Piraatitko friikkejä?

Jussi Ahlroth kirjoitti Helsingin Sanomien verkkosivujen kolumnissaan piraateista sanoen, että olemme oikeassa, mutta silti friikkejä. Tässä hieman kirjoituksen herättämiä ajatuksia.

”Salaliittoteorioista on vähän mennyt maku. Ei jaksa enää naureskella spekulaatioille kaikkialle piilotetuista seurantajärjestelmistä”, toteaa Ahlroth viitaten jatkuvasti paljastuviin uusiin vakoiluskandaaleihin.

Maailmanlaajuiset seurantajärjestelmät eivät ole pitkään aikaan olleet mitään spekulaatioita vaan selkeitä tosiasioita. Euroopan unionin raportti totesi jo vuonna 2001, että Yhdysvaltain NSA:lla oli Echelon-niminen maailmanlaajuinen teleliikenteen valvontajärjestelmä. Raportti on ollut koko ajan kenen tahansa luettavissa verkossa. Kesällä paljastunut Prism on käytännössä vain seuraavan sukupolven versio Echelonista. Harmi, että Ahlrothin yleissivistyksessä on ollut tässä kohtaa aukko.

Vuonna 2008 Piraattipuolue onnistui nostattamaan hieman julkista keskustelua Ruotsin armeijan tiedustelun FRA:n harjoittamasta vakoilusta. FRA oli harjoittanut vakoilua aiemmin laittomasti, mutta hommasta haluttiin tehdä laillista, ja asiasta säädettiin laki. FRA saa vakoilla kaikkea ulkomailta tulevaa Ruotsin kautta kulkevaa viestintää, siis käytännössä kaikkien suomalaisten verkkoviestintää, ilman mitään rikosepäilyjä tai tuomioistuimen päätöksiä.

FRA:lla oli tuolloin yksi maailman tehokkaimmista supertietokoneista – parhaimmillaan maailman viidenneksi tehokkain. Miksihän Ruotsin kokoisen maan tiedustelu oli sellaisen hankkinut? Päivänselvästikin siihen, että sillä saisi käsiteltyä paljon tietoja, joilla voisi käydä kauppaa jonkun muun kanssa. Kenenkähän muun? Epäilemättä Yhdysvaltojen. Tämä oli kaikille asiaa seuraaville aivan selvää jo vuonna 2008. Kuinka ollakaan, nyt on Euroopan parlamentin selvittelyissä paljastunut, että FRA on tehnyt tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain NSA:n ja brittien GCHQ:n kanssa.

Piraatit peräänkuuluttivat jo vuonna 2008, että Suomen pitäisi ohittaa Ruotsi ja rakentaa telekaapelit suoraan Saksaan. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vaati pari kuukautta sitten samaa. Friikkiä?

Ihan kiva, että suurempi yleisö on herännyt vihdoin tähän asiaan. Mutta silloin kun te piditte niitä salaliittoteorioina, oli jo selvää että kyse on ihan faktoista. Erityisen hälyttävää on, että ilmeisesti nämä asiat tulivat puolustusministerillekin täysin yllätyksenä. Kannattaisi ehkä pitää silmät vähän paremmin auki tulevaisuudessa tällaisten ilmiöiden varalta.

Nyt kannattaisi toimittajien kysellä vaikkapa sitä, mitä Suomessa toimivat Viestikoelaitos (FRA:n vastine Suomessa) ja pääesikunnan tiedusteluosasto tekevät. Epäilemättä vakoilevat samalla tavalla ulkomailta tulevaa viestintää, toki paljon pienemmin resurssein. Varmasti saavat myös tietoja FRA:lta. Veikkaisinpa, että vakoilevat myös kotimaisia tahoja, laittomasti.

Paheksuin vuonna 2009 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ja vuonna 2011 eräässä ihmisoikeusseminaarissa sitä, että valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta oli unohdettu yksityisyysasiat kokonaan. Seminaaripuheenvuorossani viittasin Echelon-järjestelemään ja valittelin myös, ettei salaisten pakkokeinojen käyttöä valvota Suomessa. Jälkimmäinenkinasia pomppasi viimein kesällä laajasti julkisuuteen.

Yksityisyydensuoja on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin kaikki muutkin, mutta se on jatkuvasti jätetty täysin huomiotta, vaikka tiedossa on ollut monta vakavaa yksityisyysuhkaa.

Piraatit ja PR

Ahlroth moitti piraatteja myös huonosta pr-strategiasta lapsipornografian levittämisen estotoimia koskevan lain suhteen. Varsinainen kampanja lakia vastaan tapahtui ennen kuin puoluetta oli edes perustettu. Olemme kyllä asiasta sittemmin puhuneet.

Kyse on laista, josta Keskusrikospoliisi lausui ennen sen hyväksymistä: ”laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan”. Perkasin lain ja sen soveltamisen huonoja puolia hiljattain blogikirjoituksessa. Kukaan ei tullut kommenteissa friikiksi haukkumaan. Vasemmistonuorten aktiivi Saara Huttunen sen sijaan kommentoi: ”Lähdetään kyllä vaarallisille vesille jos linkin (kirjallisessa muodossa taikka klikattavana) levittäminen on yhtä kuin lapsipornon levittäminen.” No, friikkiporukaksi jotkut Vasemmistonuoriakin nimittävät. Kokoomusnuorista nyt puhumattakaan!

Ahlroth piti ”friikkiyden” ilmentymänä myös sitä kun Piraattipuolue totesi, ettei Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite mene tarpeeksi pitkälle. Vaan mitäpä tekijänoikeuksien asiantuntija, professori Tuomas Mylly kirjoitti aloitteesta pari päivää sitten? Näin: ”Aloite ei ehkä mene kaikilta osin riittävän pitkälle.” Friikki mikä friikki.

Mitä ihmeen hyötyä piraateille olisi ollut pelkästä aloitteen kiittelemisestä? Lähes kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt olivat jo sen takana. Oli tärkeää muistuttaa, ettei aloite toteuttaisi Piraattipuolueen perusvaatimuksia. Tekijänoikeusjärjestöt yrittävät leimata aloitteen ”piraattialoitteeksi”. Totta kai meidän pitää sanoa, ettei se ole piraattialoite, kun se ei ole.

Ahlroth tuntui kolumnissaan ottavan ymmärtävän, jopa eräiltä osin puoltavan asenteen piraatteihin. Tähän nähden on valitettavaa, että hän käytännössä lähinnä levitti puolueesta huonosti perusteltuja stereotypioita sen sijaan, että olisi syventynyt aiheeseen hieman paremmin.

Äärimmäiset linjaukset?

Piraattipuolueen ”on tehtävä politiikkaa, jota valtavirta ymmärtää ja luovuttava äärimmäisimmistä linjauksistaan”, väittää Ahlroth.

Höpö höpö. Mikään uusi poliittinen liike ei ole koskaan menestynyt sillä, että se olisi kiltisti mukautunut olemassaolevaan poliittiseen keskusteluun. Uudet poliittiset liikkeet menestyvät pyrkimällä aggressiivisesti muokkaamaan uusiksi ne raamit, joiden sisällä joistakin asioista keskustellaan. Näin toimi viimeksi perussuomalaiset ja menestyi. Valtavirtaan mukautuneiden vihreiden kannatus sen sijaan on jämähtänyt paikoilleen. Ongelma on ennemminkin, että Piraattipuolue ei ole ollut riittävän aggressiivinen.

Mitä tulee valtavirtaan, NSA-paljastusten myötä valtavirta on yksityisyysasioissa tullut kohti piraatteja. Samoin on tapahtumassa tekijänoikeuksien suhteen sekä taloustieteen että oikeustieteen piirissä.

Me ”friikit” olemme ”äärimmäisillä linjauksillamme” onnistuneet pääsemään Euroopan parlamenttiin Ruotsista, kansalliseen parlamenttiin Islannissa ja Tsekeissä ja useisiin osavaltioparlamentteihin Saksassa.

Ahlroth toteaa, että ”kriisiaikana yksityisyydensuojan rajat saattavat hyvinkin muuttua – muistan kuulleeni sen jo vuosia sitten vihreiden Jyrki Kasvilta”. Vihreiden Jyrki Kasvi vain sattui tippumaan eduskunnasta, koska vihreät osoitti epäuskottavuutensa hänen ydinkannattajakuntansa kannalta tärkeissä asioissa. Äänivuotoa tapahtui mitä ilmeisimmin ainakin Piraattipuolueen Pasi Palmulehdolle. Palmulehto oli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden valtakunnallinen ääniharava.

Kasvi oli hallituspuolueen edustajana muun muassa hyväksymässä kansallista passinhaltijoiden sormenjälkirekisteriä, josta nyt on viime viikkoina käyty Helsingin Sanomien yleisönosastossa kriittistä keskustelua.

Mainittakoon, että eräs saksalainen piraattinuori oli kesällä aivan äimän käkenä kun kerroin, että Suomessa nämä passien sormenjäljet tosiaan kerätään rekisteriin. Saksassa sellainen ei ikinä olisi onnistunut, sillä saksalaiset ovat, tutkimusten mukaan, eurooppalaisista kiinnostuneimpia yksityisyydestään (ks. raportti Attitudes on Data Protection and Electronic Identity in the European Union, taulukko s. 21, vrt. erityisesti Saksa ja Suomi).

Suomessa vihreät ajoi yksityisyyden suojan kannalta täysin katastrofaalisen autojen satelliittivalvontahankkeen nykyiseen hallitusohjelmaan ja Oras Tynkkynenkin tukee ideaa. Vihreät, jos joku, on kansalaisten massavalvontaa koskevilla ”äärimmäisillä linjauksillaan” ajautumassa marginaaliin.

Tarvitaanko Piraattipuoluetta?

”Sillä vaikka piraatit ehkä niin uskovat, suomalaiset eivät Piraattipuoluetta eduskuntaan välttämättä tarvitse”, Alroth toteaa.

Jyrki Kasvin eduskunnasta putoamisen myötä lopahti käsittääkseni myös eduskunnan vapaamuotoisen tietoyhteiskuntaryhmän toiminta. Ei siellä kukaan tällä hetkellä huolehdi näistä asioista. Vihreät ovat aivan kipsissä insinööri- ja kukkahattusiipiensä välisten kitkojen vuoksi. Sieltä ei mitään hyviä tietoyhteiskunta-aloitteita ole tulossa. Jonkin verran hyviä paikallisia vaikuttajia puolueessa toki on.

Kokoomuksessa kansanedustaja Lasse Männistö taustajoukkoineen yrittää ajaa jotain myönteistä puolueen ohjelmaan ensi kesän puoluekokouksessa. Jos siitä ylipäänsä tulee mitään, niin laimeaa se tulee olemaan. SDP, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat vielä paljon surkeammassa jamassa. Niissä eletään täysin menneessä maailmassa. Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei ole juuri mitään myönteistä saanut aikaan, ja hänkin saattaa vielä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen käsittelyn yhteydessä kyyristyä tekijänoikeusjärjestöjen paineen alla.

Suomi ja koko Eurooppa ovat viime vuosina jääneet jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksessä ja verkon kaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Olin hiljattain kuuntelemassa Aalto-yliopiston professori Erkki Ormalan aihetta koskevaa esitystä Helsingin Edistyskokoomuksen tilaisuudessa. Ormala valitteli muun muassa ylitiukkoja tekijänoikeussäännöksiä, jotka ovat liiaksi rajoittaneet verkkopalveluiden ylläpitäjien vastuuvapautta. Esityksen voisi aikalailla sellaisenaan kopioida Piraattipuolueen eurovaaliohjelmaksi. No, ehkä Ormalakin on friikki.

Ormalan tai muidenkaan kriittiset näkemykset eivät ole vielä osa politiikan valtavirtaa. Piraattipuoluetta tarvitaan nimenomaan linjauksineen, jotka yleissivistymättömille ja naiiveille silmille saattavat näyttää ”äärimmäisiltä”. Piraatit ovat tärkeä osa sitä monipuolista joukkoa ihmisiä, joka pyrkii tekemään niistä valtavirtanäkemyksiä.

Ahto Apajalahti
Vihreät Helsinki

Filosofian maisteri (historia), väitöskirja tekeillä Helsingin yliopistossa. Vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen. Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen 2017-2020. Effi ry:n hallituksen jäsen 2016-2018.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu