*

Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Oikeusministerin kuolemantuomiopuheet ovat höpöjuttuja

Perussuomalainen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on toistuvasti haikaillut julkisesti kuolemanrangaistuksen perään. Uusin haikailu kajahti pari päivää sitten Ylen haastattelussa.

Tehdäänpä se nyt selväksi. Kuolemanrangaistus on ollutta ja mennyttä, eikä sitä enää koskaan oteta käyttöön Suomessa.

Suomen perustuslaki kieltää kuolemanrangaistuksen. Perustuslain 7 § sanoo: "Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti."

Suomi on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13. pöytäkirjaan, joka kieltää kuolemanrangaistuksen sekä rauhan että sodan aikana: "Kuolemanrangaistus on poistettava. Ketään ei saa tuomita tällaiseen rangaistukseen eikä tällaista rangaistusta saa panna täytäntöön."

Sama kielto sisältyy myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jonka 2 artiklassa todetaan: "Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa."

Viime vuosikymmeninä kuolemanrangaistus on ollut hyvää vauhtia vähenemään päin. Sen kieltää kokonaan 103 maata, minkä lisäksi noin 50 maata on käytännössä lopettanut sen toimeenpanon. Käytännössä vain muutama maa toimeenpanee virallisia kuolemanrangaistuksia, ja näistä kärjessä ovat Kiina, Pohjois-Korea, Iran, Irak ja Saudi-Arabia. Nämäkö ovat Lindströmin malliyhteiskuntia?

Myös Yhdysvallat on listalla, mutta sielläkin kuolemanrangaistuksen kannatus on vähenemään päin. Käytännössä teloituksia tekee maassa vain muutama osavaltio. Edes Vladimir Putinin Venäjällä ei ole toimeenpantu - virallisen oikeusjärjestelmän puitteissa - yhtään kuolemantuomiota.

Viimeisin rauhan ajan teloitus Suomessa tapahtui 1800-luvun alkupuoliskolla. Sota-ajan teloitukset tapahtuivat ampumalla rintamaolosuhteissa. Suomessa ei ole mitään kokemusta nykyaikaisista teloitusmenetelmistä, kuten sähkötuolista, kaasukammiosta ja myrkkyruiskeista.

Kansan enemmistö ei Suomessa kannata kuolemanrangaistusta. Vankiloiden henkilökunnasta, poliisista tai puolustusvoimien johtoportaasta tuskin löytyy ketään, joka haluaisi koskea pitkällä tikullakaan minkään kuolemanrangaistuksen käytännön toimeenpanoon. Jotenkin veikkaan, ettei Lindström itsekään hirveästi hinkuisi sähkötuolin katkaisijaa kääntämään. Tosin ehkä ei pitäisi hänen kohdallaan veikata.

Kuolemanrangaistusten historia ei Suomessa ole mitenkään kunniakas. Kuolemanrangaistus oli 1700-luvun lopulle saakka valtiovallan julma pelottelukeino, jota katsottiin tarvittavan olosuhteissa, joissa ei ollut nykyaikaisia poliisivoimia ja rikostutkintakeinoja. Sota-aikojen teloitukset ovat olleet sivujuonteita muutenkin raaoista ja väkivaltaisista olosuhteista. Niiden käsittelyssä oli myös usein varsin heikko oikeusturva, kuten Tuntemattoman sotilaan tunnettu teloituskohtaus muistuttaa.

Nämä kaikki asiat on varmasti ministeri Lindströmille kerrottu. Miksi hän sitten päästelee suustaan tällaisia höpöjuttuja?

Kyse on populismista pahimmillaan: ehdotetaan kansankosiskelun vuoksi jotain, jonka toteuttamisen tiedetään olevan täysin mahdotonta. Kyse on kansankiihotuksesta, vetoamisesta alkukantaisiin tunnereaktioihin. Vastuuntunto on vallanhimossa unohtunut. Ei liene sattumaa, että Lindströmin tuorein kannanotto tapahtui heti sen jälkeen kun gallup-tulokset osoittivat Perussuomalaisten alamäen jatkuvan.

On aivan päätön ajatus, että Suomessa alettaisiin parin sadan vuoden tauon jälkeen pudotella päitä tuomioistuimen määräyksestä. Väkivaltarikollisiin kohdistuvia väkivaltafantasioita toki, ymmärrettävästi, on ihmisillä usein. On kuitenkin häpeällistä, että oikeusministeri lietsoo näitä väkivaltafantasioita julkisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll
Käyttäjän JMatiasKivikangas kuva
J Matias Kivikangas

Käsittääkseni Lindström ei ole erityisesti "haikaillut" kuolemanrangaistuksen perään, vaan erikseen kysyttäessä sanonut että voisi harkita äärimmäisissä tapauksissa, mutta vastannut myös että ei ole aikeissa tehdä asialle mitään: http://www.jarppalindstrom.net/blogi/2015/06/25/710

Ilmeisesti oli aikoinaan kyselyyn mennyt vastaamaan oman fiiliksensä mukaisesti, ja sen jälkeen sitä on häneltä aina kysytty, eikä hän ole erikseen asiaa esille ottanut. Mitä pitäisi tehdä kun joku kysyy? Valehdella tai olla kommentoimatta?

"Nämä kaikki asiat on varmasti ministeri Lindströmille kerrottu. Miksi hän sitten päästelee suustaan tällaisia höpöjuttuja?
Kyse on populismista pahimmillaan: ehdotetaan kansankosiskelun vuoksi jotain, jonka toteuttamisen tiedetään olevan täysin mahdotonta. Kyse on kansankiihotuksesta, vetoamisesta alkukantaisiin tunnereaktioihin. "

Onko mahdotonta ajatella, että hän vain kysyttäessä sanoo mitä on mieltä, mutta tietää että mielipiteellä ei ole kannatusta ja siksi ei sitä edes yritä ajaa? Suomessa on mitä todennäkösimmin joku prosentti ihmisiä jotka kuolemanrangaistusta aidosti kannattavat. Miksi hän ei voisi olla yksi heistä?

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Hän pohdiskelee asiaa vakavastiotettavana vaihtoehtona. Kirjoituksessani haluan tehdä selväksi, että kyse ei ole vakavastiotettavasta vaihtoehdosta.

Toimituksen poiminnat

Sivut