Isänmaa ja maailma Isänmaata ja maailmaa käsitteleviä kirjoituksia.

Tulevaisuusselonteosta puuttuu historia

Lueskelin läpi valtioneuvoston tuoreen tulevaisuusselonteon. Huono maku jäi.

Koko selonteon läpi kulkee punaisena lankana johonkin innostuneen ja hätääntyneen välimaastoon sijoittuva kertomus siitä, kuinka elämme nyt ihmeellisessä murroskohdassa. Digitaalinen virtuaalitalous ja globaalit keskinäisriippuvuudet tulevat ja muuttavat kaiken. Sävystä tulee mieleen 1940-luvun amerikkalaisten uutiskatsausten kiivas kertojanääni.

Tulevaisuusselonteko on tiukasti kiinnittynyt nykyisyyteen ja tähän hetkeen. Se on sen suurin puute. Selonteossa ei oteta tulevaisuutta haltuun, vaan siitä paistaa juuri lukiosta valmistuneen nuoren hämmennys: koko maailma on avoinna, mutta mihin suuntaan lähtisi?

Ihanteiden tasolla on tietenkin selvää, mihin suuntaan pitäisi kulkea. Pitää olla ajassa mukana. Vaistota kuumimmat trendit. Tehdä jotakin uutta ja merkittävää. Mutta kun käytännössä suuressa maailmassa pienen on niin vaikea tehdä näitä kaikkia, tai edes yhtä niistä. Pitäisikö sittenkin vetäytyä turvallisesti peräkamariin ryyppäämään?

Yksi historian paradokseista on se, että aina eletään samanaikaisesti sekä jonkinlaista murroskautta että hidasta jatkumoa. Väärin olisi sanoa, että mikään ei koskaan muutu, mutta yleisempi virhe on kyllä kuvitella elävänsä ainutlaatuisessa taitekohdassa.

Meneillään olevan "talouskriisin" dramaattisissa alkuvaiheissa oli huvittavaa seurata, kuinka oikeisto povasi hyvinvointivaltion loppua ja vasemmisto uusliberalistisen kapitalismin loppua. Edelleenkin saa jatkuvasti lukea kannanottoja, joiden mukaan ainakin länsimaissa ollaan dramaattisen romahduksen äärellä.

Historianopiskelijana on saanut myhäillä kuvitteelliseen partaansa. Ihan kuin vuosisataiset prosessit, jotka ovat kasanneet pääomia ja synnyttäneet kansallisvaltioita, tulisivat nyt johonkin ylitsepääsemättömään päätekohtaan sen vuoksi, että jossain oli joku asuntokupla ja pari pankkia kaatui. Näitä on kuulkaas nähty.

Vauraissa länsimaissa modernisaation myrskyt ovat jo tyyntyneet. Mitään oikeasti merkittävää arkielämän muutosta ei ole tapahtunut sen jälkeen kun kaupunkeihin saatiin viemäröinti satakunta vuotta sitten. Osassa maailmaa tuo muutos on vielä edessä, mutta aikanaan koko maailma asettuu tähän teollistuneen yhteiskunnan staattisuuteen, jossa me suomalaiset jo elämme.

Nyt kun tietoyhteiskuntaan liittyvä muutosprosessi on, ehkä kyllä pienen dramatiikan saattelemana, lähtenyt liikkeelle, on siirrytty jo vaiheeseen, jossa muutokset kasautuvat pikku hiljaa. Sadan vuoden kuluttua huomaamme elävämme jo aika erilaisessa talousjärjestelmässä kuin nyt, mutta epäilemättä silloinkin löytyy tulevaisuusselontekoja, joissa korostetaan sen hetken näennäistä dramatiikkaa pitkät kehityskaaret unohtaen.

Tulevaisuudesta ei voi mielekkäästi tehdä selkoa vain nappaamalla ilmeisin nykyhetken murroskohta ja liioittelemalla sen merkitystä lyhyellä aikavälillä - tässä tapauksessa vuoteen 2030 mennessä. Pitäisi pystyä tunnistamaan myös ne pitkän aikavälin kehityskulut, joiden keskellä etenemme hitaasti, mutta varmasti.

Yksi tällainen kehityskulku on globalisaatio, joka ei suinkaan ole pelkkä nykyhetken ilmiö vaan tuhatvuotinen prosessi. Tässä kehityskulussa oli jo keskiajan lopulla edetty siihen pisteeseen, että Suomen tulevaisuutta olisi ollut typerää hahmotella puhumalla vain Suomesta - me kun olimme tiukasti kiinnittyneitä Euroopan talousjärjestelmään. Juuri niin tulevaisuusselonteossa kuitenkin tehdään. Edes Euroopan unionia ei selonteossa ole olemassakaan, vaan Suomi on yksinäinen kilpailija kansainvälisessä nollasummapelissä. Hämäräksi jää, mikä tämä Suomi on. Taitaa tarkoittaa lähinnä sitä porukkaa, joka suvaitsee asustella Suomen valtion verotuspiirissä.

Sisällöllisiä latteuksia selonteosta löytyy siinä missä mistä tahansa keskinkertaisesta viranomaisprujusta: "Digitaalitalouden eteneminen mahdollistaa uudenlaista toimintaa ja haastaa entisiä rakenteita. Perinteinen hallinto ei tuota tyydyttäviä tuloksia vahvojen keskinäisriippuvuuksien maailmassa, jota leimaa tiedon ja kommunikaation kanavien perusteellinen mullistus."

Tai: "Virtuaaliyhteisöllisyydessä ja ihmisten kanssakäymisessä virtuaalimaailmassa on myös negatiivisia piirteitä. Virtuaalimaailman ihmisten välinen kanssakäyminen ei korvaa aitoja ihmissuhteita ja vaarana on esimerkiksi yksinäisyyden lisääntyminen."

Tulevaisuusselonteon tarkoitus ei ole sisältää konkreettisia lyhyen aikavälin poliittisia toimia. Sellaisena en ole sitä käsitellytkään. Yhdestä konkretiaa säteilevästä näkemyksestä on kuitenkin älähdettävä.

"Valtioneuvoston työskentelyn on oltava tavoitehakuista koko valtioneuvoston näkökulmasta eikä hallinnonalarakenteisiin perustuvaa", selonteossa todetaan. Tällä viitataan hallituksen kaavailuihin lakkauttaa ministeriöt. Itse asiassa kyse on halusta lisätä keskusjohtoisuutta vallanjaon ja erilaisten intressien yhteensovittamisen kustannuksella.

Poliitikot haluavat ottaa virkamiehet hallintaansa. Voihan siinä nähdä hyviäkin puolia, mutta itsepetoksen, toiveajattelun ja enemmistödiktatuurin vaara kasvaa. Samalla hallitus haluaa hallintaansa tutkimusrahoituksen ja kunnat. Uhkaa muodostua jäykkä, ylipolitisoitunut konglomeraatti, joka kaikkea muuta kuin mahdollistaa monipuolisen ja kokeilevan innovaatioyhteiskunnan.

Hyvä tulevaisuusselonteko antaisi monipuolisia henkisiä virikkeitä tulevaisuuden hahmottamiseksi. Siihen tästä selonteosta ei ole. Kirjallisuusluettelossa on kyllä monta mielenkiintoisen olosta tutkielmaa, joista moni varmaan yksinään olisi mielenkiintoisempi kuin tämä niiden pohjalta tehty yhteenveto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Just joo, kiva on elää digitaalisessa virtuaalitodellisuudessa ja ajella uudella mustalla mersulla, tykätä tai peukuttaa paheksuntansa falcebuuki- peleissää ja twittaillen seurata johtajaa.
Mutta mitä sitten kun jonain päivänä kumminkin todeillisuus tule vastaan?

Alexius Manfelt

Ahto hyvä, kirjoitat todella mielenkiintoisen blogin tuosta ns. tulevaisuuspaperista. Se on minusta niin elämälle vierasta lätinää, kuten Margareta tuolla edellä sanoo, niin milloin se oikea elämä tulee Mersun takapenkillä istuvaa vastaan.

Koska opiskelet historiaa, se on minunkin keskeinen oppiauneeni, niin olet varmaan tietoinen Ferdinand Braudelin kolmesta ajasta. Jos et vielä tiedä, niin ota selvää, sillä kirjoituksesi perusteella ajattelet lähinnä braudelilaisittain. Tuossa teoriassa on siis kome eri aikaa: hidas aika, keskihidas /keskinopea aika ja nopea aika, eli tuo viimeien on tapahtumahistoriaa tässä ja nyt.

Juuri tuo pitkän aikavälin muutos tuossakin paperissa jää ajattelematta, mutta eihän pelkällä filosofialla kait opita hallitsemaan historiaa, joka taas on edellytys tulevaisuuden pohtimiselle.

Kiitos mielenkiintoisestta blogikirjoituksesta.

Käyttäjän ahtoapajalahti kuva
Ahto Apajalahti

Kiitoksia!

Braudel ei ollut minulla kirjoitusta laatiessa mielessä, mutta tämä hänen aikajaottelunsa on kyllä tuttu. On tosiaankin järkevää pitää mielessä eripituiset kehityskulut ja nähdä siis laajempi perspektiivi, mutta tunnistaa toki myös potentiaali nopeisiinkin muutoksiin.

Toimituksen poiminnat

Sivut