Musliminainen brittiopiskelijoiden johtoon – radikalismi jyrää?
Britannian valtakunnallisen opiskelijajärjestön johtoon on valittu musliminainen, Malia Bouattia. Konservatiivisen The Telegraph -lehden mukaan tämä on islamistien kanssa veljeilevä juuatalaisvastainen äärivasemmistolainen radikaali. Sosiaalidemokraattis-liberaalin The Guardianin mukaan tämä on pakolaistaustainen suvaitsevainen ihmisoikeusaktivisti.
Telegraph epäilemättä liioittelee, mutta osunee kuitenkin oikeaan huomiossaan: "Neiti Bouattian valinta — on osa opiskelijapolitiikan vahvaa siirtymää äärivasemmalle. Viime vuoden liittokokouksessa radikaalit 'yleisvasemmistolaisen opiskelijarintaman' kannattajat saivat neljä kuudesta Kansallisen opiskelijaliiton (NUS) varapuheenjohtajan paikasta ja enemmistön liittohallitukseen." Tämähän kuulostaa Suomen ylioppilaspolitiikan 1970-luvulta ja "yleisdemokraattiselta rintamalta".
Turhautuneisuus ja näköalattomuus lietsovat yliopisto-opiskelijoista merkittävän osan aina radikaaliaatteiden kannattajaksi. Viimeisen sadan vuoden aikana ilmiö on suuntautunut kaikkialle fasismista kommunismiin.
Historiantutkija Teemu Keskisarja on kirjoittanut, miten vastaavat seikat kannustivat suomalaisia opiskelijoita "aktiivisen vastarinnan", siis kansallismielisen terrorismin pariin niin kutsuttujen sortokausien aikana. Opiskelijat olivat aktiivisia myös jääkäriliikkeessä ja sisällissodassa. Fasismi viehätti suomalaisia opiskelijoita 1930-luvulla ja kommunismin eri muodot 1960- ja 1970-luvulla. Keskisarja arvioi teoksessaan Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista (Atena 2010, s. 105-106), että vuoden 1905 Suomessa vallitsi "sivistyksen ylitarjonta", joka turhautti silloisia opiskelijoita "samaan tapaan kuin 1960-luvulla paisunutta ja taistolaisuuteen tempautunutta yliopistomaailmaa".
Britanniassa tilanne on viime vuosina kiristynyt erityisesti lukukausimaksujen rankkojen korotusten seurauksena. Liberaalidemokraatit petti vaalilupauksensa ja tukikin maksujen korotuksia konservatiivijohtoisessa hallituksessa. Seurauksena oli opiskelijoiden syvä pettymys politiikkaan. Britanniassa vaikuttavat samat sukupolvikysymykset kuin Suomessakin: nykynuorten on vaikea nähdä tulevaisuutta, jossa pärjäisivät edes yhtä hyvin kuin omat vanhempansa.
Yhdysvalloissa demokraattipuolueen sisäinen Bernie Sanders -ilmiö johtuu osaltaan vastaavista syistä: opiskelijoiden valtavasta velkataakasta ja tulevaisuuden epävarmuudesta. Jenkkiopiskelijat hurraavat, kun Sanders sanoo olevansa sosialisti ja vaativansa "poliittista vallankumousta". Britanniassa opiskelijat olivat tiiviisti mukana nostamassa laitavasemmistolaista Jeremy Corbynia työväenpuolueen johtoon.
Suomen opiskelijapolitiikka on toistaiseksi ollut ehkä yllättävänkin rauhallista. Näyttää kuitenkin siltä, että nuorten velkaantuneisuus kasvaa täällä jatkossa opintolainojen ja asuntolainasäästämisen kautta. Jatkossa suomalaisillakin opiskelijoilla sekä on velkaa, että he säästävät säästötilille voidakseen ottaa lisää velkaa. Tämä yhdistyy epävarmuuteen työpaikoista, tutkinnon arvosta, sivistyksen arvostuksesta ja eläkejärjestelmän kestävyydestä.
Aika vähän on puhuttu siitä, miten jatkuva velallisuus vaikuttaa ihmisten käytökseen, terveyteen tai jopa itseymmärrykseen. Jaakko Vuori kirjoitti taannoin Niin & näin -lehdessä (2/2015, s. 132-133), että velka alistaa tulevaisuuden menneisyyden vangiksi. Velvollisuus menneisyydessä otetun velan takaisin maksuun rajoittaa valinnanvaraa tulevaisuuden suhteen. "Velkavankeus" ei nykyään ole konkreettista vankeutta, vaan tarkoittaa materiaalisen valinnanvaran ja henkisten näköalojen kapenemista. Yhdysvalloissa ja Britanniassa velkataakka painaa jo selvästi opiskelijoita ja vastavalmistuneita.
Turhautuminen on suomalaisten opiskelijoiden parissa myös kasvussa politiikan tekotapoihin, tyyliin, ja setien ja tätien saneluun. Tilannetta kiristää myös yliopistojen yhä tylympi ja etäisempi johtamistyyli, jossa opiskelijoiden ja henkilökunnan edustajilta pyritään jatkuvasti viemään valtaa ja keskittämään sitä yhä harvemmille keskushallinnon johtajille. Samalla kun puhutaan norminpurkutalkoista, yliopistoissa byrokratia vain kasvaa.
Tarvittavat osatekijät yliopisto-opiskelijoiden radikalisoitumiseen alkavat olla kasassa myös Suomessa.
Aivan heti radikalisoitumista ei kuitenkaan Suomessa tapahdu. "Koulutuksesta ei leikata" -lupauksensa pettäneet poliitikot edustavat hallituspuolueita, joiden yhteen laskettu kannatus on yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa muutenkin verrattain alhainen. Protesti kanavoitunee lähinnä tämänhetkisten oppositiopuolueiden hyväksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Opiskelijoiden radikalisoitumisen todennäköisyys kuitenkin kasvaa Suomessakin lähivuosina.
Briteissä opiskelijapolitiikkahan on ollut jo vuosia uusvasemmistolaisten ja heidän ideologioidensa (etusijassa intersektionaalinen feminismi, multikulturalismi, kolmasmaailmallisuus, islamofilia/antisemitismi, décroissance) läänitys, mainittu puheenjohtajavalinta on suorassa linjassa tämän kehityksen kanssa. Kehitys on tuottanut boikotteja, puhujatilaisuuksien häirintää, some-ajojahteja sekä safe space, trigger warning ja cultural appropriation -inkvisition.
Ilmoita asiaton viesti
”Some members of the conference were left in tears, because of the loud screaming which they found triggering.”
http://thetab.com/2016/04/20/malia-bouattia-electe…
Ei mulla muuta.
Ilmoita asiaton viesti
The Tab -julkaisulla näyttää olevan Bouattian vastustaminen agendana. Mahtaako tuokaan väite pitää paikkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedä tuota, mutta sen innoittamana katselen toistamiseen aikani kuluksi teemaan sopivaa Gad Saadin luentoa.
How Political Correctness Limits the Free Exchange of Ideas on Campus
https://www.youtube.com/watch?v=G5-oG0L6ZnU
Ilmoita asiaton viesti
Thanks, mielenkiintoinen linkki.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa muuten ainakin alussa esittelijä sanoo yliopistokampuksien sananvapauskiistoista: ”…whether this is something I’ve just seen in the media or whether this is really happening.” Tätä olen itsekin mietiskellyt, että kuinka merkittävästä ilmiöstä tässä nyt on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/embed/XELWyJeKSV0?rel=0&sh…
Nämä esimerkit toistuu yhä useammin, tekstin sisältö kuin parasta stand-up-komiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun erilaisia podcasteja kuuntelee, tuntuu meininki olevan samankaltaista rapakon takana. Yltiöpäinen poliittinen korrektius tuntuu johtavan ihan merkillisiin juttuihin. Joe Rogan ja Christina Sommers jutskaavat:
https://www.youtube.com/watch?v=S_hS-JXoTMk
”Women are from Venus, men are from hell”, kuten Christina Sommers nykyfeminismiä oheisessa keskustelussa kuvaa.
Teesi, antiteesi, synteesi. Niin kai sen pitäisi mennä, varsinkin korkeimman koulutuksen tyyssijoissa. Ei näin: epämieluinen teesi -> juoksen safe roomiin halailemaan koiranpentuja.
Onneksi näitä järjen ääniä kuten Sommers ja Gad Saad alkaa mielestäni olla kasvavassa määrin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä taannoinhan oli Bowdoinin yliopistossa tämä minisombreroihin liittynyt cultural appropriation -kalabaliikki, jota tulkittiin ihan maan päälehtiä myöten:
”…Those “other things” included the miniature sombreros, several inches in diameter. And when photos of attendees wearing those mini-sombreros showed up on social media, students and administrators went ballistic.
College administrators sent multiple schoolwide emails notifying the students about an “investigation” into a possible “act of ethnic stereotyping.”
Partygoers ultimately were reprimanded or placed on “social probation,” and the hosts have been kicked out of their dorm, according to friends. (None of the disciplined students whom I contacted wanted to speak on the record; Bowdoin President Clayton Rose declined an interview and would not answer a general question about what kinds of disciplinary options are considered when students commit an “act of bias.”)
Other students closed ranks, too.
The school newspaper editorialized about attendees’ lack of “basic empathy” and placed the event in the context of two other controversially themed parties from the past two years: a “gangster party” (at which some students showed up with cornrows and gold chains) and a racially insensitive Thanksgiving party (where some dressed as Pilgrims and Native Americans).
Within days, the Bowdoin Student Government unanimously adopted a “statement of solidarity” to “[stand] by all students who were injured and affected by the incident,” and recommend that administrators “create a space for those students who have been or feel specifically targeted.”
The statement deemed the party an act of “cultural appropriation,” one that “creates an environment where students of color, particularly Latino, and especially Mexican, students feel unsafe.” The effort to purge the two representatives who attended the party, via impeachment, soon followed.”
https://www.washingtonpost.com/opinions/party-cult…
Tavalliseen tapaan tähänkin episodiin kuului erottamisia ja muita rangaistustoimenpiteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Joskin täytyy sanoa, että monilla tahoilla on myös motiivi liioitella näitä juttuja ja esim. olennainen konteksti häivyttämällä saada tyypit näyttämään mahdollisimman pelleiltä. Ei nyt sillä etteikö tällaisia juttuja tapahtuisi, mutta esimerkit ovat pitkälti anekdootteja, joista on vaikea saada kuvaa ilmiön todellisesta merkityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Näitä episodejahan on kymmenittäin, UK ja Kanada mukana tarkastelutuna sadoittain; Ei voida siis puhua anekdotaalisesta asiasta. Saman ilmiön vuoksi esim. nobelisti Tim Huntin ura päättyi tässä taannoin. Gad Saad käy tuossa yllä linkatussa luennossa aihepiiriä varsin kattavasti läpi. Pelleä ei nyt varsinaisesti tarvitse enää ulkopuolisen värittää pelleksi, tekevät sen ihan itse. Enkä puihuisi pelleydestä, vaan infantiiliudesta ja uskomattoman typerästä ajattelusta, oikeammin ”ajattelusta”, joka yksinkertaisesti pitäisi siivota korkeakoulujen curriculumista pois siitäkin yksinkertaisesta syystä, että kyse ei ole tieteelliseksi katsottavasta toiminnasta.
Mikä se ”olennainen konteksti” muuten on, mikä tässä häivytetään? ”Sorto”?
Ilmoita asiaton viesti