä, jossa ensisijaisesti ei ratkaise raha. Ei tarvitse mennä kuin Suomenlahden eteläpuolelle, niin siellä on suostuttu antamaan valtiollisia korkeakoulutason akkreditointeja oppilaitoksille, jotka ottavat sisään kenet tahansa, joka lyö listan mukaiset setelitukut tiskiin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Loppujen lopuksi asia on varsin yksinkertainen. Koulunsa päättävien oppilaiden osaamisen mittaamiseen täytyy olla yksi kaikille yhteismitallinen ja tasapuolinen tasomittari. Se on nyt ylioppilaskoe. Korkeakouluun hakijoille täytyy olla yksi yhteinen seula, jossa katsotaan hakijan osaaminen ja motivaatio kyseiselle koulutuslinjalle. Tämän täytyy antaa tasapuolinen mahdollisuus myös niille myöhäisheränneille, jotka ovat havahtuneet opiskelun tarpeellisuuteen vasta myöhemmmässä vaiheessa. Tämä on pääsykoe.

Lähinnä ihmettelen, mitkä ovat näiden mittareiden vastustajien motiivit. Julkituodut perustelut ovat näihin hyötyihin, tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen verrattuna kovin köykäisiä. Mikä siis on se piilossa oleva agenda?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Minusta se piilossa oleva agenda on tavoitella oikeutta päästä rahalla sisään. Toissijaisesti ehkä potentiaalisten hätämajoitusta tai lukukausien aikana työtä tekemään joutuvien opiskelijoiden jättäminen lähtökohtaisesti yliopistojen ulkopuolelle.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Jotakin tuon suuntaista päilen minäkin. Rahalla tai muilla ansioilla, alkaen opettajien suosion kosiskelusta ja erilaisista toiset-ovat-tasa-arvoisempia-kuin-toiset -kiintiöistä alkaen.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Ei ole tosiaan pahitteeksi, että oppimisen eteen täytyy opiskella. En näe muuta syytä hylätä ylioppilaskokeita kuin nuorten opintojen helpottaminen. Pelkät lukion kurssitodistukset eivät kerro osaamista niin, että sitä voitaisiin vertailla.

Pääsykokeita tarvitaan myös. Jos opiskelija ei ole toisella asteella vielä päässyt opintojen makuun, hän voi pääsykokeisiin panostamalla vielä päästä eteenpäin.

Nuorilla pitää olla auki monia reittejä, joiden kautta parantaa suoritustaan ja päästä jatko-opintoihin.

Toimituksen poiminnat

Sivut