*

Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Alakoululaiset Descartesin jalanjäljillä

Hiljattain julkaistiin yli 150 suomalaisen asiantuntijan aloite filosofian opetuksen saamiseksi peruskoulun oppimäärään. Asiantuntijat ehdottavat, että jo aivan alaluokilla alettaisiin opettaa lapsille filosofiaa. Käytännössä opetus olisi esimerkiksi filosofisten ja eettisten kysymysten pohdiskelua. Aloite oli todella iloinen yllätys! Itse olen jo pitkään miettinyt, että jonkinlaista filosofista ajattelua pitäisi opettaa koulussa alusta lähtien. Filosofian opettaminen pienille lapsille ei ole mitenkään sen kummallisempi ajatus kuin matematiikan tai biologian opettaminen. Kaikilla näillä on ylevän kuuloinen kreikkalaisperäinen nimitys, mutta kutakin niistä voi opettaa minkä ikäisille tahansa sopivilla opetusmenetelmillä.

Lainaan aloitteen perusteluja:
Filosofian sisällyttäminen peruskoulun oppiaineisiin ja opetusmuotoihin edistäisi useaa perustavanlaatuisen tärkeää tavoitetta samanaikaisesti:
- koululta on laajasti ja yksimielisesti toivottu vahvempaa panostusta perustavien ajattelu- ja keskustelutaitojen sekä demokraattisten kansalaistaitojen tukemiseen,
- on haluttu lisätä oppilaslähtöisiä ja luovuuteen sekä omien elämysten arviointiin kannustavia sisältöjä ja toimintatapoja,
- on haluttu vahvistaa oppilaiden kykyä kohdata, arvioida ja itsenäisesti jäsentää median sekä tieteen tuottamaa informaatiota omakohtaisella kriittisellä ajattelulla,
- on etsitty mahdollisuuksia tuoda oppilaita yhteen maailmakuva-, arvo- ja kulttuurikysymyksistä keskustelemaan,
- on koettu ongelmaksi koulun oppiainejakoisen aineksen sirpaleisuus ja etsitty kokonaisuuksien hahmottamista tukevia opetustavoitteita, -muotoja ja -sisältöjä,
- ja on toivottu eettisen kasvatuksen keinojen vahvistamista.
Itse näkisin peruskoulun filosofianopetuksen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista kriittisen ja loogisen ajattelukyvyn kehittämisen. Lapsille olisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hyvä opettaa myös hieman tieteenfilosofiaa: miten tieteellisessä tutkimuksessa saadaan tietoa ja miten tiedon luotettavuutta voi arvioida. Tämä tukisi sitä ajatusta, että nykyisessä tietotulvassa koulun pitäisi kehittää erityisesti tiedon tulkitsemisen taitoja. On yhä tärkeämpää osata ottaa tietoa vastaan oikealla tavalla, eli kyetä erottamaan humpuuki tieteestä ja tarkastelemaan tietoa puolueettomasti omien mielipiteidensä ulkopuolelta.

Kuten aloitteen perusteluissakin sanotaan, monet lasten arkisesti pohtimista kysymyksistä ovat itse asiassa aivan keskeisiä filosofisia kysymyksiä. Lapset joutuvat kasvunsa aikana luonnostaan miettimään monenlaisia vaikkapa elämänkulkuun, sääntöihin ja hyvään ja pahaan liittyviä kysymyksiä. Luontaista tarvetta näiden kysymysten käsittelemiseen tulisi tukea koulussa mahdollisimman paljon. Filosofian opetuksen tuominen peruskouluun auttaisi kasvattamaan lähdekriittisempiä, itsekriittisempiä ja eettisiä kysymyksiä tiedostavampia aikuisia.

Itselläni on hieman omakohtaista kokemusta filosofoinnista alakouluikäisenä. Ollessani ensimmäisellä tai toisella luokalla muutamaa vuotta aiemmin filosofian tohtoriksi valmistunut Pekka Himanen saapui kouluumme pitämään jonkinlaista kokeilevaa filosofointituntia. Muistaakseni ensimmäiseksi pistettiin pulpetit sivuun ja sitten istuttiin lattialle tyynyille keskustelemaan jotain. Tämän tarkemmin en tapahtumaa muista, mutta onpa se kuitenkin jäänyt mieleen. Ajatus filosofoinnista lasten kanssa ei siis ole ihan uusi.

Joka ei vielä ole vakuuttunut alakoulujen filosofianopetuksen mielekkyydestä, katsokoon pari jaksoa Ylen mainiota Ajattelen, siis olen -ohjelmasarjaa, jossa alakoululaiset pohtivat filosofisia kysymyksiä. On mahtavaa nähdä lapsia otsa kurtussa miettimässä tiedon, todellisuuden, etiikan ja kielen peruskysymyksiä. Tuloksena on kasa varsin älykkäitä vastauksia.

Modernin filosofian perustajaksi usein tituleerattu René Descartes tiivisti varman tiedon väitteeseen "ajattelen, siis olen", mistä ohjelmasarjan nimikin tulee. Descartesin mielestä oma olemassaolo on ainoa asia, jonka voi tietää varmasti. Tämä johtuu siitä, että voidakseen ajatella sitä, mitä tietää varmasti, on oltava olemassa. Kaikki muu kuin oma olemassaolo voi periaatteessa olla jonkinlaista harhaa, mutta oma olemassaolo on kiistämätön tosiasia.

Ajattelen, siis olen -ohjelmasarjassa esitettyyn kysymykseen "Mitä epäilen ja mistä olen varma?" eräs lapsista vastaa: "Mä voin olla varma siitä mitä mä tunnen ja niinku et mitä mä ite teen. Mut sit mä en voi olla varma et mitä sä tunnet tai mitä sä teet tai oot sä yleensä ees olemassa. Et niinku, mä oon aika varma itsestäni mut mä en voi olla oikeen täysin varma mistään muusta."

Hän siis asettuu todellisuuskäsityksessään Descartesin linjoille aivan oman päättelykykynsä perusteella. Ei tällaisia henkisiä voimavaroja pidä tuhlata, vaan ottaa ne hyötykäyttöön. Filosofia peruskouluun, ehdottomasti!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Voiko viisaustiedettä opettaa kaikille? Sehän sisältää maailmankatsomuksen!

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Filosofia-aloitteen sivuilta löytyikin käytännön toteutusta koskeva artikkelilinkki, jota suosittelen: http://www.nytimes.com/2010/04/18/education/edlife...

Erland Salo (nimimerkki)

Oma mielipiteesi on sinun oma mielipiteesi ja sinänsä arvostettava. Erilaiset "asiantuntijat" ovat aivan liian usein myös hyvin rajoittuneita. Onko näiden "asiantuntijoiden" joukossa sellaisia kasvatustieteilijöitä, jotka painiskelevat käytännön kouluelämän kanssa. Mukavahan se on fiksujen ja älykkäiden oppilaiden kera käydä vaikka filosofiaa läpi, mutta missä on näitä luokkia? Mitä teoreettisempaa asiaa opetetaan, sitä enemmän häiriöitä luokassa.

Alakouluun ei kannata enää tunkea lisää oppiaineita eikä yläkouluunkaan. Mistä otettaisiin aika? Yläkoulun ja lukion alun aikana pojat ovat tytöistä huomattavasti kehityksessä jäljessä. Miten tämä otettaisiin huomioon?

Sinulla on omakohtainen huippukokemus. Filosofian ihmelapsi Himanen kävi luokassasi. Sinä, vaikka ilmeisesti olet valtavirrasta poikkeava, muistat vain istuneesi lattialla tyynyllä. Mitäköhän muut muistavat?

Ruuhijärvi (nimimerkki)

En ole itse perehtynyt aiheeseen niin tarkkaan, että osaisin jotain kommentoida, mutta linkitänpä nyt filosofikirjailijan mielipiteeseen, joka eroaa omastasi. http://jukkahankamaki.blogspot.com/2010/04/filosof...

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mikä on, Ahto, elämänkatsomustiedon ja filosofian ero. Minä opiskelin ala-asteella elämänkatsomustietoa ja pidin siitä kovasti. Se oli hyvin filosofinen oppi-aine.

Niin tai näin, hyvää se tekee ihmismielelle.

En kuitenkaan kiistä sitä mahdollisuutta, etteikö sokea usko johonkin uskontoon voisi tehdä autuaan onnelliseksi, mutta siinä saattaa vieraannuttaa samalla itsensä muista.

Tuula Hölttä

Ahto A: "Mä voin olla varma siitä mitä mä tunnen ja niinku et mitä mä ite teen. Mut sit mä en voi olla varma et mitä sä tunnet tai mitä sä teet tai oot sä yleensä ees olemassa."

Onko filosofian "an sich" opettaminen alakoululaisille mielekästä, riippuu tietenkin siitä, kuinka heitä siinä opetetaan.

Omat lapseni ovat jo aikoja sitten kasvaneet aikuisiksi, mutta kun he olivat alakoululaisia, pyrin soveltamaan ja seuraamaan heidän kehitystään Steiner-pedagogiikan näkökulmasta. Tässä kasvatuksen "laadussa" lähtökohta on lapsen vähittäisen sisäisen kehityksen ja siinä tapahtuvien muutosten seuraaminen.

Tämän suunnan mukaisesti lapsi kokee esim. vasta 9-vuotiaana itsensä ympäristöstä erilliseksi olennoksi ja tiedostaa myös minuutensa voimakkaammin. Hän saattaa hämmästellä monia itsestäänselvyyksiä, kuten esim. sitä, että "ajatella, minulla on nenä". Tuossa vaiheessa hän luo uutta suhdetta elämään ja sen ilmiöihin ja alkaa jäsennellä ympäristöään uusin silmin. Omakohtainen kokemus on, että hän mielellään hahmottaa tuossa iässä esim. sukulaisuussuhteita, ja kun kokeilin asiaa jättämällä Raamatun suljettuna pöydälle, he löysivät oitis Vanhan testamentin pitkät sukuluettelot.

Lapsi ei "steinerilaisten" mielestä vielä tuossa iässä löydä siteitä asioihin älyperäisesti, vaan hän pyrkii liittymään maailman tunteillaan: "Mä voin olla varma siitä mitä mä tunnen..." jne.

Tämän mukaisesti filosofian ei pitäisi vedota lapsen vielä kehittymättömään käsitteelliseen ajatteluun tai älyyn, vaan ensisijaisesti hänen kehittyvään tunnemaailmaansa.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

Filosofinen ajattelu mahdollistaa maailmankuvan rakentamisen. Vaihtoehtona on maailmankuvan kopioiminen.

Hannu Rainesto

Mielenkiintoista! Ahtolla on hyvät käsitykset siitä mitä ja miten pitää menetellä. Filosofian opetusta ei kuitenkaan tulla toteuttamaan, koska juuri se kasvattaa niitä tekijöitä ajattelussamme, jotka johtavat vallankumoukselliseen ajatteluun ja siten maailman muuttamiseen.

Pelkkä tieteellinen ajattelu jo riittää kriittisen muutosvaatimuksen löytämiseen, jos oppilasta opetetaan oikein. Siksi sitäkin opetetaan jo valmiiksi aivopestyille ei maisterintutkinnon suorittaneille jos siirtyvät tutkijakoulutukseen. Jotka tutkijat sitten valjastetaan yhden asian tutkimukseen ja siihenkin määräaikaisin tutkimusapurahoin.
Tiede hylkää vanhan, saadakseen uuden tilalle, mutta näinhän ei vallan pitäjä halua tapahtuvan, joutuuhan hän itse roskalaatikkoon.

Filosofisen opetuksen tehtävä olisi nostaa kriittisen ajattelun eli itsensä kieltämisen kautta filosofiseen ajatteluun pystyväksi, johon kuuluu silloin tieteellinen ajattelu eli kieltämisen kieltäminen kautta hypoteesien esittäjäksi nouseminen.
Kaikki siis alkaa kyvystä olla kriittinen ja kasvaa siitä kyvyksi esittää uutta tilalle. Sorry vaan, mutta me tieteellisen kommunismin osaajat olemme juuri heitä ja sekös teitä juuri meissä vituttaa! Parhainkaan teistä ei pysty kuin kriittisen ajatteluun, sillä jos hän kasvaa siitä ylöspäin tulee hänestä kommunisti. Sama ilmiö siis kuin siinä, kun kapitalismi hylkää kapitalismin itsessään tulee siitä yhteisöllisyyttä eli kommunismia. Umpikujanne on siis suunnattoman suuri ja siihen ei löydy ulospääsyä kuin kieltämisen kieltämisen kautta nousten!!!!!

Ahton aloite on pitkästä aikaa hyvin virkistävä ja lupaava. Joukkoomme ehkä kasvaa selvästi suuri osaaja?

Hannu Rainesto

Porvarit ovat umpikujassa, portti on kiinni ja aivoja joutuu rassaamaan päästäkseen sieltä ulos!! He he heee... olkaa hiljaa tai esittäkkää vaihtoehtonne teorialleni?

Tommi Salenius

Lapsille ei tule opettaa filosofiaa vaan filosofista ajattelua. Filosofian opettaminen (=kuuluisien filosofien ajatusten opettaminen) kuuluu uskonnontunneille.

Ofelia (nimimerkki)

Lapsen ajattelun kehityksessä ns. formaalisten operaatioiden vaihe (Piaget) saavutetaan vasta varhaisessa teini-iässä. On ajan haaskuuta tuputtaa lapselle filosofiaa, ennen kuin hänen ajattelunsa ja kokemuksensa ovat kypsyneet, niin että hän voi edes jollakin tavoin sitä käsitellä. Järkevänpää olisi vaikka tapakasvatus tai empatiakyvyn kasvattaminen.

Alakoululaiselle sallittakoon ”my little pony”. ”hevonen an sich” ehtii sitten lukioaikoina.

Joillakin näyttää olevan sitkeässä se käsitys, että Ihmisen kasvua ja kehitystä voidaan manipuloida ja nopeuttaa miten tahtoo. Seuraukset näkyvät jo nyt lasten kasvavana ahdistuneisuutena. Annetaan lasten olla lapsia.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

#10 Tommi, onko sinun mielestäsi olemassa jotain sellaista kuin tunnustuksellinen filosofianopetus? Minusta se on konseptuaalinen mahdottomuus, oxymoroni. Toki määritelmät menevät ristiin, mutta en kyllä usko että monikaan "aito" filosofi hyväksyisi ajatustensa opettamista minkäänlaisessa dogmaattisessa yhteydessä. Minusta ei ole hirveästi merkitystä sillä, tuodaanko opetuksen yhteydessä esiin nimiä vai ei; kaipa se olisi tuossa vaiheessa turhaa. (toisaalta anekdootit auttavat paitsi muistamaan, myös kiinnostumaan)

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

#11 Minusta asia on juuri päinvastoin: lapset ovat luonnostaan filosofeja, mutta sitten he jossain vaiheessa oppivat että joitain kysymyksiä ei tule kysyä ja että "näin se vain on".

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Yleinen erhe on, että filosofian opettaminen lapsille olisi jotain teoreettista. Se on käytännöllistä ja, sikäli kun tiedän, kiinnostavaa lasten mielestä tylsän pänttäämisen rinnalla. Siinä lapset oppivat loogisemmiksi ja ajattelemaan ennen tekoja sekä ehkäpä miettivät enemmän toisten näkökulmaa. Tätä olen itsekin toivonut ja katsotaan tuleeko filosofia ja missä mittakaavassa. Pitäisin ehkä jopa suurimpana muutoksena peruskoulun historiassa, jos laajassa mitassa hyödynnetään.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

#3: . Onko näiden ”asiantuntijoiden” joukossa sellaisia kasvatustieteilijöitä, jotka painiskelevat käytännön kouluelämän kanssa.

Listan mukaan suuri osa allekirjoittajista on nimenomaan kasvatustieteen, varhaiskasvatuksen ja nuoriskoasvatuksen asiantuntijoita, ei niinkään filosofeja. Luotan siihen, että he tuntevat kenttääkin.

"Mitä teoreettisempaa asiaa opetetaan, sitä enemmän häiriöitä luokassa."

Filosofia olisi todennäköisesti alaluokilla yksi käytännöllisimmistä oppiaineista, siinä pääsisivät oppilaat ääneen keskustelemaan (kuten Mikko Kangasoja kommentoikin, #14).

"Alakouluun ei kannata enää tunkea lisää oppiaineita eikä yläkouluunkaan. Mistä otettaisiin aika?"

Mahdollisesti samalla voisi luoda kaikille yhteisen katsomusaineen nykyisen uskonto-ET-hässäkän sijaan.

"Yläkoulun ja lukion alun aikana pojat ovat tytöistä huomattavasti kehityksessä jäljessä. Miten tämä otettaisiin huomioon?"

Varmaan ihan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin aineiden kohdalla, joskin hieman kyseenalaistan tämän kehityseroväittämän merkityksen.

"Mitäköhän muut muistavat?"

Se, ettei tarkasti suoranaisesti muista jotakin yksityiskohtaa ensimmäisiltä kouluvuosiltaan (kuinka paljon niistä muistakaan tunneista nyt muistaa), ei tarkoita, etteivätkö ne olisi merkityksellisiä.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

#6: Mielenkiintoinen pointti. Ehkä hyvä jättää opetuksen tarkemman sisällön pohtiminen asiantuntijoille, mutta varmasti tunnenäkökulmasta voidaan filosofia myös ottaa esille.

#8: Jotenkin ne aivopestyt asiantuntijat nyt ovat saaneet aikaan tällaisen filosofia-aloitteen! En heittäytyisi aivan noin kyyniseksi.

#11: Katso sitä linkittämääni Ylen Ajattelen, siis olen -sarjaa! Kyllä omaehtoinen filosofisten kysymysten pohdiskelu onnistuu lapsilta mainiosti (kuten Harrikin sanoi, #13). Empatiakyvyn kasvattaminen on juurikin yksi niistä syistä, joiden vuoksi filosofianopetuksen lisäämistä kannatan (eli eettisten kysymysten pohdiskelu, minkä mainitsin kirjoituksessani).

Tommi Salenius

Vähän myöhässä tämä vastaus, jos satut huomaamaan tätä kaiken joukosta.

12.
Kaikki uskonnot ovat jollain tapaa filosofisia koulukuntia jotka ovat vain saaneet fundamentalistisia kannattajia. Tämän takia ihan ensimmäisten luokkien filosofian tunneilla pitäisi välttää puhumasta ideologioista vaan kannustaa lapsia luomaan oma ajatusmaailmansa ilman että siihen liittyy minkäänlaista aivopesua. En ole innostunut siitä että tulevien suomalaisten ajatusmaailma riippuisi opetussuunnitelmasta.

En ole vielä ollut varsinaisilla filosofian tunneilla, mutta sen sijaan olen ollut ET-tunneilla jo muutaman vuoden. Aikaa on käytetty kunnioitettavan paljon nimenomaan filosofisien suuntauksien kertaamiseen eikä niinkään itse filosofian kehittämiseen. Yleissivistyksen kannalta ihan jees, mutta rikkoo rajusti filosofian periaatteita.

Erland Salo (nimimerkki)

# 15 Kirjoittajalta todella hyvä ja mietitty vastine minun juttuuni. Muutinpa mielipiteitäni tosiasioiden edessä. Kiitos vaan.

Toimituksen poiminnat

Sivut