*

Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Maailma ilman puolueita on haihattelua

Puolueiden haukkuminen on aina ollut muotia. Viime aikoina esille on kuitenkin astunut yhä muodikkaampana retoriikka, joka lähes tulkoon kiistää puolueiden olemassaolon oikeutuksen. Tästä on esimerkkinä Helsingin Sanomien julkaisema Taneli Heikan kolumni, jossa hän summaa: "Puolueilla voi olla edessään historiansa vaativin tehtävä. Niiden on vetäydyttävä marginaaliin ja palautettava valta ihmisille." Puolueiden olemassaolo on johtanut Heikan mukaan ylitiukkoihin lakeihin: "Ministeriö haluaa kieltää joukkorahoituksen. Poliisi tutkii Wikipedian rahankeruuta. Aikapankit ja ravintolapäivä ovat veronkiertoa ja vertaistaksi laiton."

Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta puolueet koostuvat ihmisistä, ja valta niissä on ihmisillä. Puolueethan toimivat demokraattisesti, kuten niiden lain mukaan täytyykin. Paikallisyhdistysten kokouksiin saavat osallistua kaikki jäsenet - suoraa demokratiaa siis. Paikallisyhdistykset valitsevat edustajansa puoluekokouksiin - edustuksellista demokratiaa.

Huonot, ylitiukat lait eivät johdu siitä, että on olemassa puolueiksi kutsuttuja organisaatioita. Ne johtuvat siitä, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että valtiolla on oikeus puuttua mihin tahansa pikkuasiaan. Vaaleissa menestyneet puolueet ovat tätä kannattajiensa mielipidettä toteuttaneet, ja siksi poliisi ahdistelee Wikipediaa, ja niin edelleen. Nythän rahankeräyslakia ollaan kuitenkin lieventämässä, toki valitettavan hitaasti. Muutos johtuu kansalaisten muuttuneista mielipiteistä, ja siitä, että puolueet ovat nämä mielipiteet myös huomioineet. Muutoksen jonkinmoinen hitauskin on demokratiassa väistämätöntä.

Startup-henki ei politiikassa riitä

Heikka kirjoittaa erilaisiin "suoran demokratian" projekteihin viitaten: "Monia näistä nuorista yhdistää into parantaa maailmaa ja epäluottamus puolueisiin ja virkakoneistoon. He kokevat, että osaisivat rakentaa oikeudenmukaisemman maailman, mutta puolueet ja virkakoneisto estävät sen. Politiikkaan liittyvä omaneduntavoittelu, kulissipelit ja maan tavat turhauttavat aktivisteja."

Maailmanparantajanuorten innokkaasti rakentamaan kollektiiviin astuvat omaneduntavoittelu, kulissipelit ja "oraganisaation tavat" heti, kun se vähänkin kasvaa ja saa vaikutusvaltaa. Poliittinen päätöksenteko ei onnistu startupin innolla ja me-hengellä. Yhteisistä asioista päätettäessä pelissä ovat ihmisten elämä, terveys, turvallisuus, työ ja omaisuus. Näiden resurssien käytöstä ei kuulukaan päättää hymyssä suin ja hyvällä fiiliksellä vaan otsa kurtussa, hampaita kiristellen ja katkeran väännön jälkeen. Tämä nimittäin kertoo siitä, että asiat on otettu riittävän vakavasti.

Puolueet ovat demokratian toimivuuden kannalta yhtä tärkeitä kuin äänestäjät. Ilman vakaata puoluejärjestelmää äänestäjät saavat lähinnä korruptiota ja kaaosta monien Itä- ja Etelä-Euroopan maiden tyyliin, Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta puhumattakaan. Fasismin kynsistä Suomen pelasti 1930-luvulla vakaa puoluejärjestelmä. Sen puute vei monen muun Euroopan maan diktatuuriin. Vakaan puoluejärjestelmän hintana ovat jäykkä byrokratia ja kulissipelit. Ne ovat mukana väistämättä.

On vaarallisen naiivia hekumoida suoralla demokratialla ja puolueiden ja niissä toimivien ihmisten vähättelyllä. Suorasta demokratiasta puhuttaessa on aina kysyttävä, kenelle valta siirtyy. Mitä suorempi demokratia, sitä enemmän valta siirtyy niille, jotka muotoilevat kysymykset, joita ihmisiltä kysytään, ja niille, jotka hallitsevat mediajulkisuutta (mukaan lukien sosiaalinen media). Vaikka kansa äänestäisi jokaisesta asiasta, ei valta olisi vain kansalla tasa-arvoisena kollektiivina, vaan olennaisilta osin myös julkisuutta, pääomia ja esimerkiksi koulujärjestelmää hallitsevilla ryhmittymillä. Kaikilla näillä on merkitystä erilaisten näkemysten esilletuonnissa ja propagoinnissa.

Esimerkiksi kansalaisaloitejärjestelmässä valtaa ei ole siirtynyt vain kansalle, vaan myös niille kansalaisten ryhmittymille, jotka kykenevät nostamaan aloitekampanjansa julkisuuteen siten, että 50 000 nimeä saadaan kasaan. Ei Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite päässyt eduskuntaan vain siksi, että kansa halusi, vaan olennaisilta osin siksi, että Effin ja Piraattipuolueen kaltaisilla organisoituneilla toimijoilla on vuosien kuluessa kovalla työllä rakennettua mediavaltaa. Aloitetta tukevat yksittäisten ihmisten mielipiteet ovat toki todellisia, mutta ne kanavoituvat toiminnaksi vain julkisuuspääomaa käyttämällä.

Tietoyhteiskunta ei korvaa puolueita

Ennen nykyisen puoluejärjestelmän syntymistä ajatusta puolueista pidettiin vahingollisena. Eliitti kuvitteli, että oli olemassa jokin "kansakunnan yhteinen etu", josta sivistynyt joukko voisi sivistyneen keskustelun pohjalta päästä yhteisymmärrykseen. Järjestelmän demokratisoituminen osoitti tämän harhaksi. Kansakunnassa eri ihmisillä on erilaisia etuja ja täysin perustavanlaatuisesti poikkeavia näkemyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Vielä aivan alkutekijöissään oleva tietoyhteiskuntakehitys ei edetessäänkään tätä perusasetelmaa muuta. Tiedon ympäriltä poistuu niukkuus, mutta loputonta tietomäärää aina joku hallitsee, suodattaa ja annostelee tavalla tai toisella. Eikä esimerkiksi mikään määrä tietoa evoluutiosta riitä vakuuttamaan kaikkia siitä, että evoluutio on totta.

Esittämäni kritiikki ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö erilaisia vaikutuskanavia pitäisi kehittää. Kansalaisaloitteet ovat erittäin tervetullut muutos. Heikka mainitsee kolumnissaan piraattipuolueetkin esimerkkinä uudenlaisesta ajattelusta. Pyrimmekin toimintatavoillamme parantamaan puoluejärjestelmää. Haluamme ottaa politiikan lähtökohdaksi, että valtion ei tarvitse puuttua pikkuasioihin. Puolueiden hallitsemaa edustuksellista demokratiaa pitää täydentää ja korjata. Sen korvaaminen ei kuitenkaan ole todennäköistä, eikä edes toivottavaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Puolueuskollisuudesta voitaisiin kuitenkin nykyaikana ehkä enemmän luopua. Jos yhä suurempi osa äänestäjistä on liikkuvia, niin se pakottaa puolueet kuuntelemaan korvillaan ja varpaillaan, mitä äänestäjät puhuvat somessa ja muualla.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Toisaalta äänestäjien liikkuvuus tarkoittanee käytännössä myös sitä, että yhä harvempi sitoutuu toimimaan puoluejärjestöissä. Kun liikkuminen tarkottaa liikkumista olemassaolevien puolueiden välillä, vilkas liikehdintä lähinnä ajaa kaikki puolueet keskustapopulismiin. Parempi olisi, jos ihmiset lähtisivät sankemmin joukoin puolueiden paikallisjärjestöihin muuttamaan toimintaa näköisekseen. Tämä tarkoittaisi sitoutumista tiettyyn puolueeseen joksikin aikaa, vaikkeivät kaikki aspektit kyseisessä puolueessa välttämättä miellyttäisikään. Eli eri mieltä olevien sietokykyä tarvittaisiin. Löytyykö sitä?

Toimituksen poiminnat

Sivut