Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Pakkoruotsi pois - kansainvälisyyden nimissä

Suomalaisnuorten kielitaito ei parane, vaan heikkenee. Kehitys näkyy seuraavista dramaattisista lukemista:

  • Ala-asteella alkavan vapaaehtoisen A2-kielen lukijoita (muu kuin suomi, ruotsi tai englanti): 1995: 20 %  2009: 8 % oppilaista.
  • Yläasteella alkavan vapaaehtoisen B2-kielen lukijoita: 1995: 40 %  2012: 17 % oppilaista.
  • Vieraan kielen lyhyen oppimäärän ylioppilaskirjoituksiin ottaneita: 1995: 17 500  2014: 5 000.
  • Muuta kuin suomea, ruotsia tai englantia pakollisena A1-kielenä lukevia: 1995: 5,4 %  2009: 3,5 % oppilaista.
  • Erityisesti saksan osaaminen on häviämässä Suomesta.
  • Lukuihin ei sisälly maahanmuuttajataustaisten saamaa oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä -opetusta.

Pakkoruotsin vastustus leimataan usein "impivaaralaisuudeksi". Se siis kertoisi eristäytymishalusta ja kansainvälisyyden vieroksumisesta. Pakkoruotsi pitäisi kuitenkin saada pois juuri päinvastaisesta syystä, kansainvälisyyden nimissä.

Suomesta tulossa angloamerikkalainen etäpesäke

Globalisaatiossa Suomesta on tulossa angloamerikkalaisen kulttuurin etäpesäke, koska osaamme maailmankielistä vain englantia. Tiedämme enemmän Yhdysvaltain kuin Saksan tai Ranskan kulttuurista ja politiikasta. Esimerkiksi nuori, liberaali kaupunkilaissivistyneistö seuraa amerikkalaista blogikirjoittelua, eikä läheisten EU-kumppaniemme.

Viime vuonna some-kuplassani puhuttiin esimerkiksi Gamergatesta, yliopistokampusten raiskausepäilyistä ja Kymmenen käskyä -patsaiden vastineeksi vaaditusta saatananpalvojapatsaasta. Kaikki ovat kovin periamerikkalaisia populaarikulttuuri-ilmiöitä ja mediakohuja. Suomessa uutisoidaan Slaten ja The Atlanticin kaltaisissa verkkopohjaisissa laatujulkaisuissa käytävästä keskustelusta. Mikä olisi vastaava saksalaisen kielialueen julkaisu?

Kun lisäksi suomalainen ja laajemminkin länsieurooppalainen elokuva-, musiikki- ja kirja-ala ovat tavattoman muutospelkoisia, on ainakin nuoremmissa ikäluokissa kulutus siirtymässä puhtaasti angloamerikkalaisiin tuotoksiin. Muiden suurten maiden kulttuuria ei kuluteta eikä siitä edes tiedetä mitään.

On päivänselvää, että pakkoruotsi häiritsee suomalaisten kieltenosaamista. Kolme vierasta kieltä yhtaikaa alkaa olla monille lapsille ja nuorille jo raskasta. Tämä juuri lienee syy A2- ja B2-kielten opettelun vähenemiseen. Pakkoruotsia opetellaan huonosti, kun se ei kiinnosta eikä ole itse valittu. Pakkoruotsilla on myös sukupuolivaikutuksia, sillä se yksipuolistaa erityisesti poikien kielitaitoa.

Saksa ja ranska venäjää tärkeämpiä

Suomen henkisen ja taloudellisen tulevaisuuden kannalta olisi äärimmäisen tarpeellista, että kaikki asukkaat osaisivat äidinkielensä ohella ainakin kahta muuta kieltä. Sillä ei ole hirveästi väliä mitä ne kielet ovat. Kaikkia kieliä tarvitaan. Jos lapsi nyt on sattunut koulussa opettelemaan ranskaa, mutta tarvitsisikin aikuisena italiaa, niin ei ainakaan tarvitse aloittaa tyhjästä kun on jo yhden romaanisen kielen taitoa pohjalla.

Pakkoruotsin vaihtoehtona on puhuttu lähinnä venäjästä, ja kyllä senkin osaamista tarvitaan lisää. Venäjä ei kuitenkaan ole maa, jonka yhteiskunnallinen keskustelu ja kulttuuri vaikuttaisivat meihin ensisijaisimmin. Paljon tärkeämpää olisi saksan ja ranskan osaaminen. Ne muodostavat yhteensä viisi maata kattavan 160-miljoonaisen kielialueen  yhtä ison kuin venäjä!

Saksaa muuten osataan paljohkosti myös joissakin itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin maissa. Ranskaa puhutaan paljon Afrikassa, josta tulee kansainvälisen kaupan seuraava suuri kilpailukohde. Myös Italia ja Espanja ovat tärkeitä EU-yhteistyön kannalta ja maailmanlaajuisesti. EU-kumppaniemme kielten pitäisi olla huulillamme ennemmin kuin venäjän. Vladimir Putininkin kanssa voi muuten jutella saksaksi.

Uusi suunta kieltenopiskeluun

Oikeasti kansainvälistymistä edistävä kielipoliittinen ohjelma olisi seuraava (löytyy sivumennen sanoen Piraattipuolueen tietoyhteiskuntaohjelmasta):

  • Pakkoruotsi pois. (Ja ruotsinkielisiltä pakkosuomi, mutta tämä on merkityksetöntä, koska he opiskelevat suomea jo vapaaehtoisesti A1- tai A2-kielenä.)
  • Peruskoulussa opiskeltaisiin jatkossakin äidinkielen lisäksi vähintään kahta muuta kieltä. Näistä ensimmäinen alkaisi 2. luokalla ja toinen joko vapaahtoisesti 4. luokalla tai pakollisena 6. luokalla.
  • Jos valitsisi jo 4. luokalla toisen vieraan kielen, 6. luokalla alkava kieli olisi vapaaehtoinen.
  • Maahanmuuttajataustaiset, jotka opiskelevat omaa äidinkieltään ja sen lisäksi suomea (tai ruotsia), vapautetaan toisen pakollisen vieraan kielen opiskelusta. (Koska heidän äidinkielensä eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin mitkään muutkaan.)

Kahden pakollisen vieraan kielen järjestelmä on käytössä jo muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Euroopassa englannin jälkeen yleisimpiä opiskeltavia vieraita kieliä ovat ranska, saksa, venäjä ja espanja. Ranskan ja saksan opiskelun väheneminen on yleiseurooppalainen ilmiö. Tämä ei tiedä hyvää eurooppalaisen poliittisen yhteistyön tulevaisuudelle.

Paasikiven ja Mannerheimin linjalla

Luin töiden puolesta hiljattain J. K. Paasikiven päiväkirjoja. Ne vilisevät sanontoja, sitaatteja ja muistiinpanoja ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi. Lisäksi Paasikivi osasi saksaa ja latinaa. Mannerheim oppi äidinkielenä ruotsin, ja sen jälkeen ranskan, venäjän ja saksan ennen kuin oppi kunnolla suomea. Hän pystyi keskustelemaan kaikilla näillä kielillä ja osasi lisäksi jonkin verran englantia, kiinaa ja portugalia. Suomen nykypoliitikoista vastaavaa monikielisyyttä taitaa edustaa vain Alexander Stubb.

Olisi tietysti hienoa jos suomenkieliset voisivat kohtuullisella vaivalla opetella äidinkielensä ohella kolmea muutakin kieltä. Osa pystyykin tähän, ja tämä mahdollisuus on säilytettävä jatkossakin. Monelle kolmen vieraan kielen opiskelu on kuitenkin kovin raskasta, eikä niin moneen löydy välttämättä kiinnostusta. Se on ymmärrettävää. Käytännössä ainoa tapa pysäyttää suomalaisten kielitaidon yksipuolistuminen on pakkoruotsin korvaaminen pakollisella, mutta vapaammin valittavalla kielellä.

 

Pääasialliset lähteet:

Suomen Kuvalehti 5.9.2012: Kielitaitoinen kansa? ”Se ei ole kohta enää totta”

Helsingin Sanomat 7.10.2014: Koululaisten kielitaito yksipuolistuu – saksan mahtiasema on romahtanut

Opetushallitus 2011: Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa

Euroopan komissio 2012: Erityinen eurobarometri 386 (enlganniksi, ranskaksi, saksaksi)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hyvä kirjoitus. Seuraavaan, sinänsä oikeaan osuvaan kappaleeseen tekisin yhden lisäyksen:

"Pakkoruotsin vaihtoehtona on puhuttu lähinnä venäjästä, ja kyllä senkin osaamista tarvitaan lisää. Venäjä ei kuitenkaan ole maa, jonka yhteiskunnallinen keskustelu ja kulttuuri vaikuttaisivat meihin ensisijaisimmin. Paljon tärkeämpää olisi saksan ja ranskan osaaminen. Ne muodostavat yhteensä viisi maata kattavan 160-miljoonaisen kielialueen – yhtä ison kuin venäjä!"

Saksan ja ranskan lisäksi ottaisin mukaan ehdottomasti espanjan. Sitä puhuu äidinkielenään 470 miljoonaa ihmistä. Jos mukaan otetaan lähisukulainen potugali, lisää tulee vielä 230 miljoonaa.

ulf fallenius

Pakko Suomi myös pois ja Englanti tilalle.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pakkosuomen poisto sopii varmaankin meille ihan hyvin. Näinhän se näyttää toimivan myöskin Ahvenanmaalla, joten siitä vain ja muita maailmankieliä peliin.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Hyvä kirjoitus. Kuinkakohan paukuttamme sen pakkoruotsittajien päähän?

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Kielten opiskelua rajoittaa käytännössä määrärahojen ja sopivien opettajien puute. Jo pelkkä Ruotsin kielen lisääminen alakoulujen valikoimaan pakottaa palkkaamaan lisää opettajia alakouluihin. Samalla alaluokkien viikkotuntien määrä nousee samalla ja painoittaen opiskelun humanistisiin tieteisiin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Pakkoruotsin vastustus leimataan usein "impivaaralaisuudeksi". Se siis kertoisi eristäytymishalusta ja kansainvälisyyden vieroksumisesta. Pakkoruotsi pitäisi kuitenkin saada pois juuri päinvastaisesta syystä, kansainvälisyyden nimissä."

Tämä onkin yksi niistä kummallisuuksista, mitä on vaikea ymmärtää. Pakkoruotsin puoltajien mielestä on impivaaralaisuutta, jos suomalainen juntti alkaa puhua esimerkiksi ranskaa englannin lisäksi ja jättää tämän toisen pienen marginaalikielen vapaaehtoiseksi aineeksi niille, jotka katsovat sen itselleen tärkeäksi.

Kuinkahan tuonkin asian voisi rautalangasta niin vääntää, että se tulisi myös ymmärretyksi? Minusta impivaaralaisuutta on torjua kaikki mahdollinen kehitys Suomessa ja pitää kynsin hampain kiinni siitä mitä joskus ennekin on ollut. Eivät vahingossakaan ota huomioon sitä, että kuulumme Euroopan Unioniin ja globalisaatio kehittyy vuosi vuodelta nopeammin - myöskin tänne meille Suomeen:) Ruotsin mallia kannattaisi meillä seurata vähän tarkemmin, kun siihen muutenkin aina vedotaan.

Toimituksen poiminnat

Sivut